Ville Niinistö ei halua kuulla...

Eduskunnassa vajaa viikko sitten tapahtunut tavanomaisesta poikkeava episodi sai Vihreiden puheenjohtajan ja entisen ympäristöministerin purkautumaan blogistanissa. Seuraavassa on Ville Niinistön bloggaus (sisennettynä ja kursivoituna) kokonaisuudessaan ja kommenttini normaalitekstillä. Niinistö kuohahti siitä, että eduskunnan melko vaikutusvaltainen talousvaliokunta ei löytänyt perusteita ilmastolain säätämiseksi.

Ympäristöministerinä esittelemäni ilmastolaki on eduskunnassa käsittelyssä.

Ville Niinistö

Tjaah... Minun lukutaitoni mukaan eduskunnan käsittelyyn tuo lain on antanut pääministerin sijaisena toiminut ministeri Tuomioja, ja eduskunnan arkistojen mukaan esittelijänä toimi ympäristöministeriön ympäristöneuvos Cederlöf. No, ei takerruta pikkuasioihin. Tosiassa ilmastolain tarpeen selvittäminen oli Vihreiden ehto Kataisen hallitukseen osallistumiseksi. Mutta nyt te Vihreät olette oppositiossa. Miksi Stubbin hallituksen pitäisi viedä teidän vaatimuksenne läpi?

Sen tavoitteena on tehdä Suomesta pitkäjänteisen ilmastonsuojelun edelläkävijä ja talouden uudistamisen menestyjä... Nyt eduskunnan talousvaliokunnassa kaikki puolueet vihreitä lukuunottamatta ovat lausunnossaan ottaneet kriittisen kannan ilmastolakiin. Se osoittaa, että ilmastotyön merkitystä ja koko talouden uudistamisen tarvetta ei muissa puolueissa ymmärretä.

Voisiko tuo ymmärtämättömyys johtua siitä, että lain perusteluissa ei esitetä ainuttakaan laskelmaa tai asiantuntija-arviota taloudellisista vaikutuksista? Jokainen lakiesityksen läpi lukenut tajuaa sen lisäävän valtavasti yritysten, valtiotason toimijoiden ja kuntakentän raportointivelvoitteita ja byrokratiaa, millä ei yleensä ole saatu aikaan hyvää taloudellista tulosta.

Talousvaliokunnan kritiikki on tuttua konservatiivisten lobbareiden puheista. Tosiasiassa siinä asetutaan vastustamaan päästövähennysten ennakoivaa ja suunnitelmallista toteuttamista, vaikka se puetaan hallinnollisen kritiikin kaapuun.

Upeaa retoriikkaa Ville Niinistöltä. Joskin tuon kaiken konservatiiveista ainakin vanhempi väki on kuullut monta kertaa ennenkin. Tuoksahtaa vähän 70-luvulta mutta samalla tuoreen punavihreältä. Mutta eipä talousvaliokunta päästövähennyksiä vastusta. Se on aidosti huolissaan siitä, tarvitaanko tähän maahan kenties tuhansia uusia ilmastotarkastajia ja -raportöörejä. Hallinnosta ja raportoinnistahan tuossa laissa on kysymys.

Ilman fiksua ilmastosuunnittelua ja päästövähennyksiä uhraamme niin taloutemme kuin ilmastommekin tulevaisuuden. Jarrumiehiä meillä ei ole enää varaa kuunnella.

Ohhoh! Että oikein uhraamme - siis kaikki on kohta menetetty? Vaikka samaahan kokoomuslainen Eija-Riitta Korhola on Vihreiden aikaansaamasta hiilivuodosta sanonut jo monen vuoden ajan talouden osalta. Minä Ville Niinistöä vanhempana ja enemmän kokeneena en ole havainnut aiempaa suurempia ongelmia ilmastossa paikallisesti tai globaalisti, mutta ei takerruta tässäkään yksityiskohtiin.

Hämmästyin tuota ylempänä olevaa lihavoitua virkettä, sillä Vihreät ovat aiemman käsitykseni mukaan halunneet diskuteerata asioista uskoen omaavansa paremmat argumentit. Kumpi on pettämässä - avoimuus vai argumentit. Niinistö kuulosti kuin uhmaikäiseltä lapselta, joka sulkee korvat käsillään, kun vanhemmat kieltävät jonkin mukavalta tuntuvan asian.

Kansainvälinen maineemme, kunnianhimoisen ilmastosopimuksen edistäminen ja taloutemme uudistaminen ovat kaikki pelissä.

Nyt on pakko rauhoitella Niinistöä. Kansainvälinen maineemme ei tässä ole minkäänlaisessa vaarassa. Kukaan ei meiltä vaadi ilmastolakia, jollaista useimmilla mailla ei ole olemassa. Eikä kukaan pidä meitä hölmöinä, jos emme perusta muutamia tuhansia ilmastobyrokraatin virkoja - sanoisin päinvastoin! Myöskään taloutemme uudistamisen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, ellemme ole siirtymässä kohti Neuvostoliiton mallista keskitettyä suunnitelmataloutta viisivuotiskausineen.

Ilmastolaki on ollut usean vuoden työ, jolle on omistautunut niin päättäjiä, asiantuntijoita kuin satoja kansalaisiakin. Ilmastolailla Suomi tavoittelee asemaa vähähiilisen yhteiskunnan edelläkävijänä ja menestyjänä. Se yhdistää kunnianhimoisen ilmastopolitiikan talouden menestykseen ja ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseen. Ilmastolaki parantaa Suomessa julkisen sektorin toimia fiksussa yhteiskuntasuunnittelussa, jotta Suomi pärjää samalla kun vähennämme ilmastopäästöjä.

Ovathan Vihreät propagandayksiköineen varmasti uhranneet paljon aikaa lakiesityksen lobbaamiseen. Mutta mitään positiivista yhteyttä lakiesityksellä ei ole sen paremmin talouden menestymiseen kuin hyvinvoinnin vahvistamiseen. Lain perusteluissa ei laskelmia kummastakaan osoiteta. Eikä siinä esitetä laskelmia myöskään byrokratian kasvusta, joka taitaa jäädä ainoaksi vaikutukseksi. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele vaikuttavansa Suomen eduskunnan päätöksillä globaaliin ilmastoon?

Lain keskeisin sisältö on siinä, että se nostaa vuoden 2050 tavoitteen vähintään 80 prosentin päästövähennyksistä lain tasolle ja ohjaa hallituksia tehokkaalla ja avoimella suunnittelujärjestelmällä lyhyen aikavälin toimien saattamisessa tälle polulle.

Mitään muuta uutta laki ei todellakaan toisi nykyisiin tavoitteisiimme kuin niiden sementoinnin lainsäädännön tasolla. Eivätkö Vihreät luota nykyisten tavoitteiden pysyvyyteen? Tuhansien ilmastotarkastajien ja -raportöörien lisäämisellä en usko olevan yhteyttä hallinnon tehokkuuden tai avoimuuden parantamiseen - päinvastoin.

Se velvoittaa kaikkia viranomaisia omassa suunnittelussaan huomioimaan päästövähennysten toteuttamisen ennakoivasti. Se kannustaa sektorirajat ylittävään ja hallintoa tehostavaan uusien teknologioiden käyttöönottoon. Siten se luo edellytyksiä elinkeinoelämän kestävälle kasvulle ja puhtaalle teknologialle maailmantalouden suuressa murroksessa. Suomesta voi tulla kansainvälinen menestyjä ja ympäristöratkaisujen viejä.

Jos laki tehostaisi tai loisi edellytyksiä, olisi kaiketi kannattanut esittää asiasta jonkinlaisia laskelmia. Kun talousjaostolle sellaisia ei näytetty, suhtautuminen jäi nuivaksi.

Erityisen outoa talousvaliokunnassa oli vasemmistoliiton Jari Myllykosken kriittisyys ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vihreiden tavoin vasemmistoliitto on väittänyt toivovansa tiukempaa ilmastolakia kuin tämä hallituspuolueiden neuvottelujen tuloksena aikaansaatu esitys on. Nyt Myllykoski haluaisi vesittää tämänkin edistysaskeleen. Luulisi puoluejohtaja Arhinmäen laittavan edustajansa ruotuun, jos ilmastonsuojelu on puolueelle tärkeää. Ilmastolaki on tärkeä ensiaskel Suomen nostamiseksi keskikastista ilmastosuojelun kärkimaiden joukoon.

Vai että ihan ruotuun pitäisi kansanedustaja Myllykoski laittaa? Hmm... Niinistö käy eduskuntavaalikampanjaa punavihreistä sieluista, mutta epäilen siellä punaisemmallakin reunalla kriisitietoisuuden taloudesta kasvaneen sen verran, että ilmastolaki ei enää ole Vihreiden tapaan valtakunnan tärkein asia. Kyllähän Myllykoski on asian toverien kesken käynyt läpi.

Onneksi eduskunnan ympäristövaliokunta muodostaa lopullisen mietinnön eduskunnan hyväksyttäväksi. Siellä kannat ovat positiivisempia. Nykyisen hallituksen keskeiset ministerit pääministeri Stubbista alkaen ovat vakuuttaneet tukeaan ilmastolaille ja ilmastonmuutoksen torjunnalle. Se on saanut paljon kansainvälistä kiitosta ilmastoneuvotteluissa ja esimerkiksi Al Goren kehut edelläkävijyydestä. Eduskunta ei saa mokata tätä tilaisuutta nostaa Suomi kestävän talouden edelläkävijäksi ja suunnitelmallisen ilmastotyön tekijäksi. Valittamisen aika on ohi. Änkyrät on laitettava kuriin, jotta emme tuhoa lastemme tulevaisuutta. Ihmiset ja ainoa planeettamme odottavat päättäjiltä määrätietoisia toimia. Siksi tarvitsemme ilmastolain. Nyt jos koskaan.

Vai että änkyrät kuriin ja lapsikortti päälle! Minä olen aika huono arvaaja Stubbin jo lähes entisen hallituksen vaikutusmahdollisuuksista, mutta varmuudella tiedän, että planeetassamme - siis sen ilmakehässä, vulkaanisissa prosesseissa tai laattatektoniikassa - ei havaita ainuttakaan värähdystä eduskuntamme ilmastolakipäätöksen seurauksena. Näin on tuloksesta riippumatta myös pitkäaikaisvaikutusten osalta. Mutta Vihreät tietysti lain läpimenoa tarvitsisivat, jotta Töölön paikallisyhdistykselle voitaisiin todistaa katastrofaaliseen Kataisen hallitukseen osallistumisen olleen edes jollain tavalla tuloksellista. Ilmastolakihankkeella Vihreät haluavat saada uskonnolleen säätönupin, jolla voi vaikuttaa kaikkeen suomalaisessa yhteiskunnassa. Ne kaikki uutta työpaikkaa odottavat ja Vihreitä äänestävät työttömät ilmastotarkastajat haluavat tietenkin lain läpimenoa. Siksi sitä tarvitaan. Nyt on viimeinen hetki, sillä veikkaukseni mukaan menee ainakin kaksi vaalikautta, ennenkuin mikään isommista puolueista haluaa Vihreät hallituskumppanikseen.

Talousvaliokunnan jäseniä potretissa 2011

Minua jäi askarruttamaan se, ettei talousvaliokunta varsin aiheellisen kritiikkinsä perusteella päätynyt esittämään lakiesityksen hylkäämistä. Useimmilla puolueillahan on nousevana vaaliteemana turhan tai haitallisen säätelyn purkaminen. Silti vain valiokunnan kahdella perussuomalaisella jäsenellä oli rohkeutta jättää eriävä mielipide, jossa yksiselitteisesti esitetään lakiehdotuksen hylkäämistä. Nostan hyväntahtoisesti hattua Perussuomalaisten Martti Mölsälle, Kaj Turuselle ja Teuvo Hakkaraiselle, joiden eriävä mielipide löytyy valiokunnan lausunnon lopusta.

En osaa näillä perusteilla sanoa mitään varmaa ilmastolakiesityksen läpimenon mahdollisuuksista. Se ratkaistaan joko lähipäivinä ympäristövaliokunnassa, joka koostaa muiden valiokuntien lausunnot yhteen, tai sitten maaliskuun alussa suuressa salissa. Jos järki voittaisi, laki jäisi säätämättä. Mutta politiikka on ihmeellistä. Kun kokoomuslaisilta pääministereiltä näyttää tällä vaalikaudella jäävän säätämättä kaikki isot lakiuudistukset, saatetaan tyytyä pieniin aikaansaannoksiin. Siksi ilmastolaki kaikessa hyödyttömyydessään voi mennä läpi.

Lakiesityksen käsittelyn ratkaisevat vaiheet ovat meneillään eduskunnan ympäristövaliokunnassa, jonka lausunnon valmistuminen on aikataulutettu päivämäärään 18.2.2015. Jos haluat osallistua asian käsittelyyn, voit vielä yrittää vaikuttaa lähettämällä sähköpostia valiokunnan jäsenille. Sähköpostiosoite on etunimi.sukunimi@eduskunta.fi.