Todisteita lähistöllä olleiden supernovien vaikutuksesta maapallon elämään

Kuva 1.
Aurinkokuntamme matka linnunradan spiraalien (harmaat viivat)
läpi. Sinisillä alueilla hiukkassäteily on ollut voimakkainta. Silloin
myös on nähty dramaattisimmat muutokset maapallon elämässä.

Enlannissa toimiva hyvin arvostettu Kuninkaallinen Tähtitieteellinen Yhdistys (Royal Astronomical Society) julkaisi 24.4.2012 tanskalaisen professori Henrik Svensmarkin tutkimuksen otsikolla "Todisteita lähistöllä olleiden supernovien vaikutuksesta maapallon elämään". Jo otsikko on vähän vaikea, ja pitkä tutkimusraportti tähtitieteellisine selvityksineen on ylivoimainen kiireiselle lukijalle. Siksi yritän kirjoittaa seuraavassa kansantajuisesti ja tiivistetysti lähinnä vain Svensmarkin paperin johtopäätelmistä ja sivuuttaen, miten niihin on päädytty.

Mutta ensin muutama sana tutkimuksen merkityksestä. Svensmark esittää paperissaan avaruudesta tulevan säteilyn yhteydestä maapallon ilmastoon viimeisen 500 miljoonan vuoden aikana. Hän samalla yhdistää tuon säteilyn aiheuttaman ilmastovaikutuksen maapallon kasviston ja eläimistön evoluutiohistoriaan. Vaikka Svensmark ei kiistä nykyisiä teorioita mm. mannerlaattojen liikkeiden, laaja-alaisten tulivuorenpurkausten, Milankovitchin jaksojen ja meteoritti-iskujen vaikutuksista ilmastoon ja sen välityksellä elämään, hän väittää ratkaisevien tekijöiden kuitenkin tulleen linnunradan räjähtäneiden tähtien säteilystä ja maapallon kasvikunnasta. Tämä on jonkinlaisessa ristiriidassa useimpien nykyisin kannatettujen hypoteesien suhteen. Eniten ristiriitaa on ilmastotutkijoiden hiilidioksiditeorian kanssa. Kyse on laaja-alaisesta hypoteesista, joka voi siis vaikuttaa monien tieteenalojen tutkimussuunnitelmiin.

Supernovaksi kutsutaan tähden räjähdystä. Tuo räjähdys sinkoaa valtavan määrän energiaa ympäristöönsä. Osa energiasta siirtyy hiukkassäteilynä (protoneja, elektroneja ja muita ionisoituneita partikkeleita). Tätä säteilyä maapallon ilmakehään iskeytyy linnunradan supernovista joka hetki. Mutta tuon säteilyn määrä riippuu paljolti siitä, kuinka lähellä supernovia aurinkokuntamme ja sen mukana pieni maapallomme on. Svensmarkin mukaan maapallolle osuvan hiukkassäteilyn määrä vaihtelee nykyisin noin 10 prosentin luokassa lähinnä siltä osin suojaavan auringon magneettikentän vaihtelun mukaan. Mutta satojen miljoonien vuosien aikajänteellä vaihtelu on ollut nykyiseen verrattuna jopa kymmenkertaista. Tämä johtuu siitä, että aurinkokuntamme vaeltaa sellaisten linnunradan alueiden läpi, joissa supernovia on esiintynyt useammin verrattuna vaikkapa nykyiseen asemaamme.

Kuvassa 1 Svensmark esittää aurinkokuntamme matkan linnunradan spiraalimaisten haarakkeiden läpi. Sinisellä merkityissä kohdissa - siis tähdistä tiheissä haarakkeissa - hiukkassäteily on ollut voimakkainta. Juuri noina hetkinä myös maapallon kasvi- ja eläinkunnissa on tapahtunut dramaattisia muutoksia, joista tiedämme jo melko paljon fossiilien perusteella. Samoin muutoksia on tapahtunut ilmakehän koostumuksessa ja merenpinnan tasossa. Nämä muutokset ovat olleet todella äärimmäisiä, sillä niissä jopa 95 prosenttia kaikista ennen muutosta eläneistä eliölajeista on kuollut sukupuuttoon. Ihmisen syyllisyydestä on tässä vaiheessa todettava se, että lajina synnyimme vasta satoja ja kymmeniä miljoonia vuosia noiden massatuhojen jälkeen.

Svensmark selittää, että lähellä olleiden supernovien raju hiukkassäteily on vaikuttanut voimakkaasti pilvisyyden lisääntymiseen, mikä vuosien kuluessa lisää ilmakehän heijastavuutta ja kylmentää ilmastoa. Tämä puolestaan johtaa jäätiköiden kasvuun, jopa jääkausiin, mikä laskee tietysti meriveden tasoa jopa sadoilla metreillä. Kun hiukkassäteily taas heikkenee, pilvisyys vähenee ja maapallon pinnalle pääsevän suuremman auringon säteilyenergian vuoksi ilmaston lämpötila nousee. Silloin myös jäätiköt sulavat, merivesi lämpenee ja nousee. Merenpinnan nousun aiheuttamat uudet rannikkoseudut muodostivat runsaasti uusia elinmahdollisuuksia uusille lajeille, jotka polveutuvat edellisestä kylmästä jaksosta selviytyneestä harvasta lajistosta. Nämä kaikki asiat aikakausineen me jo tiedämme esihistoriallista elämää koskevien tutkimusten perusteella.  Svensmarkin tutkimus yhdistää nuo tapahtumat avaruudesta tulleen hiukkassäteilyn muutoksiin, jolloin juuri hiukkassäteily olisi ollut ei vain ilmastoa mutta koko elonkehää säätelevä asia maapallolla. Svensmarkin laskemat hiukkassäteilyn korrelaatiot niin geologien rekonstruoiman merenpinnan kuin biologien havaitsemien eliölajien osalta ovat hämmästyttävän hyviä.

Kuva 2
Hiukkassäteilyn ja selkärangattomien merieläin-
sukujen korrelaatio 500 miljoonan vuoden aikana.
Asteikko vasemmalla on supernovatiheys ja
oikealla eliolajisukujen määrä.

Svensmark yhdistää kirjoituksessaan hiukkassäteilyn vaikutukset niistä riippumattomiin mannerlaatojen liikkeisiin, joista tietysti myös jälkimmäisellä tekijällä on ollut merkittävä vaikutus maapallon elämään. Mutta jokseenkin kaikki muu onkin sitten ollut seurausta näistä asioista. Näihin seurauksiin kuuluu siis kasvi- ja eläinkuntamme monimuotoisuus lajistoineen ja myös ilmakehän koostumus, johon ilmeisesti myös elämän taso on vaikuttanut tasaisemman hiukkassäteilyn kausina. Maapallon kasvikunta on mahdollisesti osaltaan onnistunut kuluttamaan toisen yhteyttämisessä tarvitsemansa ravinnon, hiilidioksidin, lähes loppuun vähäisen hiukkassäteilyn aikoina. Tämä puolestaan on voinut johtaa kasvikunnan yhteyttämisen ulosteen, hapen, vajeeseen ilmakehässä, joka on ollut kohtalokasta eläimille. Mutta tässäkin asiassa  Svensmarkin mukaan hiukkassäteily on ollut se ensisijaisesti määrävä tekijä.

Svensmarkin hypoteesi tulee varmasti aiheuttamaan runsaasti keskustelua niin astronomien, paleogeologien, paleontologien kuin ilmastotutkijoiden keskuudessa. Viimeksi mainitusta joukosta tulevat raivokkaimmat hyökkäykset hypoteesia vastaan. Nimittäin jokainen järkeilevä ihminen tajuaa, että ilmastotieteilijöiden hellimä hypoteesi maapallon ilmakehän hiilidioksidin määräävästä asemasta ei voi aiheuttaa supernovia satojen valovuosien päässä olevissa tähdissä, kun korrelaatiosuhde Svensmarkin mukaan on olemassa. Syy-seuraus -suhteen täytyy olla toisinpäin - siis avaruuden olosuhteet vaikuttavat ilmastoomme ja sitä kautta kaikkeen elämään maapallolla ml. ilmakehän koostumukseen - jos uskomme Svensmarkia.

Ilmastotieteilijöiden ja sitä kautta myös kansainvälisen ilmastopaneelin ainoaksi pelastukseksi voi jäädä astrofyysikkojen negatiivinen arviointi Svensmarkin tutkimuksesta. Mutta jos tähtitieteilijät eivät kumoa Svensmarkin hypoteesia, ilmastotieteen hiilidioksiditeoriat joutuvat nopeasti huonon tieteen roskakoriin, jonne ne olisi pitänyt panna jo kauan sitten empiirisen evidenssin puuttuessa. Silloin muuten katoavat myös pääosin poliittiset perusteet hiilidioksidipäästöjen verotuksesta ja muutkin ns. vihreän energiapolitiikan perusteet.

Mäkisillä pidetään peukkuja Svensmarkin puolesta ja veikataan hänelle Nobel-palkintoa seuraavan kymmenen vuoden sisään. Suosittelen lukemaan aikaisemman juttuni Svensmarkin teoriasta hiukkassäteilyn vaikutuksesta ilmastoomme täältä. Ja sympaattista tiedemiestä kannattaa katsoa englanniksi videolta täältä.

Varoitus: Herkille ilmastokauhistelijoille sopimaton kirjoitus tulossa

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna julkaisen täällä suomeksi kirjoituksen tutkimuksesta, joka räjäyttää käyntiin keskustelun elämän mahdollisuuksista ja itse elämästä maapallolla tai oikeastaan koko maailmankaikkeudessa. Kyse on uudesta ja hyvin kattavasta hypoteesista siitä, mitkä asiat tosiasiassa määrittävät maapallon merien, ilmakehän, lämpötilan ja elonkehän vaihtelut. Jos tuo hypoteesi kestää tieteellisen kritiikin, voimme heittää roskakoriin monta nykyisin vahvana pidettyä suppeampaa hypoteesia mm. paleontologian ja ilmastotieteiden alalla. Ensimmäisenä roskakoriin joutuisi hypoteesi hiilidioksidista ilmakehän ja merien lämpötilaa säätelevänä tekijänä.

Mutta tuo tutkimuspaperi on pitkä ja vaikea, joten joudun käyttämään runsaasti aikaa sen läpikäyntiin. Seuraavaa kirjoitusta odottaville lukijoilleni tarjoan tiiseriksi ko. hypoteesin esittävän tiedemiehen, tanskalaisen professori Henrik Svensmarkin, englanninkielisen esityksen viime syksyltä. Vaikka se kestää lähes puoli tuntia, se on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Tuossa esityksessä Svensmark raottaa vähän sitä, millainen tiedepaukku hänellä luultavasti oli hallussaan jo esityksen pitohetkellä.

Siis professori Henrik Svensmark, olkaa hyvä:

Kansa tietää yhä enemmän ilmastonmuutoksesta

Nelosen Uutiset julkaisi muutaman vuoden välein tehtävän suomalaisten ilmastonmuutoshuolta kartoittavan tutkimuksen. Sen tulosten lukemisen täytyy tuntua pahalta mm. Vihreiden eduskuntaryhmässä ja Ilmatieteenlaitoksen johtoryhmässä, sillä kaikesta ilmastohysteriapropagandasta huolimatta yhä harvempi suomalainen  pitää ilmastonmuutosta erittäin vakavana ongelmana, kuten viereisestä kuvasta näkyy.

Ilmastonmuutoshysteria tuntuu toimivan parhaiten isoissa kaupungeissa ja huonoiten maaseudulla. Ehkä isojen kaupunkien asukkaat ovat havainneet kaupunkilämmön vaikutuksen, joka pitää keskusta-alueet muutaman asteen lämpimämpänä verrattuna ympäröivään maaseutuun? Ero kaupunkilaisten ja pienemmissä taajamissa tai maaseudulla asuvien huolestumisasteessa on erittäin merkittävä.

Isohko ero on myös miesten ja naisten suhtautumisessa ilmastonmuutoksen ongelmallisuuteen. Tätä voi selittää myös sellainen taannoin julkaistu tutkimustulos, jonka mukaan kotona kasvatetun huonekasvin äkillinen kuolema lisäsi huolestumista ilmastonmuutoksesta.

Erilaisia tutkimuksia ja kyselyjä suhtautumisesta ilmastonmuutokseen tehdään myös muissa maissa. Tulokset ovat viime vuosina noudattaneet samaa suuntaa suomalaisten kanssa ainakin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Ilmastonmuutoshysterian taso on siis laskemassa. Suuri huoli ilmastonmuutos sellaisena, kuin sitä markkinoidaan, ei ole koskaan edes ollut Kiinassa, Intiassa, Venäjällä tai arabimaissa. Niissä ja monissa kehitysmaissa ilmastonmuutospropagandaa on ylläpidetty lähinnä siksi, että syyttämällä länsimaita korkeista hiilidioksidipäästöistä on niiltä onnistuneesti lypsetty satoja miljardeja dollareita ja euroja erilaisiin energiateollisuuden kehityshankkeisiin.

ABC:n kysely ilmastonmuutoksen
huolestuttavuudesta, tilanne 23.4.
Australian aamutunteina.

Australiassa sikäläinen työväenpuolueen miehittämä hallitus on yrittänyt taistella ilmastonmuutosta vastaan mm. kovalla hiiliverolla, joka tullessaan kesällä voimaan nostaa merkittävästi aussikuluttajan kaikkia kuluja. Niinpä viimeisissä viidessä osavaltiovaaleissa työväenpuolue on kärsinyt rökäletappiot, ja hallituksella on huoli ensi vuoden parlamenttivaaleista. Kun australian demareiden sanoma ilmastonmuutoksen torjunnan välttämättömyydestä ei ole mennyt perille äänestäjille, on propagandan tekoon valjastettu maan yleisradioyhtiö, ABC, joka aloittaa tällä viikolla pitkähkön ja osin viihteellisen ohjelmasarjan ilmastonmuutoksesta ja siihen suhtautumisesta. Tuon sarjan trailerin ja kotisivut voi käydä katsomassa täältä. Sivuilla on myös kysely, joka kartoittaa ihmisten suhtautumista asiaan. Tätä kirjoitettaessa kyselyyn oli vastannut yli 16 000 henkilöä, joista 26% piti ilmastonmuutosta erittäin vakavana ongelmana. Noin 52% vastaajista oli päinvastaista mieltä ja loput jotain näiden kahden väliltä. Australian demareilla taitaa siintää edessä vaalien jälkeinen oppositiokausi tai ehkä useampikin sellainen.

Jos ilmastonmuutoksen torjuntauskon vahvistaminen on Ilmatieteenlaitoksen päätehtäviä, kuten mm. tämän ja tämän arvioimani kirjoituksen perusteella voisi päätellä, on laitoksen johto epäonnistunut tehtävässään. Tulospalkkiot ainakin kannattaisi jättää sekä pääjohtaja Taalakselle että johtaja Alestalolle maksamatta.

Veikko Vennamoa lainaten: Kyllä kansa tietää. Ja kun kansa ehtii muodostaa mielipiteensä faktojen ja empiiristen havaintojen perusteella, se kohta tietää asiasta vielä selvemmin. Silloin Vihreä Liitto romahtaa yhdessä muiden sokeasti tietokonemallipropagandaan uskoneiden kanssa.

Mitä Karakorumin jäätikön kasvun pitäisi opettaa?

Karakorumin K2-vuori on maailman toiseksi korkein.

Useat mediatalot ovat julkaisseet juttuja tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan iso Karakorumin jäätikkö Himalajan vuoriston länsiosassa on kasvanut paksuutta viimeisen vuosikymmenen aikana. Se siis ei ole kutistunut ilmaston lämpenemisen seurauksena. No, onhan tuo vähän kummallista verrattuna yleiseen ilmastohysteriauutisointiin, enkä siksi ihmettele mediatalojen halua julkaista asiaa uutisena. Mutta jossain määrin kummeksun sitä, että monet muut viime aikoina julkaistut, ja samanlaiseen johtopäätökseen tulleet tutkimukset, eivät ole ylittäneet uutiskynnystä.

Baltoron kasvavia jäätiköitä Karakorumissa

Tosiasiassa jäätiköiden kasvun ei pitäisi olla kummallinen uutinen. Eikä myöskään niiden sulamisessa ole mitään kummallista. Viime jääkauden päättymisen jälkeisenä aikana molempia asioita on tapahtunut niin paljon, että ne kuuluvat normaalin ilmastonvaihtelun piiriin. Viimeksi lähes kaikki vuoristojäätiköt etenivät 1600-1800 -luvuilla vallinneen Pikkujääkauden aikana, kun ne olivat lähes ehtineet sulaa roomalaisen ajan ja keskiajan lämpimämmillä kausilla. Monet nykyiset jäätiköt olivat sulaneet kokonaan noin tuhat vuotta sitten, kunnes Pikkujääkausi ne muodosti uudelleen. Viime vuosisadan lämpimämmän alkupuoliskon aikana uutisoitiin paljon jäätiköiden sulamisesta, mutta uutiset lähes loppuivat vuodet 1950-1980 kestäneen viileämmän jakson pysäyttäessä sulamisen.

Uutiset ilmaston lämpenemisestä ja ennenäkemättömästä jäätiköiden sulamisesta valtasivat lehtiotsikot taas 1990-luvulta alkaen. Osasyy tästä johtuu mahtavien lobbausjärjestöjen (mm. Greenpeace, WWF jne.) kampanjoille, joista jotkut jutut päätyivät myös IPCC:n kokoelmateoksiin. Viimeisimmän IPCC:n ilmastonmuutosta koskevan arviointiraportin (2007) eniten julkisuutta saanut yksityiskohta taisi olla väite Himalajan jäätiköiden sulamisesta kokonaan vuoteen 2035 mennessä. Nolojen vaiheiden jälkeen IPCC joutui korjaamaan väitteen, jonka sinne oli ujuttanut  Greenpeacen vailla tieteellistä koulutusta olleeksi aktivistiksi osoittautunut kirjoittaja. No, uusimmat tutkimukset siis osoittavat, että Karakorum ei ole sulamassa, eikä muukaan osa Himalajan jäämassasta ole viime aikoina merkittävästi pienentynyt. Sama koskee myös Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköitä, jotka sulavat kiihtyvästi vain tietokonemalleissa mutta eivät reaalimaailmassa yhtään aiempaa nopeammin jos ollenkaan.

Grönlannin lämpötilakuvaaja kertoo
lämpötilan vaihtelusta. Nykyinen
lämpötila ei näytä hälyttävältä.

Jäätikköjuttuja kirjoittavien toimittajien kannattaisi perehtyä ilmastohistoriaan, jolloin jäätiköiden  ajoittainen kasvu ja vetäytyminen tulisi ymmärretyksi. Mehän tiedämme - eikä tätä asiaa kiistä edes IPCC tai WMO - että kolmasosa viimeisen 100 vuoden aikana lämpötilaa mitanneista sääasemista on rekisteröinyt lievästi laskevia lukuarvoja. Siis niiden lähialueilla ilmasto on hieman viilentynyt. Vastaavasti vähän yli puolet asemista on mitannut hieman nousevia lämpötiloja. Vaikka koko maapallon keskilämpötila on lievästi noussut, ei tämä ilmiö siis ole maailmanlaajuinen. Maailmassa on paljon paikkoja, joista ilmaston lämpenemistä ei voi edes mitata. Jäätiköt eivät osaa sulaa keskilämpötilan mukaisesti. Ne kasvavat tai sulavat paikallisen lämpötilan mukaisesti. Sama asia koskee kaikkia ilmiöitä, joilla on lämpötilariippuvuus.

Jäätiköiden sulaminen ja sulamisnopeuden muutokset muuten ovat normaaleita ilmiöitä jääkauden jälkeisenä aikana. Suomalaisille "jäätiköt sulavat kiihtyvällä vauhdilla" -toimittajille Karakorum-tutkimus tulee opetuksena kauempaa. Läheltäkin olisi otettavaksi oppia. Suomenlahden rantojen ja saarten kallioden piirteet todistavat valtavista jäätikkövirroista, jotka katosivat jääkauden päättyessä vain noin 11600 vuotta sitten. Salpausselkämme todistavat, että jään sulaminen pysähtyi kohtalaiseksi ajaksi. Norjan nykyiset vuoristojäätiköt ovat sulaneet kokonaan ehkä useampiakin kertoja viimeisen 10000 vuoden aikana, jolloin Pohjolan ilmasto on ollut pitkiä jaksoja nykyistä lämpimämpi.

Jäätikkö ei valehtele, kuten ilmastotutkija saattaa tehdä. Karakorum siis muistuttaa meille, että ilmasto ei ole kaikkialla lämmennyt. Niin tekevät monet muutkin jäätiköt. Ja jo sulaneiden jäätiköiden pitäisi muistuttaa siitä, että jääkauden aikana syntyneet jäätiköt yleensä sulavat, kun jääkausien välinen lämmin kausi ne yllättää. Karakorumin kasvu kertoo myös sen, että emme ole kovin monen asteen päässä siitä, kun jäätiköt alkavat jälleen kasvaa. Me olemme lämpötilalla mitattuna vaarallisen lähellä seuraavaa jääkautta. En pahoittaisi mieltäni, jos keskilämpötila nousisi vaikkapa 2-3 astetta kauemmas tuosta ihmiskunnan pohjoiselle asutukselle kohtalokkaasta rajasta.

Lopuksi vielä pari tietoa tuosta alussa mainitusta tutkimuksesta, joka tehtiin pääosin satelliiteista mitattuun tietoon perustuen. Grenoblen yliopiston tutkijat (Julie Gardelle et al) kertovat jäätiköiden kasvaneen paksuutta 11-22 cm vuosittain aikavälillä 1998-2008. Jos argumentoisin ilmastoalarmistien tavoin, väittäisin ilmaston lämpenemisen hautaavan maailman toiseksi korkeimman vuoren jäätikön alle seuraavan 20 000 - 30 000 vuoden aikana. Ehkä tuosta väittämästä olisi saanut tehokkaamman otsikon tälle jutulle?

Nasan ex-tiedemiehet kiusaavat osastopäällikköä?

Maailman tunnetuin ilmastoalarmisti, James Hansen,
poliisin pidättämänä Valkoisen Talon edustalla
öljyputkimielenosoituksen yhteydessä.

Yhdysvaltain avaruusjärjestön, Nasan, entiset tiedemiehet ja insinöörit ovat kyllästyneet saman viraston ilmastoyksikön johdossa olevan James Hansenin temppuihin. He ovat lähettäneet kirjeen Nasan johtajalle, jossa pyydetään, että Hansenin johtama GISS-osasto lopettaa (Nasan nimissä) lähettämänsä ilmastopropagandan, joka allekirjoittajien mielestä ei ole empiirisen tieteen mukaista. Kirjeen allekirjoittajina on 50 henkilöä.

Kirjeen lähettäjät ovat muotoilleet kirjeensä anglosaksisen kulttuurin tapojen mukaisesti kohteliaaksi. Siinä ei siis suoraan sanota, että ehkä maailman kuuluisin ilmastoalarmisti on huijari ja paskanpuhuja. Mutta juuri sitä siinä tarkoitetaan. Tässä keskeiset osat kirjeestä:

Meidän mielestämme Nasan ja GISS:n väitteet, joiden mukaan ihmisen tuottamalla hiilidioksidilla on katastrofaalinen vaikutus ilmastonmuutokseen, eivät ole perusteltuja erityisesti tuhansien vuosien ajalta kerätyn tiedon perusteella. Sadat erittäin tunnetut tiedemiehet ja kymmenettuhannet muut tiedemiehet ovat julkisesti ilmaisseet epäilyksensä noita GISS:n johdon antamia katastrofiennustuksia kohtaan. On selvää, että tiedemaailmassa ei ole asiasta varmuutta.

Hiilidioksidin hillitön väittäminen suurimmaksi syyksi ilmastonmuutokseen on sopimatonta NASA:n historiassa, jonka perinteiden mukaista on tehdä objektiivinen arvio kaiken saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella ennen päätöksentekoa tai julkilausumia.

Entisinä Nasan työntekijöinä meidän käsityksemme on, että Nasan ajama äärilinja ilmastonmuutosten vaikuttimista ilman varmaa tietoa on sopimatonta. Pyydämme, että Nasa jatkossa pidättäytyy todistamattomista lausunnoista tulevissa tiedotteissaan ja sivustoillaan tässä asiassa. Vaarassa on Nasan, sen nykyisten ja entisten työntekijöiden ja tukijoiden sekä itse tieteen maine. 

Kymmeniä tuhansia tiedemiehiä, insinöörejä ja teknikoita työllistävä Nasa onkin ollut jossain määrin oudossa valossa, sillä laitoksen ilmastotutkimusosaston johtaja on ollut äärilausuntoineen julkisuudessa enemmän kuin laitoksen ylin johto tai sen päätehtäviä hoitavat tiedemiehet ja asiantuntijat.

Allekirjoittajat eivät ehkä ole kovin tunnettuja Suomessa, mutta monet heistä amerikkalaisyleisö kyllä tunnistaa. Ja he kaikki luultavasti tuntevat Hansenin henkilökohtaisesti. Joukossa on mm. monta Apollo- ja sukkulaohjelmien avainasemissa ollutta tiedemiestä, jotka ovat kansallissankareita kotimaassaan.

Kirjeen oleellinen sanoma on sama kuin tämän ilmastopoliittisen blogin: Empiirinen todistelu lopulta kertoo tosiasiat. Eipä uskota tietokonemalleja, jotka eivät pysty ennustamaan tulevia asioita. Sään ja ilmaston kanssa paljon painineet avaruusinsinöörit muuten ovat oppineet asian useamman karvaan epäonnistumisen kautta.

Sama maineongelma muuten koskee myös Suomen tiedeyhteisöjä, jotka ovat antaneet Petteri Taalaksen johtaman alarmistilobbyn riehua jokseenkin vapaasti. Suosittelen Ilkka Niiniluodollekin kirjeen lukemista.

Olen kirjoittanut tästä degrowthia ajavasta vihreästä Hansenista aiemminkin mm. täällä ja täällä. Niinpä en pidä kirjettä kiusaamisena. Ihmettelen, ettei sitä lähetetty jo vuosia sitten.