Itävaltalainen torjunta säähuijaukselle

Ilmatieteenlaitos päätti tulla taas julkisuuteen varoittamaan ilmastonmuutoksesta. Tällä kertaa varoituksen sisältönä oli Suomen ilmaston äärevöityminen. Tuolla uudissanalla tarkoitetaan suomeksi sitä, että myrskyt kovenevat, hellejaksot ovat yhä kuumempia,sateet rajumpia ja talvella luntakin voi olla enemmän jne.

Ilmatieteenlaitoksen sanoma pääsi helposti julkisuuteen mm. Ylen nettiuutisissa ja Iltalehdessä. Jutuista päätellen kummankaan uutisvälineen toimittajilla ei ollut ammattitaitoa kysyä perusteita laitoksen esittämille väitteille.

No, minä voin auttaa toimittajia. Ilmatieteenlaitoksen julkisuustempaus perustui yksinomaan tähän IPCC:n viime marraskuussa julkaisemaan raporttiin, josta kirjoitin jutun tuoreeltaan. Valitettavasti tuokin raportti perustuu lähes yksinomaan tietokoneissa pyöriviin ilmastomalleihin, jotka ovat jo parinkymmenen vuoden ajan harhautuneet yhä kauemmas todellisuudesta. Itse asiassa raportin ainoa todellinen ansio on siinä, että se tunnustaa sään ääri-ilmiöiden kuuluvan normaalisti vaihtelevaan ilmastoon.

Hyvää oppia Ilmatieteenlaitoksen raportinkopioijille tulee Itävallan vastaavasta laitoksesta, ZAMG:sta, jonka tutkija on selvittänyt sään ääri-ilmiöitä Alppien alueella ja niiden lähiympäristössä viimeisen 250 vuoden ajalta empiiristen havaintojen pohjalta. Tutkija on käyttänyt 52 sääaseman dataa, joka on vapaasti saatavilla internetissä täällä. Reinhard Böhmin tutkimus "Muutoksia Keski-Euroopan alueellisen ilmaston vaihtelussa viimeisen 250 vuoden aikana" on vertaisarvioitu ja julkaistu European Physical Journalissa.

Keskimääräisen ilmanpaineen, lämpötilan ja sadannan vaihtelut  Böhmin tutkimalla alueella.

Tutkimuksen johtopäätökset ovat selkeitä:

1. Viimeisen 250 vuoden aikana vuosittaiset tai vuodenaikaiset vaihteluvälit lämpötilassa ja sadannassa eivät ole muuttuneet äärevämmiksi.
2. Myöskään viimeisen 30 vuoden aikana ei vaihteluväli ole kasvanut verrattuna edellisiin vuosikymmeniin.
3. Pitkällä aikavälillä datasta nousee esiin kaksi noin 100 vuoden välein toistuvaa äärevöitymistä niin lämpötilan, sadannan kuin ilmanpaineen vaihtelevuuden osalta. Sekä 1900-että 1800-luvun puolivälissä ilmasto vaihteli enemmän verrattuna molempien vuosisatojen alku- ja loppupäiden vuosikymmeniin.

Siis yksinkertaisesti vielä toisella tavalla ilmaistuna. Keski-Eurooppalaisessa ilmastossa on tapahtunut jaksottaista vaihtelua viimeisen 250 vuoden aikana, mutta mikään ei viittaa siihen, että ihmiskunnalla olisi ollut osuutta tuon vaihtelun suhteen. Mikään viimeisen 30 vuoden ajalta ei myöskään viittaa siihen, että ääri-ilmiöt olisivat yleistymässä. 

Mielenkiintoista olisi tietää, mitkä tekijät ovat Böhmin havaitseman jaksollisuuden takana. Hän ei sitä selitä, mutta toteaa kyllä, että mikään ihmisen aiheuttama muutos (siis esim. hiilidioksidipitoisuuden kasvu ilmakehässä) ei ole johtanut sään ääri-ilmiöiden yleistymiseen edes viimeisten 30 vuoden aikana.

Böhmin tutkimus on hyvin kiusallinen Kansainväliselle Ilmastopaneelille, joka on ilmaston lämpenemisen pysähdyttyä ryhtynyt rummuttamaan yhä voimakkaammin ilmaston äärevöitymisestä. Meillä on nyt empiiristä tietoa siitä, että sellaista äärevöitymistä ei ole tapahtunut ainakaan Keski-Euroopassa.

Minä epäilen, että äärevöitymistä ei ole tapahtunut myöskään Pohjois-Euroopan ilmastossa eikä muuallakaan pl. tietokonemallien maailma. Olisimme nimittäin kyllä kuulleet asiasta Ilmatieteenlaitoksen kautta, jos sellaista olisi mitattu. Tästä herää pari kysymystä laitoksen suuntaan:

1. Miksi veronmaksajien rahoittama ja Petteri Taalaksen johtama Ilmatieteenlaitos syöttää meille vanhojen IPCC-raporttien tietoja, jotka eivät perustu mitattuihin tosiasioihin?
2. Miksi Ilmatieteenlaitos ei kerro meille todellisesta maailmasta tehtyihin havaintoihin perustuvista tutkimuksista, kuten tästä itävaltalaistutkimuksesta, jotka kyseenalaistavat IPCC:n fiktiiviset tulokset?

Itävallan ZAMG julkaisee empiirisiä tutkimuksia lähdeaineistoineen internetissä kaikkien arvioitavaksi, kun meidän Ilmatieteenlaitoksemme piilottelee julkaisemattomien salaisilla tietokonemalleilla tehtyjen prognoosien takana ja pitää verovaroilla kerätyn havaintoaineistonsakin maksullisena myös aineiston rahoittajille. On siinä eroa itävaltalaisessa ja suomalaisessa ilmastotutkimuksessa.

Vihreällä bisneksellä menee hyvin ........ hyvin huonosti

Facebookin osakeannista on vasta päiviä, kun osakkeen arvo on laskenut jo kymmenisen prosenttia.  Moni osasi arvata tämän. Mutta moniko osasi arvata, että 2000-luvun alussa kovilla tukiaisilla ja propagandalla pystyyn nostettu vihreä teollisuus, jonka lippulaivoina ovat olleet uusiutuvaa energia tuottavat firmat, nikottelee pahasti?

Alaa seuraavat tietävät, että Euroopan Unionin päästökaupassa hiilidioksidipäästöoikeuksien hinnat ovat pohjalukemissaan. Yhdysvalloissa vastaavat yritykset (CCX) jo lopetettiin päästöoikeuden hinnan laskettua käytännössä arvottomaksi. Mutta nämä keinotekoiset ja byrokraattiset yritykset nostaa keinotekoisesti fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian hintaa eivät pelastaneet tuuli- ja aurinkovoimayrityksiä. Niillä nimittäin menee maailmanlaajuisesti suorastaan katastrofaalisen huonosti keinotekoisesta kilpailuedusta huolimatta.

Ainakin näin voisi päätellä, jos uskoo maailman uusiutuvan energiateollisuuden indeksiä, RENIXXiä, joka seuraa 30 suurimman yrityksen pörssikursseja.  Yhtiöillä meni hyvin - ellei jopa loistavasti vielä vuonna 2008, kuten yllä olevasta kuvasta voit nähdä. Tuolloin alkanut indeksin usean vuoden kurssilasku on viime päivinä kiihtynyt suorastaan syöksyksi, josta pari kuvaa alla.

Tällä hetkellä RENIXX ei edes näytä indeksin kuvaajaa, sillä syöksy taitaa olla lähes pystysuoraa.

RENIXXin kiihtyvä alamäki ei ole ainoa merkki vielä muutamia vuosia sitten hypetetyn teollisuudenalan ja työpaikkojen odotetun luojan romahduksesta. Suuri joukko isoja konkursseja (kaikista tukiaisista huolimatta) todistaa samasta asiasta. Tässä lista suurimmista konkursseista parin viime vuoden ajalta:

Solyndra
Beacon Power
Ener1
Range Fuels
Solar Trust of America
Spectrawatt
Evergreen Solar
Eastern Energy
Unisolar
Bright Automotive
Olson’s Crop Service
Energy Conversion Devices
Sovello
Siag
Solon
Q-Cells
Mountain Plaza.

Ja konkurssiaalto tulee jatkumaan parin seuraavan vuoden aikana, kun lamaan valmistautuvat maat ympäri maailmaa supistavat kilpailukyvyttömäksi osoittautuneen vihreän teknologian kalliita tukiaisia. Näistä yrityksistä ei taida olla pysyvään toimintaan enää vuonna 2014:

Abound Solar
A123 Systems
Brightsource Energy
Fisker Automotive
First Solar
Nevada Geothermal
SunPower
Nordex
The Bard Group
Amonix
NRG Energy
Alterra Power
Enel Green Power
Sunpower Corp.

Että se siitä hienosta vihreästä energiateollisuudesta, jonka piti siirtää meidät pois hiilipolttoaineisiin perustuvasta taloudesta ja samalla luoda miljoonia työpaikkoja. Tuulenviemää huuhaata molemmat. Ja tuulenviemää ovat myös ne sadat miljardit eurot ja dollarit, joita alaan on pumpattu.

h/t WUWT

Dinosaurukset piereskelivät itsensä tuhoon?

Sauropodit laiduntamassa

Englantilainen Mail Online -julkaisu kertoo tiedesivuillaan hämmästyttävästä tieteellisestä tutkimuksesta, joka saattaa selittää, miksi dinosaurukset kuolivat yhtäkkiä noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Seuraavassa lainauksia jutusta:

Johtavien tiedemiesten mukaan dinosaurukset saattoivat olla osasyy muinaiseen ilmastonmuutokseen, koska niillä oli niin paljon ilmavaivoja. Professori Graeme Ruxton Skotlannissa sijaitsevan St. Andrewsin yliopistosta kertoo jättiläismäisten eläimien tuottaneen runsaasti voimakasta kasvihuonekaasua, metaania. 

Suuret kasvinsyöjät, sauropodit, olisivat olleet suurimpia syyllisiä, koska ne kuluttivat valtavasti kasvillisuutta. Paralititan Stromeric - sauropodi, joka painoi jopa 80 tonnia ja oli 100 metriä pitkä - olisi ollut yksi monista metaaniapäästöjen syyllisistä.

Tutkijaryhmä laski, että eläimet olisivat kollektiivisesti tuottaneet yli 520 miljoonaa tonnia metaania vuodessa, mikä on enemmän kuin kaikki modernit metaanilähteet yhteensä. Uskotaan, että näin valtava määrä olisi helposti riittänyt lämmittämään planeettaa. On jopa mahdollista, että ilmastonmuutos oli niin katastrofaalinen, että se aiheutti lopulta dinosaurusten kuoleman.

Yksi eläimistä, 90-tonnin argentinosaurus, olisi kuluttanut ainakin puoli tonnia ruokaa päivässä. Eläimen vatsassa hajotessaan se olisi tuottanut tuhansia litroja kasvihuonekaasuja. Tämä on huomattavan paljon verrattuna moderniin lehmään, joka tuottaa vain 200 litraa metaania päivässä.

Metaani on jopa 20 kertaa tehokkaammin lämpöä ilmakehään tuottava kaasu verrattuna hiilidioksidiin (CO2). Nykyaikana sitä kulkeutuu ilmakehään erilaisista luonnollisista ja ihmisperäisistä lähteistä kuten kaatopaikoilta, maakaasu- ja öljylähteistä sekä maataloudesta.

Tutkijat väittävät, että ihmiset ovat nostaneet ilmakehän metaanipitoisuuden jopa 2,5 kertaa suuremmaksi kuin sen pitäisi olla,  ja arvioivat, että tämä vastaa 20 prosenttia modernista ilmaston lämpenemistä.

Lehmät ja muut eläimet päästävät ilmaan nykyisin vain noin 100 miljoonaa tonnia metaania vuodessa. Professori Ruxtonin ja hänen tutkijakollegansa, David Wilkinsonin, mukaan tämä on vain viidesosa siitä, mitä dinosaurukset tuottivat kävellessään maan päällä. "Itse asiassa, meidän laskelmien mukaan nämä dinosaurukset ovat voineet tuottaa enemmän metaania kuin kaikki modernit lähteet, luonto ja ihmiskunta, yhteensä," sanoi Wilkinson Sunday Times -lehdelle.

Tutkimus on määrä julkaista akateemisessa lehdessä tällä viikolla.

Jos joku ei ymmärtänyt jutun juonta, väännän sen rautalankamallista: Dinosaurukset siis aiheuttivat kasvihuonekaasuja piereksimällä sellaisen ilmastonmuutoksen, jota ne lopulta eivät kestäneet. Ihminen on nyt tekemässä kestämättömällä kulutuksellaan saman itselleen.

Ei ihme, että Iso-Britannian talous yskii, kun verovaroilla tuotetaan tällaisia tutkimuksia. Niitä voi kuvata vain yhdellä aiheeseen sopivalla sanaparilla: Akateeminen aivopieru! Valitettavasti sellaiset ovat kovin yleisiä ilmastotutkimuksessa.


Päivitys 7.5.2012 klo 21:40: Helsingin Sanomatkin näyttää noteeranneen tutkimuksen. Hesari ei halunnut kommentoida tutkimustuloksia, jotka ilmeisesti sopivat lehden ilmastopoliittiseen linjaan.

Todisteita lähistöllä olleiden supernovien vaikutuksesta maapallon elämään

Kuva 1.
Aurinkokuntamme matka linnunradan spiraalien (harmaat viivat)
läpi. Sinisillä alueilla hiukkassäteily on ollut voimakkainta. Silloin
myös on nähty dramaattisimmat muutokset maapallon elämässä.

Enlannissa toimiva hyvin arvostettu Kuninkaallinen Tähtitieteellinen Yhdistys (Royal Astronomical Society) julkaisi 24.4.2012 tanskalaisen professori Henrik Svensmarkin tutkimuksen otsikolla "Todisteita lähistöllä olleiden supernovien vaikutuksesta maapallon elämään". Jo otsikko on vähän vaikea, ja pitkä tutkimusraportti tähtitieteellisine selvityksineen on ylivoimainen kiireiselle lukijalle. Siksi yritän kirjoittaa seuraavassa kansantajuisesti ja tiivistetysti lähinnä vain Svensmarkin paperin johtopäätelmistä ja sivuuttaen, miten niihin on päädytty.

Mutta ensin muutama sana tutkimuksen merkityksestä. Svensmark esittää paperissaan avaruudesta tulevan säteilyn yhteydestä maapallon ilmastoon viimeisen 500 miljoonan vuoden aikana. Hän samalla yhdistää tuon säteilyn aiheuttaman ilmastovaikutuksen maapallon kasviston ja eläimistön evoluutiohistoriaan. Vaikka Svensmark ei kiistä nykyisiä teorioita mm. mannerlaattojen liikkeiden, laaja-alaisten tulivuorenpurkausten, Milankovitchin jaksojen ja meteoritti-iskujen vaikutuksista ilmastoon ja sen välityksellä elämään, hän väittää ratkaisevien tekijöiden kuitenkin tulleen linnunradan räjähtäneiden tähtien säteilystä ja maapallon kasvikunnasta. Tämä on jonkinlaisessa ristiriidassa useimpien nykyisin kannatettujen hypoteesien suhteen. Eniten ristiriitaa on ilmastotutkijoiden hiilidioksiditeorian kanssa. Kyse on laaja-alaisesta hypoteesista, joka voi siis vaikuttaa monien tieteenalojen tutkimussuunnitelmiin.

Supernovaksi kutsutaan tähden räjähdystä. Tuo räjähdys sinkoaa valtavan määrän energiaa ympäristöönsä. Osa energiasta siirtyy hiukkassäteilynä (protoneja, elektroneja ja muita ionisoituneita partikkeleita). Tätä säteilyä maapallon ilmakehään iskeytyy linnunradan supernovista joka hetki. Mutta tuon säteilyn määrä riippuu paljolti siitä, kuinka lähellä supernovia aurinkokuntamme ja sen mukana pieni maapallomme on. Svensmarkin mukaan maapallolle osuvan hiukkassäteilyn määrä vaihtelee nykyisin noin 10 prosentin luokassa lähinnä siltä osin suojaavan auringon magneettikentän vaihtelun mukaan. Mutta satojen miljoonien vuosien aikajänteellä vaihtelu on ollut nykyiseen verrattuna jopa kymmenkertaista. Tämä johtuu siitä, että aurinkokuntamme vaeltaa sellaisten linnunradan alueiden läpi, joissa supernovia on esiintynyt useammin verrattuna vaikkapa nykyiseen asemaamme.

Kuvassa 1 Svensmark esittää aurinkokuntamme matkan linnunradan spiraalimaisten haarakkeiden läpi. Sinisellä merkityissä kohdissa - siis tähdistä tiheissä haarakkeissa - hiukkassäteily on ollut voimakkainta. Juuri noina hetkinä myös maapallon kasvi- ja eläinkunnissa on tapahtunut dramaattisia muutoksia, joista tiedämme jo melko paljon fossiilien perusteella. Samoin muutoksia on tapahtunut ilmakehän koostumuksessa ja merenpinnan tasossa. Nämä muutokset ovat olleet todella äärimmäisiä, sillä niissä jopa 95 prosenttia kaikista ennen muutosta eläneistä eliölajeista on kuollut sukupuuttoon. Ihmisen syyllisyydestä on tässä vaiheessa todettava se, että lajina synnyimme vasta satoja ja kymmeniä miljoonia vuosia noiden massatuhojen jälkeen.

Svensmark selittää, että lähellä olleiden supernovien raju hiukkassäteily on vaikuttanut voimakkaasti pilvisyyden lisääntymiseen, mikä vuosien kuluessa lisää ilmakehän heijastavuutta ja kylmentää ilmastoa. Tämä puolestaan johtaa jäätiköiden kasvuun, jopa jääkausiin, mikä laskee tietysti meriveden tasoa jopa sadoilla metreillä. Kun hiukkassäteily taas heikkenee, pilvisyys vähenee ja maapallon pinnalle pääsevän suuremman auringon säteilyenergian vuoksi ilmaston lämpötila nousee. Silloin myös jäätiköt sulavat, merivesi lämpenee ja nousee. Merenpinnan nousun aiheuttamat uudet rannikkoseudut muodostivat runsaasti uusia elinmahdollisuuksia uusille lajeille, jotka polveutuvat edellisestä kylmästä jaksosta selviytyneestä harvasta lajistosta. Nämä kaikki asiat aikakausineen me jo tiedämme esihistoriallista elämää koskevien tutkimusten perusteella.  Svensmarkin tutkimus yhdistää nuo tapahtumat avaruudesta tulleen hiukkassäteilyn muutoksiin, jolloin juuri hiukkassäteily olisi ollut ei vain ilmastoa mutta koko elonkehää säätelevä asia maapallolla. Svensmarkin laskemat hiukkassäteilyn korrelaatiot niin geologien rekonstruoiman merenpinnan kuin biologien havaitsemien eliölajien osalta ovat hämmästyttävän hyviä.

Kuva 2
Hiukkassäteilyn ja selkärangattomien merieläin-
sukujen korrelaatio 500 miljoonan vuoden aikana.
Asteikko vasemmalla on supernovatiheys ja
oikealla eliolajisukujen määrä.

Svensmark yhdistää kirjoituksessaan hiukkassäteilyn vaikutukset niistä riippumattomiin mannerlaatojen liikkeisiin, joista tietysti myös jälkimmäisellä tekijällä on ollut merkittävä vaikutus maapallon elämään. Mutta jokseenkin kaikki muu onkin sitten ollut seurausta näistä asioista. Näihin seurauksiin kuuluu siis kasvi- ja eläinkuntamme monimuotoisuus lajistoineen ja myös ilmakehän koostumus, johon ilmeisesti myös elämän taso on vaikuttanut tasaisemman hiukkassäteilyn kausina. Maapallon kasvikunta on mahdollisesti osaltaan onnistunut kuluttamaan toisen yhteyttämisessä tarvitsemansa ravinnon, hiilidioksidin, lähes loppuun vähäisen hiukkassäteilyn aikoina. Tämä puolestaan on voinut johtaa kasvikunnan yhteyttämisen ulosteen, hapen, vajeeseen ilmakehässä, joka on ollut kohtalokasta eläimille. Mutta tässäkin asiassa  Svensmarkin mukaan hiukkassäteily on ollut se ensisijaisesti määrävä tekijä.

Svensmarkin hypoteesi tulee varmasti aiheuttamaan runsaasti keskustelua niin astronomien, paleogeologien, paleontologien kuin ilmastotutkijoiden keskuudessa. Viimeksi mainitusta joukosta tulevat raivokkaimmat hyökkäykset hypoteesia vastaan. Nimittäin jokainen järkeilevä ihminen tajuaa, että ilmastotieteilijöiden hellimä hypoteesi maapallon ilmakehän hiilidioksidin määräävästä asemasta ei voi aiheuttaa supernovia satojen valovuosien päässä olevissa tähdissä, kun korrelaatiosuhde Svensmarkin mukaan on olemassa. Syy-seuraus -suhteen täytyy olla toisinpäin - siis avaruuden olosuhteet vaikuttavat ilmastoomme ja sitä kautta kaikkeen elämään maapallolla ml. ilmakehän koostumukseen - jos uskomme Svensmarkia.

Ilmastotieteilijöiden ja sitä kautta myös kansainvälisen ilmastopaneelin ainoaksi pelastukseksi voi jäädä astrofyysikkojen negatiivinen arviointi Svensmarkin tutkimuksesta. Mutta jos tähtitieteilijät eivät kumoa Svensmarkin hypoteesia, ilmastotieteen hiilidioksiditeoriat joutuvat nopeasti huonon tieteen roskakoriin, jonne ne olisi pitänyt panna jo kauan sitten empiirisen evidenssin puuttuessa. Silloin muuten katoavat myös pääosin poliittiset perusteet hiilidioksidipäästöjen verotuksesta ja muutkin ns. vihreän energiapolitiikan perusteet.

Mäkisillä pidetään peukkuja Svensmarkin puolesta ja veikataan hänelle Nobel-palkintoa seuraavan kymmenen vuoden sisään. Suosittelen lukemaan aikaisemman juttuni Svensmarkin teoriasta hiukkassäteilyn vaikutuksesta ilmastoomme täältä. Ja sympaattista tiedemiestä kannattaa katsoa englanniksi videolta täältä.

Varoitus: Herkille ilmastokauhistelijoille sopimaton kirjoitus tulossa

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna julkaisen täällä suomeksi kirjoituksen tutkimuksesta, joka räjäyttää käyntiin keskustelun elämän mahdollisuuksista ja itse elämästä maapallolla tai oikeastaan koko maailmankaikkeudessa. Kyse on uudesta ja hyvin kattavasta hypoteesista siitä, mitkä asiat tosiasiassa määrittävät maapallon merien, ilmakehän, lämpötilan ja elonkehän vaihtelut. Jos tuo hypoteesi kestää tieteellisen kritiikin, voimme heittää roskakoriin monta nykyisin vahvana pidettyä suppeampaa hypoteesia mm. paleontologian ja ilmastotieteiden alalla. Ensimmäisenä roskakoriin joutuisi hypoteesi hiilidioksidista ilmakehän ja merien lämpötilaa säätelevänä tekijänä.

Mutta tuo tutkimuspaperi on pitkä ja vaikea, joten joudun käyttämään runsaasti aikaa sen läpikäyntiin. Seuraavaa kirjoitusta odottaville lukijoilleni tarjoan tiiseriksi ko. hypoteesin esittävän tiedemiehen, tanskalaisen professori Henrik Svensmarkin, englanninkielisen esityksen viime syksyltä. Vaikka se kestää lähes puoli tuntia, se on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Tuossa esityksessä Svensmark raottaa vähän sitä, millainen tiedepaukku hänellä luultavasti oli hallussaan jo esityksen pitohetkellä.

Siis professori Henrik Svensmark, olkaa hyvä: