Mammuttimaisen propagandan alkupläjäys

Ylen uutiset asetti maanantaiaamun 1.12.2014 pääuutisen otsikolla "Ihmiskunta mammuttihankkeen edessä – hiilidioksidipäästöistä eroon muutamassa vuosikymmenessä". Syy jutun nostoon on selvä. Perun pääkaupungissa juuri alkanut vuoden suurin ilmastokokous tuonee seuraavan parin viikon aikana runsaasti uutisjuttuja sekä Ylen että muiden aiheesta mielellään raportoivien viestimien sivuille. No, katsotaanpa onko Ylen uutisessa mitään uutta?

Ylen artikkelin kuvitusta

Ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet jatkuvasti, vaikka suunnan pitäisi olla päinvastainen. Ilmakehässä on ilmaston lämpenemistä aiheuttavaa hiilidioksidia enemmän kuin kertaakaan 800 000 vuoteen.
– Ilmastonmuutos on kyetty jo dokumentoimaan. Merivesien pinta on noussut 1900-luvun alusta parikymmentä senttiä valtamerillä. Arktisen alueen jääpeite on sulanut dramaattisesti. Myös vuoristojäätiköt sulavat. Helleaaltoja esiintyy useammin kuin aiemmin, luettelee Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.

Niinpä! Pari asiaa jäi myös kertomatta kuten se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus tiettävästi on ollut nykyistä korkeampi lähes koko 4,5 miljardin vuoden ajan, jonka maapallomme on ollut olemassa. Tuona aikana on tapahtunut monenlaisia ilmastonmuutoksia, joita tosiaan on dokumentoitu. Viimeaikainen ilmaston muuttuminen on niin vähäistä kaikin osin, että se näyttää lähinnä kohinalta verrattuna geologisessä lähimenneisyydessäkin tapahtuneisiin muutoksiin.

Merenpinnan nousu Veiksel-jääkauden
kylmimmän vaiheen jälkeen

Merenpinta on noussut pääosan viimeisestä 20000 vuoden jaksosta, kuten viereisestä rekonstruktiosta näkyy. Nousua on tapahtunut kaikkiaan noin 120 metriä, ja nopeimmillaan nousuvauhti on ollut monikymmenkertaista verrattuna viime vuosisadan 1-2 mm:n vuosivauhtiin.

Vuoristojäätikötkin ovat sulaneet jo yli 10000 vuoden ajan välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Hetkellisesti ne ovat myös kasvaneet.

Kaikki tuo on aivan normaalia jääkausien välisenä lämpimämpänä jaksona siitä huolimatta, että ilmeisesti ilmastohistoriaan perehtymätön pääjohtaja Taalas asiaa hämmästelee. Ehkä häneltä on jäänyt tarkistamatta myös tuoreimmat tiedot napa-alueiden merijääpeitteen laajuudesta? Nimittäin 27.11.2014 satelliittimittausten mukaan merijään peittämä pinta-ala oli aika tarkasti vuosien 1981-2010 keskiarvossa, jonka tuntumaan se on palautunut jo pari vuotta sitten vuosien 2005-2012 pienen notkahduksen jälkeen. Merijään pinta-ala on muuten nyt suurempi kuin satelliittimittausten alkuvuotena 1979 joulu- ja marraskuun vaihteessa - dramaattista tai ei.

Maapallon keskilämpötila uhkaa nousta selvästi yli kahdella asteella, mitä pidetään turvarajana.
– Ilmastonmuutos  vaikuttaa maailmantalouteen, ravinnontuotantokykyyn ja sillä on negatiivinen vaikutus myös Suomeen, Taalas tiivistää.

Vai uhkaa nousta yli kahdella asteella? Mistähän tuollainen väite on tempaistu? Mittausten mukaan viime vuosisadalla ilmasto on sekä lämmennyt että jäähtynyt. Viereisen kuvan sininen kuvaaja kertoo 100 vuodelle projisoidun lämpenemisvauhdin perustuen 30 vuoden jaksojen tarkasteluun. Punainen kuvaaja kertoo suoraan edellisen 100 vuoden aineistosta lasketun lineaarisen trendin  - siis sen todellisen tiedon viimeisten sadan vuoden muutoksesta HadCRUTin mukaan. Vaikka 30 vuoden jaksojen perusteella laskettu 100-vuotistrendi ylitti niukasti kahden asteen raja-arvon noin 10 vuotta sitten hetkellisesti, on lämpeneminen sittemmin loppunut. Pidemmät mittausjaksot osoittavat maapallon keskilämpötilan nousuvauhdin olleen instrumenttimittausten historian aikana enimmillään noin 0,7°C/100v, eikä lämpenemisen kiihtymistä ole ollut näkyvissä enää vuosiin.

On mahdollista, että sekä Tyynenmeren (PDO) että Atlantin (AMO) merivirtaussyklien taituttua muutaman vuoden kuluttua samankaltaiseen vaiheeseen, jossa ne olivat 1945 - 1978, ilmastossakin tapahtuu samanlainen sinisen kuvaajan kertoma muutos vuosilta 1945 -1978 - siis hienoista jäähtymistä seuraavien 20-30 vuoden aikana. Samaan muuten viittaa auringon aktiivisuuden hiipuminen 1900-luvun lopun huipustaan. Voimme siis sanoa, että Taalaksen näkemälle uhalle selvästi yli 2°C/100v -lämpenemisvauhdista ei ole minkäänlaisia mittauksellisia perusteita - pikemminkin päinvastoin.

Vielä erikoisempia ovat Taalaksen väitteet maailman ravinnontuotantokyvystä, ellei hän tarkoittanut myönteisiä vaikutuksia. Viereisessä kuvassa on vehnän hehtaarisatojen kehitys maailmalla ja muutamassa sen osassa. Satoisuuden myönteiseen kehitykseen on muitakin syitä, mutta kasvien ruokana tunnetun hiilidioksidin aiempaa parempi tarjonta ja lievä kasvuajan lämpötilan nousu eivät näytä ainakaan haitanneen. Satoisuuskehitys on samanlaista myös muiden ravintokasvien kohdalla.

No, millainen negatiivinen vaikutus ilmastonmuutoksella on sitten Suomessa? Taalas ei tuota perustele. Minä en äkkiseltään keksi ainuttakaan näyttöä asiasta. Mutta aika monta positiivista asiaa on helppo löytää. No se on toisen bloggauksen aihepiiriä.

YK:n ympäristöohjelman Unepin mukaan ihmiskunta on päästänyt ilmakehään 1870-luvulta lähtien noin 1 900 gigatonnia hiilidioksidia. Mikäli lämpeneminen halutaan yrittää rajata alle kahteen asteeseen, saisi hiilidioksidia vapauttaa enää noin 1 000 gigatonnia. Nykytahdilla "hiilibudjetti" on käytetty alle 30 vuodessa.

Kun mammutin vauhti loppuu...

Hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet joka vuosi parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Siitä huolimatta tietokonemallinusten ennustamaa lämpenemistä ei tilastollisesti merkitsevällä tasolla ole mittauksissa havaittu. Se on iso ongelma YK:n kahden asteen fiktiivisen lämpenemisrajan ja "hiilibudjettien" puolustajille. Oikeastaan se on katastrofi, sillä tuollainen asian tila osoittaa, että ilmakehän CO2-pitoisuudella on oleellisesti vähäisempi vaikutus ilmastoon, kuin vallitseva ilmastonmuutoshypoteesi väittää. Ja silloin ei myöskään ole hiilidioksidiin liittyviä perusteita sellaisiin äkillisiin ja valtavan kalliisiin toimiin energiantuotannossa, joihin YK:n puitteissa maailmaa yritetään ajaa. Otsikon mammutilta siis näyttäisi loppuvan vauhti, jota Ylen seuraava väliotsikko kertoo Limasta haettavan lisää, ja silloin mammutin metsästäjät lopulta voittavat.

Liman kokouksesta vauhtia

Maailman päästöt pitäisi pudottaa murto-osaan nykyisestä siis muutamassa vuosikymmenessä. Ensi vuonna maailman maiden onkin määrä solmia kaikkia sitova ilmastosopimus Pariisissa. Alustavaa poliittista sopua hierotaan maanantaina alkavassa YK:n ilmastokokouksessa Perussa, Etelä-Amerikassa.
– Liman ilmastokokous on olennaisen tärkeä sen kannalta, että saamme vuoden päästä Pariisissa kattavan ja kunnianhimoisen ilmastosopimuksen, kertoo Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä.

Voi voi. Alustavaa sopua kattavasta päästörajoitussopimuksesta on ajettu jo kaksikymmentä vuotta. Tuon ajon tuloksena on syntynyt globaalisti hyödytön ja Euroopan maille kallis Kioton pöytäkirja, jonka voimassaolon aikana päästöt ovat vain kasvaneet, ja Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäsopu, jonka helpottamisesta ei näy merkkejä. Moni lukija ehkä muistaa, miten vuoden 2009 Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla lähes kaikki eurooppalaiset ja amerikkalaiset mediat muistuttivat maailman pelastamiseksi katastrofaaliselta ilmastonmuutokselta aikaa olevan vain kuukausia tai viikkoja. Kunnianhimoisen ja kattavan sopimuksen piti syntyä viime tingassa Tanskassa. Vaan ei syntynyt. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? CO2-päästöt siis ovat kasvaneet ja ilmasto on kääntynyt viilenemään. Jopa Taalaksen esiin nostaman arktisen merijään määrä on kääntynyt rajuun kasvuun parin viime vuoden aikana.

Eivätkä maailman suurimmat hiilenpolttajamaat ole yhtään lähempänä sopimusta nytkään ja tuskin vuodenkaan päästä. YK:n vihreä ilmastopolitiikka ajoi vertauskuvallisesti karille Kööpenhaminassa, eikä laivaa ole vieläkään saatu irti. Kun käytännössä sama päällystö ajaa samaa globaalia ilmastopolitiikkaa kuin Kööpenhaminassakin - ja nyt paljon aiempaa riitaisampana - ei mitään uutta tule tapahtumaan.

Hiilidioksidipäästöjen radikaali vähentäminen tarkoittaisi kivihiilen, öljyn ja myös maakaasun korvaamista päästöttömällä energialla, kuten aurinko-, tuuli-, vesi- ja ydinenergialla. Lisäksi tarvitaan energiansäästöä ja hiilen talteenottoa (CCS).
Ympäristöjärjestöt vaativat viime viikolla, että fossiilisesta energiasta pitäisi luopua kokonaan 2050 mennessä. Myös YK:n ilmastopaneeli IPCC on esittänyt, että fossiilisista polttoaineista pitäisi päästä eroon 2100 mennessä.

Hmm... Energia-alan realistit maailmalla ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että nykyisen kaltaisista tilapäisesti toimivista ja erittäin kalliista aurinko- ja tuulivoimaloista ei ole fossiilisten polttoaineiden korvaajiksi. Eikä millään kehittyvillä tai vielä köyhemmillä kehitysmailla ole varaa luoda omaa energiainfraansa niihin nojaamalla, kun sen paremmin Saksalla tai Englannillakaan ei näytä massi riittävän. Maailmalla ei ole vielä ainuttakaan markkinaehtoisesti toimivaa CCS-ratkaisua, joten sellaisiakin odoteltaneen kenties vuosikymmenien ajan. Ympäristöjärjestöjen vaatimukset ovat siis kuin kuujuuston tavoittelua. Niillä ei ole mitään tekemistä reaalimaailman talouden ja hiljaisemman enemmistön politiikkaodotusten kanssa.

Varovaista optimismia

Ilmastoneuvotteluissa on pitkästä aikaa varovaista toiveikkuutta, sillä suurimmat päästölähteet Yhdysvallat, Kiina ja EU ovat hiljattain ilmoittaneet päästövähennystavoitteista.
– Yhdysvaltojen ja Kiinan ulostulo tuli erittäin hyvään aikaan Liman ilmastokokouksen kannalta. Se oli hyvin positiivinen signaali ilmastoneuvotteluprosessille, Laurikka arvioi.
Myönteistä tunnelmaa lisäävät myös teollisuusmaiden tuoreet lupaukset lahjoittaa rahaa niin sanottuun vihreään ilmastorahastoon.

Mitähän noista Harri Laurikan lausunnoista pitäisi sanoa? Hiilidioksidipäästöilläkin mitattuna maailman suurin maa, Kiina, lupasi Obamalle jatkaa CO2-päästöjensä kasvattamista ainakin 2030-luvulle asti. Ja vaikka monet maat Euroopassa ovat asettaneet päästövähennystavoitteita, ne ovat viime vuosina lisänneet CO2-päästöjään. Jopa EU:n ilmastopolitiikan airueena toimiva Saksa on näin tehnyt. Johtuuko Laurikan optimismi siitä, että hän nauttii kovaa palkkaa näkökulmasta riippuen yhdestä Suomen turhimmista tai kansantaloudellisesti kalleimmista viroista, vai siitä että hän kuuluu ilmastoneuvottelut karille ajaneen laivan päällystöön, en osaa sanoa. Ehkä tarkoitus on vain selitellä asiat näennäisesti paremmin päin, jotta palkanmaksu kehnoista tuloksista huolimatta jatkuisi?

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama lupasi rahastolle aiemmin tässä kuussa kolme miljardia dollaria. Suomi on asettanut tavoitteekseen lahjoittaa rahastolle 80 miljoonaa euroa vuosina 2015–2018.

Yhteensä kasassa on nyt 9,6 miljardia dollaria. Rahoilla on määrä muun muassa auttaa kehitysmaita sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja leikkaamaan päästöjä.

Nuo lupaukset ovat tosiaan vasta lupauksia ja verryttelyä. Niistä aika moni jäänee katteettomaksi ml. Obaman lupaus. Se ei nimittäin menne läpi kongressissa. Suomi epäilemättä toteuttaa lupauksensa, jotta maine mallioppilaana ei kärsisi.

Verryttelyä tai teeskentelyä tuo lupailu todella oli, sillä YK:n ja sen punavihreiden lobbarien päämääränä on lopulta 1000 miljardin dollarin vuosittaiset tulonsiirrot ilmaston pelastamisen tekosyyllä teollisuusmailta kehitysmaille ja osin myös kehittyville talouksille. Suomen onkin syytä verrytellä hyvin, sillä osuutemme kasvaisi hyvin pian yli viidensadan miljoonan euron ja heti ensi vuosikymmenellä muutaman miljardin luokkaan, jos YK:n suunnitelmat pitävät Pariisissa ja maassamme jatketaan Vanhasen, Kataisen ja Stubbin hallitusten anteliaalla joskin vastikkeettomalla ilmastopoliittisella linjalla. Vai kannattaisiko meidän vain olla verryttelevinämme, kuten monet muut tekevät?

Elinkeinoelämä mukana

Alustavan ilmastosovun syntymistä helpottanee osaltaan myös se, että teollisuus ja yrityselämä ovat aiempaa paremmin mukana ilmastotalkoissa. Kattavassa ilmastosopimuksessa nähdään selviä hyötyjä ainakin Euroopassa.

On aika erikoista, että sähkönsaannin kasvava epävarmuus, kilpailukykyä pahasti nakertava energiaverotuksen kohoaminen, vihreiden verojen vuoksi kilpailukyvyttömiksi muuttuneiden työpaikkojen valuminen Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan sekä ns. hiilivuoto nähdään selvinä hyötyinä. Minusta ne ovat haittoja!

Tiukka päästövähennystavoite synnyttäisi valtavan määrän kysyntää puhtaan energian, energiansäästön ja esimerkiksi aurinkosähkön säätövoiman tekniikalle ja palveluille.
Ympäristöministeriössä kattava ilmastosopimus nähdään suurena mahdollisuutena myös suomalaisfirmoille.
– Se luo uusia markkinoita suomalaiselle elinkeinoelämälle ja tasaa pelikenttää. Silloin myös muiden maiden tuotannossa päästöjen tuottaminen maksaa.

Tuota kysynnän kasvua on lupailtu ja ennusteltu kaiketi jo kymmenen vuotta. Ennusteet ovat muuttuneet aina vain optimistisemmiksi. Vaan missä ne luvatut kymmenettuhannet uudet energiateollisuuden työpaikat ovat? Jeps, ne ovat Kiinassa. Ja sinne tai muualle halvan energian markkinoille on Suomesta muuttanut lisäksi 60 000 muutakin teollisuuden työpaikkaa ilman työntekijöitä. Hiilivuotoa siis vaikuttavimmillaan. Eikä pelikenttä voi tasaantua, koska kattavaa ja kaikkien päästöjä samalla tavalla kohtelevaa sopimusta ei Pariisissa voi syntyä.

Elinkeinoelämästä äänessä ovat ne, jotka näkevät mahdollisena erilaisista veronmaksajilta kerätyistä ilmastotukiaisista tienaamisen lähitulevaisuudessa. Ja kilpailu noista tukiaisista on koko ajan kiristyvää, sillä tyhmemmätkin alkavat nähdä, että sietokyvyn rajoille velkaantuneessa taloudessa niitä ei riitä kaikille. Käenpoikien eloonjäämistaistelu on jo alkanut ja saattaa huipentua ensi kevään hallitusneuvotteluissa.

Perun ilmastokokouksessa vaikeampia kysymyksiä tulee olemaan se, miten vauraat teollisuusmaat tukevat rahallisesti kehittyvien maiden päästövähennyksiä.  Avoimia poliittisia kysymyksiä ovat myös ilmastonmuutoksen haittojen korvaaminen ja sopeutumisen kustannusten jakaminen. Kokous kestää kaksi viikkoa.

Niin, suomeksi sanottuna nuo pari ensimmäistä virkettä yllä olevassa lainauksessa tarkoittavat juuri sitä satojen miljardien tai ehkä jopa biljoonan dollarin vuosittaista lappaamista etelän harvoille rikkaille. Kustannusten jakamisella meidän tapauksessamme tarkoitetaan Stubbin ja Grahn-Laasosen jykevässä ohjauksessa mahdollisimman suuren rahoitusosuuden hakua mallioppilas Suomelle. Ja kahden viikon kokous tarkoittaa yhtä pitkää jaksoa, jolloin voit Ylen sivuilta lukea nyt käsitellyn kaltaisia sekä epärealismilla ja mammuttiallegorioilla kuorrutettuja artikkeleita. Mutta kun Liman kokous päättyy edeltäjiensä lailla ympäristölobbareiden pettymyksen kiroiluun ja maailman tuhon ennusteisiin, palataan taas normaaliaikaan. Uutiset kokouksesta, jossa ei tapahtunut juuri mitään, unohtuvat alle seitsemän päivän. Joulupukkikin saattaa pian sen jälkeen piipahtaa, ellei hän joudu viime vuoden lailla ympäristöonnettomuuden uhriksi.