Vehnä, uutisointi ja ilmastonmuutos

Ilmaston lämpeneminen leikkaa maailman vehnäsatoa, kertoo Maaseudun tulevaisuus nettisivuillaan 12.1.2015. Lehti viittaa Nature Climate Change -lehdessä joulukuussa julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan:

Jos ilmaston lämpenemiseen ei pystytä sopeutumaan ajoissa, maailman vehnäntuotanto alenee keskimäärin kuusi prosenttia jokaista nousevaa lämpöastetta kohti.

Vehnää ilmastonmuutoksen kourissa. Kuva Wikipediasta.

Ihmettelinkin muutamia viikkoja sitten, miksi en löytänyt tätä juttua suomalaisista lehdistä, vaikka Suomesta tutkimuksessa oli mukana Luonnonvarakeskus. No en ihmettele enää.

On tietysti aika selvää, että Suomen vehnäntuotantoon ilmaston mahdollisella lämpenemisellä ei voi olla juuri muuta kuin myönteistä vaikutusta, sillä meidän Etelä-Suomen vehnänviljelijämmehän tekevät työtään kasvin pohjoisilla reuna-alueilla. Siksi tuntuu oudolta, että MT:n jutussa lainattu Luonnonvarakeskuksen professori Reimund Rötter lausuu seuraavaa:

Ajoissa aloitettu ja riittävä sopeutuminen, kuten paremmin lämpöä sietävien vehnän lajikkeiden viljely, voi vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä.

Miten suomalaisten viljelijöiden pitäisi varautua tuhansia kilometrejä etelämpänä luontaisesti paremmin viihtyvän vehnän kärsimyksiin täällä mahdollisesti lämpenevässä ilmastossa? Jos minä johonkin koettaisin täällä varautua, se kai olisi valmistautumista sellaiseen kylmään kevääseen ja kesään, joiden aikana vilja ei ehdi kypsäksi jyväksi. Sellaisista nimittäin on vakavaa empiiristä näyttöä edellisiltä vuosisadoilta. Mutta ehkä professori Rötter on jostain eteläisemmältä alueelta kotoisin, ja Suomen maanviljelyksen historia on jäänyt lukematta? Ja ilmeisesti lähinnä mallintamalla vehnää kasvattava Rötter on jäänyt kiinni oudoista väittämistä aiemminkin.

Me tiedämme ilmaston lämmenneen muutamilla asteen kymmenyksillä sitten kylmän 1960-luvun, joka tosin minusta ei Pohjanmaan lakeuksilla maataloushommissa tuntunut ollenkaan kylmältä. Hiki siellä tuli niin kitkiessä juurikkaita kuin hevosten kanssa puuhaillessa heinäpellolla. Minä olin tuolloin sen verran nuori, että en päässyt lähellekään parhaita vehnäpeltoja sadonkorjuun aikana.

Katsotaanpa, miten vehnäsadot ovat YK:n mukaan (FAO:n statistiikan) kärsineet tutkijoiden kaikkein uhanalaisimmiksi julistamilla alueilla, Brasiliassa, Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Australiassa.

Ihan nopeasti en löydä noista hehtaarisatokäyristä korrelaatiota ilmaston lämpenemisen ja vähenevien vehnäsatojen puolesta. Sanoisin vehnän pikemminkin pikkuisen tykänneen lämpenemisestä. Liekö se ollut tyytyväinen myös hitusen kasvaneeseen hilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen? Kyseinen kaasuhan on kuulemma kasvien ruokaa, vaikka jotkut vihreät haluavat sen saasteeksi luokitella.

Helppoheikki pääsi tieteenpäiville

Otsikkoni on provokatiivinen mutta oikeutettu. Katsokaapa pari ensimmäistä minuuttia tästä videosta, eikä pidemmälle juuri katsomisen arvoista löydykään. Alussa esiintyy "mattotuomarina" Helsingin yliopiston entinen rehtori ja kansleri, rohtori Kari Raivio.

"Mattotuomari" Kari Raivio

Otetaanpa Raivion sanat pieneen tieteen filosofian tarkasteluun. Seuraavassa Raivion vuorosanat ovat sisennettynä ja kursiivilla, sekä vaatimattoman blogistinne kommentit normaalitekstillä.

Ja nyt tämä, niinkuin mattotuomarina, joitakin pelisääntöjä.

No niin. Raivio siis latelee tieteen päivien pelisääntöjä "mattotuomarina".

Ensinnäkin täällä ei kinata, onko ilmasto muuttumassa vai ei. Se on muuttumassa!

No miksei siitäkin voisi kinata, sillä suhteellisesta käsitteestähän on kysymys. Mutta hyvä on, en minäkään kinaa itsestään selvyyksistä. Tuosta asiasta tuskin saisi kinaa aikaan kenenkään oppineen kanssa, sillä ilmastohan on aina muuttunut - suuntaan tai toiseen.

Eikä myöskään kiistellä siitä, onko päästöillä - siis hiilidioksidipäästöillä - osuutensa tässä prosessissa. Sen osoitti ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius 1800-luvun lopulla. Siitä on turha kinastella.

No emme taida kinastella tuostakaan asiasta. Kyllä varmaan hiilidioksidilla on osuutensa, joskaan tiedemaailmakaan ei ole päässyt asiasta yksimielisyyteen. Vaikutusarviot vaihtelevat hyvin paljon - ilmastoherkkyytenä kerrottuna monista Celsius-asteista sen murto-osiin. Siis ongelmasta ongelman olemattomuuteen ja jopa asian siunauksellisuuteen. Mutta nyt pääsemmekin sitten asiaan.

Suomenkielisen Wikipedian mukaan Arrhenius selitti kasvihuoneilmiön avulla teoriaansa - tai oikeastaan sittemmin jo kumottua hypoteesiaan - jonka mukaan jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluista. Kerrottakoon nyt Helsingin yliopiston entiselle rehtorille ja kanslerille, että Arrheniuksen hypoteesiä ei koskaan hyväksytty. Aluksi Uppsalan yliopiston fysiikan professori Knut Ångström osoitti kokeellisesti, että hiilidioksidin absorptiokaista oli jo melko matalilla pitoisuuksilla kyllästynyt, jolloin aineen lisäämisellä ilmakehään ei olisi juurikaan vaikutusta lämpötilaan. Samaan tulokseen ovat tulleet kaikki säteilyfysiikkaan keskittyneet tutkijat kokeissaan.

Arrheniuksen mainetta saanut "kasvihuoneilmiöteoria" koki lopullisen kolauksen, kun häntä ilmastotutkimuksen osalta huomattavasti merkityksellisempi serbialainen fyysikko, Milutin Milanković, esitti nykyisin yleisesti hyväksytyn teorian jääkausien syistä. Sen mukaan Maan akselin ja radan pitkäjaksoiset muutokset aiheuttavat jääkausia. Syy siis ei ollutkaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa, joka mm. ikijäätiköistä otettujen porausnäytteiden mukaan seuraa lämpötilan muutoksesta. Hiilidioksidi siis ei voi olla jäähän taltioituneen ilmakehähistorian mukaan eikä myöskään oleellisesti ilmastotutkimusta eksaktimman astrofysiikan mukaan isojen ilmastonmuutosten aiheuttaja. Seuraus kun ei oikein voi olla samalla syy.

Kerrottakoon vielä lastenlääkäri Raiviolle, joka kaikella ilmastotutkimuksen asiantuntijuudellaan korotti itsensä tieteenalan "mattotuomariksi", että väärässä ollut Arrhenius piti hiilidioksidin lämmittävää vaikutusta maapallolle siunauksellisena, sillä hänen mukaansa korkeammat pitoisuudet ilmakehässä voisivat estää tai hidastaa seuraavan jääkauden tuloa. Hän siis luuli löytäneensä ihmiskunnan pelastuksen seuraavalta ilmastotuholta toisin kuin monet nykyiset ilmastotutkijat ja -poliitikot.

Mutta se on selvää ... [ääni katoaa, mutta ilmeisesti tarkoitetaan ilmastonmuutosta] ... siihen sopeutuminen tapahtuu varsin monella tasolla. Se lähtee yksittäisestä kansalaisesta, joka miettii, vaihtaisko vanhat hehkulamput led-lampuiksi vai ei energiamielessä, ja yläpäässään se päätyy näihin vuodesta toiseen venyviin YK:n moni.. siis monen ..  öö hallitustenvälisiin ilmastoneuvotteluihin, jo.. joista nyt siis jälleen tänä vuonna syksyllä Pariisissa on jälleen ratkaiseva neuvottelu tulossa.

Tjaah... Sanoisin, että kansalaiset miettivät hehkulamppujen vaihtamista led-valoihin lähinnä siksi, että ensin mainittuja ei kaupoista enää Brysselin määräyksistä johtuen löydy. Suomen energiatehokkuudelle tai ilmastotavoitteille asialla ei ole suurta merkitystä.

Ne isot ilmastoarvoitukset ja niiden kalliit ongelmat meille

Ilmastotutkimuksessa on runsaasti asioita, jotka ovat kiistanalaisia. Jotkut niistä ovat sitä hyvin perustellusti ja toiset sitten huonommin perustein. Minä olen aika usein kirjoittanut noista asioista, ja sen mukaisesti olen sitten saanut välillä kovin ristiriitaisia ja jopa riitaa haastavia kommentteja. Koetetaanpa nyt toista lähestymistapaa.

Ilmastotutkimuksessa on myös asioita, joista ollaan eri leireissä jokseenkin samaa mieltä. Yksi sellaisista asioista on se iso suunta, jonka mukaisesti alailmakehän lämpötila on muuttunut sitten Veiksel-jääkauden päättymisen. Keskimääräisen lämpötilan nopeasta noin kolmen asteen noususta 17000 - 14000 vuotta sitten ollaan aika yksimielisiä. Sen jälkeenkin lämpötila vielä nousi lähes 8000 vuotta, joskin tuohon aikaa sisältyi suuria vaihteluja ja nousuvauhdin hiipuminen viimeisinä vuosituhansina. Tuostakin ollaan yksimielisiä, mutta noiden vaihtelujen syistä on erilaisia näkemyksiä. Yksimielisyys jatkuu vielä siitäkin, että viimeisten noin 6000 - 7000 vuoden aikana keskimääräinen ilmasto on pääsääntöisesti viilentynyt, joskin tuonkin jakson aikana on ollut välillä lämpimämpiä kausia. Jopa siitä, että viimeinen umpeutunut vuosituhat oli keskimäärin kylmin verrattuna sitä edeltäviin yhdeksään tai kahdeksaan, taidetaan olla samaa mieltä. Ainakin paleoklimatologisten tutkimusten ylivoimainen osa tukee em. käsitystä.

Meillä on tuoreinta ja tarkinta tietoa viimeisen parinsadan vuoden ajalta lämpötilamuutoksista paikallisesti ja vajaan 100 vuoden ajalta yhä kattavampaa mittaustietoa koko maapallolta. Tuo tieto on täysin yksimielistä siitä, että ilmasto on lämmennyt, ja viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleet keskimäärin jonkin verran lämpimämpiä kuin muutama niitä edeltänyt ja selvästi lämpimämpiä verrattuna vaikkapa 1600- ja 1700-lukujen kylmiin kuolonvuosiin. Minun mielestäni tuota lämpenemistä ei kannata kiistää, sillä todisteet sen puolesta ovat aika murskaavat.

Mutta onko nykyinen keskimääräinen lämpimyys jotain historiallisesti ennennäkemätöntä, kuten aika usein kuulee sanottavan, onkin sitten ilmastopoliittisia rintamia jakava asia. Mielestäni siinäkään ei ole riidan aihetta. Jos nimittäin hyväksyy tuon aihemmin kertomani yksimielisyyden holoseenin lämpötilaoptimista ja sitä seuranneesta vuosituhantisesta jäähtymisestä jonkinlaisine vaihteluineen, ei nykyinen ilmastomme ole mitenkään sellainen, mitä vastaavaa eivät edelliset ihmissukupolvet tai muu luonto olisi joskus kokenut. Voimme tietysti väitellä lähes loputtomiin detaljeista, kuten lämpenemisen suuruusluokasta viime vuosikymmeninä. Onko se ollut 0,8 vai 0,3 astetta, on oikeastaan aika triviaali riitelyn aihe, kun sitä vertaa ilmastotutkimuksen isoihin arvoituksiin. Sama koskee väittelyä siitä, onko ilmasto lämmennyt ollenkaan enää tällä vuosisadalla vaiko muutaman asteen sadasosan verran.

Nuo em. asiat liittyvät siihen, pystymmekö mittaamaan ilmastoamme. Mielestäni vastaus siihen on myönteinen. Pystymme ja koko ajan aiempaa paremmin. Mittaamme satelliiteista ilmakehää oleellisesti laajemmin kuin vaikkapa 40 vuotta sitten, ja kykenemme 2000-luvulla käyttöön otetulla vedenalaisella teknologialla havaitsemaan sellaisia merissä tapahtuvia asioita, joilla on isohko merkitys myös ilmastollemme. 

Mittauksia ja pieniä muutoksia enemmän huomiota pitäisi kiinnittää yleisesti ja tässäkin vaatimattomassa blogissa sekä sen kommenteissa ilmastoparadigman kykyyn selittää niitä muutoksia, joiden suunnan ja suuruusluokan olemme kyenneet selvittämään. Tältä osinhan asiat ovat hyvin perustellusti kiistanalaisia.

Minun käsitykseni mukaan nykyisen hiilidioksidipakotteen kasvuun perustuvan ilmastonmuutoshypoteesin suurin ongelma liittyy kyvyttömyyteen selittää tuo aiemmin mainitsemani vuosituhantinen jäähtyminen sitten holoseenin lämpöhuipun. Tiedämme varmuudella, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli tuolloin noussut merkittävästi useiden tuhansien vuoden ajan ja massiiviset jäätikköalueet olivat sulaneet. Noiden asioiden yhdessä, siis sekä säteilypakotteen kasvun että maanminnan heijastuskyvyn heikkenemisen, olisi pitänyt pystyä ylläpitämään lämpenemistä edelleen tai ainakin saavutettua lämpötasapainoa. Tätä selittämätöntä asiaa kutsutaan holoseenin lämpötila-arvoitukseksi.

Ennakkoa ilmastovuoden 2014 tilastoista ja Ilmastorealismista 2015

Ilmastonmuutosta Sisilian Taorminasta 2.1.2015

Vuosi 2014 meni. Ja vuosi 2015 alkoi ilmastonmuutoksen kourissa – huh!

Kun ensimmäiset tilastot tuon vuoden 2014 ilmastosta ovat jo ilmestyneet, voimme luoda alustavan katsauksen siihen. Kiihtyikö ilmastonmuutos, iskivätkö sään ääri-ilmiöt aiempaa useammin, tai joko olemme jäättömien jäämerien kynnyksellä? Näistä asioistahan olemme voineet kuulla tai lukea juttuja lähes päivittäin televisiosta, radiosta ja lehdistä.

Aloitetaan tarkastelu ilmakehän satelliittimittauksista. Remote Sensing Systems (RSS) sai joulukuun lämpötilamittauksensa valmiiksi, joten nyt meillä on koko viime vuoden lämpötilatiedot selvillä ilmakehän eri kerroksista. Ilmakehän alimman kerroksen osalta vuosi 2014 oli lämmin. 36 vuotta kattavassa satelliittimittaussarjassa se

sijoittuu kuudenneksi lämpimimmäksi.

Mutta tuokaan lämpö ei kyennyt lyhentämään sitä mystistä lämpenemistaukoa, joka on jo usean vuoden ajan hallinnut ilmastonmuutoskeskustelua. Nyt tuo tauko alkaa lineaarisella trendillä mitattuna marraskuusta 1996, joten alailmakehän globaali lämpeneminen on ollut totaalisesti pysähdyksissä 18 vuotta ja kaksi kuukautta. Tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei ole tapahtunut vuoden 1992 jälkeen – siis Rion ympäristökokouksesta lähtien 22 vuotta sitten. Tuossa kokouksessahan Paavo Väyrynen (Kesk.) Suomen edustajana ja yhdessä maailman muiden johtajien kanssa päätti panna lopun ilmaston lämpenemiselle. No, palaan vielä RSS-aikasarjaan kirjoituksen lopussa tärkeän ennusteen kanssa.

Pohjoisen jää- ja lumipeite vuoden vaihduttua NSIDC:n mukaan

Merijää oli yksi Ilmastorealismin seurannan aiheista viime vuonna. Ilmastonmuutos näyttikin voimansa juuri tällä suunnalla, sillä eteläinen merijää teki mittaushistorian (1979 alk.) laajuusennätyksen - 20,14 miljoonaa neliökilometriä – 19.9.2014. Meitä lähempänä oleva pohjoinen merijää on edelleen kohtalaisen alhaisissa lukemissa, mutta sekä sen pinta-ala että paksuus olivat voimakkaassa kasvussa viime vuonna. Näiden yhteisvaikutuksena viimevuotinen maailmanlaajuinen merijään peitto nousi hyvin lähelle 1980-luvun alun huippulukemia ja teki myös mittaushistorian päiväkohtaisen ennätyksen juuri vuoden vaihtuessa. Vaatimattomasti sanottuna joudumme siis vielä odottelemaan eräiden äänekkäiden ilmastotutkijoiden ennustamia napa-alueiden jäättömiä meriä.

Hirmumyrskyjen määrä 1970-2014

Hirmumyrskyt ja muut sään luonnolliset ääri-ilmiöt ovat olleet median ja uuden ympäristöministerimme, Sanni Grahn-Laasosen, huolenaiheina. Tarkemmin kyse on ollut huoli niiden yleistymisestä. Yksi maailman johtavista myrskytutkijoista, Ryan Maue, on saanut valmiiksi alustavan tilaston viime vuoden isoista myrskyistä. Jos vuoden 2014 isot myrskyt eivät olleet aivan tilastollisen alarajan tuntumassa, hurrikaanit ja taifuunit kokonaisuudessaan olivat keskimääräistä tasoa. Sanoisinpa, että viimeisen 20 vuoden aikana niiden esiintymisessä on ollut pientä vähenemistä, eikä 2014 tehnyt tähän trendiin poikkeusta.

Presidentti Niinistön uudenvuodenpuheen "hiilivelka" jäi mietityttämään

Katsoin tasavallan presidentin uudenvuodenpuhetta kuten luultavasti sadattuhannet muutkin suomalaiset. Puheen turvallisuuspoliittiseen tai muihinkaan osiin minulle ei jäänyt yhtä poikkeusta lukuunottamatta mitään hampaankoloon. Mutta siihen yhteen osaan, joka sattuu olemaan tämän blogin ydinaluetta jäi. Alla olevassa minuutin videotallenteessa on tuo osa. Katsopa itse.

Olen presidentti Niinistön ensimmäisten virkkeiden kanssa samaa mieltä. Ensi marras-joulukuussa pidettävään Pariisin ilmastokokoukseen on todellakin ladattu haasteita. Presidentti kysyi,"löytyykö yhteisymmärrys edes kaikkia kohtaavan yhteisen ongelman ratkaisuun". Mutta... Siis mitä ongelmaa Niinistö tarkoitti: Jotain tietokonemallinnuksien tulevasta maailmasta löytämää ilmastoanomaliaa vaiko kenties YK:n ajamaa valtavaa tulonsiirtoa Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan mailta kehitysmaille jokseenkin reaalimaailmasta havaitsemattoman ilmastonmuutoksen tekosyyllä? En siis ymmärtänyt selvästi.

Presidentin toisestakin ajatuksesta olen samaa mieltä. Talouden kunnolla ja erittäin kalliilla ilmastoon vaikuttamisella on takuuvarmasti kytkentänsä. Siksi vastikään Limassa pidetyssä ilmastokokouksessa sekä kehitysmaat että kehittyvät talousjätit - kuten Kiina ja Intia - ilmoittivat aikovansa vaikuttaa ilmastoon vain, jos tuohon tarkoitukseen löytyy rahoitus länsimaista. Samaa mieltä näyttävät olevan myös monet muut maat kuten vaikkapa Venäjä ja Persianlahden arabimaat. Minun laskujeni mukaan vain kehnosta taloudellisesta kunnosta pitkään kärsineessä Euroopan Unionissa on ollut epäselvyyttä tuosta kytkennästä.

Mutta tuohon loppuikin ymmärrykseni Niinistön ajatuksenjuoksusta. "Vaakakuppiin joutuvat toistensa vastinparina oman maan velka ja meidän kaikkien yhteinen hiilivelka. Molemmat velat syövät tulevaisuutta." Tuon oman maan velan vaikutuksen vaa'alla ymmärrän - sillä on rajoittavat vaikutuksensa tulevaisuuden toimintamahdollisuuksiin. Mutta mikä ihme on tuo hiilivelka, joka ainakin minulle on aivan uusi käsite?

Seuraavaksi presidentti totesi Suomen olleen torjumassa ilmastonmuutosta. Niinpä, mutta miksihän koskaan ei kerrota tuon torjunnan todellisista vaikutuksista? Siis monellako asteella olemme torjuneet, ja paljonko homma on tähän mennessä maksanut velanottoamme tai verorasitustamme lisäävästi? Niinistön toteamus taloudellisen toimeliasuutemme lisäämisestä voi olla jossain määrin totta, mutta tuostakaan asiasta ei juuri koskaan kerrota vaikutuksia. Paljonko tuosta toimeliaisuudesta on ollut aidosti markkinaehtoista ja paljonko on tapahtunut taloudellisten tukiaisten varassa - siis jälleen velkaantumista lisäävästi? Jälkimmäin toimeliaisuus nimittäin saattaa loppua kuin kanan lento, kun tukiaiset loppuvat. Tilastot kuitenkin kertovat meidän menettäneen lähes 100 000 työpaikkaa lähinnä itäiseen ja eteläiseen Aasiaan, ja osa tuosta vuodosta on tapahtunut mm. Eija-Riitta Korholan kuvaamana ns. hiilivuotona. Koko Euroopan mittakaavassa kyse on miljoonista työpaikoista pelkästään jälkimmäisenä.