Ilmastoalarmistin ovella koputtaa joku – paniikkiko?

Ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä (AGW= Anthropogenic Global Warming)) kasvihuone- ja hiilidioksiditeoriallaan julistanut poliitikkojen ja tiedemiesten joukko on joutumassa nurkkaan. Tämä ahdistava tilanne johtuu useammastakin syystä.

Ensinnäkin maapallon pintalämpötilat eivät ole nousseet yli vuosikymmeneen, vaikka YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) käyttämien tietokonemallien mukaan näin olisi pitänyt tapahtua, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jatkanut kasvuaan jopa lievästi kiihtyvästi. Myöskään lämpenemisen yhteyteen ennustetut sään ääri-ilmiöt, kuten rajumyrskyt, jäätiköiden nopea sulaminen, poikkeuksellisen lämpimät talvet, kuivuudet jne, eivät ole tilastojen valossa yleistyneet. Ennustettu merenpinnan kiihtyvä nousukin on kääntynyt viime vuosina tosiasialliseksi pinnan laskuksi.

Suurimpien mediatalojen AGW-teoriaa suosineesta tiedotuslinjasta huolimatta ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen uskovien ihmisten määrä on ollut tasaisessa laskussa jo muutaman vuoden ajan. Useissa maissa, joissa on ollut lähes täydellinen poliittinen konsensus hiilidioksidipäästöjen torjunnan tärkeydestä, on poliittisia puolueita, jotka ovat irtautuneet hiilidioksidin torjunnan rintamasta. Suomessa vasta Perussuomalaiset ovat uskaltaneet julkisesti epäillä AGW-teoriasta johdetun ilmasto- ja veropolitiikkamme järkevyyttä. On kuitenkin selviä merkkejä, että Vihreitä ja Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta muissakin puolueissa epäilevien määrä on kasvamassa. Lisäksi syntyy kiihtyvään tahtiin poliittisia painostusryhmiä, jotka painostavat vielä AGW-uskoisia puolueita vaihtamaan prioriteetteja jollei jopa kääntämään takkia ilmastoasioissa.

Sinisellä näkyvä hiilen polton kasvu ei korreloi vihreän lämpötilatrendin kanssa.

Kolmas uhkatekijä on ehkä kaikkein vaarallisin AGW-teorian ja sen kannattajien näkökulmasta. Se on kasvava tieteellinen näyttö, joka on osoittamassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun olevan marginaalinen tekijä ilmastohistorian aikana havaittujen lämpötilamuutosten tai muidenkaan sääilmiöiden vaikuttimena. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu saattaa jopa olla enemmänkin seuraus viimeisen 150 vuoden aikana koetusta maapallon keskilämpötilan pienestä noususta kuin sen syy.

Pahinta tässä tieteellisessä uhassa on se, että sen torjunta on käymässä yhä vaikeammaksi. AGW-teorian puolustajat saivat 1990-luvulla hallitsevan aseman sekä tiedeyhteisöissä että tiedelehdissä. Tämä asema on horjumassa yhä useamman tiedemiesvaikuttajan tehdessä viimeisimpien tutkimustulosten valossa eroa teoriaan. Samalla tiedejulkaisujen ulkopuolelle jääneet ovat kasvattaneet sosiaaliseen median varaan rakennettujen tiedeblogiensa suosiota. Yksi ainoa ”kapinallinen” ilmastoblogi, Watts Up With That, on nykyisin suositumpi kuin maineikkaimpien AGW-myönteisten tiedemiesten blogit yhteensä.

AGW-tiedemiehet ja heidän kanssaan liittoutuneet tiedejulkaisut ovat voineet pitkään hylätä ihmisen syyllisyyttä epäilevien tiedemiesten julkaisut tai kommenttiartikkelit, mikä on antanut kuvan siitä, että ilmastotutkijat olisivat jokseenkin yksimielisesti AGW-teorian kannalla. Enää se ei onnistu, sillä eräät maailman kalleimmista ja arvostetuimmista laitoksista ovat uusien ilmastoteorioiden jäljillä. Näistä ehkä merkittävin on Euroopan hiukkastutkimuskeskus CERN, jonka CLOUD-kokeen tulokset osoittivat, että avaruudesta tulevalla säteilyllä ja auringon aktiivisuuden muutoksilla voi olla suuria vaikutuksia pilvien muodostukselle. Tämä puolestaan on lisännyt kiinnostusta  mm. pienen tanskalaisen tutkimusyksikön johtajan, Henrik Svensmarkin, teoriaa kohtaan. Sen mukaan avaruudesta ilmakehään saapuvien hiukkasten määrä, mihin auringon magneettikentän vaihtelulla on iso vaikutus,  ohjaa pilvisyyttä globaalisti. Useampikin tuore ja vertaisarvioinnin läpäissyt tutkimus puolestaan todistaa sen puolesta, että pilvisyys jäähdyttää alailmakehää ja vähäinen pilvisyys lämmittää sitä. AGW-teoria on puolestaan lähtenyt päinvastaisesta oletuksesta – siis pilvisyyden kasvihuonemaisesta lämmittävästä vaikutuksesta. Teoriat siis ovat törmäyskurssilla, ja mittauksiin perustuvat tulokset ovat AGW-teoriaa vastaan.

Markkinat yleensä reagoivat muutoksiin ensin, ja mediat tulevat perässä. Tosiasia on se, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa ns. uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen perustuvien yritysten menestys on jäämässä suureksi pettymykseksi. Niiden kasvu on jäänyt kovista tukiaisista huolimatta vaatimattomaksi, eikä ennakoitu lama ennusta investointi-intensiiviselle alalle yhtään helpotusta. Siksi et ole viime aikoina lukenut alan menestystarinoista vaan lähinnä työpaikkojen vähennyksistä alalla. Yhä useampi tähän alaan panostanut hallitus on havahtumassa asiaan. Koskahan sixpack tekee tämän havainnon?

Viimeisen niitin eniten AGW-uskovaisen Euroopan arkkuun iskee kehittyvä Aasia. Se ei aio osallistua hiilidioksiditalkoisiin, koska siellä asiaan ei uskota. Yksinomaan Kiina aikoo rakentaa seuraavan 20 vuoden aikana uutta halpaa hiilivoimaa enemmän kuin Yhdysvalloissa, Japanissa ja Euroopassa nykyisin on yhteensä. Havaitaanko tämä kilpailuedun kaappaaminen Euroopassa ennen kuin on liian myöhäistä, jää nähtäväksi Saksan politiikassa.

AGW-teoria tullee kaatumaan lähivuosina, sillä mittaustulokset ja kilpailevat teoriat syrjäyttävät sen. Mitä tapahtuu niille poliitikoille, jotka vastuullisesti tekivät vuosikymmenen hiilidioksidia torjuvia vihreitä verouudistuksia, joilla veronmaksajilta nostettiin samassa ajassa kymmeniätuhansia euroja? Mitä tapahtuu niille ilmastotieteilijöille – kärjessä Ilmatieteenlaitoksen johto – jotka antautuivat AGW:n vietäväksi ja altistivat poliitikot harhapoluille. Paniikki kolkuttaa näiden ovella. Se ei ehkä kolkuta vielä presidentinvaaleissa, mutta seuraavissa eduskuntavaaleissa noutaja voi tulla vihaisen äänestäjän hahmossa.