Ulkoministeri Kerry: Maailman suurin joukkotuhoase voi iskeä pian!

Ulkoministeri John Kerry julistaa Jakartassa

Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry on keksinyt maailman suurimman joukkotuhoaseen, jonka hän paljasti Indonesian pääkaupungissa, Jakartassa, pitämässään puheessa viime sunnuntaina. Puhetta kuuntelemaan kokoontuneet paikalliset opiskelijat kuulivat tuon aseen nimen ja saivat tietää olevansa sen käytön etulinjassa. Puheen kuuntelu saattoi herättää moninaisia ajatuksia kuulijoissa, sillä Indonesian väkiluku on kasvanut vuosina 1971 - 2010 reilusta 110 miljoonasta yli 230 miljoonaan. Kasvu on ollut sen verran ripeää, että aivan katastrofaalista joukkotuhontaa ei ole voinut välillä tapahtua. Mutta katsotaanpa, mitä ulkoministeri Kerry tarkoitti.

Kerryn joukkotuhoase on tietysti ilmastonmuutos, joka uhkaa maapallon väestöä enemmän kuin mikään muu uhka ydinasesodasta terrorismiin tätä ennen. Historiallisessa kontekstissa ymmärrän Kerryn logiikan. Ilmastollinen vaihtelu on todellakin kaatanut aikanaan mahtavia sivilisaatioita. On esitetty kohtalaisen vahvaa näyttöä siitä, että useampikin muinaisen Kiinan ja Egyptin dynastia olisi romahtanut vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestäneisiin viileisiin aikoihin ja niiden yhteydessä esiintyneisiin kuivuusjaksoihin. Samoin lienee käynyt Amerikan intiaanidynastioille. Rooman valtakunnan länsiosien yhtenä tuhon syynä olivat laajat kansainvaellukset Keski-Aasian suunnasta, jotka saattoivat niin ikään saada alkunsa huomattavasta ilmastollisesta vaihtelusta Epäilemättä Saharan aavikoituminen 12 000 - 7000 vuotta sitten oli kohtalokasta alueen kulttuureille. Viime jääkausi rajuine vaihteluineen on voinut olla osallisena siihen, että tuolloin - siis noin 70 000 vuotta sitten - Afrikassa asuneet esi-isämme ja -äitimme olivat sukupuuton partaalla, kun Homo Sapiens -populaatio geenikartoitusten mukaan pieneni muutamiin tuhansiin. Muutamia kymmeniä tuhansia vuosia myöhemmin Veiksel-jääkauden kylmimmät vuosituhannet puhdistivat Euraasian pohjoisosat kilpailevista ihmislajeista ja siten mahdollistivat esivanhempiemme voittokulun ja levittäytymisen kaikille mantereille.

Wikipedia osaa kertoa Suomea rajusti koetelleesta ilmastollisesta vaihtelusta seuraavaa:

Suuret kuolonvuodet olivat Pohjois-Eurooppaa koetelleiden harvinaisen kylmien vuosien sarja 1695–1697. Silloin varsinkin Suomessa, mutta myös laajalti Pohjois-Ruotsissa, Virossa ja Liivinmaalla viljasadot jäivät huonon sään vuoksi epätavallisen niukoiksi tai menetettiin kokonaan. Arvellaan, että Suomessa neljännes tai jopa kolmannes koko väestöstä kuoli tuolloin nälkään ja tauteihin. Sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin, pettuleipää ja muuta hätäruokaa syötiin yleisesti. Sadon tuhoutuminen sai ihmiset lähtemään liikkeelle kerjäläisten laumoina, ja lavantauti sekä muut kulkutaudit levisivät. Epäsuotuisissa ilmasto-oloissa levisivät myös kasvitaudit kuten torajyvä.

Suuret kuolonvuodet olivat seurausta ”Pikku jääkaudesta”, jota kesti lähteestä riippuen joko 1570-luvulta 1700-luvun puoliväliin asti tai 1500-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin asti. Saksalaistiedemiesten Berchtesgadenissa suorittamien suurten puiden vuosirenkaiden tutkimisen kautta huomattiin puiden kasvun olleen ennen vuotta 1600 kaksinkertainen myöhempään verrattuna. Vuosi 1600 oli katovuosi ja suurin osa sadosta oli menetetty ja seuraavaa vuotta 1601 nimitettiin ”isoksi hallavuodeksi”.

Suurten kuolonvuosien jälkeen suomalaisten epäonni vielä jatkui, sillä vuonna 1697 Ruotsin valtakunnan valtaistuimelle nousi nuori Kaarle XII, jonka onnettomat sotaretket Keski-Euroopassa lisäsivät kuolonuhreja ja kärsimystä ilmaston heikentämässä väestössä.

Ilmastollinen vaihtelu on siis epäilemättä kohdellut ihmiskuntaa kovakouraisesti sen historian aamuhämärästä alkaen. Useimmiten tuo "joukkotuhoase" on iskenyt kylmenevänä ilmastona ja kuivuutena, joka on heikentänyt ravinnon saannin mahdollisuuksia. Mutta ulkoministeri Kerry ei nyt puhunut siitä. Hän tarkoitti modernia ihmiskunnan aiheuttamaa katastrofaalista ilmastonmuutosta (CAGW), joka Kerryn sanoin aiheuttaa niin helteitä, kylmyyttä, rankkasateita tulvineen, kuivuutta, hirmumyrskyjä ja pasaatituulien heikentymistä, jäätiköiden sulamista, merenpinnan nousua ja kaikkea muutakin mahdollista kauheutta. Tässäpä Kerryn puhe Youtubesta:

Ettei nyt ulkoministeri Kerryä syyllistettäisi liikaa, on todettava maailman johtajien ennenkin varoittaneen alamaisiaan katastrofaalisesta ilmastonmuutoksesta ja ponnistelleen sen torjumiseksi. Keski-Amerikan mayat uhrasivat ihmisiä julmistuneiden sään jumalien lepyttämiseksi sitä enemmän, mitä kurjemmaksi kuivuus meni. Ja 1600-luvun lopun suomalaiset luultavasti kävivät kirkossa rukoilemassa sitä ahkerammin, mitä enemmän olivat pettuleipää maistaneet. Monet kansat ovat jopa vaihtaneet uskontoaan vanhojen jumalien osoittauduttua kyvyttömiksi tai haluttomiksi säätämään ilmastoa takaisin normaaliksi. Ehkä Kerry oli puhujamatkalla Indonesiassa viimeksi mainitussa tarkoituksessa?

Maailmanpolitiikan arkipäivää ilmastosta ja säästä

Somersetin talvitulvaa viime tammikuun lopulta

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma on päättänyt pohtia poikkeuksellisia sääilmiöitä ja ilmastonmuutosta seuraavassa lähetyksessään, joka lähetetään ensi torstaina 20.2. klo 18:03 alkaen. Ohjelman studiovieraina ovat johtaja Mikko Alestalo Ilmatieteen laitokselta sekä ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Sirkku Juhola Helsingin yliopistosta. Yle ilmoitti 19.2. seuraavaa: "Ukrainan levottomuuksien vuoksi Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelman aihe vaihtui. 20.2. aiheena on Ukraina. Sääaiheeseen palataan mahdollisesti myöhemmin."

Ohjelman toimitus pyytää Ylen nettisivuilla radioyleisöltä kommentteja ja kysymyksiä, joita voi esittää ko. nettisivulla artikkelin alla. Kommentteihin ja kysymyksiin toimitus pyrkii ohjaamaan seuraavilla toteamuksilla ja kysymyksillä radioyleisölle:

Britanniaa koettelevat ennätystulvat, Yhdysvaltoja rajut talvimyrskyt ja Suomessa on meneillään harvinaisen vähäluminen hiihtolomakausi. Oletko huolestunut talven poikkeuksellisista sääilmiöistä? Mitä haluaisit kysyä Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelman asiantuntijoilta?

Säätieteilijöiden mukaan takana on pohjoisen napa-alueen yllä oleva napapyörre, joka on tuonut kylmää ilmaa Pohjois-Amerikkaan ja työntänyt lämpimämpää Eurooppaan.

Pitäisikö poikkeuksellisesta säästä huolestua? Mikä osuus on ilmastonmuutoksella? Ovatko myrskyt, tulvat ja lauhat talvet tulevaisuudessa yhä yleisempiä? Miten niihin tulisi varautua?

Meillä on tietysti joitakin tiedonmurusia ilmaston muuttumisesta ja sään ääri-ilmiöistä. Lämpöaikasarjojen mukaan globaali lämpötila ei ole trendinomaisesti muuttunut yli 17 vuoteen. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, ei ole viimeisessä arviointiraportissaan löytänyt luotettavaa näyttöä äärimmäisten sääilmiöiden yleistymiseen ainakaan globaalilla tasolla, joten Alestalolla ja Juholalla ei pitäisi olla syytä muuta väittää.

Mutta totta on se,  että talvisäät ovat olleet monissa maapallon kolkissa keskimääräisistä poikkeavia. Iso-Britannian lounaisosien keskitalvi on ollut harvinaisen märkä, vaikka siellä vielä ollaan aika kaukana 1920-luvun mittaushistoriallisista ennätysvuosista. Yhdysvaltain itä- ja keskiosien talvi on tiettävästi ollut mittaushistorian toiseksi kylmin. Toisaalta Alaskassa ja Euroopan pohjoisosissa on ollut selvästi tavanomaista lauhempaa. Tämän talven osalta voidaan siis sanoa jonkinlaista poikkeavuutta olevan ainakin paikallisesti.

Tuossa Ylen puffissa mainitusta napapyörteestä on viime vuosina puhuttu aika paljon. Tässäkin blogissa napapyörre on kommenteissa mainittu aika usein. Jos se tänä vuonna on tuonut meille lauhaa ilmaa etelästä ja lounaasta, viime vuonna se toi kylmää ilmaa pohjoisesta ja koillisesta. Muutama vuosi sitten se taisi blokata arktisen ilman virtaamisen Pohjois-Amerikan itäosiin koko talven ajaksi, jolloin siellä ulkogrillauskausi kesti koko talven yli.

Jos napapyörteellä ja sen muutoksilla on vaikutuksensa noihin sääilmiöihin, mikä mahtaa olla noiden muutosten taustalla? Minulla ei ole siihen vastausta, mutta ehkä lukijoilla on hyviä ideoita. Annan lukijoille  viereisellä kuvalla vinkkiä. Tuossa kuvassa on esitetty RSS-aikasarjan joulu- ja tammikuiden lämpötilaerot kahden alueen, kravun kääntöpiirin ja napapiirin välisen alueen sekä napapiirin pohjoispuolisen alueen, välillä. Noiden alueiden välinen lämpötilaerohan on se asia, joka perinteisen ilmastokäsityksen mukaan aiheuttaa ne ilmavirtaukset, jotka me pohjoisella pallonpuoliskolla koemme talvisään vaihteluna ja sateina. Mitä isompi tuo lämpötilaero on, sitä voimakkaampia virtausten tietysti keskimäärin pitäisi olla. No kuvasta näkyy, että lämpötilaero on pienentynyt reilun asteen verran viimeisen 20 vuoden aikana, joten yleisen lämpenemättömyyden lisäksi lämpötilagradienttiakaan on vaikea syyttää. Hmmm.

Maan ystävillä luvut ja realismi hukassa

Maan ystävien ilmastokampanjavastaava, Leena Kontinen, kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla 15.2.2014 otsikolla "EU:n ilmastopolitiikka on uhkapeliä". Tuo mielipidekirjoitus ansaitsee lisähuomiota, sillä siitä näkyy monta ongelmallista asiaa. Seuraavassa Kontisen teksti on sisennettynä ja kursivoituna sekä kommenttini perinteiseen tapaan normaalitekstillä.

Connie Hedegaard puolusti (HS Mielipide 7. 2.) komissionsa esitystä EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteiksi. Hän piti 40 prosentin päästövähennystä kunnianhimoisena. Ilmastotieteen nykytiedon mukaan se olisi uhkapeliä tulevaisuudellamme.

Olen EU:n ilmastokomissaari Hedegaardin kanssa samaa mieltä tavoitteen kunnianhimoisuuden kanssa. Mikään muu maanosa ei nimittäin aio seurata Euroopan mahdollista esimerkkiä, joka tulisi vain johtamaan EU:n teollisuuden edelleen jatkuvaan valumiseen Aasiaan ja Amerikkoihin. Se olisi uhkapeliä hyvinvointimme tulevaisuudella.

Neljänkymmenen prosentin tavoite vie tutkija Kevin Andersonin varoituksen mukaan 50–70 prosentin varmuudella maapallon lämpötilan nousun yli kahden asteen riskirajan, mikä merkitsee Maailmanpankin sanoin "tuhoisia vaikutuksia".

En tunne tarkemmin tämän tutkija Andersonin tutkimuksia, mutta googletus kertoo hänen uskovan maapallon ilmakehän kuuden asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Sen perusteella Anderson epäilee maapallon väkimäärän vähenevän noin yhdeksästä miljardista ihmisestä vuonna 2050 alle puoleen miljardiin vuosisadan loppuun mennessä - siis lähes 20-osaansa tai alle kymmeneen prosenttiin nykyisestä väkimäärästä. Melkoinen tietäjä täytyy Andersonin olla heittäessään tuollaisia projektioita lähes 100 vuoden päähän, enkä ihmettele Maailmanpankin arviota, jos he uskovat Andersonia.

 

Katsotaanpa kuitenkin ennen Andersonin väittämiin uskomista empiiristä aineistoa maapallon keskilämpötilasta. Olen viereiseen kuvaan sijoittanut lämpötilan trendikuvaajan 100 vuoden päähän (sininen murtoviiva ja vasen asteikko °C). Lähtöaineistona olen käyttänyt hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:nkin, luottamaa Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Itä-Anglian yliopiston yhdessä ylläpitämää HadCRUT4-lämpöaikasarjaa. Kuvaajasta ilmenee, että 100 vuoden lämpenemistrendi ei ole vielä koskaan mittaushistorian aikana ylittänyt kahden asteen rajaa. Koko sadan vuoden lämpenemistrendikin on 0,7 °C - siis hyvin kaukana poliittisesti vaaralliseksi määritellystä rajasta.

Kuvan musta viiva (lukemat oikeasta asteikosta tilavuuden miljoonasosina) on ilmakehän hiilidioksidipitoisuus Mauna Loan mittausten mukaan vuodesta 1959 alkaen ja analysoituna Law Dome -jääkairauksesta  vuosina 1914 - 1958. Hiilidioksidipitoisuudella ei näytä olevan kovin paljoa yhteistä edestakaisin nousevan ja laskevan lämpötilatrendin kanssa. Tjaah, mitäpä tässä enää tarkemmin selittelemään CO2-pitoisuuden ja lämpötilatrendin yhteydestä. Tutkija Andersonin varmuutta siitä ei ainakaan löydy - ei sen paremmin korrelaation osalta kuin viime vuosina jälleen laskemaan lähteneen lämpötilatrendin osalta.

Mikä ihmeen liimalaki?

Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan sisältynyt mahdollisuus säätää ilmastoliimalaki on konkretisoitunut luonnosasteelle. Valmisteltu ilmastolain luonnos on lähetetty lausuntokierrokselle, johon ympäristöministeriö haluaa lausunnot 11.3.2013 mennessä. Luonnoksen yleisperusteluista selviää, että lain haluttaisiin astuvan voimaan 1.5.2015.

Lukaisin lakiluonnoksen perusteluineen. Oli muuten puuduttava 51-sivuinen lukukokemus. Tulen takuuvarmasti kirjoittamaan asiasta syvällisemminkin myöhemmin, mutta tuon lukurupeaman jälkeen en enää jaksanut lähteä hahmottelemaan yksityiskohtiin meneviä analyysejä. Seuraavassa ovat vain kaikkein päällimmäiset havaintoni ja tuntemukseni asiasta.

Lakiluonnoksen perusteluissa luetellaan lähinnä poliittiseen suunnittelujärjestelmään liittyviä syitä lain säätämiseksi. Nämä syyt vaikuttavat pyrkimykseltä sementoida YK:n ilmastonmuutoskonventin ja Vihreän liiton ilmastopoliittisia tavoitteita Suomen lainsäädäntöön pysyvästi. Selvästi kunnianhimoisin tavoite on sisällytetty lakiluonnoksen 6§:n toiseen momenttiin, jossa säädetään suunnittelujärjestelmän tavoitteeksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vuoteen 2050 mennessä 80 %:lla verrattuna vuoden 1990 päästötasoon - siis jonnekin 1930-luvun tasolle - ja sitouttaa kaikki hallitukset sekä valtiopäivät seuraavien lähes 40 vuoden aikana siihen. Tavoite on mielestäni aika poikkeuksellinen lakiin kirjoitettuna, sillä en heti muistanut muita vastaavia tavoitteita lainsäädännöstämme. Ehkä Kataisen hallitus on niin varma tavoitteen pysyvyydestä ja sen takana olevista faktoista, että moinen sementointi on mahdollista?

Lakiluonnos nostaa kasvihuonekaasujen päästövähennykset jokseenkin kaikkea muuta politiikkaa (siis mm. teollisuus-, energia-, liikenne-, asunto- ja talouspolitiikkaa) dominoivaksi tekijäksi velvoittaessaan valtion viranomaistahot pyrkimään omissa ohjauksissaan ja säädösvalmisteluissaan  em. päästövähennystavoitteeseen. Tuo ilmastopolitiikan hallitseva rooli yritetään varmistaa laissa määritetyillä suunnitelmilla, toimenpideohjelmilla ja raportoinnilla. Enpä taaskaan muista yhtä tarkkoja ja sitovia ohjeita muiden politiikan sektoreiden suunnittelusta ja niiden tulosten raportoinnista, joten erikoiselta tämä hanke tuntuu. No ehkä valtion talousarvion valmistelusta löytyy vastaavaa, mutta niissäkään säädöksissä ei aseteta tavoitteita 40 vuoden päähän.

Lakiluonnoksen 5. pykälä määrittelee eräitä asioita. Esimerkiksi ilmastonmuutos määritellään siinä YK:n ilmastonmuutoskonventin mukaisesti ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamaksi muutokseksi ilmastossa. Niinpä ilmeisesti se ei säätele luonnon omia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat kokonaispäästöistä reilusti yli 99 prosenttia. Lakiluonnoksessa tarkoitetut ilmastonmuutoksen hillintätoimet eivät siis onneksi koske luonnon hiilikiertoa. Kun ehdotuksessa säädetään maa- ja metsätalousministerion vastuulle ilmastonmuutokseen sopeutumisen koordinointi, se ei taida sitten myöskään koskea ilmaston luonnolliseen vaihteluun liittyvää sopeutumista?

Määritelmissä luetellaan koko joukko tärkeimpiä kasvihuonekaasuja, joiden pitoisuuksista ilmakehässä taannoin kirjoitinkansantajuisen jutun. Pidin aika outona, että ilmastoomme ja tuohon kasvihuonekaasujen säteilypakotteeseen ylivoimaisesti eniten vaikuttavaa kaasua, vesihöyryä, ei löytynyt luettelosta.

Usein on paljastavaa pohtia myös niitä asioita, joita lakiluonnokseen ei ole sisällytetty. Nuo puuttuvat asiat ovat usein hyvin paljon hankkeen taustoista paljastavia. Kun ideana näyttää olevan globaalin ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahden celsiusasteen, ei edes perusteluissa kerrota, mikä on Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennysten osuus tuosta tavoitteesta. Arvaan syynkin asiasta vaikenemiseen. Nimittäin jos me Suomessa päättäisimme lopettaa kasvihuonekaasupäästömme kokonaan ja siirtyä samaan hiilineutraaliuteen, joka Suomenniemellä vallitsi noin 7000 vuotta sitten, laskisimme globaalia keskilämpötilaa muutamilla asteen kymmenestuhannesosilla vuoteen 2050 mennessä. Kyse on niin mitättömästä muutoksesta lämpötilassa, että mikään taho ei sellaista kykene nyt ja tuskin vielä vuonna 2050 mittamaan globaalista ilmakehästä. Ja tuo muutos siis tapahtuisi sillä oletuksella, että nykyinen säteilypakotteeseen perustuva ilmastoparadigma pitäisi paikkansa, mikä on kaikkea muuta kuin varmaa.

Edellisessä kirjoituksessani on kuva 2, jota varten laskin 100 vuoden lämpenemistrendit 10 edellisen vuoden

HadCRUT4 - aikasarjan mukaan kahden asteen lämpenemistrendi
on poikkeus.  Sellaista ei ole nähty vuoden 2005 jälkeen.

keskilämpötilojen perusteella. Kuvasta näkyy, että viimeisten 70 vuoden aikana yli kahden asteen lämpenemistrendi on ollut vain 17 vuoden aikana. 30 vuoden keskilämpötilojen perusteella laskettuna kahden asteen lämpenemistrendi ei ylity yhdessäkään jaksossa. Keskimäärin tuo trendi on ollut 0,7 astetta per sata vuotta. Marginaalia kahden asteen lämpenemiseen siis ainakin lämpötilamittausten puolesta jää reilusti. Kun lisäksi pieni lämpeneminen olisi jokseenkin kaikkien tutkimusten mukaan enemmän hyödyllistä kuin haitallista, missä on ongelma? No pannaan kuva lisäselitteellä modifioituna viereen.

Kaksintaistelua lämpenemisestä - Ahlbäck vastaan Alestalo

Dosentti Jarl R. Ahlbeck

Dosentti Jarl R. Ahlbeck Åbo Akademista sai Hesariin läpi kommenttinsa otsikolla "Median uutisointi luo ilmastoharhan". Ahlbäckin kommentti kohdistui kahden Hesarin toimittajan aiemman kirjoituksen väitteeseen, jonka mukaan "ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden voimistumisena". Minun mielestäni Ahlbäck on kommentissaan aivan oikeassa ja samoilla linjoilla jopa IPCC:n kanssa. Sekään ei ole löytänyt uskottavaa näyttöä em. toimittajien väitteen tueksi. Mutta nyt en mene enempää tuohon asiaan.

Ahlbäck mainitsi kommenttinsa lopussa: "Hiilidioksidipäästöt voivat joka tapauksessa vaikuttaa sään ääri-ilmiöihin vain, jos lämpötila ensin nousee. Koska maapallon keskilämpötila ei ole noussut 16 vuoteen, sään ääri-ilmiöiden mahdollinen voimistuminen on johtunut jostain aivan muusta kuin hiilidioksidipäästöistä."

Tämä ärsytti Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestaloa ja meteorologi Pauli Jokista vastaamaan Ahlbäckille samassa lehdessä pari päivää myöhemmin otsikolla "Ilmasto lämpenee edelleen". Alestalo ja Jokinen pitävät Ahlbäckin mainitsemaa 16 vuoden lämpenemättömyyttä tilastoharhana perustellen kantaansa seuraavasti:

Se, ettei maapallon keskilämpötila ole näennäisesti noussut vuodesta 1998 lähtien johtuu siitä, että tällaisessa tilastossa alkuhetkeksi on valittu mittaushistorian siihen mennessä korkein maapallon keskilämpötila. Lyhyistä jaksoista trendien laskeminen riippuu hyvin pitkälti alku- ja loppuvuoden valinnasta.

Jos tarkasteltavaksi valittaisiinkin vuodet 1999–2013, lämpenevä lineaarinen trendi olisi lähes kaksinkertainen verrattuna vuosien 1998–2013 jaksoon.