Poika joka huusi sutta

Poika joka huusi sutta on Aisopoksen satu ja opettavainen tarina siitä, miten valehtelu vie uskottavuuden ja johtaa valehtelijan omaan turmioon. Tarinassa paimenpoika juoksuttaa kyläläisiä huutamalla toistuvasti suden uhkaavan lammaskatrasta, vaikka näin ei todellisuudessa olekaan. Kun oikea susi lopulta ilmestyy, kukaan ei enää reagoi saman pojan avunhuutoihin, sillä häntä ei enää oteta vakavasti. Sadun eri versioissa susi syö lopulta joko lauman tai pojan itsensä. Tarinan yksinkertaisena opetuksena on se, että valehtelu kääntyy itseään vastaan, kun valehtelijaa ei enää uskota silloinkaan kun tämä puhuu totta.

Yhdysvalloissa on tehty hyvin katsomisen arvoinen elokuva tämän sadun juonen ympärille. Elokuvan kuvitteellisina susina ovat 1900-luvun ilmastohysteriat - 1970-luvun jääkausihälytys, 1990-luvun ilmaston lämpeneminen ja 2000-luvun ilmastonmuutos - ja poikina rehellisestä tieteenteosta harhautuneet tiedemiehet, ympäristöfanaatikot sekä uusia verotus- tai tulonsiirtokeinoja etsivät poliitikot. Kyläläisinä olemme me muut.

Elokuva on melkein puolitoista tuntia pitkä, joten varaa aikaa sen katseluun. Nautinnollisia katseluhetkiä. Ja linkki elokuvaan on tässä. Jos elokuva takkuilee, ota teräväpiirtotoisto pois oikealla alhaalla olevasta HD-painikkeesta.

Arktinen jääpeite ennätysminimissä

Yhdysvaltain meteorologinen yhdistys (AMS) julkaisi muutama päivä sitten etusivuille tarkoitetun lausunnon tänä kesänä ennätyspieneksi kutistuneesta Jäämeren jääpeitteestä. Lausunto nousi monissa uutismedioissa otsikoihin, mutta niin se herätti voimakasta kritiikkiäkin arvovaltaisilta tahoilta mm. täällä ja täällä.

Lausunnon tarkoituksena oli siis saada julkisuutta ja sitä kautta vahvistaa viime vuosina kaikkialla maailmassa hiipunutta uskoa ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen ilmastoa lämmittävään vaikutukseen. Kun Suomenkin mediatalot luultavasti pian löytävät lausunnon ja julkistavat asian, en lähde tässä toistamaan AMS:n sanomaa. Totean vain sen loppukappaleesta (Final Remarks) yhden huomion. On totta, että Arktisen jääpeitteen jo pidempään jatkuneen pienenemisen lisäksi ilmakehän pintakerrokset ja meret ovat viime vuosikymmeninä hieman lämmenneet, meriveden keskimääräinen korkeus vähän noussut ja jotkut vuoristojäätiköt vähän sulaneet. Mutta mikään näistä ilmiöistä ei ole ollut ennennäkemätöntä nopeudeltaan tai suunnaltaan, kun vertaamme viime aikojen havaintoja viimeisten satojen tai tuhansien vuosien ilmastonvaihteluun.

Kuvan lähde: Nansen Environmental and Remote
Sensing Center (NERSC) –  Arctic Regional Ocean Observing
System (ROOS) 

Ja kuten olen moniin uusiin tutkimuksiin viitaten tässäkin blogissa todennut, lämpenemisen, sulamisen ja merenpinnan kohoamisen vauhti on merkittävästi hidastunut ellei peräti pysähtynyt viimeisen 15 vuoden aikana. Ilmaston vaihtelu sinänsä ei siis todista pysyvästä lämpenemisestä ja vielä vähemmän CO2-hypoteesin oikeellisuudesta saati ihmisen syyllisyydestä. Mutta Arktinen jääpeite on kiistämättä huvennut jo ainakin 1980-luvun alusta alkaen, kuten voit viereisestä kuvasta nähdä. Mikä siis voisi olla syynä tuolle hupenemiselle?

Kuvan lähde: Centre for Ocean and Ice  -
Danish Meteorological Institute

Ainakaan syynä eivät voi olla  tämän kesän poikkeuksellisen korkeat ilman lämpötilat napajäätikön päällä, sillä ne ovat olleet jokseenkin pitkäaikaisten keskiarvojen tasolla koko kesän, kuten näet toisesta kuvasta. Ja jokseenkin kaikkina vuosina kesän keskilämpötilat tuolla 80 leveysasteen pohjoispuolella pysyvät asteen osien tarkkuudella samoissa luvuissa. Pohjoisen vuosikeskilämpötiloja heiluttelevat lähinnä talviset matalapaineet, jotka voivat vaikuttaa jäätymiseen mutta eivät sulamiseen.

Mitkä muut tekijät voisivat vaikuttaa jääpeitteen kokoon sulamiskauden lopulla? Yksi mahdollisuus on tietysti mittausvirhe. Satelliittien passiiviset infrapunasensorit eivät kykene havaitsemaan pienemmiksi jääkappaleiksi hajonnutta jääpeitettä yhtä hyvin kuin ehjää kantta. Arktisella alueella riehui muutama viikko sitten melkoinen myrsky, joka kyllä hajoitti laajalti jääkantta ja ahtoi jäätä samalla pienemmälle alueelle. Mutta aika moni jääpeitettä seuraava tutkimusyksikkö kuitenkin väittää ennätyspientä peittoa. Voisivatko ne kaikki erehtyä samaan mittausvirheeseen? Hmm.

AMO-indeksi

Yksi mahdollinen selitys on tietysti napa-alueelle etelästä lämpimämpää vettä tuovat merivirrat. Niiden lämpö voisi tietysti sulattaa jäätä altapäin. Tosiasia on, että merivesi Islannin ja läntisen Siperian pohjoispuolella on ollut useana viime vuotena hieman keskimääräistä lämpimämpää. Atlantin merivirtauksissa tapahtuu usean vuosikymmenen välein vaihtelua, jolloin Jäämeri saa pitkään vuoroin tavanomaista kylmempää vettä ja vastaavasti lämpimämpää. Tämän AMO-ilmiön lämmin pulssi on ollut hallitseva 1970-luvulta alkaen. Kymmenen vuoden sisään sen pitäisi muuttua viileämpään suuntaan, jolloin kesäiset jääpeitteet saattavat jälleen lähteä lähteä kasvutrendille.

Kaikki edellä mainitut mahdolliset asiat olisivat luonnollisia syitä vähenevään jään määrään pohjoisnavan ympäristössä. Mennyttä pohjoisen jääpeitettä selvittäneet tutkimukset osoittavat, että jääpeitteen koko on vaihdellut huomattavan paljon jääkauden jälkeisenä aikana. Joskus noin 6000 vuotta sitten pohjoinen jääpeite on jopa sulanut kokonaan kesäisin.

Mutta en voi sulkea pois myöskään ihmisen vaikutusta asiassa. Epäilen kuitenkin jääpeitteelle varisevia nokipäästöjä ilmakehässä leijuvia hiilidioksidipäästöjä paljon suuremmaksi syylliseksi. Nokipäästöjen aivan ylivoimaisesti suurin aiheuttaja on Kiinan Kansantasavalta, jonka hiilivoimaloista pääosa ei pese nokea pois, vaan kaikki päästetään taivaalle. Ja Kiinan hiiliteollisuus on kasvanut parin viime vuosikymenen aikana todella paljon.

Luultavasti kaikki edellä luettelemani asiat ovat tuoneet oman panoksensa arktisen jääpeitteen vähenemiseen. Epäilen AMOn (Atlantic Multidecadal Oscillation) pääsyyllisyyttä, mutta vaikeaahan asiaa on todistaa. Pääosin luonnollisesta ilmiöstä siis taitaa kuitenkin olla kyse. Kokonaan toinen asia sitten on se, onko kesän vähäinen jääpeite ihmiskunnalle ja muulle luomakunnalle hyvä vai paha asia.

Datan lähde:  http://nsidc.org/data/seaice_index/index.html
H/t Ole Humlum  Climate4you

Lisäys 30.8.2012: Jostain syystä eteläinen merijää ei ole kutistunut ollenkaan viimeisen 30 vuoden aikana vaan päinvastoin, kuten näet viereisen kuvan kuvaajasta. Mutta sinnepä ei AMO vaikutakaan samoin kuin Arktikaan.

Kumman napa-alueen merien jääkansia tässä pitäisi pitää lämpenemisestä varoittavina kanarialintuina?

Uusi Seelanti järkyttävän ilmastonmuutoksen kourissa

Olen muutamassa tänä ennätyslämpimänä kesänä kirjoittamassani bloggauksessa pohtinut ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Niistä voit lukea täältä ja täältä. Nyt tulee samankaltaisia uutisia maapallon toiselta puolelta. Uudessa Seelannissa ihminen on aiheuttanut ilmiselvästi ilmastonmuutoksen ellei peräti ilmaston kuumenemisen.

Uuden Seelannin ilmaston lämpeneminen on maan
ilmatieteenlaitoksen mukaan näin järkyttävää viimeisen
100 vuoden aikana.

Ylemmässä kuvassa näet Uuden Seelannin ilmatieteenlaitoksen julkaiseman kuvaajan maan keskilämpötilan kehityksestä vuosina 1910-2010. Ilmasto on lämmennyt yli yhdellä asteella sadan vuoden aikana. Kuvaan piirretty suora viiva - lämpötilatrendi - viittaa johonkin merkilliseen lämmittävään tekijään. Ovatko Uuteen Seelantiin viedyt lampaat piereskelleet saarivaltion ilmaston lämpimäksi, vai onko ihmisen vihreän uskon vastainen synnillinen elämä syyllinen ilmaston lämpenemiseen? Vai onko muu maailma hiilenpolttoineen syyllinen pienen maan odotettavissa olevaan ilmastokatastrofiin?

Uuden Seelannin sääasemien lämpötilamittarien
rekisteröimät keskilämpötilapoikkeamat vuosien
1971-2000 keskiarvosta.

Ennen lopullisen tuomion antamista kannattanee vilkaista, mitä Uuden Seelannin sääasemien lämpömittarit ovat rekisteröineet. Sen näet viereisestä kuvasta. Kuvaaja poikkeaa aika olennaisesti ylemmästä. Poikkeama johtuu siitä, että Uuden Seelannin ilmatieteenlaitos on "homogenisoinut" alemmassa kuvassa esitettyä raakadataa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että vanhempia lämpötilamittauksia on kylmennetty, jolloin lämpötilan nousua on saatu jyrkennettyä reilusti. Raakadatahan osoittaisi, että keskilämpötila olisi hieman laskenut 1800-luvun lupulta 1900-luvun puoliväliin ja sitten noussut taas takaisin 1870-luvun lukemiin.

Mistä mahtaa johtua se, että lähes aina tällainen homogenisointi laskee vanhempia lämpötiloja? Johtuisiko se siitä, että ilmasto ei ole viime vuosina lämmennyt tietokonemalleissa ennustetulla tavalla, ja lämpötilan nousua pitää lisätä lämpöaikasarjoja manipuloimalla?

Uuden Seelannin ilmatieteenlaitos (NIWA) on joutunut oikeuteen, kun paikalliset ilmastoaktivistit ovat haastaneet sen ilmastotilastojen väärentämisestä. Noita tilastojahan on käytetty perusteena mm. erilaisten ilmastoverojen säätämiseksi, kuten muuallakin on tapana. Täten siis tavalliset ihmiset ovat oikeasti menettäneet rahaa. Säädatan auditoinnin yhteydessä maan ilmatieteenlaitos on myöntänyt, että säädatan sormeilun (homogenisoinnin) perusteet ovat kadonneet jonnekin.

Mutta säädatan manipulointi ei näytä olevan kovin harvinaista puuhaa. Esimerkkinä mainittakoon, että jotkut ilmastotieteilijät haluavat muuttaa ilmastohistoriaa myös Uuden Seelannin vastakkaisella puolella olevaa maapalloa, jotta heidän ennusteensa toteutuisivat.

Lue lisää Oseanian ilmastoskandaalista englanniksi täältä. Ja vastaavasta Australian homogenisointiongelmasta voit lukea englanniksi täältä.

Kun ilmastonmuutos vie rapuruoat pöydistämme - siis Hesarin mukaan

Hesarin jutun kuvitusta

Hesarin päivystävä punavihreä toimittaja on taas löytänyt ilmastonmuutokseen liittyvän kauhujutun Reutersin uutisarkistosta. Nyt meidän ruokapöytiämme uhkaa jutun mukaan merirapujen puute, joka kuulemma johtuu ilmastonmuutoksen happamoittamasta merivedestä, joka puolestaan vaikeuttaa rapujen kuoren muodostumista.

Hesarin juttu perustuu monikansallisen tutkimusryhmän julkaisuun, jonka lehdistömateriaalin voi lukea täältä. Aika paljon toimittajat ovat oikoneet johtopäätöksissä, sillä tutkimuksessa ei ollut mukana ainuttakaan merirapulajia. Siinä tutkittiin neljän täysin eri eliöryhmään (meressä elävät simpukat, etanat, lonkerojalkaiset ja merisiilit)  kuuluvan kalsiumkarbonaattikuorisen lajin kuorenmuodostusta. Tutkimuksessa näiden kuorenmuodostuksessa havaittiin pientä taantumista olosuhteissa, joissa merivesi oli hieman keskimääräistä happamampaa. Tästä Hesarin toimitus siis teki johtopäätöksen, että ravut loppuvat ruokapöydästä. Mistä Hesari (tai Reuters) keksi ravut, sillä rapujen kuoret ovat kitiiniä - siis aivan eri ainetta verrattuna vaikkapa simpukoiden kalsiumkarbonaattikuoriin?

Tämän kaltaiset jutut ovat melkoisen epätoivoista ilmastonmuutospropagandaa. Meriveden happamoituminen ja sen vaikutukset meren eliöihin on otettu paniikkinappulaksi kaiketi siksi, että ilmaston lämpeneminen pysähtyi jo 15 vuotta sitten, merien pinnannousu on hidastunut lähes olemattomaksi eivätkä jäätikötkään sula tietokonemallien mukaista vauhtia. Mutta kannattaisiko merivesien happamoitumisesta olla huolissaan? Tosiasiahan on se, että hiilidioksidipitoisuuden väheneminen merivedessä hieman lisää veden happamuutta.

Kun en ole tähän alueeseen kovin perusteellisesti perehtynyt, jätän lukijalle pohdittavaksi muutaman kuvan ja pari kysymystä.

Meriveden happamuus Eteläkiinanmerellä viimeisen
7000 vuoden aikana Liu et al (2009) mukaan.

Viereisessä kuvassa on esitetty meriveden happamuuden rekonstruktio Eteläkiinanmereltä viimeisen 7000 vuoden ajalta. Nykyinen pH ei siellä ole mitenkään ennennäkemätön. Joten ainakaan vielä ilmastonmuutos ei ole aiheuttanut ennätyksellistä happamuutta.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (mustalla, vasen asteikko)
ja maapallon keskilämpötila (sininen, oikea asteikko)
viimeisen 600 miljoonan vuoden aikana. 

Kun ilmastoalarmismin puolella näytetään uskovan, että ilmastonmuutoksen johdosta lämpenevän meriveden vähenevä hiilidioksidipitoisuus on yhteydessä veden emäksisyyden vähenemiseen (mikä yhteys voi olla tottakin), otin seuraavaksi kuvaksi yleisesti hyväksytyn ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden rekonstruktion viimeisen 600 miljoonan vuoden ajalta. Kuvan mustalta viivalta voi vasemman asteikon mukaisesti lukea, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ollut esim. 150 miljoonaa vuotta sitten lähes 10 kertainen nykyiseen verrattuna. No silloin luulisi merivedenkin olleen melkoisesti nykyistä happamampaa - siis jos tuolla hiilidioksidipitoisuudella ja happamuudella on yhteys.

Ehkä Hesarin ympäristötoimitukselle kannattaisi vihjata, että ravut kehittyivät juuri noissa happamissa vesissä 150-200 miljoonaa vuotta sitten? Ja nuo Hesarin viittaamassa jutussa tutkitut etanat, lonkerojalkaiset ja simpukat kehittyivät noin 500 miljoonaa vuotta sitten, jolloin vedet taisivat olla vieläkin happamampia.

Epäilen, että tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyvät pienet muutokset meriveden pH:ssa, jotka mahtuvat hyvin normaalin vaihtelun rajoihin, eivät juurikaan hetkauta satoja miljoonia vuosia merissä selvinneiden rapujen tai muidenkaan kuoria rakentavien eläinten elämää. Joten hyvää rapuruokien aikaa vain kaikille! Ja Hesarin toimitukselle voisi taas kerran toivottaa pikaista paluuta reaalimaailmaan.

Kaksi ihmisen keinoa lämmittää ilmastoa selvitetty

Luokkien 1-2 asemat ovat hyviä. Luokkien 3-5 asemat huonoja.
Mutta manipuloitu säädata on huonointa.

Kirjoitin parisen viikkoa sitten säädatan manipuloinnista parin kreikkalaistutkijan löydösten perusteella. Tuon kirjoituksen pihvi oli se, että tutkijat olivat havainneet säädatan homogenisoinnin johtavan useimmiten lämpötilatiedon korjaamiseen ylöspäin, mikä julkaistavissa aikasarjoissa aiheuttaa keskilämpötilan nousua todellisuutta enemmän.

Nyt Yhdysvalloissa on julkaistu tutkimus, joka vahvistaa todella paljon kreikkalaistutkijoiden havaintoja. Maailman suosituimman ilmastoblogin ylläpitäjän ja meteorologin, Anthony Wattsin, johtama tutkimus "Alue- ja etäisyyspainotettu analyysi sääasemien altistuksen vaikutuksista Yhdysvaltain ilmastohistorian verkoston lämpötiloihin ja lämpötilatrendeihin" osoittaa vastaansanomattomasti, että Yhdysvaltain sääasemat ovat pääsääntöisesti kelvottomassa kunnossa kyetäkseen mittaamaan pieniä lämpötilamuutoksia tarkasti. Lisäksi Wattsin tutkimus osoittaa, että pääosa Yhdysvalloissakin mitatusta lämpenemisestä johtuu sekä kehnoista asemista että tilastollisesti kelvottomasta tavasta käsitellä tuota mittausdataa.

Watts on jo pidempään epäillyt monien sääasemien sijaitsevan alueilla ja ympäristöissä, joissa ne mittaavat selvästi luonnollista ympäristöään korkeampia lämpötiloja. Kysymys on yleisesti tunnetusta kaupunkilämpö- tai lämpösaarekeilmiöstä (Urban Heat Island), jossa sääaseman lämpötila-anturi altistuu rakennetun lähiympäristönsä absorboimalle lämmölle. Siis esimerkiksi lämpöanturin lähellä sijaitseva asfaltti, betonirakenteet, autot tai jopa ilmastointilaitteet säteilevät selvästi rakentamatonta ympäristöä lämpimämpinä ja siten vääristävät lämpötilan todellista ympäröivän ilman lämpötilaa kuumemmaksi. Watts on vapaaehtoisine avustajajoukkoineen dokumentoinut vuosien varrella useita satoja tällaisia sääasemia, mikä on tietysti antanut empiiristä pohjaa nyt puheena olevalle tutkimukselle.

Tutkituista 779 sääasemasta vain 160 täytti Kansainvälisen meteorologisen järjestön (WMO) hiljattain hyväksymät vaatimukset. Peräti 619 asemaa, eli lähes 80% asemista, oli siis sellaisia, joita ei pitäisi käyttää keskeisen säätiedon keräämiseen. Kun nuo 160 kelvollista sääasemaa osoittivat Yhdysvaltain 48 osavaltion keskilämpötilan nousseen 0,155 astetta per vuosikymmen vuosina 1979-2008, osoitti tuo kelvoton 80% samalla ajalla vastaavaa lämpenemistä 0,248 astetta. Ero lämpötilan muutoksessa on näillä ryhmillä suhteellisesti iso, peräti 60 % hyvien asemien mittaamasta muutoksesta. Mutta vielä hullummaksi asia menee, kun kyseisestä mittariverkostosta kerättyä säätietoa hallinnoiva Yhdysvaltain meriä ja ilmakehää tutkiva laitos, NOAA, pääsee käsittelemään tietoja "tilastollisin" menetelmin. Lämpeneminen nimittäin vain kiihtyy.
Kun NOAA käsittelee yksittäisen sääaseman lämpötilatietoa, se näyttää pääsääntöisesti nostavan asemien lämpötiloja keskimäärin lähes 0,1 asteella.

Kun WMO:n luokittelun mukaiset hyvät ja hyvin sijoitetut asemat ovat mitanneet Yhdysvaltain lämpenemiseksi 1979-2008 peräti 0,155 astetta vuosikymenessä, ilmoittaa NOAA:n lämpöaikasarja lämpenemiseksi kaksinkertaisen määrän asteen osina eli 0,309 astetta. Oheinen kuva kertoo hyvin tilanteesta. Siis asemien huono sijainti aiheuttaa vain 0,1 asteen virheen, mutta datan homogenisointi ja muu käsittely johtaa vielä 0,06 asteen lisävirheeseen samaan suuntaan.

Ei olekaan ihme, että ilmaston lämpeneminen on kahdestakin syystä ihmisen aiheuttamaa. Nimittäin ihminen on takuuvarmasti sijoittanut Yhdysvalloissa 80% sääasemista ihmisen rakentamien lämpölähteiden päälle tai viereen. Ja ihmisen rakentamilla tietokoneohjelmilla mitattua lämpenemistä vielä "homogenisoidaan" suorastaan katastrofaaliseksi.

Olen nyt parin toisistaan riippumattoman tutkimuksen perusteella jokseenkin varma muutamasta asiasta koskien ilmastotieteitä:

1. Iso osa sääasemista on myös Yhdysvaltain ulkopuolella sijoitettu niin huonosti, että ne pelkän ilmaston sijaan mittaavat ihmisen kaupunkiympäristön lisälämpöä.
2. Puolet Yhdysvalloissa havaitusta lämpenemisestä viimeisen 30 vuoden aikana on keinotekoista ja väärän tiedon tulosta.
3. Jokseenkin kaikki lämpöaikasarjat ovat korruptoituneet samankaltaisista homogenisoinneista.
4. Meille ilmastotieteiden nimissä kerrottu tieto ilmaston lämpenemisestä on vahvasti ihmisen aiheuttamalla huolimattomuudella ja liioittelulla höystettyä.

Kannattaisiko meidänkin Ilmatieteenlaitoksemme mittausverkosto ja lämpöaikasarjat tarkistaa, vaikka ne eivät ihmeellisiä lämpenemistrendejä näytäkään?