Palsatutkija haluaa lisää tutkimusrahaa

Palsasuo
Kuvan lähde Wikipedia

Yleisradio uutisoi 30.1.2013 palsasoiden olevan vaarassa kadota. Uutinen on huvittava monestakin näkökulmasta tarkasteltuna. Seuraavassa muutamia näkökulmia, mutta aloitetaanpa ensin palsasoiden muodostumisesta ja historiasta.

Palsasuo on aapasoita muistuttava suoyhdistymätyyppi jossa esiintyy routaytimisiä turvekumpuja, palsoja. Palsan turve eristää kesällä lämpöä ja estää ytimen routaa sulamasta. Palsat kuitenkin sulavat, koska ne kasvavat, jolloin turvekerros halkeaa ja palsa sulaa kesällä romahtaen vesikuopaksi. Palsoja syntyy alueelle, jossa vuoden keskilämpötila on alle –1°C ja joilla on vähäisen sademäärän takia ohut lumipeite, jota tuuli pyyhkii pois. Talvella palsakummut kasvavat ja lyhyen viileän kesän aikana ne eivät ehdi sulaa kuin enintään puolisen metriä pinnasta. Palsoja esiintyy Suomessa lähinnä puurajan tienoilla Pohjois-Lapissa.

Vanhimmat palsat voivat olla 2 000 vuoden ikäisiä. Kun ne repeilevät ja päästävät lämpöä sisälle, se lopulta romahduttaa kummun ja paikalle muodostuu pieni lampi. Tutkijoiden mielestä palsat ovat syntyneet Suomen Lappiin vasta jääkauden jälkeisen ja nykyistä muutaman asteen lämpimämmän kauden jälkeen 5000-2000 vuotta sitten. Nyt nämä erikoiset luontosuot ovat Oulun yliopiston luonnonmaantieteen professorin, Jan Hjortin, mukaan sulamassa pois tämän vuosisadan loppuun mennessä, jos ilmasto lämpenee ennusteiden mukaisesti.

On vaikeaa olla eri mieltä professori Hjortin kanssa. Palsan ytimessä oleva routa varmasti sulaa, jos ilmasto lämpenee. Mutta olematta tunnettu palsatutkija saati professori, voin yhtä suurella varmuudella ennustaa palsojen lisääntymistä, jos ilmasto kylmenee. Professori Hjortilla sen paremmin kuin minulla ei kuitenkaan ole mitattua tietoa Pohjois-Lapin ilmaston olennaisesta muuttumisesta. Joten jos-sanat ovat hyvin tärkeitä, kuten yleensäkin tulevaan ilmastoon liittyvissä asioissa. Ensi kesänä Hjort kuitenkin pystyttää automaattisen sääaseman palsasuolle Utsjoella ja seuraa tulevina vuosina yhä tarkemmin lämpötilojen ja sademäärien vaikutusta palsojen sisäisiin lämpötiloihin. Ehkäpä sitten joskus 30 vuoden kuluttua hänen tutkimusryhmänsä on kerännyt riittävästi säädataa, joka hälventää jos-sanaan sisältyvää epävarmuutta.

Professori Hjortin motiivia palsasoiden uhanalaisuuden julkistamiselle voi vain arvailla. Minä epäilen, että hän tarvitsee tutkimusrahaa voidakseen jatkaa soiden tutkimusta. Mutta mielenkiintoisempaa on yrittää arvailla Yleisradioyhtiömme motiiveja tälle "uutiselle". Lapin palsasuot kun eivät ole oikeastaan millään arvolla mitattuna kovin merkityksellisiä eivätkä luonnonilmiönä edes uhanalaisia, vaikka ilmasto vähän lämpenisikin. Ylen uutisen syynä taisi olla poliittisen ilmastonmuutostietoisuuden kasvattaminen. Ja nimenomaan siis poliittisen, sillä mitään uutta tietoahan uutinen ei sisältänyt.

En osaa varmuudella sanoa, paljonko yhteiskunnan kannattaisi panna rahaa palsasoiden tutkimukseen.  Epäilen, että kovin suuria rahoja ei kannata asiaan sijoittaa. Professori Hjortilla siis saattaa olla vaikeuksia löytää tutkimusrahoitusta tälle tutkimusalueelle. Ilmastonmuutoksen kytkeminen palsoihin saattaa kuitenkin olla se tekijä, joka avaa rahahanat. Veikkaankin, että Oulun yliopisto tutkii lähivuosina mittavasti palsasoita suorastaan kiihtyvästi lämpenevässä ilmastossa, ja Yle uutisoi asiasta ahkerasti. Jotkut siis osaavat ottaa hyödyn irti poliittisesta ilmastonmuutoksesta.