| Hesarin jutun kuvitusta |
Hesarin juttu perustuu monikansallisen tutkimusryhmän julkaisuun, jonka lehdistömateriaalin voi lukea täältä. Aika paljon toimittajat ovat oikoneet johtopäätöksissä, sillä tutkimuksessa ei ollut mukana ainuttakaan merirapulajia. Siinä tutkittiin neljän täysin eri eliöryhmään (meressä elävät simpukat, etanat, lonkerojalkaiset ja merisiilit) kuuluvan kalsiumkarbonaattikuorisen lajin kuorenmuodostusta. Tutkimuksessa näiden kuorenmuodostuksessa havaittiin pientä taantumista olosuhteissa, joissa merivesi oli hieman keskimääräistä happamampaa. Tästä Hesarin toimitus siis teki johtopäätöksen, että ravut loppuvat ruokapöydästä. Mistä Hesari (tai Reuters) keksi ravut, sillä rapujen kuoret ovat kitiiniä - siis aivan eri ainetta verrattuna vaikkapa simpukoiden kalsiumkarbonaattikuoriin?
Tämän kaltaiset jutut ovat melkoisen epätoivoista ilmastonmuutospropagandaa. Meriveden happamoituminen ja sen vaikutukset meren eliöihin on otettu paniikkinappulaksi kaiketi siksi, että ilmaston lämpeneminen pysähtyi jo 15 vuotta sitten, merien pinnannousu on hidastunut lähes olemattomaksi eivätkä jäätikötkään sula tietokonemallien mukaista vauhtia. Mutta kannattaisiko merivesien happamoitumisesta olla huolissaan? Tosiasiahan on se, että hiilidioksidipitoisuuden väheneminen merivedessä hieman lisää veden happamuutta.
Kun en ole tähän alueeseen kovin perusteellisesti perehtynyt, jätän lukijalle pohdittavaksi muutaman kuvan ja pari kysymystä.
 |
| Meriveden happamuus Eteläkiinanmerellä viimeisen 7000 vuoden aikana Liu et al (2009) mukaan. |
 |
| Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (mustalla, vasen asteikko) ja maapallon keskilämpötila (sininen, oikea asteikko) viimeisen 600 miljoonan vuoden aikana. |
Ehkä Hesarin ympäristötoimitukselle kannattaisi vihjata, että ravut kehittyivät juuri noissa happamissa vesissä 150-200 miljoonaa vuotta sitten? Ja nuo Hesarin viittaamassa jutussa tutkitut etanat, lonkerojalkaiset ja simpukat kehittyivät noin 500 miljoonaa vuotta sitten, jolloin vedet taisivat olla vieläkin happamampia.
Epäilen, että tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyvät pienet muutokset meriveden pH:ssa, jotka mahtuvat hyvin normaalin vaihtelun rajoihin, eivät juurikaan hetkauta satoja miljoonia vuosia merissä selvinneiden rapujen tai muidenkaan kuoria rakentavien eläinten elämää. Joten hyvää rapuruokien aikaa vain kaikille! Ja Hesarin toimitukselle voisi taas kerran toivottaa pikaista paluuta reaalimaailmaan.
Hyvä kirjoitus, ihmettelen vaan mistä on nuo 600 miljoonan vuoden tilastot oikein kaivettu.
VastaaPoistaNoita miljoonia vuosia sitten vallinneita ilmasto-olosuhteita tutkitaan lähinnä miljoonia vuosia sitten muodostuneista maaperän kerroksista, joihin on säilööntynyt jälkiä silloisesta ilmastosta. Rekonstruktioita on useampia, mutta niiden kertoma on aika samanlaista. Tässä toinen Wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Phanerozoic_Carbon_Dioxide.png. Tieteenala, joka noita asioita tutkii, on paleoklimatologia. Sen edustajat ovat yleensä hyvin erimielisiä nykyajan tietokonemallinnusta harrastavien alarmistipoppamiesten kanssa.
PoistaMäkisen denialistitietoja: "...otin seuraavaksi kuvaksi yleisesti hyväksytyn ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden rekonstruktion viimeisen 600 miljoonan vuoden ajalta."
VastaaPoistaKyseessä on ns. ilmastodenialistien yleisesti hyväksymä kuva. Ei varsinaisen tieteen. Kuvassa lämpötila ja CO2 on 30 milj. vuoden tasoituksella, joten on aivan hassua puhua satojen miljoonien vuosien aikaväleistä samaan aikaan, kun nyt ihmisen toimesta saavutetaan CO2 pitoisuuksissa ja valtamerien happamoitumisessa numeroita, jotka ovat ainutlaatuisia ja nopeita ainakin muutaman sadantuhannen vuoden aikaskaalassa. Kyllä ravuilla on ollut aikaa sopeutua meriveden happamuuden muutoksiin miljoonien vuosien aikana, mutta miten käy adaptaation vuosikymmenien aikaskaalassa? Pysyykö evoluutio mukana tässä pikarallissa? Voi olla vaikeaa.
Mitä tulee Etelä-Kiinan meren alueella taphtuneissa happamuudenmuutoksissa niin kyseessä on kuitenkin paikallinen merialue, jonka pitoisuuksiiin vaikuttaa joet ja sateet. Pitäisi katsoa happamuuksien muutoksia globaalilla tasolla ja silloin tilanne meneekin toisin. Eihän merenpintakaan nouse ilmastonmuutoksesta johtuen tasaisesti kaikkialla merialueilla, vaan eri nopeudella eri puolilla maapalloa, joissain jopa laskee. Mäkisellä menee pullat ja pitkot sekaisin, kun hän vertaa lyhyen aikaskaalan ilmiöitä satoja kertaluokkia pitempiin ajanjaksoihin tai aivan paikallisia ilmiöitä globaalitason tapahtumiin. Sama koskee Mäkisen toistamiin skeptikkokliseisiin siitä, ettei "lämpötila nouse maapallolla", "merenpinnan nousu on pysähtynyt" jne. Tässäkin pieni datasiivu voi näyttää siltä, mutta kokonaiskuva puhuu vastakkaista kieltä.
Mäkisen kirjoitus on mukailtu kopio skeptikkopalstoilla julkaistuista jutuista (mm. CO2-Science), ei siis mitään kovin omaperäistä
Oliko anonyymillä osoittaa kirjoituksesta asiavirheitä?
PoistaOnko anonyymillä linkkiä tutkimukseen, jossa osoitetaan, että meret ovat keskimäärin happamoitumassa ennennäkemätöntä vauhtia verrattuna vaikkapa viimeisiin tuhansiin tai satoihintuhansiin vuosiin?
Hönisch, Bärbel; Ridgwell, Andy; Schmidt, Daniela N. (2012). "The Geological Record of Ocean Acidification". Science 335 (6072): 1058-1063. doi:10.1126/science.1208277.
VastaaPoistaFindings of the paper above include:
The current rate of ocean acidification is faster than at any time in the past 300 million years.
The most recent de-glacial transition phase, while similar in temperature and increases in CO2 levels, was “two orders of magnitude slower than current anthropogenic change.”
The period 56 million years ago known as the Paleocene–Eocene Thermal Maximum was determined to be the closest future analog. This period of sustained CO2 release was associated with a decline in ocean pH of between 0.25 and 0.45 units. However, current acidification is occurring at almost 10 times this rate.
Historically sustained periods of acidification and CO2 increase — which were similar but not as extreme as the last 1,000 years — have led to the collapse of coral reefs and, in one instance, to the extinction of 96% of marine life.
Höh. Meriveden happamuuden aivan normaali vaihtelu lyhyelläkin aikavälillä on suurempaa kuin tuo 56 miljoonaa vuotta sitten väitetyksi tapahtunut happamoituminen 0,24-0,45 yksiköllä: Over a mere two days in July 2001 on a Molokai (Hawaii) Reef flat, for example, seawater pH ranged from a high of 8.29 to a low of 7.79 (Yates and Halley, 2006); while over a period of about a decade in the mid-20th-century, the pH at Arlington Reef in Australia's Great Barrier Reef system ranged from a high of approximately 8.25 to a low of about 7.71 (Wei et al., 2009).
PoistaNiin, vaihteleehan ilman lämpötilakin päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen astekaupalla jopa. Silti siinä on globaalitasolla selkeä kasvutrendi ollut jo pitkään antropogeenisenä signaalina.
VastaaPoistaNiin, Jeesuskin tulee pian, päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen asiasta kerrotaan, jopa sosiaalisessa mediassa ja globaalitasolla asia on esiintynyt jo pitkään signaaleina - "sähköpylväissä"
Poista