tiistai 28. elokuuta 2012

Arktinen jääpeite ennätysminimissä

Yhdysvaltain meteorologinen yhdistys (AMS) julkaisi muutama päivä sitten etusivuille tarkoitetun lausunnon tänä kesänä ennätyspieneksi kutistuneesta Jäämeren jääpeitteestä. Lausunto nousi monissa uutismedioissa otsikoihin, mutta niin se herätti voimakasta kritiikkiäkin arvovaltaisilta tahoilta mm. täällä ja täällä.

Lausunnon tarkoituksena oli siis saada julkisuutta ja sitä kautta vahvistaa viime vuosina kaikkialla maailmassa hiipunutta uskoa ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen ilmastoa lämmittävään vaikutukseen. Kun Suomenkin mediatalot luultavasti pian löytävät lausunnon ja julkistavat asian, en lähde tässä toistamaan AMS:n sanomaa. Totean vain sen loppukappaleesta (Final Remarks) yhden huomion. On totta, että Arktisen jääpeitteen jo pidempään jatkuneen pienenemisen lisäksi ilmakehän pintakerrokset ja meret ovat viime vuosikymmeninä hieman lämmenneet, meriveden keskimääräinen korkeus vähän noussut ja jotkut vuoristojäätiköt vähän sulaneet. Mutta mikään näistä ilmiöistä ei ole ollut ennennäkemätöntä nopeudeltaan tai suunnaltaan, kun vertaamme viime aikojen havaintoja viimeisten satojen tai tuhansien vuosien ilmastonvaihteluun.

Kuvan lähde: Nansen Environmental and Remote
Sensing Center (NERSC) –  Arctic Regional Ocean Observing
System (ROOS)
 
Ja kuten olen moniin uusiin tutkimuksiin viitaten tässäkin blogissa todennut, lämpenemisen, sulamisen ja merenpinnan kohoamisen vauhti on merkittävästi hidastunut ellei peräti pysähtynyt viimeisen 15 vuoden aikana. Ilmaston vaihtelu sinänsä ei siis todista pysyvästä lämpenemisestä ja vielä vähemmän CO2-hypoteesin oikeellisuudesta saati ihmisen syyllisyydestä. Mutta Arktinen jääpeite on kiistämättä huvennut jo ainakin 1980-luvun alusta alkaen, kuten voit viereisestä kuvasta nähdä. Mikä siis voisi olla syynä tuolle hupenemiselle?

Kuvan lähde: Centre for Ocean and Ice  -
Danish Meteorological Institute
Ainakaan syynä eivät voi olla  tämän kesän poikkeuksellisen korkeat ilman lämpötilat napajäätikön päällä, sillä ne ovat olleet jokseenkin pitkäaikaisten keskiarvojen tasolla koko kesän, kuten näet toisesta kuvasta. Ja jokseenkin kaikkina vuosina kesän keskilämpötilat tuolla 80 leveysasteen pohjoispuolella pysyvät asteen osien tarkkuudella samoissa luvuissa. Pohjoisen vuosikeskilämpötiloja heiluttelevat lähinnä talviset matalapaineet, jotka voivat vaikuttaa jäätymiseen mutta eivät sulamiseen.

Mitkä muut tekijät voisivat vaikuttaa jääpeitteen kokoon sulamiskauden lopulla? Yksi mahdollisuus on tietysti mittausvirhe. Satelliittien passiiviset infrapunasensorit eivät kykene havaitsemaan pienemmiksi jääkappaleiksi hajonnutta jääpeitettä yhtä hyvin kuin ehjää kantta. Arktisella alueella riehui muutama viikko sitten melkoinen myrsky, joka kyllä hajoitti laajalti jääkantta ja ahtoi jäätä samalla pienemmälle alueelle. Mutta aika moni jääpeitettä seuraava tutkimusyksikkö kuitenkin väittää ennätyspientä peittoa. Voisivatko ne kaikki erehtyä samaan mittausvirheeseen? Hmm.

AMO-indeksi
Yksi mahdollinen selitys on tietysti napa-alueelle etelästä lämpimämpää vettä tuovat merivirrat. Niiden lämpö voisi tietysti sulattaa jäätä altapäin. Tosiasia on, että merivesi Islannin ja läntisen Siperian pohjoispuolella on ollut useana viime vuotena hieman keskimääräistä lämpimämpää. Atlantin merivirtauksissa tapahtuu usean vuosikymmenen välein vaihtelua, jolloin Jäämeri saa pitkään vuoroin tavanomaista kylmempää vettä ja vastaavasti lämpimämpää. Tämän AMO-ilmiön lämmin pulssi on ollut hallitseva 1970-luvulta alkaen. Kymmenen vuoden sisään sen pitäisi muuttua viileämpään suuntaan, jolloin kesäiset jääpeitteet saattavat jälleen lähteä lähteä kasvutrendille.

Kaikki edellä mainitut mahdolliset asiat olisivat luonnollisia syitä vähenevään jään määrään pohjoisnavan ympäristössä. Mennyttä pohjoisen jääpeitettä selvittäneet tutkimukset osoittavat, että jääpeitteen koko on vaihdellut huomattavan paljon jääkauden jälkeisenä aikana. Joskus noin 6000 vuotta sitten pohjoinen jääpeite on jopa sulanut kokonaan kesäisin.

Mutta en voi sulkea pois myöskään ihmisen vaikutusta asiassa. Epäilen kuitenkin jääpeitteelle varisevia nokipäästöjä ilmakehässä leijuvia hiilidioksidipäästöjä paljon suuremmaksi syylliseksi. Nokipäästöjen aivan ylivoimaisesti suurin aiheuttaja on Kiinan Kansantasavalta, jonka hiilivoimaloista pääosa ei pese nokea pois, vaan kaikki päästetään taivaalle. Ja Kiinan hiiliteollisuus on kasvanut parin viime vuosikymenen aikana todella paljon.

Luultavasti kaikki edellä luettelemani asiat ovat tuoneet oman panoksensa arktisen jääpeitteen vähenemiseen. Epäilen AMOn (Atlantic Multidecadal Oscillation) pääsyyllisyyttä, mutta vaikeaahan asiaa on todistaa. Pääosin luonnollisesta ilmiöstä siis taitaa kuitenkin olla kyse. Kokonaan toinen asia sitten on se, onko kesän vähäinen jääpeite ihmiskunnalle ja muulle luomakunnalle hyvä vai paha asia.

Datan lähde:  http://nsidc.org/data/seaice_index/index.html
H/t Ole Humlum  Climate4you
Lisäys 30.8.2012: Jostain syystä eteläinen merijää ei ole kutistunut ollenkaan viimeisen 30 vuoden aikana vaan päinvastoin, kuten näet viereisen kuvan kuvaajasta. Mutta sinnepä ei AMO vaikutakaan samoin kuin Arktikaan.

Kumman napa-alueen merien jääkansia tässä pitäisi pitää lämpenemisestä varoittavina kanarialintuina?


10 kommenttia:

  1. Kannattaa toki muistaa, että satelliittiaineistoa on vasta 1979 alkaen eli 33 vuotta. Siitä ajasta puolet eli 1998 jälkeen lämpenemisen trendi on taittunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Satelliittimittausten aikana havaitut jääpeitteen vaihtelut ovat pieniä verrattuna vaihteluun jääkauden päättymisen jälkeiseen aikaan, joka kattaa 12 000 vuotta.

      Poista
  2. Satelliittiaineistoa on vuodesta 1967 lähtien kertoo ex.
    CRU johtaja Hubert Lamb.

    "But satellite records go back much further, and showed ice gain in the 12 years prior to 1979. Paul Homewood found this quote from the CRU Director HH Lamb ja IPCC"

    http://stevengoddard.wordpress.com/2012/08/26/hiding-the-incline-at-nsidc-and-giss/

    Sähköteurastaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Jäätutkijat ovat kyllä tienneet, että nykyiset yleensä vuodesta 1979 alkaneet seurannat saivat lähtöpisteekseen 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon jääpeitteen maksimin, joka on selvästi holoseeniajan keskiarvoa laajempi. Vuosittaiset vaihtelut 1970-luvulla olivat aivan yhtä suuria kuin 2000-luvulla.

      Poista
  3. Merivirroilla tai luonnollisilla sykleillä voi olla osuutensa tuohon. Ja yksi tekijä saattaisi olla viime talvi, mikä arktisilla seuduilla näyttäisi olleen hyvin lauha. Ja näinollen ohuempi jää sai myrskyltä kyytiä. Tämän kun yhdistää siihen, että vuoden 2007 jäiden hupenemisesta ei vielä ole toivuttu. Katsotaan, jatkuuko sulamistrendi vielä seuraavat 20-40 vuotta, jolloin jäät olisivat kesäisin todella vähissä. Näinhän sitä ennustetaan.

    Kuumaa kuin kuubassa

    VastaaPoista
  4. http://mises.org/daily/5892

    Siinäpä linkki David Evansin juttuun "Sceptic´s case", joka tiivistää mielestäni erittäin hyvin sen missä ilmaston tutkimuksessa nykyisin mennään. Ihmisen tuottaman CO2:n sormenjäljen pitäisi näkyä ylemmän ilmakehän lämpenemisenä, mutta tätä "kuumaa pistettä" ei vaan löydy.

    Toinen ja mielestäni vielä tärkeämpi pointti on Maan ulossäteilyn määrä. Mallien mukaan kasvihuoneilmiön pitäisi näkyä ulossäteilyn vähenemisenä. Satelliittihavainnot kertovat kuitenkin asian olevan juuri päinvastoin. Meillä on siis teoria, mikä ei kuvaa todellisia ilmiöitä ja joka sen takia kuuluisi telakalle, mutta sen sijaan, että keskustelisimme näistä teorian pahoista puutteista, keskustelemmekin mm arktisen alueen merijäästä.

    Samaa ihmettelee jutun kirjoittaja Evans. Hän ihmettelee myös sitä miksi emme keskustele palautemekanismeista. CO2:n määrän tuplaaminen nostaa lämpötilaa noin asteen. Virallisen teorian mukaan erilaiset palautemekanismit aiheuttavat sitten sen varsinaisen ongelman eli kasvihuoneilmiön karkaamisen käsistä. Palautemekanismien vaikutuksestakin vallitsee suuri erimielisyys virallisen linjan ja kriittisen linjan välillä. Mittaukset kuitenkin tukevat kriitikoiden näkemystä.

    Tuttua juttua kaikki tämä. Tuo Evansin juttu on mielestäni niin hyvä, että sen soisi löytyvän netistä vaikkapa suomeksi. Tietenkin sillä varauksella, että hän edelleen on oikeassa. Tuosta jutusta voisi maallikko aloittaa ja alkaa sitten ihmetellä koko tätä kohua.

    http://noconsensus.wordpress.com/2009/06/16/historic-variation-in-arctic-ice-tony-b/

    Sadepäivän varalle pitkä juttu pohjoisten merialueiden tutkimuksesta 1700-luvulta lähtien. Paljon on jääpeitteen ala vaihdellut silloinkin ja huolissaan on oltu - aivan turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja hyvästä kommentista!

      Olen joskus miettinyt tuon Evansin kirjoituksen suomentamista. Ehkä joku päivä on samanaikaisesti intoa ja joutilasta aikaa?

      Tulen ensi ja sitä seuraavalla viikolla kirjoittamaan jutun tai ehkä kaksikin vesihöyrystä, pilvistä ja niihin liittyvistä palautemekanismeista.

      Poista
  5. Liittyisikö tämä jotenkin asiaan?
    http://www.climatedepot.com/a/17623/NASA-finally-admits-it-Arctic-cyclone-in-August--broke-up-and-wreaked-havoc-on-sea-ice--Reuters-reports-Arctic-storm-played-key-role-in-ice-reduction

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tietysti selvää, että arktisen kesän loppuvaiheeseen osuva myrsky hajoittaa jääpeitettä tehokkaasti. Niin tapahtui tänä kesänä. Mutta siitä huolimatta jääpeite olisi ollut ennätyksellisen vähäinen satelliittimittausten (vuodesta 1979) aikana. Mutta tarkoittaako tämä ennätyksellistä vähyyttä satojen tai tuhansien vuosien aikana? Epäilen asiaa kovasti.

      Poista