Siperian maaoravien yhteydestä maailmanpolitiikkaan

Yleisradiollamme on parin viimeisen päivän aikana ilmastonmuutosaiheisia artikkeleita, jotka ovat saaneet minut välillä röhönauruun tai ainakin hymyilemään. Luulenpa, että saamme lukea vastaavanlaisia hupijuttuja tänä vuonna enemmänkin kahdesta tärkeästä syystä. Mutta palaan noihin syihin vasta kirjoituksen lopussa. Katsotaanpa ensin yleläistä huippujournalismia, josta maksamme veroa – luemmepa sitä tai emme.

Ylen megakuivuusjutun kuvitusta

Otanpa noista artikkeleista nopeaan tarkasteluun neljä. Ensimmäinen on 13.2. otsikolla ”Tutkimus: USA:ta uhkaa vuosisadan lopulla "megakuivuus" – maatalous loppuu Keskilännestä” julkaistu juttu, josta muutamia lainauksia ja kommentteja alla.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkijat ovat julkistaneet tuoreen tutkimuksen Yhdysvaltain ilmaston pitkän aikavälin kehityksestä. Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on karua luettavaa varsinkin Maan lounaisosan ja Keskilännen osalta.

Tjaah, kyse ei ole pitkän aikavälin kehityksestä vaan tulevaisuuden arvauksesta. Tuo arvaus perustuu osaan viime vuosina tehdyistä CMIP5-ilmastomallinnuksista, joille yhteistä on yksi asia. Ne eivät ole kyenneet mallintamaan ilmastoa kelvollisella tarkkuudella.

Ilmastotutkijat ovat jo kauan olleet käytännössä yksimielisiä siitä, että länsirannikolla sijaitsevan Kalifornian osavaltion sekä Keskilännen ilmasto on muuttumassa kuumemmaksi ja kuivemmaksi. Tutkijat pyrkivät selvittämään, miten trendi jatkuu tämän vuosisadan lopulla ja siitä eteenpäin, ja mitä käytännön seurauksia muutoksesta olisi.

Ilmastotutkijat eivät ole ollenkaan yksimielisiä ilmastomallinnusten tuloksista. Mallinnukset ovat keskenäänkin kovin ristiriitaisia.

Tutkijoiden ennustamaan "megakuivuuteen" verrattuna tähän mennessä nähdyt ongelmat ovat vielä vähäisiä, kuvailee Columbian yliopiston ilmastotutkija Jason Smerdon Guardian-lehdelle.

Mikäli ennuste toteutuu, Kalifornia ja Keskilänsi tulevat kärsimään kroonisesta vesipulasta, mikä tekisi maanviljelyn ja karjankasvatuksen nykyisin menetelmin mahdottomaksi. Myös normaali asuminen vaatisi suuria sopeutustoimia.

Kuivumiseen on kaksi selkeää syytä; vähentyvä sademäärä sekä nousevan lämpötilan aiheuttama haihtumisen lisääntyminen.

Tutkijat painottavat, ettei pelottavan ennusteen tarvitse käydä toteen. Se voidaan estää hillitsemällä ilmaston lämpenemistä.

Aivan, näin sunnuntain kunniaksi tuo kuulostaa samalta kuin tämän päivän epistolan idea: Tee synneistäsi parannus, niin pelastut!

Toinen juttu on julkaistu niin ikään 13.2. ja otsikolla ”Geneven ilmastoneuvottelut nytkähtivät eteenpäin – sali puhkesi aplodeihin”. Otetaanpa siitäkin muutama lainaus.

Genevessä käytävissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on hyväksytty luonnos uudeksi maailmanlaajuiseksi ilmastosopimukseksi.

Kuva Geneven ilmastoneuvotteluista

Hmmm… Mahtaako luonnos olla sellainen, josta saisi käsityksen tulevasta sopimuksesta?

192 maan neuvotteluiden puheenjohtaja Daniel Reifsnyder kysyi edustajilta, voidaanko pöydällä ollut esitys hyväksyä, ja kun kukaan ei vastustanut, nuija kopsahti pöytään. Kuusi päivää sopimustekstiä hieroneet neuvottelijat puhkesivat taputuksiin.

Menneistä ilmastoneuvotteluista oppineena sanoisin neuvottelijoiden taputtaneen sille, että viimeinenkin jankkaaja jaksoi pitää suunsa kiinni, ja kotimatka tylsästä kokouksesta saattoi alkaa.

Geneven kokous on yksi kolmesta joulukuussa järjestettävää ilmastohuippukokousta valmistelevasta tapaamisesta. Sen tarkoituksena on ollut ”virtaviivaistaa” viime vuonna Perussa aikaansaatua heikkoa sopimusta.

Olen saanut melkoisesti lisätietoa ”sopimusluonnoksesta”. Se ei virtaviivaistunut lainkaan – päinvastoin. Perun Limassa luonnosteltuun sekavaan yli 30-sivuiseen tekstiin tuli lisää keskenään ristiriitaisia vaatimuksia yli 70 sivun verran. Eräät neuvottelijat totesivat tuskastuneena, että Geneven paperi paisui täysin hallitsemattomaksi toiveiden tynnyriksi.

Lopullinen päämäärä on solmia joulukuussa Pariisissa maailmanlaatuinen sopimus, joka todella rajoittaisi maailman hiilidioksidipäästöjä, jotta ilmastonmuutos saataisiin pysähtymään alle kahteen asteeseen.

Genevessä hyväksytyn luonnoksen yksityiskohtia ei ole vielä julkistettu.

Toimittaja sentään tunnustaa epäsuorasti kirjoittaneensa sokkona asiasta, josta ei ole vielä lukenut riviäkään. Huippujournalismia kerrassaan!

Neuvotteluista tihkuneiden tietojen mukaan luonnos on hyvin laaja, sillä kaikkien maiden toiveet on haluttu ottaa mukaan. Tästä on seurannut, että varsinaisia ongelmia ei ole vielä ratkaistu, vaan moniin ongelmakohtiin on tarjolla keskenään hyvinkin ristiriitaisia ratkaisuja.

No, tulihan se sieltä. Toiveiden tynnyristä on siis kyse. Ja nuo toiveet keskittyvät lähinnä siihen, miten paljon kehittyneiden länsimaiden pitäisi maksaa vuosittain kehitysmaille, joiden ilmastossa ei pilaantumista ole havaittu. Suomen osalta kyse on miljardien eurojen lisämaksusta joka vuosi vuosikymmeniksi eteenpäin, jos vaalien jälkeinen hallitus lähtee Pariisin suunniteltuun ilmastohullutukseen mukaan.  Siksi tämä juttu ei vielä aivan kaikkia nauruhermoja kutkuttanut.

Hauskin juttu tuli ulos sekin 13.2. ja otsikolla ”Napaseudun oravat kiihdyttävät ilmastonmuutosta yllättävällä tavalla – "vaikutusta aliarvioitu".

Siiseleitä elää Siperian ja Pohjois-Amerikan puuttomalla tundralla, missä maaperä on ollut ikijään peitossa kymmeniä tuhansia vuosia. Siiselit kaivavat maahan laajoja pesäluolastojaan.

Idänsiiseli eli suslikki

Minua jäi tässä jutussa ihmetyttämään siiselit. Nimittäin en löytänyt ainuttakaan siiselilajia, jonka levinneisyysalue ulottuisi ikiroudan alueelle. Erilaisia myyriä ja sopuleita siellä kyllä asustelee. Mutta nehän eivät ole oravia.

Siiseleiden ulosteet tuovat sulavaan maahan typpeä ja mikrobeja, jotka saavat aikaan kompostoitumisilmiön. Se vapauttaa ilmaan entistä enemmän hiilidioksidia, samoin kuin metaania, joka lämmittää ilmastoa yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaammin. Ja koska maaperä on valmiiksi sekoitettu, lannoitteet pääsevät keskimääräistä lämpimämpään ympäristöön.

Maaoravat, joita ei siis elä tundralla, saattavat paskomalla aiheuttaa hallitsemattoman kasvihuoneilmiön?

Siiseleiden lannoitustyön toinen seuraus voi olla puiden ja pensaiden kasvun kiihtyminen aiemmin puuttomalla alueella. Kasvit sitoisivat itseensä hiilidioksidia. Siiseleillä vain on taipumus syödä nuoret kasvit.

Hypoteesi menee aina vain mielenkiintoisemmaksi. Siis olemattomat oravapuutarhurit saavat kasvit kasvamaan, mutta syödessään sadon ja paskomalla, ne kiihdyttävät ilmastonmuutosta? Onko tässä nyt rasismia mukana? Mitään ei puhuta poroista, peuroista, jäniksistä, myyristä ja muista tundran eläimistä, jotka saattavat olla aivan yhtä syyllisiä!

Tohtori Natali totesi geofyysikkokokouksessa, että eläinten vaikutus ilmastopäästöihin on aliarvioitu seikka, johon tutkijoiden on pureuduttava tulevaisuudessa.

Pitäisikö noille siiseleille pitää säätää päästökatto tai jonkinlainen hiilidioksidivero? Ehkä pitäisi, jotta tohtori Natalin hienolle ja äärimmäisen tärkeälle tutkimusohjelmalle turvattaisiin rahoitus seuraavaksi 30 vuodeksi. Mutta tohtori Natali ei ole ainoa eläinten aiheuttamasta ilmastonmuutosuhkasta huolestunut. Joitakin vuosia sitten bloggasin likipitäen yhtä hervottomasta asiasta miljoonien vuosien takaa.

Kaikkien kolmen edellä mainitun jutun toimittajana oli Yrjö Kokkonen, joka on Vihreän liiton jäsen. Ahkerasti on toimittaja Kokkonen tuottanut jämäköitä ilmastonmuutosaiheisia juttuja.

Neljäs Ylen juttu on lauantailta 14.2. ja otsikoitu ”Romahtaneiden järvien mysteeri ratkeamassa Grönlannissa – syynä ehkä ilmastonmuutos”.

Grönlannista on löytynyt järviä, joiden vesimassat ovat yhtäkkiä kadonneet. Ilmiöön yllätyksekseen törmänneet yhdysvaltalaistutkijat arvioivat, että vesien häviäminen järvistä voi liittyä Grönlannin poikkeuksellisen lämpimiin kesiin ja ilmastonmuutokseen.

Romahtaneen järven kraateri jäätiköllä?

Jaahas, siis on löytynyt sellaista, jota ei enää ole, mutta asialla on yhteys ilmastonmuutokseen. Mielenkiintoista!

Tutkijat ovat jo pitkään tienneet, että mannerjään jääpeitteiden alla voi sijaita järviä. Syvällä mannerjään sisällä tapahtuvia muutoksia on kuitenkin vaikea tutkia. Niitä on päästy tutkimaan vasta viime aikoina parantuvien tutkimustekniikoiden, kuten GPS-laitteiden ja satelliittitietojen avulla.

Vai ei ole voitu ennen tutkia? Meillä ei siis ole referenssiä edellisiltä vuosikymmeniltä tai – sadoilta. Miten me sitten tietäisimme, onko kyse uudesta vai kenties ikiaikaisesta ilmiöstä?

Järvien määrää ei myöskään tiedetä. Osa tutkijoista pitää mahdollisena, että jääpeitteen alaisia järviä voisi olla jopa tuhansia.

Aivan! Suomeksi sanottuna emme tiedä ilmiöstä vielä mitään. Josko kyse olisi aivan luonnollisesta asiasta?

Ilmatieteenlaitoksen tutkimusprofessorin Timo Vihman mukaan tyhjenevien järvien ilmiö voi olla ilmastonmuutoksen seurausta.

Niin, voi olla sen tai tämän syytä. Ei tutkimusprofessorin mieleen tullut kysymys, josko ilmiö olisi osa luonnollisia jäätikön ilmiöitä? Taidan vastata tutkimusprofessorin puolesta: Ei tullut, sillä tutkimusrahoitusta on saatavilla moninkertaisesti enemmän, jos nollahypoteesiksi ottaa ihmisperäisen ilmastonmuutoksen.

– Hyvin mahdollisesti. Grönlanti on menettämässä jäämassaa lisääntyvän sulamisen ja jäävuorten lohkeilun seurauksena. Silloin jäätikkö muuttuu liikkuvammaksi ja railoja avautuu enemmän, Vihma kuvailee.