Perussuomalaisehdokkailta rohkeita kannanottoja vaalien alla

Eiliseen Juha Sipilän energiakannanottoa koskevaan bloggaukseeni sain yhden kommentin, jossa oli linkki tamperelaisen Terhi Kiemungin (PS) kirjoitukseen, joka päättyy seuraavasti: "Suomalaiset eivät voi maapalloa pelastaa, mutta he voivat tuhota oman taloutensa holtittomalla ilmasto- ja energiapolitiikalla." Kommentoijan, Paven, mielestä eduskuntavaaliehdokas Terhi Kiemunki on realistinen ja hereillä terveellä sekä yhteiskuntaa rakentavalla tavalla. Olen samaa mieltä, ja nostan hattua Kiemungille uskalluksesta uida vastavirtaan.

Tuon kirjoituksen innoittamana yritin löytää omasta vaalipiiristäni jotain vastaavanlaista. Maailman pelastukseen tähtääviä ilmasto-aiheisia kirjoituksia toki löytyi koko joukko, mutta sellaista realistisella otteella kirjoitettuja on harvassa. Mutta tänään järvenpääläinen kansanedustajaehdokas Arto Luukkanen (PS) julkaisi energia-aiheisen kirjoituksen, joka tekee selväksi kirjoittajan kannan tulevien vuosien energiapeliin. Vaikka Luukkasen bloggauksessa ei suoraan viitata ilmastoon, ymmärsin rivien välistä hänen kuuluvan ilmastorealistien joukkoon. Katsotaanpa, mitä maan suurimmassa vaalipiirissä, Uudellamaalla, ehdolla oleva ja ehkä enemmän Venäjä-asiantuntijana sekä historiantutkijana profiloitunut ehdokas haluaa kertoa energia-asioista kirjoituksellaan Energia - Suomen kohtalonkysymys.

Dosentti Arto Luukkanen

Luukkanen aloittaa historioitsijana savupirttiajoista ja etenee muutamassa kappaleessa teollisen vallankumouksen kautta nykypäivään. Jätän nuo kappaleet referoimatta, vaikka niissä on muutama ihan hyvä täky punavihreälle puolelle ja Kepullekin. Aloitetaan lainaus (kursivoituna tekstinä) siitä, mistä varsinainen energiapoliittinen sanoma alkaa.

- - - - - 

Tehokkuus on ollut myös täällä kylmän ilmanalan Pohjolassa avainsana oman energiateollisuutemme kehityksessä. Insinöörimme, teknikkomme ja asentajamme ovat rakentaneet meille energiainfrastruktuurin, joka parhaimmillaan tuottaa sähköä ja lämpöä maailmanennätysluokan hyötysuhteella ja edullisesti. Olemme nauttineet edullisesta sähköstä ja lämmöstä pitkään, ja sen ansiosta myös osin energiaintensiivinen teollisuutemme on pärjännyt pystyen tarjoamaan arvokkaita työpaikkoja.


Valitettavasti olen yhä enemmän huolestunut siitä, kykenemmekö ylläpitämään tätä kykyämme. Kovin monenlaiset paineet sitä uhkaavat sekä sisältä että ulkoa. Ja samat uhat kohtaavat myös vailla sähköä ja muuta energiaa olevat Intian, Kiinan ja Afrikan köyhät, joilla ei ole varaa sellaisiin ratkaisuihin, joita meillä vauraassa lännessäkään toteutettaisi ilman massiivisia tukiaisia ja keskusjohtoisia interventioita.

Kannatan mahdollisimman puhdasta tuotantoa myös energia-asioissa. Ja kannatan energiatehokkuuden lisäämistä niin tuotannossa kuin kulutuksessa. Mutta samalla kyllä luotan sekä tuottajien että kuluttajien järkeen näissä asioissa. Minä en Neuvostoliiton historiaa tutkineena usko sellaiseen keskusjohtoiseen ja vastoin markkinalogiikkaa olevien energiajärjestelmien suunnitteluun, jollaista meille osin YK:n ilmastonmuutoskonventin, Brysselin direktiivien ja viime aikojen omien hallitustemme toimin yritetään syöttää. Gosplan ei toiminut Moskovassa eikä se toimi Brysselissä.

Meillä on jo varoittavia esimerkkejä mm. Saksasta, Yhdistyneestä Kuningaskunnasta ja Tanskasta siitä, miten kauniilta kuulostavalta ns. uusiutuvalla, mutta satunnaisesti saatavalla ja tehottomalla, energiantuotannolla on rakettimaisesti nostettu sähkön hinta maailmanennätystasolle, aiheutettu uutta energiaköyhyyttä ja häiritty vakavasti rationaalisia energiainvestointeja. Noiden maiden polkuja on turha seurata.

Vuosaaren kombivoimalaitos

Kotimainen energiajärjestelmämme on monipuolinen, tehokas ja kaikin puolin yksi maailman puhtaimmista. Monille saattaa olla yllätys, että myös se osa energiateollisuuttamme, joka käyttää kivihiiltä, on saanut pari vuotta sitten merkittävän ympäristöpalkinnon tehokkuudestaan ja puhtaudestaan. Helsingin Energian palkitun kolmoistuotannon perustana on sähkön ja lämmön yhteistuotanto yli 90 prosentin hyötysuhteella Vuosaaren, Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitoksilla. Ainoana maailmassa kaukojäähdytys on integroitu mukaan tuotantoon tavalla, joka mahdollistaa muuten käyttämättä jäävien, ns. hukkaenergioiden hyödyntämisen kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen tuotannossa. Olemme siis edelläkävijöitä jo nyt. Sitä ei kannata pilata kansantaloudellisesti kannattamattomilla tuuliturbiineilla tai muillakaan jättimäisiä ja pysyviä tukiaisia vaativilla ratkaisuilla millään tekosyyllä. 

Arvostamalla ja tukemalla parasta energiaosaamistamme varmistamme sen, että tutkijamme ja insinöörimme työporukoineen jaksavat tavoitella tulevaisuudessa vielä parempia ratkaisuja. Siis sellaisia, jotka ovat samanaikaisesti ympäristölle hyviä että kansantaloudellisesti järkeviä ja nykyisiä parempia. Ei ole syytä epäillä, etteikö nähty huima teknologinen kehitys jatkuisi tulevaisuudessakin, jolloin nykyiset tuotannon ja kulutuksen pullonkaulat, kuten energian laajamittainen varastointi, saavat järkevät ratkaisunsa. Kun silloin vaikkapa aurinkovoima voi nousta hyvinkin kilpailukykyiseksi, otetaan se sitten käyttöön markkinaehtoisesti. Noita aikoja odotellessa kannattaa satsata tutkimukseen ja kehitykseen, eikä jo nyt kannattamattomiin ja tukiaisia vaativiin tuotantomuotoihin, jotka jäävät yhä enemmän jälkeen tulevina vuosina. Seuraava eduskunta tekee merkittäviä valintoja tämänkin asian osalta. Ne ovat tärkeitä päätöksiä luonnostaan energiaintensiiviselle Suomelle. 

- - - - - - - -

Alunperin ajattelin kommentoida Luukkasen ajatuksia, mutta eivätpä nuo kappaleet minun kommenteillani muuksi muuttuisi. Sen verran olen samaa mieltä ehdokkaan kanssa, että saatan aloittaa ehdokasnumeron piirtämisen harjoittelun. Kun lisäksi satun jollain tavoin tuntemaan hänet lähinnä tuon Venäjä-osaamisen kautta - olen lukenut useita hänen aihetta käsitelleitä kirjojaan - aion lähestyä häntä ja pyytää myös suoraa ilmastopoliittista kantaa. Katsotaanpa mitä loppukirivaiheessa oleva ehdokas vastaa? Ehtiikö vai ei?