Oliko vuosi 2015 Suomen mittaushistorian lämpimin?

Ilmatieteen laitos kertoi ennakkotietoja tämän vuoden säätilastoista. Analyysit varmaan hieman tarkentuvat, kun tarvittavat tarkistukset ja vuoden viimeisten päivien tiedot otetaan huomioon, joten lopulliset tiedot kuulemme vasta ensi vuonna. Mutta uskaltaisin väittää, että olennaisia muutoksia ennakkotietoihin ei tule. Katsotaan muutamien keskilämpötilaa koskevien yksityiskohtien avulla, miltä Suomen säävuosi 2015 näytti. Kursiivilla merkityt tekstit ovat Ilmatieteen laitoksen, ja normaalitekstillä olevat ovat minun tekstiäni.

Kulunut vuosi oli alustavien tietojen mukaan Suomen mittaushistorian lämpimin. Viiden lämpimimmän vuoden joukossa ovat myös vuodet 1938, 2014, 1989 ja 2011.

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen kuva

Näin voi olla, joskin tämän vuoden keskilämpötilan ero vuoden 1938 lämpötilaan lienee vain sadasosa-asteita.  Siinä ja siinä tuon lähes 80 vuoden takaisen ennätyksen lyöminen siis on, mutta katsotaan vastaus otsikon kysymykseen ensi vuoden puolella lopullisten tilastojen ja mittausten virhemarginaalien valossa. Olen laitoksen kanssa samaa mieltä noista muista vuosista.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi 2015 oli ennätyksellisen lämmin suurimmassa osassa maata. Maakunnista vain Lapissa vuosi ei aivan yltänyt ykkössijalle, vaan on jaetulla toisella sijalla. Vuoden 2015 keskilämpötila 4,2 astetta on noin 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa eli jaksoa 1981–2010 lämpimämpi.

Minun laskujeni mukaan vuoden 1938 keskilämpötila – niin ikään 4,2 astetta – on noin 1,9 astetta jakson 1981-2010 keskiarvoa korkeampi.

Koko maan tasolla tarkasteltuna ainoastaan kesä- ja heinäkuu olivat keskimääräistä kylmempiä. Suhteessa lämpimintä oli helmi-maaliskuussa ja marras-joulukuussa, jolloin koko maan keskilämpötila oli 4–6 astetta tavanomaista korkeampi.

Keskilämpötilaltaan tavanomaisia kuukausia – siis sellaisia, joiden keskilämpötila poikkeaa keskiarvosta vain vähän, ja joita vuosikymmenessä esiintyy useita (>3) – olivat tammikuu, toukokuu, kesäkuu, elokuu ja lokakuu. Sellaisia harvemmin kuin kerran 10-30 vuodessa mitattavia keskilämpötiloja oli helmi-, maalis- ja syyskuussa. Nekään eivät siis ole aivan poikkeuksellisia, mutta eivät kuitenkaan tavanomaisia. Nyt ne olivat kaikki selvästi keskimääräisiä lämpimämpiä kiitos pitkään vallinneiden lounaisvirtausten. Marras- ja joulukuu kuuluivat tilastoissa kategoriaan kerran vuosikymmenessä ja nekin siis keskivertoa lämpimämpiä. 

Kun vuoden viisi kuukautta osuu selvästi keskimääräistä lämpimämpään kategoriaan, eikä hieman tavanomaista viileämmän alkukesän lämpö olennaisesti poikkea normaalista, nousee koko vuoden keskilämpö korkeaksi. Ilmatieteen laitoksen mustasta kuvaajasta näkyy hyvin, miten nimenomaan lopputalven lämpö nosti juoksevan keskiarvon korkealle tasolle, jolla se sitten pysyikin koko vuoden.

Olen välillä kritisoinut Ilmatieteen laitoksen tiedotteita panikoinnista tai liioittelusta. Nyt en löydä oikeastaan muuta kritisoitavaa kuin sen, että tulosten virhemarginaalit voisi tuoda esiin. Palaan tuohon yksityiskohtaan ensi vuonna säätilastojen valmistuttua. 

Lämmintä vuotta 2016 kaikille lukijoille toivottaa Mikko Ilmastorealismista!

Kun kylmäkin todistaa lämpenemisestä?

Joulukuu 2012 oli hieman keskimääräistä kylmempi

Tammikuu 2013 oli lämpötilaltaan aika keskimääräinen

Helmikuu oli hieman tavanomaista  lämpimämpi

Viime vuosina sääilmiöt ovat nousseet yhä useammin tiedotusvälineiden uutisten kärkipäähän. Olen tehnyt tuosta asiasta myös sellaisen havainnon, että sääilmiön todennäköisyys päästä uutisiin kasvaa merkittävästi, jos sillä kyetään todistelemaan ilmastonmuutosta. Niinpä luemme paljon useammin helteistä kuin pakkasista. Myrskyt ovat haluttua tavaraa uutisiin, vaikka IPCC:n oma raportti todistaa, ettei niiden esiintymisessä tai rajuudessa ole tapahtunut mitään muutoksia viime vuosikymmeninä. Nykyään myös lumimyrskyt kelpaavat, sillä ilmastotieteilijät ovat onnistuneet vakuuttamaan vihreät toimitukset siitä, että ne johtuvat ilmaston huikeasta (=noin 0,5 astetta sitten 1960-luvun) lämpenemisestä. Lumimyrskyt ja lumisuus yleensäkin tulivat ilmastonmuutoksen todisteluketjuun vasta, kun 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun vähälumiset ja lauhat talvet loppuivat, vaikka Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Taalas vuonna 2006 kertoi lumitalvien olevan tulevaisuudessa harvinaista herkkua.

Jos keskimääräistä lämpimämpi sää ja sään ääri-ilmiöt todistavat ilmaston lämpenemisen puolesta, eivätkö silloin keskimääräinen tai tavanomaista kylmempi sää, vähäinen tuulisuus ja normaali sateisuus todista ilmaston vakaudesta tai jopa kylmenemisestä? Olen muuten täysin varma siitä, että nuo keskimääräiset tai normaalit säät ovat jokseenkin kaikkialla se ylivoimaisesti tavanomaisin säätyyppi.

Maaliskuu taitaa jäädä keskimääräistä viileämmäksi

Olen joskus ihmetellyt sellaista ilmastotieteessä varsin yleistä johtopäätöstä, että ilmaston lämpeneminen lisäisi sään ääri-ilmiöiden esiintyvyyttä ja intensiteettiä. Meille on tietokonemallinnusten perusteella kerrottu, että kaikkein eniten lämpenevät pohjoiset ja eteläiset leveyspiirit. Jos näin olisi, se tarkoittaisi päiväntasaajaa lähempänä olevien alueiden ja napoja lähempänä olevien alueiden lämpötilaerojen pienenemistä. Tämänhän pitäisi vähentää niitä tilanteita, joissa mm. myrskyt syntyvät.

Euroopan lämpötilaennuste 14.3.2013 klo 6

Päätin kuvittaa tämän jutun kotikaupunkini kuukausittaisilla lämpötilakuvaajilla, jotka voi yleistää koko Etelä-Suomeen kuvaamaan tämän talven lämpötiloja. Viime päivinä on kirjoiteltu paljon lämpimästä helmikuusta. No olihan se sellainen. Muut talvikuukaudet sitten olivatkin joko keskimääräisiä tai sitä viilempiä. Ja luntakin on tullut, vaikka Ilmatieteen laitoksen tietokonemalleissa sitä ei ole enää vuosiin näkynyt. Vai olenko nähnyt harhoja?

Toiseksi viimeisenä kuvana on saksalainen ennuste Euroopan lämpötilasta viikon kuluttua aamulla, kun ihmiset lähtevät töihin. Kevät antaa itseään odottaa, mutta kyllä se Eurooppaankin vielä tulee. Ehkä tuo Espanjaan asti saapuva viileä ilma on tuota ilmastonmuutosta? Lämpeneekö niin kovasti, että luontokin menee sekaisin, ja jäättömältä Jäämereltä pääsevät pakkaspuhurit aurinkorannikolle asti?

Ps. Lisäsin vielä viimeiseksi kuvaksi 12.3.2012 otetun kuvan lämpenevän ilmaston riivaamasta Saksasta. Juttulinkki tuohon kuvaan löytyy täältä.

Vihreä rakentaminen, ilmastonmuutos ja Hesarin erehdys

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 5.9.2011 ollaan huolissaan lisääntyneistä tulvista kaupungeissamme ja myös vesistöissä. Näitä aiheuttavat pääkirjoituksen mukaan ilmastonmuutos, joka lisää sadantaa ja heilauttaa merenpintaa. Nämä puolestaan aiheuttavat tulevaisuudessa yhä isompia omaisuusvahinkoja, ja loogisena johtopäätöksenä ehdotetaan varautumista rakentamisen ohjeistusta muuttamalla.

Samankaltaista ilmastonmuutoshypetystä ovat esittäneet myös muut tiedotusvälineet seuratessaan viime viikkoina mm. Irene-, Lee- ja Katia-myrskyjen etenemistä Yhdysvaltain etelä- ja itärannikoilla. Uutisoinnissa annetaan vaikutelma siitä, että ilmastonmuutos on dramaattista ja aiheuttaa paljon vahinkoja.

Kaikella tällä uutisoinnilla on yksi yhteinen tekijä. Uhkaksi kerrotaan ennustettu ilmastonmuutos. Yhdessäkään uutispätkässä ei ole uskottavasti kerrottu sadannan merkittävästi lisääntyneen, myrskyjen määrän ja kovuuden kasvaneen tai merenpinnan rajusti nousseen. Se johtuu siitä, että mittaukset eivät kerro sellaisesta maailmalla eivätkä Suomessa.

Kuva 1

Kuvasta 1 näet, että elämme aikaa, jolloin hirmumyrskyjä esiintyy poikkeuksellisen vähän. Kuvasta 2 näet, että maapallon merien pinta on poikkeuksellisesti laskenut viime vuosina. Sitä se ei ole yhtä rajusti tehnyt sitten luotettavan mittaushistorian alkamisen. Edes ilmakehän tai merien lämpötila ei ole noussut viimeisen 10 vuoden aikana, vaikka ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen määrä on vastaavassa ajassa kasvanut lähes 50 prosenttia – erilaisista ilmastokampanjoista huolimatta.

Kuva 2

Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta voi lukea pienen syytöksen myös yhdyskuntasuunnittelun suuntaan, kun sallitaan rakentaminen tulvaherkille alueille tai hyväksytään alimittaiset viemäröinnit. Viime talven helsinkiläisen lumityösekoilun keskellä kaupunginvaltuutettu ja yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja, Jarmo Nieminen, kertoi yhdeksi lumenpoisto-ongelman syyksi ahtaaksi kaavoitetun katuverkoston, jolle aurauskalusto ei enää mahtunut. Vihreä Helsinki ei tarvinnut leveitä katuja, joilta lumi olisi helppo poistaa, sillä lunta ei pitänyt Ilmatieteenlaitoksen ennusteiden mukaan talvisin enää edes tulla merkittävästi, ja muutenkin ihmisten oli määrä käyttää joukkoliikennettä tai kävellä.

Ihmisen aiheuttamat ilmastonmuutosongelmat johtuvat pääasiassa rakentamisesta. Kun rakennetaan New Orleansin tavoin merenpinnan alapuolelle, tulvariskit kasvavat rajusti. Suomessakin on kiihtyvästi rakennettu aiempien sukupolvien tuntemille tulvamaille alamittaisella tekniikalla. Ja kun rakennetaan luottaen ilmastomallien reaalimaailman mittauksista poikkeaviin ennusteisiin, tehdään sellaisia vihreitä yhdyskuntia, jotka eivät toimi reaalimaailmassa.

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja ei valitettavasti löytänyt pääsyylliseksi kuin ilmastonmuutoksen. Tutkimalla mittaustilastoja olisi selvinnyt, että sään vaihtelu Suomessa on huomattavan suurta. Viime aikojen tulvat vaikkapa Helsingissä ovat pientä verrattuna todellisiin ääri-ilmiöihin ja maamme ilmastoennätyksiin. Olisi korkea aika uskoa, että Suomen ilmasto ei ole oleellisesti muuttumassa, vaikka vihreät tietokonemallit muuta väittäisivät. Tulevaisuuden rakentamisen pitäisi perustua reaalimaailmasta mitattujen ilmiöiden varaan.