Lumipeitteestä ilmastonmuutoksen indikaattorina

Kuva 1: Keskimääräinen lumipeite helmikuussa

Lunta on tänä vuonna tullut Keski-Uusimaalla sijaitsevalle asuinpaikalleni niin kevyenä pakkaslumena kuin raskaana räntänä. Välillä lumipeite on lähes kokonaan sulanut samalla jäädyttäen kevyen liikenteen väylät, mutta pian on taas tullut uutta lunta. Onhan ollut vaihtelua lumioloissa tänäkin vuonna. Tykkäisin enemmän joko reilusta lumitalvesta kunnon pakkasineen tai jokseenkin lumettomasta lauhoine vesisateineen. Luonto antaa vaihtelevasti sen mitä antaa, eikä minun tykkäyksilläni ole siihen vaikutusta. Mutta koko pohjoista pallonpuoliskoa tarkastellen luonto näyttää aika tasapuoliselta.

Kävin hakemassa helmikuun alkuun päivitetyt lumipeitetiedot pohjois-amerikkalaisen Rutgersin yliopiston lumilaboratorion sivuilta. Valitsin viikkokohtaiset lukemat, jotka panin Excel-taulukkolaskentaohjelman käsittelyyn. Katsotaan kuitenkin ennen graafeja parilla karttakuvalla keskimääräistä pallonpuoliskomme lumipeitettä sekä sen laajimpana aikana helmikuussa että suppeimpana aikana elokuussa.

Kuva 2: Keskimääräinen lumipeite elokuussa

Kuvat kertovat, kuinka monena päivänä maassa on jonkinlainen lumipeite kyseisen kuukauden aikana. Helmikuussa alue kattaa enimmillään yli 50 miljoonan neliökilometrin alueen - siis lähes 90-kertaisesti Suomen kokoisen alueen. Elokuuhun mennessä lumet ovat sulaneet Grönlantia ja siihen verrattuna pieniä vuoristojäätiköitä lukuun ottamatta muualta. Lumipeiton alue painuu loppukesästä 2,5 miljoonan neliökilometrin tuntumaan – siis kahdeskymmenesosaansa (murtoluku korjattu tarkan lukijan ansiosta 15.2., kiitokset!) talven maksimista, mutta silloinkin lumen peitossa on seitsemänkertaisesti Suomen kokoinen alue. Luvuissa ei ole mukana Arktikan laaja merijäätikkö, jonka päällä lunta toki myös on.

Katsotaan sitten, miten lumipeitteen pinta-ala on vuosien varrella muuttunut. Otin Rutgersin lumilaboratorion tilastosta mukaan viimeiset 30 vuotta ja tämän vuoden viisi ensimmäistä viikkoa, jotta voimme tarkastella asioita myös ilmastollisesti. Kuvassa 3 on esitetty tuon ajan sarja kokonaisuudessaan.

Kuva 3

Graafista näkyy pientä vaihtelua niin lumen maksi- ja minimipeiton kuin vuosittaisen keskiarvon osalta, mutta trendi näyttäisi jokseenkin tasaiselta tai olemattomalta. Lumipeitteisyys ei näytä vähentyneen, joten ainakaan ilmaston lämpenemistä en noista kuvaajista havaitse.

Onko Ilmatieteen laitoksella hätä ilmastonmuutosuskosta?

Ylen "pakkasjutun" kuvitusta netissä

Pari otsikkoon liittyvää juttua kiinnitti huomiotani. Ensimmäinen oli Ilmatieteen laitoksen oma tiedote 13.1.2015 "Peräkkäiset runsaslumiset talvet eivät ennenkokemattomia". Toinen oli laitoksen selvä puffi kylmää säätä kokeneen Ylen Kainuun toimituksen kautta 22.1.2015 otsikolla "Kovat pakkaset eivät kumoa ilmaston lämpeämistä". Eihän meillä ole tosiasiassa tänä talvena edes ollut poikkeuksellista pakkasta tai runsaslumisuutta. 

Mutta ehkä pääjohtaja Petteri Taalasta vaivaa vuonna 2005 annettu lausunto, jonka mukaan "Luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua", ja "Suurimmat sopeutumiskustannukset aiheutuvat poikkeavista ääriolosuhteista, kuten myrskyistä ja rankkasateista"? Katsotaanpa, mitä Taalaksen laitos on löytänyt lumipeitteestä. Sisennetty ja kursivoitu on laitoksen tekstiä.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta myös laajemmin maan eteläosissa, sattui neljä peräkkäistä runsaslumista talvea vuosina 2009–2013. Lumiset talvet aiheuttivat katujen kunnossapidolle ja liikenteelle ongelmia. "Vastaavanlaista lumitalvien sarjaa ei ollut pääkaupunkiseudulla koettu sitten 1960-luvun lopun. Yksittäiset runsaslumiset talvet voivat jatkossakin aiheuttaa ongelmia, etenkin kun ilmastonmuutoksen myötä lumipeite keskimäärin vähenee ja vähälumiset talvet yleistyvät", toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilari Lehtonen.

Olen samaa mieltä tutkija Lehtosen kanssa. Ongelmat olivat melkoisia pääkaupunkiseudun kunnossapito-organisaatioille, jotka ehkä olivat uskoneet Taalaksen puheita lumitalvien harvinaisuudesta.

Lyhyen vertailujakson tarkastelussa talvet 2009–13 olivat poikkeuksellisen lumisia. "Esimerkiksi Vantaalla lumensyvyys oli jokaisena talvena vähintään kahden kuukauden ajan yli kaksinkertainen ajankohdan keskiarvoon verrattuna, kun vertailukautena käytetään jaksoa 1981–2010. Kun vertailu sen sijaan ulotetaan vielä tätä varhaisempien vuosikymmenten havaintoihin, eivät viime vuosien lumitalvet näyttäydy mitenkään poikkeuksellisina. 1960-luvulle asti vastaavankaltaisia lumitalvia sattui Helsingissä verraten taajaan. Esimerkiksi 30-vuotisjaksolla 1941–70 talven suurin lumensyvyys oli Helsingissä keskimäärin 57 cm ja lumipeiteajan kesto 125 vuorokautta, kun talvina 2009–2013 suurin lumensyvyys oli vastaavasti keskimäärin 61 cm ja lumi peitti maata keskimäärin 123 päivänä talven aikana.

Juu, normaaleiksi minäkin nuo talvet 2009 - 2013 luokittelen.

Tutkimuksen tulokset sopivat yhteen ilmastonmuutosennusteiden kanssa, joiden mukaan lumipeite tulee Etelä-Suomessa vähenemään kuluvan vuosisadan aikana ja lumipeitteen väheneminen on voimakkainta ja alkaa ensimmäisenä lounaisrannikolla.

Tjaah... Mistähän tuo johtopäätös sitten tempaistiin? Juurihan todistettiin viime talvien olleen normaaleita ainakin eteläisimmässä Suomessa. Minusta tuo todistelu on jossain määrin ristiriidassa ilmastoennusteiden voimakkaasti lämpenevien ja vesisateiden leimaamien talvien kanssa. No, autetaanpa Ilmatieteen laitosta vähän yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston ylläpitämällä lumipeitteen satelliittiaikasarjalla.

Kuva 2 (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Olen kuvaan 2 sijoittanut Etelä-Suomen (60 - 65N, 20 - 30E, siis Oulusta etelään) keskimääräisen lumipeitteen kuukausittain viimeisten 40 vuoden ajalta. Jokainen kuukausikuvaajan piste kuvaa lumipeitteen prosentuaalista peittoalan keskiarvoa edellisen 10 vuoden ajalta. Esimerkiksi vaaleansinisellä katkoviivalla esitetyn  piste kohdalla 2014 tarkoittaa keskimääräistä lumen vähintään 50-prosenttisesti peittämää aluetta (laskettuna 24 km*24 km ruuduista) Etelä-Suomesta aikana 2005 - 2014. Kuvasta voi tehdä seuraavat johtopäätökset:

Nauti harvinaisesta herkusta ja erota Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja

Harvinaista herkkua kirjoittajan takapihalta

"Luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua. …”, summasi Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja, Petteri Taalas, vuonna 2005. Olen Taalaksen kanssa hyvin eri mieltä monista asioista, mutta kaikkein erimielisin olen tästä herkkuasiasta tai oikeastaan sen harvinaisuudesta.. 

En pidä ainuttakaan talvea sitten vuoden 2009, jolloin muutin takaisin Suomeen, kovin lumettomana. Käsitykseni mukaan olemme saamassa jo neljännen peräkkäisen talven, jonka lumisuutta kenenkään ei tarvitse kyseenalaistaa. Mutta sillä ei ole väliä. Minun mielipiteeni ei tässä asiassa paina, sillä ainutkaan uutismedia ei ole kiinnostunut kolaamieni lumikuormien määrästä. Tuskin minua edes uskottaisiin ilmastouskovaisissa toimituksissa, sillä valtakunnan virallinen totuus on Taalaksen totuus. Lumi talvella on siis harvinaista herkkua.

Ei siis ole ihme, että vaikkapa Helsingin kaupunki ja VR yllätetään jo neljännen kerran peräkkäin lumisateella. Näille organisaatioille eivät riitä meteorologien varoitukset, sillä ne tulevat auttamatta liian myöhään. Lumen poistoon kun pitäisi varautua hyvissä ajoin teknisesti ja jopa kaavoituksen keinoin. Usko lumettomiin talviin on viimeisen vuosikymmenen aikana jättänyt tuon valmistautumisen vähiin. Taalaksen teesit lumettomista talvista maksavat nyt aika paljon monin eri tavoin. Henkisen mielipahan lisäksi ne maksavat myöhästymisistä johtuvina työtunteina, peruuntuneina kokouksina, menetettyinä mahdollisuuksina jne.

On todella kummallista, että Ilmatieteenlaitos ei julkaise verovaroilla kerättyjä säätietoja julkisesti. Se kyllä julkaisee itse valitsemiaan koosteita, mutta tietoja vaikkapa lumisuudesta on turha hakea laitoksen sivuilta. Niitä ei ole. Ei muuten ole vapaasti saatavissa muitakaan sellaisisia tietoja, jotka voisivat mahdollistaa Taalaksen lausuntojen kyseenlaistamisen. Perään tässä nyt sään mittaamisen raakadataa, jota kukaan ei ole viherkoplannut. Sellaista on saatavilla lähes kaikista länsimaista vaan ei Suomesta.

Valtakunnallisen laitoksen pääjohtaja, jonka käsitys poikkeaa oleellisesti jokaisen kansalaisen havaitsemasta todellisuudesta, ei ole ansainnut palkkaansa eikä paikkaansa. Suosittelen jokaiselle parempaa Suomea etsivälle kansalaiselle tämän kirjoituksen linkittämistä Facebookissa ja muualla sosiaalisessa mediassa. Voit kirjoittaa viestisi eteen vaikkapa sanat "Nauti harvinaisesta herkusta", sillä siitähän me tosisuomalaiset nautimme. Rohkeille suomalaisille suosittelen viestin lähettämistä myös kansanedustajalleen otsikolla "Erottakaa Petteri Taalas".

Lopuksi kaikille hyvää lumitalvea. Nauttikaa siitä, ja käykää hiihtämässä!

Terveisin Mikko 

Etelän ja pohjoisen jää- ja lumikatsaus

Antarktikan jääpeite 21.3.2012. Vihreä
viiva kuvaa keskimääräistä jään rajaa.

Etelämantereen kesä on kääntynyt syksyyn. Kaikista synkistä ennustuksista huolimatta tänäkään vuonna ei nähty mitään katastrofaalista sen paremmin Etelämantereen jäätikön kuin sitä ympäröivän merijäänkään suhteen. Viimeiset tutkimukset kertovat alueen jäätikön pysyneen ennallaan huolimatta siitä, että kaikkien IPCC:n käyttämien ilmastomallien mukaan sen pitäisi sulaa ennätysvauhtia, jonka rikkoo vain tulevien vuosien entistä hurjempi sulaminen.

Etelämannerta ympäröivä jääkään ei sulanut kokonaan kesän aikana. Se pysyi pitkäaikaisia keskiarvoja laajempana, kuten voit oikealla olevista kuvista havaita. Monille pingviineille se taisi merkitä kesän pesintäkauden aikana tavanomaista pidempää kävelymatkaa pesimäalueilta avomerelle. Niinpä en hämmästyisi lähitulevaisuudessa jutuista, joiden mukaan ilmaston lämpenemisen aiheuttama kasvanut merijää Antarktikalla on tappanut avoimelle merelle pyrkineitä pingviinejä. Mutta vastapainoksi haluan lohduttaa vihreitä lukijoitani sillä, että kasvaneen merijään ansiosta ainuttakaan jääkarhun ruumista ei löydetty viime vuonna koko mantereelta.

Kun Etelämantereella oli vähän aikaa sitten keskikesä, olemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla kokeneet talven. Se on kaiketi ollut aika tavanomainen, vaikkakin paikalliset vaihtelut ovat olleet tietysti aika isoja. Mutta vaihtelukin kyllä kuuluu normaaliin pohjoisen talveen.

Pohjoisen merijäätä (kuva 20.3.2012) on tavanomaista
vähemmän Barentsin merellä ja tavanomaista enemmän
Labradorinmerellä ja Beringinmerellä.

Pohjoisen pallonpuoliskon suurimmalla jäätiköllä ei ole havaittu mitään erikoista. Grönlanti on saanut lunta normaalisti tänäkin vuonna, eikä mittaustuloksiin perustuvissa tutkimuksissa havaittu kiihtyvää sulamista tai muutakaan hälyttävää. Ainakin osittain Grönlannin jäätiköt näyttävät jopa kasvavan, vaikka IPCC:n käyttämät tietokonemallinnukset kertovat ennenäkemättömästä sulamisesta, jota tosin ei ole vielä kyetty mittauksin havaitsemaan.

Punaisella esitetty vihreiden ennustama pohjoisen
merijään katoaminen.

Pohjoisen merijää, joka IPCC:n käyttämien asiantuntijoiden mukaan on kuolemanspiraalissa ja saattaa kadota kokonaan jo ensi kesän aikana, ei totellut tietokonemalleja vaan kasvoi ennätyslaajuuteensa sitten kesän 2006 ennätysmäisen sulamisen. Yleensä pohjoisen merijään kasvu vaihtuu sulamiseen kevätpäivän tasaukseen mennessä, mutta tänä vuonna on toisin. Merijään laajuuden huippu saavutettaneen tänä vuonna vasta huhtikuun alussa, jolloin se voi jopa ylittää pitkäaikaisen keskiarvon. Edessämme on siis kaikkien aikojen sulamisten äiti, kun normaali merijää katoaa vihreiden ennusteiden mukaisesti tämän vuoden aikana pohjoiselta pallonpuoliskolta. Ilmastorealismia-blogi seuraa asiaa epäluuloisen tarkasti muutaman kuukauden välein, sillä viereisestä merijään laajuuden kuvaajasta ei kuolemanspiraalia vielä löydy.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus
18.3.2012. Vihreällä viivalla on merkitty
keskimääräinen laajuus.

Euraasian lumipeitteen laajuus vuodesta 1967 alkaen
Rutgersin yliopiston mukaan

Lumisuudenkin osalta pohjoisen talvi on hiponut mitattuja ennätyksiä, kuten viereisestä kuvasta näet. Tätä on selitetty Jäämeren vähäisellä jäällä. Siis avoin meri pohjoisessa aiheuttaa runsaampia lumisateita vähän etelämpänä. Selitys on kyllä kummallinen, sillä tänä vuonna jäätä on ollut noin normaali määrä. Ja kaikkein kovimmat lumisateet on nähty Alaskassa ja Siperian koillisosissa, joita ympäröivät merijääalueet ovat olleet ennätyslaajoja. Mutta ehkä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tällaisia ilmiöitä ilmastomalleissa, jolloin ne varmaan ovat totta cityvihreiden virtuaalimaailmassa.

Euraasian lumipeitteen laajuus oli tänäkin vuonna normaali. Ilmaston lämpeneminen ei tuossa vieressä alla olevassa Rutgersin yliopiston ylläpitämässä tietokannassa näy.  Viisi kahdeksasta lumisimmasta talvesta viimeisen 45 vuoden aikana on mantereellamme nähty 2000-luvulla. Yleensähän lumi liitetään kylmään ilmaan, tosin ilmastoalarmistit ovat nyt viime vuosina yrittäneet kytkeä sitä ilmaston lämpenemiseen. Suomen kannalta olisi tietysti huolestuttavaa, jos lämpenevä ilmasto merkitsisi meille lumisempia talvia ja kenties kesiäkin.

Kaikki tietysti muistavat Suomen talven, jota hallitsi varsinkin maan eteläosissa lämmin loppuvuosi 2011 ja luminen sekä ajoittain kylmä alkuvuosi 2012. Lämpimän alkutalven aikana oli aika vähän lunta, kun taas lopputalvesta sitä oli riittävästi.

Merijään osalta talvi oli onneksi helppo, mutta kaikenkaikkiaan se taitaa kuulua keskinkertaisten joukkoon. Ehkä Helsinginkin sinivihreän kaupunginjohdon kannattaisi jo kolmannen peräkkäisen lumitalven jälkeen epäillä Ilmatieteenlaitoksen pääkoijaria, jonka vuonna 2005 antaman lausunnon mukaan ”luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua. …”.

Hyvää kevättä kaikille lukijoille! Mäkisen kissatkin odottavat sitä yhä vilkaampina.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan suuri kansankusetus

Taalas - suuri koijari.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja, Petteri Taalas, kirjoitti lähes kolme vuotta sitten Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun Vieraskynä-osiossa otsikolla "Ilmaston lämpeneminen voi uhata ihmisen olemassaoloa". Tarkastellaanpa, miten Taalaksen kirjoitus on kestänyt aikaa. Seuraavassa Taalaksen kirjoituksen lainatut osat ovat kursiivilla ja sisennettynä. Kommenttini ovat normaalitekstillä, ja niissä on tarvittavat linkit. Pahoittelen tämän kirjoituksen pituutta, mutta toivon kärsivällisen lukijan saavan silti tyydytyksen ajan käytölleen.

Taalas: Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet viimeisten kahdeksan vuoden aikana rajummin kuin ennen osattiin ennustaa.

Vuoden 2007 IPCC-raportin pahin ilmastoskenaario perustui olettamukseen, että päästöt kasvaisivat  2,4 prosenttia vuodessa. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana päästöjen on kuitenkin todettu kasvaneen 3,3 prosenttia vuodessa eli 40 prosenttia enemmän kuin aiemmassa pahimmassa skenaariossa oletettiin.    

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden
kehitys ei ole yllättävää.

Taalas siis tunnustaa, että ilmastotutkijat eivät ole osanneet ennustaa edes ihmisen hiilidioksidipäästöjen kasvua. Mutta nämä kappaleet ovat kirjoituksen harvinaista osuutta siinä mielessä, että ne ovat lähellä totuutta. Aika erikoista on, että iso joukko ilmastotutkijoita ei kykene ennustamaan jokseenkin tasaisesti nousevaa hiilidioksidipitoisuutta. Tosin ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat vain muutaman prosentin luokkaa luonnollisista päästöistä, joten Taalas jättää kertomatta näiden antropogeenisten päästöjen mitättömästä osuudesta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvussa. Taalaksen ilmastousko poistaa tieteeseen normaalisti kuuluvan epäilyn?

Tilanteen pahentuminen johtuu hiilivoiman käytön lisääntymisestä erityisesti Aasian suurissa talousmahdeissa. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, ilmastonmuutos etenee entistä nopeammin. Vuosisadan loppuun mennessä ilmaston tila voi olla jopa ihmiskunnan elinmahdollisuuksien kannalta kriittinen.

Tässä kappaleessa ensimmäinen virke, jossa viitataan erityisesti Kiinan ja Intian hiilidioksidipäästöjen kasvuun, on totta. Mutta sitten Taalas hurahtaa ilmastouskon puolelle, jonka opinkappaleita hän yrittää todistaa kirjoituksensa loppuosassa. Tuon alarmismin uskonkappaleista mikään ei ole kestänyt edes kirjoituksen jälkeisiä kolmea vuotta, kuten näet seuraavassa.

Jäätiköiden ja merijään sulamisvauhti on kiihtynyt. Grönlannin jäätikkö sulaa entistä nopeammin, ja Etelämantereen länsiosasta lohkeaa jäätä mereen aiempaa enemmän. 

Etelämantereen merijää ei ole huomannut ihmisen
"aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä". 

Etelämantereen jäätiköt eivät ole lohkeamassa yhtään aiempaa enemmän. Antarktiksen jäämassassa ei  ole havaittu oleellisia muutoksia. Myöskään Grönlannin jäämassassa ei ole raportoitu empiirisiä muutoksia. Eikä Etelämantereen merijään laajuudessa ei ole havaittu oleellista hupenemista - päinvastoin - kuten viereisestä kuvasta voit nähdä.

Arktisen merialueen jääpeite on ollut ennätyksellisen pieni kahtena viime vuonna, ja monivuotisen merijään määrä on kutistunut nopeammin kuin koskaan.     

Pohjoisen merjään laajuus on supistunut, mutta
supistuminen pysähtyi jo 2007.

Arktisen alueen jääpeite on kyllä pohjoisen kesinä ollut vähäisempää verrattuna 1980-lukuun, mutta se ei ole kutistunut enää vuoden 2007 kesästä alkaen, kuten voit nähdä viereisestä kuvasta. Myöskään monivuotisen merijään määrä ei ole kutistunut vaan melkoisesti kasvanut sitten vuoden 2007. Monet historialliset dokumentit todistavat arktisen jääpeitteen laajuuden olleen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella nykyistä pienempi. Aloitimmeko sen mittaamisen satelliitein juuri nykyisessä maksimissaan vuonna 1979?

Monivuotisen jään määrä Jäämerellä on
lisääntymässä 2007 alkaen. Lähde NSIDC.

Vuoristojäätiköt sulavat yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämä uhkaa tulevaisuudessa maataloustuotantoa, teollisuuden toimintaedellytyksiä sekä ihmisten makean veden saantia useiden isojen jokien vaikutuspiirissä kaikilla mantereilla. Jäätiköiden kutistuttua makeaa vettä ei sula entisiä määriä jokiin. 

Jokseenkin kaikki uudet vuoristojäätikkötutkimukset osoittavat, että jäätiköt ovat viimeisten satojen tai tuhansien vuosien aikana sykleittäin vetäytyneet ja kasvaneet. Monet uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että jäätiköiden sulaminen on liki pysähtynyt. Mm. Himalajan laaja jäätikköalue, jonka IPCC ennusti sulavan kokonaan seuraavan 30 vuoden aikana ei ole menettänyt jäämassastaan mitään viimeisen 10 vuoden aikana. Vuosittainen sadanta on siis pitänyt jäätiköt ennallaan, ja vettä on riittänyt hyvin kaikkiin alueelta alkunsa saaviin Kaakkois-Aasian jokiin.

Eurooppalaisen Envisat-satelliitin mukaan
merenpinta on viime vuosina laskenut. 

Viime vuosikymmeninä valtamerien pinta on kohonnut keskimäärin 1,8 millimetriä vuodessa. Vuosina 1993-2008 kohoamisnopeus on ollut 3,2 millimetriä vuodessa.
Uusimpien tutkimustulosten pohjalta meriveden pinnan kohoamisarviot joudutaan päivittämään ylöspäin.

Viime vuosien aikana meriveden pinta on laskenut. Meriveden pinnan kohoamisarviot ehkä joudutaan päivittämään alaspäin. Mahtaako Taalas lukea alan julkaisuja ja tietokantoja lainkaan?

Arvovaltaisissa tiedelehdissä julkaistujen tutkimustulosten mukaan on mahdollista, että meriveden pinta nousisi vuoteen 2100 mennessä 75-190 senttimetriä; vuoteen 2200 mennessä nousu olisi 150-350 ja vuoteen 2300 mennessä 250-510 senttimetriä.    

Taalaksella on huonot lähteet, vaikka hän niitä arvovaltaisina ehkä pitääkin. Nuo arviot perustuvat yksinomaan tietokonemalleihin, joiden lähtöarvoiksi on syötetty Grönlannin ja Etelänapamantereen jäätiköiden nopea sulaminen. Kun tätä ei ole tapahtumassa, ei merenpintakaan tule nousemaan. Taalaksen havainto edustaa 7-päivää -lehden tasoista tieteellistä journalismia. Siis "shit in -shit out"..

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus vuodesta
1967 Rutgersin yliopiston mukaan.

Esimerkiksi Euroopan viime vuosien poikkeuksellisen leudot talvet ovat pääosin johtuneet matalapaineiden reittien muutoksista. Tällaiset muutokset on syytä huomioida esimerkiksi arvioitaessa yksittäisen maan ilmastonmuutosta.

Esimerkiksi Euroopassa on Taalaksen kirjoituksen jälkeen koettu kolme täysin normaalia talvea, joista viimeistä ainakin keskieurooppalaiset taitavat pitää poikkeuksellisen kylmänä. Leudot ja kylmät talvet kuuluvat Euroopassa normaaliin vaihtelun piiriin ilman mitään kummallista ilmastonmuutosta. Mitä pitäisi ajatella Taalaksen vuoden 2005 lausunnosta lumisten talvien harvinaistumisesta Suomessa, jossa on koettu viimeksi kolme täysin lumista talvea? Pitäisikö Ilmatieteen laitoksessa tarkistaa mielenterveyslääkitys johtajan tai tutkijoiden osalta?

Uusimpien tutkimustulosten mukaan Amazonin alueen ilmaston on laskettu muuttuvan nykyisen ekosysteemin kannalta epäsuotuisaksi. Amazonin nykyisistä sademetsistä menetetään 70 prosenttia vuoteen 2080 mennessä. 

Amazonin alueellakaan ei ole tapahtunut ilmaston osalta mitään merkillistä. Alueen "tuleva" kuivuminen perustuu jälleen tietokonemallinnuksiin, joita mitkään empiiriset mittaustulokset mm. lämpötilan tai sadannan osalta eivät tue. Amazonasia voi kyllä kohdata ihmisperäinen ja maankäyttöön liittyvä vaara - sademetsäalueen raivaaminen laitumeksi, viljelysmaaksi, kaivoksiksi ja hakkuuaukeiksi - mutta ilmastollista uhkaa se ei ole empiiristen mittausten mukaan kokemassa.

Maapallon pinnan läheisen ilmakehän lämpötilapoikkeama
ns. 1900-luvun normaalista ei osoita lämpenemistä.
Datan lähde Hadley CRU.

Tiedeyhteisön uudet arviot koskevat tilannetta, jossa kasvihuonepäästöjä ei kyetä rajoittamaan ja vielä hyödyntämättömät fossiiliset polttoaineet käytetään. Jo viiden asteen lämpenemisvauhti tällä vuosisadalla johtaisi eräiden arvioiden mukaan siihen, että maapallolla voisi tulevilla vuosisadoilla elää vain miljardi ihmistä. Maapallon väkimäärän on ennakoitu nousevan yhdeksään miljardiin vuonna 2050.

Maapallon keskilämpötila ei ole muuten noussut (IPCC:n käyttämän lämpöaikasarjan mukaan) viimeisen 14 vuoden aikana yhtään siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut tänä ajanjaksona lähes kuusi prosenttia - siis 365 miljoonasosasta 390 miljoonasosaan. Tarkimmat satelliitteista tehdyt lämpötilamittaukset  näyttävät tälle ajalle suurempaa viilenemistä kaikissa troposfäärin kerroksissa verrattuna yllä olevaan IPCC:n lämpöaikasarjaan.

Väestön nopea kasvu erityisesti maapallon lämpimillä alueilla on epäilemättä yksi suurimmista nykyisistä ja tulevaisuuden ongelmista. Mutta sekään ei taida johtua ilmastosta tai sen muutoksesta.

Fossiilisten polttoaineiden kulutuksen jatkuessa nykyisellään maapallon nykyiset tiheimmin asutut alueet uhkaavat muuttua asumiskelvottomiksi. Jos ilmasto lämpenee kymmenellä asteella, ihmiselämä olisi mahdollista vain korkeilla leveysasteilla ja vuoristoissa. Seurauksena olisi nälkää, kansainvaelluksia ja sotia - puhumattakaan siitä, mitä nykyiselle talousjärjestykselle tapahtuisi.

Tämä Taalaksen kappale kuuluu sarjaan "jos lehmällä olisi siivet" tai "jos tädillä olisi munat". Taalaksella ei ole ainuttakaan pitävää todistetta siitä, että ilmasto olisi ilmakehän kasvihuonekaasujen - esim. hiilidioksidin - vuoksi karkaamassa ennennäkemättömään lämpenemiseen. Todellisuudessa pääosa ilmastohistoriaa kartoittaneista tutkimuksista todistaa päinvastaista. Ilmastomme on ollut ihmiskunnan historian aikana usein nykyistä hieman lämpimämpi, eikä viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut alle asteen lämpeneminen ole mitenkään merkittävää varsinkaan, kun muistamme, että keskilämpötilan mittausvirhekin taitaa olla ainakin yhden asteen luokkaa. Jos ilmasto olisi epävakaa - siis lähtisi kiihtyvästi vaikkapa lämpenemään jonkin miljoonasosissa laskettavan kaasupitoisuuden mukaan - kai se olisi sen jo tehnyt menneen 4 600 000 000 vuoden aikana. Mutta mikään ei viittaa näin tapahtuneen. Ilmastomme pikemminkin vaikuttaa vakaalta siten, että se palautuu tasapainoon pienten vaihtelujen jälkeen.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa on edettävä huolimatta heikoista talousnäkymistä. Vähemmän fossiilisia polttoaineita kuluttavan teknologian kehittäminen ja käyttöönotto antaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi Suomelle.  

Minkä ihmeen ilmastonmuutoksen torjunnassa? Ilmasto vaihtelee, kuten se on tehnyt jatkuvasti viime jääkauden jälkeisinä aikoina  ja ennen sitä. Mikään viimeisen 150 vuoden aikana mittaamamme sääilmiö ei todennäköisesti edusta äärimmäisyyttä siinä todellisuudessa, jonka ihmiskunta tulee kokemaan seuraavien vuosituhansien aikana. Mutta ainutkaan empiirisesti mittaamamme seikka ei viittaa mihinkään ennennäkemättömään tai äkilliseen muutokseen ilmastossamme. Vain IPCC:n ja Taalaksen tietokonemallehin perustuvat tarinat osoittavat sellaisiin.

Vähäpäästöisiin teknologioihin toki kannattaa aina pyrkiä. Se on osa taloudellisuutta ja kilpailuetua. Mutta mikään ns. vihreän energian toimiala ei ole osoittautunut erityiseksi mahdollisuudeksi. Energiaverojen kiristykset ovat vieneet Suomestaa Aasiaan kymmeniä tuhansia työpaikkoja.

Miten on mahdollista, että me veronmaksajat maksamme Petteri Taalakselle pääjohtajaluokan palkkaa (siis yli 10 000 euroa kuukaudessa), ja jokseenkin kaikki hänen ennusteensa ovat täysin pielessä? Ikävintä tässä asiassa tietysti on se, että Taalaksen toimialueen ensisijainen tehtävä olisi ennustaa tulevaisuutta. Vastaus em. kysymykseen on tietysti politiikassa, joka on palkinnut Taalaksen alarmismin lisäämällä Ilmatieteen laitoksen vastuualuetta ja antamalla sille kymmeniä miljoonia tutkimusrahaa.

Vuoden 2012 kehysriiheen valmistautuvalle hallitukselle suosittelisin rajuja leikkauksia pääjohtaja Taalaksen johtamalle laitokselle. Taalas on suorastaan valehdellut tai jättänyt kertomatta oleellisista tieteellisistä tuloksista Suomen kansalle HS:n pääkirjoituksessaan  ja myöhemminkinkin. Ymmärrän hyvin, että Ilmatieteen laitos ei halua julkaista yli viiden vuorokauden sääennustetta tässä alati vaihtelevassa ilmastossa.  Pitkien sääennusteiden luotettavuus on supertietokoneiden käyttöönotoista huolimatta edelleen erittäin heikkoa. Mutta en ymmärrä, miten Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja yrittää ennustaa seuraavaa sataa vuotta valtakunnan isoimman sanomalehden pääkirjoitussivulla osuen melkein joka kohdassa 180 astetta väärin. Se osoittaa täydellistä typeryyttä.

Taalaksen kirjoituksessa ja sen perusteella harjoitetussa ilmastopolitiikassa on kyse todella isosta huijauksesta, jonka perusteella mm. sinun energiamaksujasi on nostettu ja yleistä hintatasoa korottettu. Osa perinteisistä energialähteistämme on julistettu lähes pannaan. Samoilla perusteilla on verovaroin tuettu mm. energiaa jokseenkin tuottamattoman tuulivoiman rakentamista. Tälle ilmaston ja energiatuotannon faktoihin perustumattomalle politiikalle osasyyllisiksi voidaan tietysti nimetä monet edelliset ja nykyiset hallituspuolueet (SDP, Kesk, Kok, Vihr, Rkp) ja näiden ympäristöministerit, jotka ovat ottaneet neuvoja Taalakselta.

Jos olet jaksanut lukea näin pitkälle, suosittelen lähettämään tämän blogikirjoituksen sähköpostina omalle kansanedustajallesi. Ja tietysti voit lähettää sen kannustimena myös vaikka Facebook-kaverillesi. Taalaksen punavihreä huijaus nimittäin maksaa sinulle väärin perustein määrättyinä veroina satoja euroja vuodessa. Jos muilla pääjohtajatasoilla erehdyttäisiin yhtä paljon reaalimaailman todellisuudesta, puolustautuisimme lähinnä Ruotsia vastaan, rokottaisimme kansaa täysillä mustan surman varalta ja verottaisimme kansaa auringon aktiivisuuden heikkenemisestä.

Kaiken kaikkiaan väitän, että Taalaksen kirjoittama pääkirjoitussivun juttu vuonna 2009 on osoittautunut suureksi kansankusetukseksi. Se on suuri häpeä Petteri Taalakselle ja myös Helsingin Sanomille. Enkä menisi kyllä kehumaan Lipposen, Vanhasen, Kiviniemen tai Kataisen hallitusten viisautta tässä asiassa. Ne ovat uskoneet Taalakseen ja hänen koijarikavereihinsa. Ilmastouskovaisia hallituksia ovat olleet.

Virallisen ilmastotieteen todistus vuodelta 2011

Virallisen ilmastotieteen mukaan maapallon ilmaston ja merien pitäisi lämmetä ennätysvauhtia, napajäiden pitäisi tämän seurauksena sulaa pian pois, mistä syystä jääkarhutkin kuolevat sitten sukupuuttoon. Ihmiskunnalle nämä kauheudet aiheuttavat joko hirveitä myrskyjä tulvinen tai ennennäkemättömiä kuivuuksia nälänhätineen. Lisäksi merenpintakin nousee metreillä, jolloin rannikkoseutujen miljardit asukkaat joutuvat evakkoon, mistä seuraa myös kaikkea kamalaa ml. sotia. Katsotaanpa yhdysvaltalaisen ilmastoblogistin, Steven Goddardin, antamaa todistusta näiden ennustusten osumisesta viime vuonna:

1. Alarmismin isänä tunnetun James Hansenin ennusteet lämpötilakehityksestä etääntyivät yhä kauemmas mitatuista.

Hansenin ennustukseen on punaisella lisätty todellinen lämpötilakehitys. Huomaa, että alin pisteviiva kuvaa Hansenin ennustusta, jos hiilidioksidipäästöt olisi lopetettu kokonaan vuonna 1990. Tosiasiassa päästöt ovat jatkuneet ja kasvaneet lähes ilman rajoituksia.

2. Maapallon keskilämpötila ei ole noussut vaan on laskenut koko kuluvan vuosisadan ajan.

Maapallon alailmakehän keskilämpötila viimeisen 10 vuoden ajalta Hadleyn ilmastotutkimuslaitoksen mukaan.

3. Keskimääräinen merenpinta ei ole viime aikoina noussut vaan on jo usean vuoden ajan laskenut tai vähintään pysynyt paikallaan.

Keskimääräinen merenpinta eurooppalaisten satelliittimittausten mukaan

4. Arktisen jään alue oli vuodenvaihteessa laajimmillaan sitten vuoden 2005 vuodenaikaan nähden.

Vuoden 2011 kuvaaja punaisella ja ylimpänä oikeassa yläkulmassa. Arktisen jääpeitteen pinta-ala miljoonina neliökilometreina 2007-2011

5. Viime vuonna läntisessä Grönlannissa oli keskimäärin kylmintä sitten vuoden 1996.

Nuukin sääaseman lämpötilat Nasan mukaan

6. Etelänapamantereen ilmaston keskilämpötila on laskenut jo 30 vuotta.

Etelänapamantereen alailmakehän lämpötilapoikkeamat pitkäaikaisesta keskiarvosta satelliittimittausten mukaan

7. Etelänapamantereen merijääpeitteen laajuus on kasvanut jo 30 vuotta.

Etelänapamantereen jääpeitteen laajuuden poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta satelliittimittausten mukaan

8. Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteisyys on ollut kasvussa, ja se on ollut hyvin laaja viime vuosina.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteisyys Rutgersin yliopiston mukaan

9. Teksasin lämpötilat eivät osoita mitään nousua 115 vuoteen.

10. Australian kuivuustilanne on historiallisen hyvä.

11. Yhdysvaltain kuivuustilanne on keskimääräistä parempi.

12. Voimakkaiden tornadojen määrä on ollut laskussa Yhdysvalloissa.

13. Yhdysvaltoihin rantautuvien hurrikaanien määrä on ollut laskussa.

14. Trooppisten hurrikaanien kumulatiivinen energiamäärä on ollut laskussa.

15. Jääkarhujen määrä pohjoisilla alueilla on kolminkertaistunut.

16. Yellowstonen kansallispuiston harmaakarhujen määrä on kolminkertaistunut.

17. Yhdysvaltain sääasemaverkoston mittaman lämpötiladatan mukaan maan alueen keskilämpötila on viilentynyt vuodesta 1895 alkaen.

18. Kymmenen eniten ihmisuhreja vaatunutta tulvaa tapahtuivat, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli vielä alle 350 miljoonasosaa -  siis ennen vuotta 1990.

19. Yhdysvaltain tappavin hurrikaani, voimakkain hurrikaani ja tappavin tornado esiintyivät, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli vielä alle 350 miljoonasosaa -  siis ennen vuotta  1990.

Ilmastoalarmistien viime vuodelta saama todistus taitaa olla hylätty joka asiassa. Ei oikein lämpene, ja varsinkaan ei lämpene hiilidioksidin tahdissa. Eikä niitä peloteltuja äärimmäisiä sääilmiöitäkään näy viime vuosien tilastoissa. Ei ihme, että ilmastoalarmistia harmittaa.

Ilmatieteen laitoksen fiktioissa lumet katoavat - reaalimaailmassa eivät

Ilmatieteenlaitos antoi STT:n kautta tiedotteen, jonka muutamat tiedotusvälineet julkaisivat. Lehdistön journalistisesta tasosta kertoo paljon se, että toimitukset eivät vaivautuneet selvittämään tiedottajan tietojen lähteitä, perusteita tai todenperäisyyttä. Täytyypä nyt sitten itse katsoa vähän pintaa syvemmältä, miten Ilmatieteenlaitoksen väitteet kestävät reaalimaailman todellisuutta.

Tässä Helsingin Sanomien verkkosivujen tuotos:

Sateet yleistyvät, lumipeiteaika lyhenee

30.12.2011 8:40  |  0 | 

STT

- Suomi sijaitsee alueella, jossa ilmasto lämpenee arvioiden mukaan enemmän kuin keskimäärin maapallolla. Erityisesti talvi muuttuu.
- Lämpötila: talvet lämpenevät, hyvin alhaiset lämpötilat harvinaistuvat, kesän hellejaksot yleistyvät, kaikkein korkeimmat lämpötilat kohoavat.
- Sateet: sademäärät kasvavat, etenkin talvisateet ja talven vesisateet yleistyvät.
- Lumi ja routa: lumipeiteaika lyhenee ja lumen vesiarvo vähenee, routaa on nykyistä vähemmän.
- Tuuli: tuulen keskimääräinen nopeus voi kasvaa, mutta asiasta tarvitaan lisää tutkimusta.
Lähde: Ilmatieteen laitos 

Periaatteessa nuo kaikki ennusteet olisivat enimmäkseen kovin myönteisiä Suomen kannalta, jos ne olisivat totta. Energian käyttötarpeemme vähenisi kylmien talvien lämmitystarpeen pienentyessä, talviset rakennuskustannukset ja routavauriot vähenisivät, vesivoimakapasiteettimme kasvaisi tai ainakin ajoittuisi edullisemmin talvien kulutushuippuun, kuka niitä viime talvien tulipalopakkasia kaipaakaan jne. Ainoa haitta, joka voisi lisääntyä, on talvisen puunkorjuun hankaloituminen, jos routaantumaton maa ei normaaliin tapaan kantaisi raskaita metsäkoneita. 

Valitettavasti Ilmatieteen laitoksen ennusteet eivät saa juurikaan tukea reaalimaailmasta. Laitoksen kaikki ennusteet perustuvat tietokoneilla laskettuihin ilmastomalleihin, jotka ovat harhautuneet jo parikymmentä vuotta yhä kauemmaksi reaalimaailmasta mitatuista lämpö-, lumisuus-, tuuli- ja sadanta-arvoista.

Tutkitaanpa tarkemmin väite lumipeiteajan lyhenemisestä. Alla olevissa kuvissa on maailman johtavan lumitutkimuslaitoksen, Rutgersin yliopiston lumilaboratorion, koosteita  reaalimaailmasta satelliiteilla ja muilla välineillä mitatuista pohjoisen pallonpuoliskon lumisuusarvoista.

Lumipeitteisyydessä näkyy normaalia vaihtelua, mutta viime vuosina lumipeite on ollut hyvin keskimääräinen. Kuvassa lumipeitteisyyden vuodenaikaiset poikkeama vuosien 1966-2011 vastaavista keskirvoista. 

Syksyjenkään lumipeitteisyydessä ei näy selvää trendiä. Tämän vuosituhannen useimmat syksyt ovat olleet keskimäärän vähän tavanomaista lumisempia. Kuvassa syksyn lumipeitteisyyden laajuus 1966-2011.

Vain keväinen lumipeitteisyys on laskenut verrattuna 1970- ja 1980-lukujen keskimääräisiin arvoihin. Mutta tilastollisesti merkittäviä asioita ei tästäkään löydy normaalin vaihtelun lisäksi. Vähälumisimmat keväät ajoittuvat vuosiin 1968 ja 1990.

Marraskuiden lumisuus vaihtelee aika paljon, mutta trendi on kyllä tasainen - alkutalven lumisuus ei ole vähenemässä eikä lisääntymässä. Kuvassa marraskuiden 1966-2011 lumipeitteisyyden poikkeamat em. vuosien marraskuiden keskiarvosta.

Talvien laajimmassa lumipeitteessä näkyy vaihtelua, mutta trendi on lievästä noususta huolimatta tasainen. 2000-luvun talvet ovat olleet keskimäärin lumisempia verrattuna 1990-lukuun.

Lumipeitteisyys on mahdollisesti jonkin verran vähentynyt 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon vuosista, sillä maapallon ja myös pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötila on noussut lähteestä riippuen vajaan asteen verran. Mutta verrattuna esimerkiksi vuoden 1000 tienoilla vallinneeseen nykyistä 0,5- 1,5 astetta lämpimämpään ilmastoon viimeiset 40 satelliiteista mitattua vuotta eivät liene mitenkään poikkeuksellisia pidemmässä ilmastohistoriassa.

Alueellista vaihtelua lumipeitteisyydessä tietysti myös esiintyy, kuten alla olevasta vuoden 2011 marraskuun karttakuvasta voit nähdä.

Vihreillä alueilla lunta oli viime marraskuussa tavanomaista vähemmän ja sinisillä enemmän. Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Pohjois-Amerikan keskiosissa ja Himalajalla oli marraskuussa tavanomaista vähemmän lunta. Muualla pohjoisessa sitä oli normaalisti tai tavanomaista enemmän.

Suosittelisin tiedotusvälineille kohotettua lähdekritiikkiä Ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutokseen liittyvien tiedotteiden osalta. Se olisi rehellistä maksavaa asiakasta - lukijaa - kohtaan.

Miksi Ilmatieteen laitos julkaisi tiedotteensa juuri nyt? Veikkaan kahta syytä:

1. Siellä epäillään suomalaisten uskon ilmastonmuutokseen olevan häviämässä. Tiedote poikkeuksellisen lämpimän syksyn päätteeksi saattaisi taas lisätä uskoa.
2. Joku tutkijoista tarvitsi vielä yhden alarmistisen tiedotteen saadakseen tuloskeskusteluissa sovitun tiedotekiintiönsä täyteen ennen vuoden loppua.

Ehkä Hesarin toimittajillakin oli kiintiössä tilaa alarmismille? Onhan maailma toki pelastettava.