Kun vihreä ilmastokokous maailman pelasti

Durbanin riitaisa ja jatkoajalle venynyt ilmastokokous päättyi 11.12.2011. Kokouksessa sovittiin joistakin asioista. Tosin niistä sovittiin oikeastaan vain se, että tulevissa kokouksissa sovitaan sitten tarkemmin, mistä Durbanissa sovittiin. Durbanin pöytäkirjoja jouduttaneen odottamaan muutamia viikkoja, sillä etelä-afrikkalaisille pöytäkirjan pitäjille taisi jäädä monin osin epäselväksi, mistä sovittiin.

YK:n puitteissa nyt kuitenkin aloitetaan neuvotteluprosessi, jonka päämääränä on aikaansaada vuoteen 2015 mennessä sitova ja vuonna 2020 voimaan tuleva sopimus kaikkia maita koskevista kasvihuonepäästöjen rajoituksista. Juuri mistään konkreettisesta tämän vaikeaksi ennakoidun neuvotteluprosessin osalta ei sitten päästy sopuun.

Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mukaan voi pitää merkittävänä läpimurtona, kun tähän saakka ilmastosopimusten ulkopuolella olleet maat lupautuivat neuvottelemaan uudesta sitovasta sopimuksesta päästöjen vähentämiseksi. Niinistön mukaan sovun ansiosta maapallon keskilämpötilan nousu pystytään ehkä rajaamaan enintään kahteen asteeseen.

Vastineeksi tälle lähinnä EU:n ja pienempien kehitysmaiden ajamalle tavoitteelle sovittiin, että EU, Norja, Sveitsi ja Uusi Seelanti jatkavat yksipuolisesti ensi vuoden lopussa päättyvää Kioton ilmastosopimusta viidellä vuodella. Tämä merkitsee, että Kiotoon sitoutuneiden maiden määrä vähenee huomattavasti, ja Kioto kattaa enää enintään 15 prosenttia koko ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä. Onneksi tästäkin asiasta lopullinen sopiminen jäi ensi vuodelle, joten hallitukset myös EU:ssa voivat vielä harkita asiaa. Todettakoon vielä, että maailman suurimmat hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat, Kiina, Intia ja Yhdysvallat, eivät edelleenkään sitoudu rajoituksiin.

Durbanissa sovittiin, että jo vuosi sitten Cancunissa sovittua YK:n hallinnoimaa ja 100 miljardin dollarin vuosibudjetilla toimivaa ilmastorahastoa ryhdytään kehittämään. Tämä vaatimus oli pienten kehitysmaiden listalla korkealla. Onneksi tämän lähinnä EU:n, Pohjois-Amerikan maiden ja Japanin maksettavaksi aiotun rahaston varojen keräämisestäkään ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, joten tältäkin osin neuvottelut jatkuvat tulevina vuosina.

Vihreä meppimme Satu Hassi kirjoittaa blogissaan Durbanin kokouksesta seuraavaa: "Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa."

Monien ympäristöjärjestöjen tiedottajat ovat Hassin kanssa hieman eri mieltä. kansainvälisen WWF:n ilmasto- ja energiaohjelman johtaja Samantha Smith totesi pettyneenä: "He eivät saaneet sopua aikaiseksi (Durbanissa). Kaikki vesitettiin niin, että jokainen saattoi tulla mukaan (loppuasiakirjoihin)."

Myös muut järjestöt, muun muassa WWF Suomi, Greenpeace, Luontoliitto, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ja Kirkon ulkomaanapu, muistuttavat, että Kioton sopimuksen jatkon pituus jäi auki. Järjestöt ovat huolissaan siitä, että uuden Kiotoa seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen käyttöönotto lykkääntyy todennäköisesti 2020-luvulle saakka, eikä päästöjä saada käännettyä laskuun ajoissa.

Hassi ja Niinistö joutunevat siis selittelemään äänestäjäkunnilleen historiallisuutta ja läpimurtoja.

Durbanin riitelevän vihreän kokouksen puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan ulkoministeri Nkoana-Mashabane päätti kokouksen sanoihin: "Olemme pelastaneet tänään huomisen". Näihin sanoihin voi kyllä yhtyä. Kokous sentään onnistui torppaamaan 1600 miljardin dollarin ilmastorahastolaajennuksen ja "Maaäidin" oikeuksia puolustavan kansainvälisen oikeusistuimen perustamisen, joiden tehtävinä olisi ollut ilmastoasioista toisin ajattelevien hiljentäminen ja sähkön hinnan kolminkertaistamista haluavan tuulivoimalateollisuuden etujen ajaminen. Muutenkin liki nollatulos - siis sopiminen sopimisesta joskus tulevaisuudessa - mahdollistaa vielä uuden harkinnan kaikesta siitä, mistä oltiin sopivinaan Durbanissa. Kiitämme vielä tästä ennenkaikkea Kiinaa ja Intiaa.

Seuraava riitelevä ilmastokokous, COP18, järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Sielläkin todennäköisesti pelastetaan maailma ja tehdään historiallisia läpimurtoja sopimalla tulevista ilmastoaktiivien neuvotteluista uusissa lämpimissä kokouspaikoissa. Neuvotteluintoa tosin voi haitata se, että ilmaston lämpötila on laskenut jo 13 vuoden ajan siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidin määrä on jatkanut kasvuaan. Vuonna 2020 ilmasto on ehkä viilentynyt jo niin paljon, että vihreän ilmastopolitiikan suosio on marginalisoitunut prosenttiliikkeeksi. Mutta ilmastosirkusta pääsemme nauttimaan ja nauramaan vielä pitkään.

Työmatkakuluilla pelastamaan maapallon ilmastoa

Liikenneministeri Kyllönen kiittää mahdollisuudesta
kiristää liikenteen verotusta ilmaston pelastamiseksi

Valtiontalouden tarkastusvirasto, VTV, on tarkastanut vuonna 2008 valmistuneen ilmasto- ja energiastrategian toteutumista.  VTV:n raportti on niin tylsää luettavaa, että en viitsi vaivata tämän blogin lukijoita kovin pitkällä selostuksella. Jos joku on asiasta kiinnostunut,  voi koko tarkastusraportin käydä lukemassa täältä.

Sen sijaan kiinnitän lukijan huomion pariin mielestäni relevanttiin kysymykseen itse strategiasta ja myös VTV:n tarkastuksesta.

Tarkastuskertomukselle on annettu nimi ”Ilmastonmuutoksen hillintä”, ja tarkenteeksi on merkitty ”Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian valmistelu ja toimeenpano”. Minusta on kummallista, että kertomuksesta sen nimestä  huolimatta ei löydy minkäänlaisia arvioita Suomen saavutuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tarkoitan siis jonkinlaisia tietoja siitä, monellako asteella ilmastomme on viilentynyt, montako hirmumyrskyä on torjuttu, tai montako hukkuvaa saarivaltiota ja jääkarhua strategian toimeenpanon seurauksena pelastettu. No, se on toisaalta hyvin ymmärrettävää kahdestakin syystä.

Kenelläkään ei tietysti ole mittausdataa em. arvioiden tekemiseksi. Vaikkapa dataa olisikin, se ei osoittaisi Suomen ilmastopolitiikalla olevan mitään merkitystä lämpötiloihin, myrskyihin tai jääkarhujen hyvinvointiin. Ehkä tämän vuoksi VTV oli päättänyt rajata tarkastelun ulkopuolelle kokonaan ilmastopolitiikan järkevyyden arvioinnin. No miksikäs sitä tarkastamaan vihreän politiikan järkevyyttä? Hirvittävä huutohan siitä olisi syntynyt. Mutta surkeaa silti on, että tuloksellisuustarkastus rajaa tuloksen tarkastuksesta ulos!

VTV kritisoi monia asioita tarkastusraportissaan. Pikanttina yksityiskohtana todetaan, että päästövähennystavoitetta hiertää mm. liikenteen jatkuva kasvu. Se syö tavoitetta, vaikka liikenteessä on toteutettu useita päästövähennystoimia. VTV huomauttaa lisäksi, että ilmastonmuutoksen hillintään vaikuttavat useat erilaiset rahoitustoimet ja jotkut niistä myös kielteisesti. Ilmastotavoitteiden kannalta ongelmalliseksi VTV mainitsee esimerkiksi työmatkakuluvähennykset, jotka suosivat liikenteen päästöjä. Raportin mukaan työmatkakuluvähennykset ylittivät vuonna 2008 kaikki ilmastomenot.

Näillä kommenteilla VTV pohjustaa työmatkakulujen vähennysoikeuden karsimista, kilometrikorvauskäytännön heikentämistä ja liikennepolttoaineverojen korotuksia. Vasemmistoliiton liikenneministeri Kyllönen ja valtiovarainministeri Urpilainen kiittävät tarkastushavainnoista. Omalla autollaan työmatkoja tekevät myyntimiehet ja haja-asutusalueilla asuvat työntekijät eivät useimmiten kuulu vasemmistopuolueiden äänestäjäkuntiin, joten lisätulojen hakeminen karsimalla näiden verovapaita korvauksia ja työmatkavähennyksiä sopii hyvin molemmille ministereille. Ja kumpikaan ei uskaltaisi enää laman jo tultua tupaan sisään korottaa tasaveroiksi laskettavia polttoaineveroja, ellei niillä veronkorotuksilla voitaisi pelastaa maapallon ilmastoa. Työssä käyvät veronmaksajat ovat saamassa hallituskauden loppuvaiheessa ison lisälaskun.

VTV:n raportti kiinnittää huomiota myös ilmastotoimien rahoittamiseen ja rahoituksen selkeämmäksi tekemiseen. Raportin mukaan Suomen ilmasto- ja energiarahoitus on kaksinkertaistunut vuodesta 2008 vuoteen 2011 mennessä. Tänä vuonna rahoitus oli noin 550 miljoonaa euroa, mikä vastaa puolen arvonlisäveroprosentin tuottoa. Rahat menevät pääosin tutkimus- ja innovaatiotoimintaan ja uusiutuvan energian tukemiseen, jonka käyttöönotto nostaa sähkön kuluttajahintaa lähivuosina ehkä 20-30 prosenttia.

VTV kritisoi valtion talousarvioita ja tilinpäätöksiä siitä, että niistä ei käy selvästi ilmi mitkä rahat liittyvät ilmasto- ja energiapolitiikan toteuttamiseen. VTV ehdottaa, että rahoituksen läpinäkyvyyttä lisättäisiin laatimalla budjetin liitteeksi ilmastorahoituksesta erillinen selvitys. Tämä helpottaisi ilmastotoimien raportoinnissa EU:lle ja YK:lle. Sama ongelma meillä on tietysti muutamien muidenkin asiakokonaisuuksien kohdalla. Monet odottavat edelleen, että valtioneuvosto ehtisi laskea vaikkapa humanitaarisen maahanmuuton kustannukset, jotka taitavat jo nyt olla maapallon ilmaston pelastusyritystä isommat.

Ilmasto- ja energiastrategia tehdään yleensä kerran hallituskaudessa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuoden 2008 strategiaa ollaan päivittämässä vuoden 2012 loppuun mennessä. Silloin tiedämme, paljonko lysti maksaa. Veikkaan, että paljon. 


Tuskinpa uusillakaan ilmasto- ja energiatoimilla ei ole vaikutusta ilmastoon, eikä niillä maailmaa pelasteta. Mutta tiedän yhden puolueen, jonka laariin sataa jokainen ilmastohössötykseen pantu veronmaksajan raha.

Tiibetin ylänkö ennustaa ilmaston viilenemistä

Kiinan tiedeakatemian Yu Liun johdolla toiminut kiinalais-ruotsalainen tutkijaryhmä on julkaissut tutkimuksen viimeisen 2485 vuoden ilmasto-oloista. Tutkimuksen lähtöaineistona käytettiin Tiibetin ylängön itäosassa kasvaneiden puiden vuosirenkaita. Tämäkin tutkimus vahvistaa lähes kaikkien menneiden aikojen ilmastoa selvittäneiden tutkimusten lailla, että ilmastossa on jatkuvaa vaihtelua, lämpökausia sekä viileämpiä jaksoja tulee ja menee, eikä 1900-luvun lämpenemisessä ole mitään normaalista vaihtelusta poikkeavaa. Myös Tiibetin ylängön puiden vuosirenkaissa näkyvät samat edelliset lämpökaudet keskiajalla ja Rooman kukoistuksen aikana samoin kuin näitä seuranneet viileämmät jaksot, jotka löytyvät lähes kaikista huolella tehdyistä ilmastohistoriallisista tutkimuksista. Liun mukaan suurimmat lämpötilavaihtelut lyhyen ajan sisällä sattuivat vuosina 343-425, eikä hän pidä nykyistä lämpenemistä erityisen hätkähdyttävänä ilmiönä.

Seuraavassa muutamia lämpöaikasarjakuvia Liun tutkimusryhmän raportista.

Tiibetin ylängöllä keskilämpötila vaihtelee täysin normaalisti kolmen asteen vaihteluvälissä

Liun tutkimusryhmä ei kuitenkaan jättänyt analysointiaan pelkkään lämpötilahistorian rekonstruointiin. He pyrkivät analysoimaan aineistostaan jaksottaisuuksia ja mielestään sellaisia löysivätkin. Liu kertoo raportissa löytäneensä aikasarjastaan useita toistuvia ja eripituisia jaksoja. Näistä jaksoista pidemmät – usean sadan vuoden pituiset – vastaavat viimeisiä tunnettuja äärimmäisyyksiä auringonpilkkujaksoissa, ja siten Liu yhdistää ne auringon aktiivisuuteen.

Vuosituhantisen jakson aikana keskilämpötilatrendi laskee 500 vuotta ja sitten nousee seuraavat vuosisadat

Tässä kuvassa näkyvät myös lyhyemmät jaksot, jotka ovat olleet lämpenevässä vaiheessa samanaikaisesti viimeisen 200 vuoden aikana

Rohkeana vetona ja itseluottamuksen osoituksena Liun ryhmä uskaltaa myös projisoida havaitsemansa jaksot tulevaisuuteen. Heidän mukaansa eripituisten jaksojen yhteisvaikutus tulee aiheuttamaan ilmaston lievää viilenemistä seuraavan lähes 50 vuoden aikana, minkä jälkeen ilmasto taas vähän lämpenee. Täyttäessäni 100 vuotta tämän vuosisadan puolimaissa juhlat siis pidetään vajaan asteen viileämmässä ilmastossa nykyhetkeen verrattuna. Samanlaisia lämpötiloja mitattiin 1900-luvun alussa.

Liun havaitsemien jaksojen mukaan ilmasto viilenee 1900-luvun alun tasolle vuoteen 2068 mennessä

Liun tutkimusryhmä ei pane paljoa painoa kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, yksisilmäiselle hiilidioksiditeorialle ilmaston säätelijänä, sillä hiilidioksidipitoisuus ei ole voinut olla merkittävä tekijä tuon yli lähes 2500 vuotta pitkän jakson aikana. Kiinalaistutkijat ja ryhmässä mukana ollut Göteborgin yliopiston tutkija eivät väitä tietävänsä, mikä ilmaston vaihtelun aiheuttaa. Siksi he peräänkuuluttavat avointa lisätutkimusta. Tuota avoimuutta kaivattaisiin paljon lisää myös läntiseen tutkimukseen.

On tietysti muistettava, että lustotutkimukset eivät aina yksinään riitä lämpötilan rekonstruointeihin. Puu nimittäin kasvaa vain kesällä, joten lustoista ei saada paljoa tietoa talvilämpötiloista. Puiden kasvuun vaikuttavat monet muutkin tekijät lämpötilan ohella, mm. sateisuus ja vulkaanisen toiminnan aiheuttamat poikkeamat ilmakehässä. Laajalla näytemäärällä ja virhemahdollisuuksia vähentävällä puulajivalikoimalla toteutetut lustotutkimukset ovat kuitenkin ilmeisen hyvin suuntaa antavia.

Lätkämailajoukkueen likaiset temput

Tohtori Jones on mm. "hukannut"
lämpöaikasarjansa lähteet

Boris Winterhalter: "Climategate II on avannut lisätietoa ilmastonmuutoksen taustana olleesta “hieman” muunnellusta tieteestä, jota tavallaan avainryhmäksi muodostunut tutkijajoukko on harrastanut. Willis Eschenbach on koonnut omat kokemuksensa East-Anglia Universityn ilmastotutkimusyksikön johtohahmolle, tri Phil Jonesille, osoittamassaan avoimessa kirjeessä."

Lue lisää Boris Winterhalterin blogista, "Ilmastonmuutos ja riippumaton tiede", jonka olen lisännyt linkkiluettelooni sivun oikeaan laitaan.

Rehellisen tieteen tekijöiden ei tarvitse puolustaa tutkimustuloksiaan

1. salaamalla tutkimustensa lähtöaineistoja, 
2. manipuloimalla lähtöaineistoja (tässä tapauksessa mm. lämpöaikasarjoja), jotta haluttu tulos saadaan esiin,
3. tuhoamalla tutkimustoimintaan kuuluvia lähtöaineistoja, sähköposteja, kirjeitä tai muita asiakirjoja,
4. mustamaalaamalla epäileviä tutkijoita,
5. vaikenemalla ristiriidassa olevista julkaistuista tutkimuksista,
6. toteuttamalla samanmielisten tutkijoiden tutkimusten vertaisarvioinnit ns. kaveriarviointina,
7. estämällä tutkimustulostensa kanssa ristiriidassa olevien tutkimusten julkaisut,
8. järjestämällä potkut ilmastotutkimuksia julkaisevan lehden päätoimittajalle erimielisen tutkimuksen julkaisusta ja uhkaamalla julkaisijoita boikotilla, jos julkaisun linja ei pysy alarmistisena
9. painostamalla aloittelevia tutkijoita "oikealle" linjalle uhkaamalla tutkimusrahoituksen loppumisella
10. organisoimalla propagandakoneisto levittämään "oikeaoppista" tietoa.

Nämä temput kuuluvat totalitaaristen hallitusten, ääriliikkeiden, mafiaverkostojen ja vastaavien toimintamalleihin. Rehellisesti ja analyyttisesti toteutetut tutkimukset puolustavat tuloksiaan omilla ansioillaan. 

Johtavien ilmastotutkijoiden temput, joista ei seuraa sanktioita, murentavat luottamusta tieteelliseen tutkimukseen yleensäkin, mikä on tietysti vahingollista kaikille. Olen aika varma, että jonain päivänä useammassakin tutkimuslaitoksessa kadutaan sitä vääränlaista kollegiaalisuutta, joka on mahdollistanut useissa Yhdysvaltain ja Euroopan ilmastotutkimusyksiköissä pitkään jatkuneen tieteenteon politisoitumisen ja sen mukaiset temput. Ilmastotieteestä on tullut tieteen Kreikka samassa mielessä kuin maa esiintyy nyt talouskriisissämme.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon oman Ilmatieteenlaitoksemme ja yliopistojemme johtavat ilmastotutkijat ovat syyllistyneet samaan. Tässä olisi tutkivalle journalismille - jos sellaista enää Suomessa on - hyvä haaste. Olen varma siitä, että herkkupaloja löytyisi julkaistavaksi.

Miksi meret eivät lämpene?

Kuva 1

Durbanin lämmössä paraikaa kokoustavan kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, käyttämien tietokonemallien mukaan ilmaston ja myös merien pitäisi lämmetä ilmakehän jatkuvasti kasvavan hiilidioksiidipitoisuuden seurauksena. Itse asiassa merien lämpeneminen on tuon teorian mukaan ensisijaista johtuen siitä, että sen lämpökapasiteetti on valtavan paljon ilmakehän vastaavaa suurempi. Ja merethän sitä ilmaakin pääasiassa lämmittävät.

Kuva 2

Melko tuoreessa tutkimuksessa yhdysvaltalaisen Rochesterin yliopiston tutkijat Knox ja Douglas toteavat kuitenkin, että maapallon merivesi on hienoisesti jäähtynyt tutkimuksen tarkasteluaikana 2003-2008, kuten kuvassa 1 näkyy. Kirkkaan punainen katkoviiva osoittaa koko mittausjakson trendin.

Knoxin ja Douglasin tutkimus on jo neljäs tuore tutkimus merien energiataseesta ja lämpötilamuutoksista, joka osoittaa jäähtymistä ja on siten ristiriidassa IPCC:n käyttämien ilmastomallien kanssa. Vain yksi vastaava tutkimus osoittaa pientä lämpenemistä.

Kuva 3

Tarkistin brittiläisen Hadley Centerin seuraamasta tietokannasta, olisiko lämpenemistä havaittavissa vuoden 2008 jälkeen. Ainakaan merten pintalämpötilassa ei ole ristiriitaisia tuloksia. Ne kylmenevät kuvan 2 osoittamalla tavalla, vaikka ilmastotutkijoiden tietokonemalleissa niiden pitäisi lämmetä.

Knoxin ja Douglasin tutkimuksessa käytettiin merissä ajelehtivien ja välillä jopa parin kilometrin syvyyteen sukeltavien Argo-poijujen mittausdataa. Argo-poijujen toimintaperiaate näkyy kuvassa 3. Tällä hetkelläkin merten lämpötiloja mittaa yli 3000 ajelehtivaa poijua.

Argo-poijujen lähettämät lämpötilat marraskuulta

Myöskään maapallon ilmakehän keskilämpö ei ole noussut ilmastomallien odottamalla tavalla yli 12 vuoteen. Viimeisen reilun sadan vuoden aikana mitatut keskilämpötilat mahtuvat hyvin ilmastohistorian normaaliin vaihteluun. Vain ilmastoalarmistien tietokonemallit osoittavat lämpenemistä.

Vai missä se kadonnut lämpö piilottelee? Punavihreät tiedemiehet Ilmatieteenlaitoksella ja muuallakin odottavat vihjettäsi.

Tämä tietokonemallien osoittama lämpeneminen korreloi hyvin ensi vuonna kallistuvan energialaskusi kanssa. Tällaista on kokoomusvetoinen punavihreä ilmastopolitiikka. Se ei ole reaalimaailman kanssa yhteydessä kuin lompakkosi kautta.