Ilmaston lämpeneminen lisää merijään määrää

Antarktikan merijään anomalian uusi ennätys 29.6.2014

Nyt se on selvitetty. Kiitos selvittämisestä kuuluu yhdysvaltalaiselle lehtimiehelle, Harold Amblerille, joka on julkaissut blogissaan "Säästä puhuen" kattavan selityksen Etelämantereen merijään tähän asti hämmästellylle kasvulle, vaikka ilmasto lämpenee koko ajan katastrofaalisesti kiihtyvän ihmisperäisen kasvihuoneilmiön (CAGW) seurauksena. Ambler kunnollisena journalistina ihmetteli sitä, miksi Antarktikan merijään trendi on ollut kasvava, ja sen laajuus tekee jatkuvasti ennätyksiä, vaikka ilmastomallit ovat ennustaneet kutistuvaa jääpeitettä. No tietysti ns. maalaisjärkikin sanoo, että lämpenevässä ilmastossa jään määrä vähenee, ja katastrofaalisesti lämpenevässä ilmastossa se vähenee katastrofaalisesti.

Ambler haki Illinoin yliopiston Cryosphere Today -sivustolta tuoreimman Etelämeren jäägrafiikan ja huomasi sen tehneen laajuudessa mittaushistorian ennätyksen ajankohtaan nähden. Koskaan ennen sitten satelliittimittausten alkamisen vuonna 1979 ei jääpeitteen laajuuden poikkeama keskimääräiseen nähden ole ylittänyt kahta miljoonaa neliökilometriä. Hain vastaavan kuvan tämän päivän osalta (kuva 1). Ambler päätti kysyä tieteellistä selitystä ilmiölle muutamilta alan huippuosaajilta, ja onneksi Yhdysvaltain Lumi- ja jäätietokeskuksen johtaja, Mark Serreze vastasi sähköpostilla. Hänen selityksensä ole yrittänyt kääntää niin tarkasti kuin mahdollista seuraavaan:

Professori Mark Serreze

Ensisijainen syy tähän on Etelämeren virtauksen luonne. Korkeilla eteläisillä leveyspiireillä lämmennyt vesi kulkeutuu kohti päiväntasaajaa, ja sen korvaa alhaalta nouseva kylmempi vesi, mikä ehkäisee jään vähenemistä. Tästä luonnollisesta merellisestä termostaatista johtuen nähdään  vaikutuksia luonnollisessa ilmaston vaihtelussa, ja [nousu] näyttää parhaiten selittävän muutoksia ilmakehän kiertokulussa, vaikka useat muut tekijät ovat myös todennäköisesti mukana.

Ambler ei ymmärtänyt selityksessä paria yksityiskohtaa. Mitä tarkoitettiin "korkeilla eteläisillä leveyspiireillä", ja mitä tarkoitetaan "jään vähenemisellä"? Jään määrän väheneminenhän ei ole hidastunut - jään määrä on dramaattisesti kasvanut etelässä. Niinpä hän soitti Serrezelle ja sai seuraavan vastauksen puhelimitse:

Puhumme nyt vedestä joka on 60 leveysasteen [E] kohdalla ja sitä etelämpänä, ja perusasia on se, että Etelämannerta ympäröi melko vahva ja jotakuinkin vakaa länsituulten vyöhyke, jota kutsutaan Raivoavaksi nelikymppiseksi, mutta sitten on tämä koriolisvoima, joka haluaa kääntää asiat vasemmalle. Se, mitä tapahtuu, on se, että vedet korkeilla leveysasteilla, siis mitä tapahtuu, on se, että lämmittäessämme tuota vettä luomme Ekmanin poikkeaman, mikä kuljettaa pinnalla vettä korkeilta eteläisiltä leveysasteilta kohti päiväntasaajaa.

Mitä tapahtuu on se, että täytyy olla jatkuvuutta, jonka on tapahduttava niin, että mitä tapahtuu on, että siellä on kylmän veden kumpuamisalueita. Siellä on koko kiertosilmukka, missä vesi painuu alemmilla eteläisillä leveyspiireillä, ja sitten on paluuvirtaus, joka tuo saman määrän massaa korkeammille leveysasteille.

Periaatteessa mitä tapahtuu on se, että Arktikalla voit lämmittää pintavettä, ja se ei kulkeudu pois. Se pysyy siellä, ja se auttaa sulattamaan jäätä, mutta Etelämantereella [lämmin] vesi kulkeutuu pois.

Ambler tunnusti puhelussa, ettei hän vieläkään ymmärtänyt, mikä lämmittää merivettä korkeilla eteläisillä leveyspiireillä. "Olisiko se yksinkertaisesti vain ilmaston lämpeneminen", Ambler kysyi.

"Juuri se", vastasi Serreze.

"Monellako asteella vesi lämpenee, ennen kuin se kulkeutuu kohti päiväntasaajaa", kysyi Ambler.

"Minulla ei ole tuota lukua", Serreze vastasi, mutta otaksui ilmastomallintaja ja merijääspesialisti Marika Hollandin tietävän vastauksen. No, ilmastomallintaja Marika ei koskaan vastannut Amblerin useisiin kyselyihin.