Hiilidioksidiko saaste?

Yhä useampi poliitikko on ryhtynyt kutsumaan hiilidioksidia ja jopa hiiltä saasteeksi. Näin teki mm. presidentti Barack Hussein Obama ilmastostrategiaa käsitelleessä puheessaan ja EU:n ilmastokomissaari Connie Hedegaard BBC:n videohaastattelussa.

Olen sitten varmaankin aika "saastunut", sillä minun kehossani on noin 18 prosenttia hiiltä. Se tekee reilut 16 kiloa. Lisäksi sisällän lähes 60 kilon verran happea, joka yhdessä hiilen kanssa saattaa muodostaa tuota hiilidioksidia. Uloshengitysilmani hiilidioksidipitoisuus lienee noin 3,6 prosenttia, mikä on yli 100-kertainen määrä verrattuna ilmastotieteilijöiden "turvalliseksi" julistamaan 350 miljoonasosan (=350 ppm eli 0,035%) ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Tarkemmin ajateltuani olen Obaman ja Hedegaardin puheiden perusteella niin kova saastelähde, että joutunen tilaamaan itselleni terminaalivaiheajan ongelmajätelaitoksesta.

Kun kävin koulua 1960-luvulla, minulle opetettiin vanhanaikaisesti vielä kasvioppia. Noilla tunneilla hiiltä ja hiilidioksidia pidettiin elämän rakennusaineina. Kerrottiin kasvien yhteyttämisestä ja maankuorta jossain hautausmaalla jo saastuttava opettajani väitti hiilidioksidin olevan kasvien ruokaa. Muistan kerrotun, että kasvit kuolevat "nälkään", jos hiilidioksidipitoisuus laskee alle 150 ppm:n, jota rajaa lähellä se on käynytkin jääkausien aikana. Aika muuttuu ja käsitteet sen mukana, sillä nyt tuo kasvien ruoka on joidenkin vaikutusvaltaisten mielestä saastetta.

Ymmärrän tietysti, että hiilidioksidia saasteena pitävät poliitikot tarkoittavat fossiilisten polttoaineiden käytön tuottamaa hiilidioksidia. Niin tai näin - se on kuitenkin täsmälleen sitä samaa hiilidioksidia, jota kasvit käyttävät ravintonaan, ja jota kasvihuoneviljelijät lisäävät kasvihuoneidensa ilmaan parantaakseen satoaan. Pitäisikö meidän harkita saasteilla kasvatettujen elintarvikkeiden vetämistä pois markkinoilta?

Katsotaanpa video, jossa kuvataan kasvien kasvua kahdessa eri hiilidioksidipitoisuudessa. Vasemmanpuoleinen kasvi kasvaa ilmassa, jonka CO2-pitoisuus vastannee ennakoitua 2030-2040 -lukujen pitoisuutta (450 ppm). Oikeanpuoleinen kasvi kasvaa nykyiseen verrattuna kolminkertaisessa CO2-pitoisuudessa (1250 ppm), mihin ihmiskunta ei koskaan tuota pitoisuutta kykene globaalisti nostamaan. No tietysti huoneilmassa noihinkin lukuihin välillä päästään, jos ei tuuleteta.

Pitkäpavut selvisivät hyvin "saastuneessa" ilmassa. Hämmästyksekseni elinvoima näytti vain kasvavan, mitä enemmän kasvutilassa oli hiilidioksidisaastetta. Ryhdyin selvittämään asiaa, ja kaikki kokeet osoittavat kasvien todellakin voivan sitä paremmin, mitä enemmän ilmassa on hiilidioksidia - no ainakin johonkin rajaan asti. Ihmekös tuo, sillä kasvit kehittyivät satoja ja kymmeniä miljoonia vuosia sitten, jolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli monikymmenkertainen nykyiseen verrattuna. Me itse asiassa poltamme noiden vanhojen kasvien hiileksi ja hiiliyhdisteiksi muuttuneita jäänteitä energialaitoksissamme, autoissamme jne. Sillä tavalla siis palautamme elämän kiertoon maan uumeniin kadonnutta hiiltä ja hiilidioksidia.

Ihmiskunnan kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen sitten teollistumisen alun on arvioitu olevan noin 350 miljardia tonnia viereisen kuvan mukaisesti. Tuona aikana globaali ilmasto on lämmennyt lähteestä riippuen 0,6-0,8 astetta. Ilmastotieteiden valtavirta väittää ilmakehän miljoonisosissa laskettavan kaasun - siis hiilidioksidipäästöjemme - olevan syynä noin puoleen tuosta noususta. Minä tuota todistamatonta väittämää kyllä epäilen, mutta tässä nyt teeskentelen siihen uskovani - siis ihmiskunta on nostanut keskilämpötilaa 0,3-0,4 asteella. Tuleeko tästä katastrofi?

Vuorokauden aikana lämpötila voi vaihdella jopa 30 astetta kaikkein kuivimmilla alueilla. Kyse on siis 100-kertaisesta normaalista vaihtelusta tuohon ihmisperäiseen vaikutukseen verrattuna. Viereisen kuvan mukaisesti vuoden aikana pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötila vaihtelee 13 asteella ja globaali keskilämpötilakin 4 asteella. Nämä ovat 37- ja 10-kertaisia lukuja verrattuna tuohon katastrofaaliseksi luonnehdittuun antropogeeniseen lämpenemiseen, josta hiilidioksidia syytetään.

Minä en keksi ainuttakaan syytä kutsua hiilidioksidia saasteeksi. Jaa - keksinpäs. Jos pitäisi keksiä keino verottaa ihmisiä kattavasti ja isosti, on hiilidioksidi  mainio peruste. Tosin ensin tuosta kasvien ruoasta ja lähes olemattomasta lämmittäjästä on tehtävä saaste, jonka tuottamista on hyväksyttävämpää verottaa. Odotapa, kun uloshengityksesi pääsee verolle!

Hiilidioksidin luokittelu saasteeksi on äärimmäistä vihreää ilmastopolitiikkaa. Etten sanoisi sairasta sellaista.

Maapallon lehvästön kasvu 1982-2010

Ps. Pitääpä vielä lisätä linkki sähköpostiini tulleesta uudesta tutkimuksesta aiheeseen liittyen. Australialaisen CSIRO-tutkimuslaitoksen mukaan ilmakehän kasvanut hiilidioksidipitoisuus lisää merkittävästi kasvustojen lehvästöjen määrää, kuivuuden sietokykyä ja viherryttää mm. autiomaita. Tutkimuslaitos yhdistää tämän kasvien hiilidioksidin saannin helpottumiseen. Oheisessa kuvassa satelliittien havaitsema vihertyminen eri puolilla maailmaa viimeisen 30 vuoden ajalta. CO2 taitaa omata suorastaan siunauksellisia ominaisuuksia?

Euroopan energiapolitiikan orastava muutos - korvapuusti ilmastopolitiikalleko?

Pääseekö energiakomissaari Oettinger (vas) irti
ilmastokomissaari Hedegaardin (oik) otteesta?

Viime aikoina kansainvälisissä uutisissa on yhä enemmän huhuiltu muutoksista EU:n energiapolitiikassa. Tuo politiikan aluehan on ollut lähes täysin alisteinen kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle, jota unioni on yksipuolisesti ajanut 1990-luvulta alkaen. Tarkoituksena on ollut näyttää muulle maailmalle suuntaa ja vauhtia kohti hiilineutraalia ihmiskuntaa ja maailman pelastamista katastrofaaliselta ihmisen aiheuttamalta ilmastonmuutokselta. Pelastushankkeen tielle on noussut useita ongelmia, joista vain pääasiat seuraavassa luettelossa:

1. Muu maailma ei ole edes yrittänyt seurata EU:n viitoittamaa suuntaa. Parhaiten tämä näkyy unionin tavoitteiden kannalta katastrofaalisiksi epäonnistumisiksi osoittautuneissa vuosittaisissa ilmastokokouksissa, joiden julkilausumiin vain harvat EU:n ulkopuolella uskovat. Samanaikaisesti Aasian suuret taloudet kasvattavat hiilidioksidipäästöjään monikymmenkertaisesti verrattuna EU:n vähäisiin päästövähennyksiin.
2. Energian hinta on ollut hurjassa nousussa kohta vuosikymmenen johtuen lähinnä erilaisista uusista hiilidioksidipäästöihin perustuvista maksuista ja veroista.
3. Brysselissä ja jäsenmaiden pääkaupungeissa vihdoin tajutaan, että lähes viidesosa valmistavasta teollisuudesta on osin energian hintaan liittyvistä syistä muuttanut Aasian halvemman energian käyttäjäksi, mikä on hävittänyt Euroopasta miljoonia työpaikkoja. Jäsenmaiden työttömyysluvut näyttävät nousevan paikallisen energian hintatasoon korreloiden. 
4. Kilpailukykyero Euroopan tappioksi näyttää vain kasvavan myös näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Huolestuttavaa on se, että Aasian lisäksi myös Yhdysvallat on alkanut vetää EU:n energiaintensiivistä teollisuutta puoleensa.
5. Em. syistä useissa jäsenmaissa työttömyys ja ns. energiaköyhyys nostaa suosioon uusia poliittisia liikkeitä, jotka uhkaavat perinteisten poliittisten eliittien valta-asemia. 
6. Joissakin maissa (esim. Kreikka, Espanja ja Portugal) on jo tehty korjausliikkeitä, jotka ovat yhteisen ilmastopolitiikan vastaisia. Ne on sallittu velkaantumiskehityksen taittamiseksi. Mutta yhä useampi jäsenmaa on vaatimassa vastaavia korjausmahdollisuuksia (mm. Tsekki, Slovenia, Romania, Bulgaria).  Myös joissakin isoissa jäsenmaissa (Iso-Britannia, Saksa) on kulissien takana käynnissä kova keskustelu energiapolitiikan suunnasta. Puola on ollut avoimesti monia ilmastopolitiikan elementtejä vastaan koko jäsenyytensä ajan. Jäsenmaiden yhteinen tahto siis on horjumassa.
7. Ilmaston lämpenemisestä tai sääilmiöiden äärevöitymisestä ei ole näyttöä 2000-luvulta, mikä on syönyt ilmastopolitiikan perusteiden uskottavuutta.
8. Eurooppalainen media on aivan viime aikoina alkanut kyseenalaistaa sekä ilmasto- että energiapolitiikan perusteita. Galluppeja lukevat poliitikot tietävät, että tämä saattaa olla ratkaiseva muutos jo pidempään kaikkialla laskeneessa huolessa "katastrofaalisesta ilmastonmuutoksesta".
9. Isot teollisuuden etujärjestöt ärähtelevät niin unionin kuin jäsenmaiden hallitusten suuntiin muutoksen tarpeesta energiapolitiikassa. Uusiutuvan energiateollisuuden pörssi-indeksit romahtivat 2008-2011, eivätkä ole siitä toipuneet. Vihreän energiapolitiikan lupaamat miljoonat uudet työpaikat ja niiden mukana tuleva nousu globaaliksi markkinajohtajaksi ovat osoittautuneet tyhjiksi lupauksiksi. Jäljellä niistä on vain kasa konkurssipesiä, epästabiileiksi ajautuneet sähköverkot ja 2-4 kertaa kalliimpi energia verrattuna markkinakilpailijoihin Aasiassa ja Amerikoissa.
10. Euromaiden loppumattomalta näyttävän velkaantumiskriisin hoito alkaa tyhjentää jäsenmaiden kassoja enemmiltä maailmanpelastusyrityksiltä.   

Onko EU valmistelemassa muutoksia energia- ja ilmastopolitiikkaansa? Joitakin valmistelumerkkejä tästä on nähty. EU:n vastikään hyväksyttyä budjettia mainostettiin ilmastobudjettina, mutta kun selvisi, että lähes kaikki maataloussektorin varat oli luokiteltu ilmastokategoriaan, retoriikan osuus selvisi. Muutamia viikkoja sitten europarlamentti hylkäsi niukalla enemmistöllä backloading-esityksen, jonka tarkoituksena oli nostaa hiilidioksidipäästömaksujen (ja sähkön) hintaa. Korkeampaan energiaomavaraisuuteen pyritään myös raivaamalla hiljalleen tietä liuskekaasun hyödyntämiselle, joka on viime vuosina piristänyt ratkaisevasti Yhdysvaltain teollisuussektoreita. Energiakomissaari Oettinger puhuu ääneen EU:n uudelleen teollistamisesta ja ilmastokomissaari Hedegaard on ollut kovin hiljainen viime aikoina. Ehkä jotain on tapahtumassa?

Jos energiapolitiikka pääsisi irti ilmastopolitiikalle alisteisesta asemastaan, olisiko kyseessä samalla nykyisen ilmastopolitiikan hylkäys? Tuskinpa, sillä niin vahvasti ovat useimmat Euroopan maiden isot puolueet ehtineet vihertymään parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Mutta ehkä asiaa voisi verrata pieneen korvapuustiin?

Jaa, miten asia näkyy Suomessa? No eipä oikein mitenkään. Kataisen sixpack jatkaa ilmastolain ja siihen sidottavien maailman kireimpien päästövähennystavoitteiden valmistelua. Hallituksen ympäristöministeri matkustelee Euroopassa vaatimassa backloadingin uudelleenkäsittelyä Brysselissä, jotta sähkön hintaa voitaisiin nostaa Suomessakin. Ilmatieteen laitos ei ole inahtanutkaan siitä tosiasiasta, että globaali ilmastomme ei ole lämmennyt yli 15 vuoteen. Eikä meillä mediankaan omertakulttuuri ole ilmastoasioissa murtunut. Eniten kuitenkin ihmettelen perinteisestä teollisuudesta ja sen työpaikoista kiinnostuneiden etujärjestöjen, EK:n ja SAK:n hiljaisuutta asiassa. Ehkä ne luottavat Perussuomalaisten nostavan kissan pöydälle tulevissa vaaleissa? No, EK:sta sentään kuuluu nelosketjun pientä ininää.

Lukijalle tuli ehkä selväksi, että yllä olevasta pitkästä luettelosta huolimatta en usko suuriin muutoksiin lähiaikoina. Nykyisen ilmastopolitiikan takana ovat niin isot voimat, että ne toipuvat nopeasti pienestä korvapuustista. Sitäpaitsi ensi syksynä IPCC julkaisee ensimmäisen osan viidennestä arviointiraportistaan. Siitä opimme uudelleen nopeasti, että ilmastomme muuttuukin paljon aiemmin ennustettua pahemmaksi, ellemme tee heti parannusta.