Ylen uudet ilmastosivut taklaavat ilmastouhkia... tai sitten ei

Ylen uutissivusto on perustanut ilmastoaiheisen osion, joka ainakin minun mielestäni ansaitsee huomiota ja arviointia. Pyrkiikö tuo osio uutisoinnissaan totuuden tai edes erilaisten näkökulmien esittämiseen, yrittääkö se esittää aihepiirinsä asiat kattavasti tai onko juttujen takana tutkivaa journalismia? Nuo ovat hyviä kysymyksiä. Katsotaanpa, miltä sivusto näyttää illalla 4.4.2015.

Viereisessä kuvassa näet, miten Ylen uutistoimitus on perustellut ilmastoaiheisen sivustonsa. Suurinpiirtein samalla logiikalla minä olen itselleni perustellut Ilmastorealismia-blogin ylläpidon. Kaikkein merkittävintä meille on se, millaisen roolin kansainvälinen ilmastopolitiikka yleensä saa. Se asia voi saada ratkaisunsa ensi joulukuussa Pariisin ilmastokokouksessa, joskin aika paljon epäilen edelleen tuon kokouksen lopputulemaa. Mutta katsotaanpa, mitä asioita Ylen uutistoimitus pitää tärkeinä ja suorastaan uhkakuvina ilmastosivustollaan.

Ensimmäiseksi mainitaan sulavat jäätiköt. Hmm... Jäätiköt ovat sulaneet koko holoseenin ajan - siis jo toistakymmentätuhatta vuotta - ja nykyisin sulamisvauhti on lämpötilan hitaan laskun vuoksi oleellisesti vähäisempi verrattuna aikaan, jolloin Suomenniemen päältä katosi vähintään kilometrin paksuinen jäätikkö. Se muuten teki mahdolliseksi Suomen asuttamisen ja luonnon monimuotoisuuden valtavan kasvun, mistä syystä en pidä asiaa kovin suurena uhkana.

Toiseksi asiaksi Yle on nostanut meren hukuttamat saaret. Epäilemättä jäätiköiden sulaminen holoseenin aikana on nostanut merenpintaa noin 120 metriä, ja viimeisten tuhansien vuosien aikana lukematon määrä saaria on jäänyt merenpinnan alapuolelle. Mutta historiallisena aikana, jolloin merenpinnan nousuvauhti on ollut parhaimmillaan millimetriluokassa per vuosi, uhkat ovat jääneet toteutumatta siitäkin huolimatta, että toimittaja Jaana Kannisen mielikuvituksessa Malediiveja ei ehkä enää ole.

Kolmantena uhkana on nostettu uudet kasvitaudit ja tuholaiset. Varsinaisista uusista taudeista tai tuholaisista en ole lukenut. Vaihtelua tautien ja tuholaisten alueellisessa esiintymisessä toki on, mutta mitä tulee satoihin tai maailman kasvipeitteeseen, kaikki viittaa lisääntymiseen ja kasvuun.

Neljänneksi uhkaksi on nostettu aavikoituva Etelä-Eurooppa. Kyllä kyllä, ilmastomallien mukaan alueen aavikoitumisen olisi jo pitänyt alkaa. Vaan kun aavikoitumista ei ole empiirisissä mittauksissa havaittu. Sen sijaan alkaa olla melkoinen määrä todistusaineistoa siitä, että todellisten aavikoiden reuna-alueet ovat alkaneet vihertyä.


Viidentenä uhkana on mainittu hirmumyrskyjen myllertämä Aasia. Mutta missä on uutinen? Hirmumyrskyjä on trooppisilla alueilla ja vähän pohjoisempanakin ollut aina. Mikään tutkimus ei todista niiden lisääntyneen viime vuosikymmeninä. Viimeisenä asiana ovat ilmastopakolaiset, joita YK:n mukaan piti olla 50 miljoonaa jo vuonna 2010. Me emme ole heitä löytäneet, vaikka olemme porukalla täällä Ilmastorealismissa etsineet. Tjaah, ellei ilmastopakolaisella tarkoiteta niitä pohjoisessa asuvia varakkaita, joilla on varaa muuttaa talveksi Espanjaan tai Floridaan?

En siis vakuuttunut ilmastonmuutoksen uhkakuvista yhtään enempää kuin joskus 50 vuotta sitten, jolloin lukaisin Vanhan Testamentin vedenpaisumuksineen ja Egyptin vitsauksineen. Minusta jopa tuntuu, että monet aiemmat sukupolvet ovat kokeneet vaikeampia ilmastonmuutoksia meihin 1900-luvulla syntyneisiin verrattuna.

"Ilmastonmuutoksen uhkakuvia on paljon, mutta niin on myös hankkeita niiden torjumiseksi", toteaa Yle, joka lupaa kerätä ilmastosivuille niitä lisää. Minä tervehdin asiaa ilolla, sillä nyt on aiempaa helpompaa referoida ja arvioida Ylen ilmastojournalismin tasoa. Monista Ylen ilmastojutuista olen toki raportoinutkin, mutta kun ne nyt löytää yhdestä paikasta, on helppoa keskittyä itse substanssiin. Pankaapa siis tuo bloggauksen alussa oleva linkki selaimenne kirjanmerkkeihin. Taidan siis palata asiaan vielä pääsiäisen aikana. Seuraavassa jutussa viimeistään pääsiäismaanantaina ruodimme mm. menettikö Obama elinajastaan peräti kuusi tuntia Intian vierailullaan, ja kuinka paljon ystävämme Putin haluaa todellisuudessa leikata Venäjän hiilidioksidipäästöjä.