Meret eivät todista ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen puolesta

Bob Tisdalen blogi, jonka nimi suomennettuna on Ilmastohavaintoja, on usein tarkastelun arvoinen vierailukohde. Tisdale on erikoistunut merien lämmön seurantaan, ja siinä mielessä hän on kaiken ytimessä myös ilmastotutkimuksessa. Meriin kerääntyvä lämpöhän pääasiassa lämmittää ilmakehänkin, ja merten virtaukset siirtävät valtavia määriä energiaa maapallon eri puolille.

Tisdale tunnustaa ilmaston ja tietysti myös merten lämmenneen viimeisen sadan vuoden aikana. Hän ei siis kiistä lämpenemistä, mutta toisaalta hän pitää tätä ilmiötä normaalina ja luonnollisena vaihteluna. Tisdale ei myöskään kiistä ihmisen vaikutusta ilmastoon, mutta hänen havaintojensa mukaan se on ollut hyvin vähäinen verrattuna luonnollisiin vaikutuksiin. Ja Tisdale esittää argumenttinsa vakuuttavan pelkistetysti ja selkeästi.

Tisdale kertoo yhdessä tuoreimmista bloggauksistaan tämän vuoden olevan hyvin tärkeä ilmastonmuutoskeskustelulle. Niin varmaan onkin. YK-vetoinen kansainvälinen ilmastopaneeli aikoo syksyllä julkaista viidennen arviointiraporttinsa. Yhdysvalloissa toista kauttaan aloittava presidentti Obama saattaa virkaanastujaispuheensa perusteella yrittää nostaa ilmastoasiat aiempaa keskeisemmäksi välineeksi politiikassaan. Näistä syistä johtuen Tisdale on laatinut monikymmensivuisen esityksen, jossa hän kertoo näkemyksensä merien lämpötilakehityksestä. Hän myös toivoo mahdollisimman laajaa levitystä tuolle esitykselle.

Esityksen nimi suomeksi on "Ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen haaste". Siinä Tisdale käy läpi merten lämpenemishistorian valtamerittäin, vertaa mitattua lämpenemistä tietokonemallinnuksiin ja esittää hypoteesinsä lämpenemisen syistä. En pysty koko esitystä referoimaan yhdessä blogikirjoituksessa, mutta nostan siitä tässä esiin pari asiaa, joita itse pidän aika hätkähdyttävinä.

Kaikki merialueet eivät ole lämmenneet

Kuva 1

Tisdale jakaa yhdessä tarkastelussaan maailman meret kahteen osaan vieressä olevassa kuvassa esitetyllä tavalla. Vasemmalla oleva alue kattaa noin 67 prosenttia maapallon valtameristä ja oikealla oleva itäinen Tyynimeri noin 33 prosenttia. Juuri tuolla Tyynellämerellä esiintyy se keskeinen luonnonilmiö, jonka vaihtelu Tisdalen mukaan säätelee koko maapallon merien lämpötilan muutoksia. Tuo ilmiö on tietysti El Niñon ja La Niñan vaihtelu. Mutta ennen noiden ilmiöiden tarkastelua katsotaanpa nopeasti merialueiden lämpötilan kehitystä.

Kuva 2

Kuvassa 2 on esitetty tuon ensimmäisen kuvan vasemman lohkon merien pintalämötilan kehitys. Kuvaajasta näkee, että merten pintalämpötila on noussut kolmessakymmenessä vuodessa noin 0,2 asteella. Punaisella on merkitty voimakkaimmat El Niño-ilmiöt, joiden aikana tuo nousu on käytännössä tapahtunut. Sinisillä vaakaviivoilla Tisdale korostaa lämpötilan nousun pysähtymistä pitkiksi ajoiksi.

Kuva 3

Kuvassa 3 on vastaava lämpötila itäiseltä Tyyneltämereltä. On hätkähdyttävää havaita, että siellä ei vastaavaa lämpenemistä ole tapahtunut.  Lämpötilan muutostrendi on kolmenkymmenen vuoden aikana ollut käytännössä mitätön. Tisdale kysyykin, miksi kasvihuonekaasut eivät ole lämmittäneet tätä kolmannesta maailman meristä, tai miksi pitäisi uskoa, että ne lämmittäisivät sitten tuota kahta kolmasosaakaan. No kasvihuonekaasujen pitkäaaltoinen infrapunasäteily ei fysiikan lakien mukaan pysty merta edes lämmittämään, sillä se vaikuttaa enintään muutaman millin syvyyteen veden pinnassa. 

Lämpenemiset ovat tapahtuneet lyhyinä sykäyksinä

Kuva 4

Tisdale todistaa melko mittavalla kuvapaketilla, että nuo läntisen Tyynenmeren, Intian valtameren ja Atlantin lämpötilamuutokset ovat tapahtuneet lyhyinä sykäyksinä, joiden välillä merialueet ovat hiljalleen jäähtyneet. Kuvasta 4 näet nuo lyhyet lämpöpulssit merkittynä punaisella. Jos nuo voimakkaat El Niñot poistettaisiin, tulisi lämpötilakuvaajasta turkoosin murtoviivan kaltainen. Se ei osoita lämpenemistä. Tisdale siis yhdistää lämpenemisen noihin voimakkaimpiin El Niñoihin, sillä kiistämättä vain niiden aikana on lämmennyt, ja tuon 30 vuoden pääosan aikana lämpötila on hitaasti laskenut. Miksi kasvihuonekaasut lämmittäisivät vain El Niñojen aikana, Tisdale kysyy aiheellisesti.

Nämä kaksi seikkaa - siis vain osa valtameristä on lämmennyt, ja lämpeneväkin osa vain lyhyinä sykäyksinä - ovat kiusallisia kysymyksiä niille, jotka pitävät ihmisen ilmakehään päästämiä kasvihuonekaasuja lämpenemisen pääasiallisina aiheuttajina. Heillä nimittäin ei ole kestäviä vastauksia noihin kysymyksiin. Hiilidioksidihypoteesia tukevat tutkijat ovat muutenkin isoissa ongelmissa merien kanssa, sillä heidän työkalunsa, tietokoneissa ajettavat ilmastomallit, eivät pysty ennustamaan merten ilmiöitä ja virtauksien muutoksia. Kun muistetaan, että merten kolmen päällimmäisen metrin lämpöenergia vastaa koko ilmakehän energiaa, ongelma on iso.

Tisdale kattaa esityksessään paljon muitakin asioita. Hän käsittelee merten pintalämpötilojen lisäksi myös merten lämpösisältöä ja analysoi eri merialueiden lämpenemistä suhteessa tuohon trooppisen Tyynenmeren lämpöilmiöön sekä tarkastelee ilmastomallien huonoa kykyä ennustaa merten lämpötiloja. Tisdalen käsityksen mukaan siis El Niñot vapauttavat Tyynellä merellä varastoituneen lämmön liikkeelle ja La Niñat sitten varaavat lämpöä taas seuraavaa Niñoa varten. Muille merille tuo El Niñon vapauttama lämpö siirtyy merivirtojen, merellisten Rossbyn aaltojen ja Tyynellä merellä alkunsa saavien ilmavirtausten muutosten välityksellä. Ja Tisdalen käsityksen mukaan kaikki on aivan luonnollista ja olisi tapahtunut ilman ihmistäkin. Tisdale ei jätä paljoa tilaa hiilidioksidipitoisuuden kasvun aiheuttamalle lämpenemiselle.

Suosittelen tutustumaan Bob Tisdalen heittämään haasteeseen. Hänen asiaa käsittelevään kirjoitukseensa siis pääset täältä. Kaikki kuvat ovat Tisdalen esityksestä.

Ps. Bob Tisdale on tehnyt myös erinomaisia videoesityksiä merten lämpötilakehityksestä ja tuon asian mittaushistoriasta. Niitä voit katsella youtubesta täältä ja täältä.