Konsensus ja ilmastotutkimus

Tunnettu tieteiskirjailija, Michael Crichton, on joskus sanonut: "Jos se on tiedettä, se ei ole konsensusta; jos se on konsensusta, se ei ole tiedettä." Tuota ajatusta kannattaa pohtia myös ilmastotutkimuksen saralla. Nimittäin minusta tuntuu siltä, että nykyisen ilmastotutkimuksen parissa konsensuksesta on tullut hyve. Tältä osin ilmastotutkimus poikkeaa merkittävästi monista muista tieteellisen tutkimuksen aloista.

Konsensusta - siis täydellistä tai lähes täydellistä yksimielisyyttä - käytetään hyvin vahvasti myös ilmastoa ja sen muutosta koskevassa keskustelussa. Tämä keskustelu on saanut tällä vuosituhannella vahvan poliittisen sävyn, jossa konsensuksella koetetaan hiljentää eri tavoin argumentoivat. Heille yritetään vahvaan konsensukseen vedoten viestiä, että erimielisyys asiassa on joko tieteen vastaisuutta, täydellistä asiantuntemattomuutta tai suoranaista hulluutta.

Nämä konsensusväitteet ovat saaneet jonkinlaista pohjaa muutamista tiedelehdissä julkaistuista tutkimuksista, joiden tulosten mukaan lähes kaikki ilmastotutkijat pitävät ilmastonmuutosta vaarallisena ja ihmiskuntaa siihen syyllisenä. Yksi toisensa jälkeen nämä konsensustutkimukset ovat arviointikeskusteluissa osoittautuneet enemmän poliittiseksi propagandaksi, jollaisiksi ne ehkä oli tarkoitettukin.

Viimeisin tutkimus tuosta "konsensuksesta" oli tunnetun ilmastoaktivistin, John Cookin, organisoima pamfletti, jossa väitettiin julkaistujen noin 12 000 asiaa koskevan tutkimuspaperin perusteella 97,1 prosentin tieteellistä konsensusta sille, että "ihmiskunta on toimillaan aiheuttanut ainakin puolet globaalin ilmaston 0,7 asteen lämpenemisestä sitten vuoden 1950".

Kuten tapana on, väittelyä tutkimustuloksista jatketaan tiedelehdissä. Cookin tutkimukselle toki on jo tuoreeltaan naureskeltu erilaisissa epävirallisemmissa yhteyksissä, mutta nyt se on saanut iskun, josta ei taida olla nousua. Neljä kokenutta tutkijaa osoittavat, että todellisuudessa Cookin väittämä 97,1 prosentin konsensus onkin vain 0,3 prosentin luokkaa. Tutkimuksen "Ilmastokonsensus ja tiedon vääristely: Vastine 'Kansan harhauttamiselle tieteellisillä väitteillä, tieteellisellä konsensuksella ja ilmastonmuutoksenopetuksella ja oppimisella' -julkaisuun" pääkirjoittaja, tohtori David R. Legates, pitää yksinkertaisesti käsittämättömänä, että mikään tiedejulkaisu voisi erehtyä näin paljoa - siis julkaisemaan tosiasiassa reilusti alle 1 %:n konsensuksen yli 97 %:n tuloksena. No käsittämättömyydestä huolimatta ilmastotutkimuksen piirissä kaikki näyttää mahdolliselta. Legates ihmettelee myös sitä 95 prosentin varmuutta, minkä hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, on löytänyt havaintojensa taakse, jos todellisuudessa tukijoiden määrä liikkuu alle prosentissa.

Legatesin kanssakirjoittajista tohtori Willie Soon ihmettelee samaa, mitä minäkin olen monissa bloggauksissani kysellyt: "Ilmasto ei ole lämmennyt lähes 17 vuoteen. Ainutkaan 'konsensukseen' sisältynyt ilmastomalli ei sitä kyennyt ennakoimaan."

Yksi kirjoittajista, tilastotieteilijä William Briggs, moittii Cookin tutkimusta seuraavasti: "… on välttämätöntä asettaa tutkimuskysymys selvästi. Cook käytti kolmea toisistaan eroavaa määritelmää ilmastokonsensuksesta haluamallaan tavalla niitä vaihdellen. Hän myös mielivaltaisesti hylkäsi 12 000 tutkimuspaperinsa lähdeaineistosta 8000 paperia sillä kelvottomalla perusteella, ettei niissä esitetty mielipidettä ilmastokonsensuksesta."

Tutkimukseen osallistunut Christopher Monckton, joka on myös IPCC:n seuraavan raportin arvioija, toteaa seuraavaa: "Saattaa olla, että yli 0,3 prosenttia ilmastotutkijoista epäilee ihmisen aiheuttaneen alle puolet havaitusta lämpenemisestä sitten vuoden 1950. Mutta tosiasia on se, että vain 0,3 % julkistetuista tutkimuspapereista ilmaisee asian selvästi. Cook ei ole ottanut huomioon sitä, että monet tutkimuspaperit vain vihjaavat siihen suuntaan. Ei ole epäilystä siitä, että monet tiedemiehet pitävät meidän laillamme mahdollisena ihmiskunnan ilmastoa lämmittävää vaikutusta, joskaan emme usko pääosan tuosta lämpenemisestä olevan ihmiskunnan syytä."

Meillä Suomessa niin Ilmatieteen laitoksen johto kuin monet poliitikot koettavat vedota väitettyyn tieteelliseen konsensukseen ilmaston lämpenemisestä. Ja niitä erehdyksestä varoittavia ääniä, joita sentään kuuluu mm. biologien, geologien ja astrofyysikkojen parista koetetaan hiljentää samalla argumentilla. Cookin tutkimukselle painan viereistä nappia sillä perusteella, että ei ole tieteen mukaista väittää konsensukseksi sellaista, mikä sitä ei ole.

Siksi pidän Ilmatieteen laitoksen johtavia virkamiehiä, Petteri Taalasta ja Mikko Alestaloa, suoranaisina valehtelijoina ja tieteen vääristäjinä silloin, kun he vetoavat em. konsensukseen. No en kyllä usko moneen muuhunkaan asiaan, mitä he tulevien vuosikymmenien ilmastosta suurella varmuudella väittävät. Ihmettelen vastaavasti johtavia poliitikkoja, joista muutamaa perussuomalaista ja yhtä Kokoomuksen meppiä lukuun ottamatta muut eivät ole havainneet ristiriitaa "konsensuksen" ja reaalimaailman välillä. Hyvälle poliitikolle nimittäin juuri tuon asian aistiminen on ominaista.

Konsensukseen vetoaminen on puhdasta politiikkaa - ei tiedettä - ja siksi siihen vetoavia argumentteja pitää käsitellä politiikkana eikä tieteellisinä puheenvuoroina. Niistä on voitava puhua myös rumilla sanoilla, joskin itse arvostan enemmän ns. piiloutuvaa kettuilua. Valitettavasti aina en tuota kettuilun taitoa muista kaivaa esiin.