Presidentti ja ilmastonmuutos - paras ehdokas etsinnässä

Yleisradion viimeisen vaalitentin viimeisimpänä kysymyksenä oli, mikä on maapallon tulevaisuus vuonna 2030,  ja miten yksi sen "suurimpia uhkia" - siis ilmastonmuutos - vaikuttaa. Presidenttiehdokkailta kysyttiin, miten sen suhteen pitäisi toimia. Tässäpä kysymys ihan videolta: 

Tämä on nyt pitkän lukemisen vaativa bloggaus, mutta onhan asiakin tärkeä. Olemme valitsemassa valtiomme päämiestä, jonka tehtäviin kuuluvat globaalit asiat kuten ilmasto. Olen aivan erityisellä huolellisuudella paneutunut kunkin ehdokkaan vastauksiin, ja koetan lopputuloksena kertoa, kuka näistä voisi olla ilmastonäkökulmasta se realistisin vaihtoehto.

Tarkistetaanpa ehdokkaiden vastaukset faktojen osalta ihan videolta ja kommentoidaan niitä lyhyesti muutenkin. Lopuksi annan kouluarvosanan väliltä 4 - 10 kullekin ehdokkaalle vastauksesta.

Ensimmäisenä vastausvuoron sai valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen:

Väyrynen on se ulkoministeri, joka viitoitti 1990-luvulla Suomen sitoutumaan YK:n Rion-julistuksen (1992) tavoitteisiin. Tuon ohjelman syntyvaiheissa sovittiin poliittisella tasolla ihmisperäinen syyllisyys ilmaston lämpenemiseen, ja sitä todistamaan valjastettiin sitten mm. IPCC. Niinpä ei ole ihme, että Väyrynen, joka tietääkseni ei koskaan ole tuntenut olleensa väärässä, sujuvasti viittasi myöhempiin vastaaviin julistuksiin. Väyrynen epäilemättä tuntee nuo uudemmatkin tavoitteet ja ilmeisesti tietoisena niiden vaatimista rahavirroista myös estottomasti tukee niitä. Annetaan byrokratian tuntemisesta piste.

Väyrysen mainitsemat myrskyjen, kuivuuden, tulvien ym. lisääntyminen (heinäsirkat, rakeet ja jokin muukin jäivät mainitsematta) ei kuitenkaan saa pontevaa tukea edes IPCC:n raporteista. Väyrysen äärisääkytkökset eivät voi olla noin vaan totta. Myrskyt, tulvat ja jopa heinäsirkat ovat olleet riesanamme ikiajat. Siispä vähennetään todellisuudentajun puutteesta piste, vaikka Väyrynen ankarasti protestoisi arviotani.

Väyrynen viittaa myös hallitsemattomaan väestönkasvuun ja sen aiheuttamaan muuttoliikkeeseen. Tämä ilmiö on toki totta, mutta ilmaston kanssa sillä ei liene yhteyttä. Niinpä yhdestä oikeasta havainnosta väärässä kontekstissa ei voi antaa plussaa.

Väyrynen ei oikeastaan puhu totta kuin YK:n ohjelmista (byrokraattisesti) ja ongelmallisesta väestönkasvusta, mutta ilmastoasiat jäävät propagandistisiksi tai jopa valheellisiksi. Annetaan Väyryselle kouluarvosana 4.

Toisena pajatson tyhjennystä sai yrittää valtiotieteen maisteri Tuula Haatainen:

Myös Haatainen nosti väestönkasvun esiin, mutta hänellekään en anna pisteitä asiasta, sillä ilmastosta oli kysymys. Puhumalla uusista "pakolaisaalloista" Haatainen osoitti, ettei tunne tosiasioita. Nimittäin vuosien 2014 - 2015 hallitsemattoman väestötulvan Eurooppaan pääosin aiheuttivat laittomiksi siirtolaisiksi yrittävät. Ilmastopakolaisia joukossa ei ollut mutta elintasopakolaisia sitäkin enemmän. Haatainen totesi tärkeimmäksi toimeksi kehitysyhteistyörahojen lisäämisen, joten miljardit varmasti vuosittain livistäisivät liukkaasti etelään, jos Haatainen valittaisiin.

Haatainen epäili merenpinnan nousevan, jos mitään ei tehdä. No, merenpinta on noussut viimeisten reilun 10000 vuoden aikana noin 120 metrillä vaikkakin viimeisinä vuosituhansina hidastuen. Edellisen vuosisadan aikana nousuvauhti oli keskimäärin noin 1,5 millimetriä vuodessa. Kun Haatainen ei kertonut, millä sosialidemokraattisella loitsulla jokseenkin harmiton merenpinnan nousu pysäytetään, eikä hänen mahdollisella valinnallaan liene muutenkaan vaikutusta nousuvauhtiin suuntaan tai toiseen, jäävät pisteet saamatta.

Haatainen mainitsi myös tarpeen katkaista ilmaston lämpeneminen ja mainitsi nimenomaan Afrikan, jossa asiasta hänen mukaansa kärsitään eniten. Olen tutkinut melkoisen paljon ilmaston lämpenemistä paitsi fysikaalisena ilmiönä maantieteellisesti ja myös vaikutusanalyysien kautta. Sanoisin sen perusteella, että lämpenemisilmiö näkyy Afrikassa hyvin heikkona, eikä sen torjunta siksi ole agendalla missään Afrikan maassa kuin yhdessä suhteessa. Se on äänekäs huuto saada valtavasti rahaa lisää kehitysapuun. Mutta itse ilmastonmuutoksen torjuntaan ainutkaan Afrikan maa ei itse ole valmis panostamaan mitään.

Kun toimittajat vähän pyysivät konkretisoimaan toimia, joita Suomessa pitäisi tehdä, Haatainen korosti päästöjen vähennyksiä mm. energiantuotannossa ja liikenteessä. Jos me panostaisimme kaikkemme noihin asioihin ja muuttaisimme koko Suomen hiilineutraaliksi - siis käytännössä palaisimme parinsadan vuoden takaiselle halkolämmityksen ja hevosvetoisuuden elintasollemme - voisimme IPCC:nkin käyttämien ilmastomallinnusten mukaan vaikuttaa kenties jopa asteen kymmenestuhannesosan verran globaaliin alailmakehän keskilämpötilaan vuonna 2100.

Haataisen haavemaailman kuvituksilla ei saada pelastettua maailmaa eikä merenpintaa, mutta sillä voidaan tuhota Suomi taloudellisesti - siitä miinusta. Kouluarvosana on 4-. 

Sitten oli vuorossa kasvatustieteen maisteri Laura Huhtasaari: 

Huhtasaari totesi yhden järkevän lauseen heti aluksi: "Eihän tällä pallolla mitään hätää ole, mutta ...". Tästä piste.

Sitten Huhtasaari väitti Afrikan väestöräjähdyksen aiheuttavan kuivuutta, mikä ei tietenkään ole totta ja seurauksena miinus. Kasvava väestö voi tietysti kuluttaa kestämättömästi pinta- ja pohjavesiä, mutta ei sitä kuitenkaan kuivuudeksi kutsuta. Se voi olla vaikkapa juoma- ja kasteluveden puutetta. Ja sitten vastaus siirtyikin aivan muihin ja kysymykseen liittymättömiin asioihin kuten juomaveden valmistamiseen. 

En kiistä, etteikö puhtaan veden saanti olisi monille sadoille miljoonille afrikkalaisille ja aasialaisille moninkertaisesti ilmastonmuutoksen torjuntaa tärkeämpää, mutta kun vastaus ei liittynyt kysymykseen, en voi antaa pisteitä. Väestönkasvu erityisesti Afrikassa oli selvästi Huhtasaarenkin mielessä jonkinlaisena huolena.

Yhden järkevän lauseen ansiosta saa toistaiseksi korkeimman kouluarvosanan 5-. Jäin kuitenkin miettimään, missä se uskonnonopettajan rukouskutsu viipyi. No, jos pallolla ei hätää, niin miksipä sitä turhaan ...

Neljäntenä vierailijaprofessori Pekka Haavisto: 

Vaikka professoriksi esittäytyvä Pekka Haavisto on tosiasiassa vain ylioppilas noin koulutustaustaltaan, yritän suhtautua tapaukseen vakavasti. Silti on annettava yksi miinus harhaanjohtavasta oppineisuudesta.

Ymmärsin Haaviston jakavan Väyrysen ja Haataisen huolet, jotka tosin eivät olleet ilmaston suhteen todellisia. Haavisto vaikutti Väyrysen lailla sitoutuneelta UNEPin 2030 tavoitteisiin, jotka pitävät sisällään rajuja ilmastotavoitteita ja niiden myötä hyvin isoja tulonsiirtoja meiltä etelän maille.

Haavisto nosti toisena asiana esille Afrikan metsittämisen, joka voi käsitykseni mukaan vaikuttaa ilmastoon ainakin paikallisesti. Tästä on pakko antaa piste. Haaviston puheen loppu meni Afrikan väestöräjähdyksen torjuntaan, joka on todellinen haaste, mutta se ei ole vastaus ilmastokysymykseen. Haavisto saa pääsee kärkeen tassatuloksella Huhtasaaren kanssa kouluarvosanalla 5-.

Aika hankkia toppatakki ja huopatossut

Kirjoittaja on professori ja Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, Antero Järvinen. 

Professori Antero Järvinen rautu-
tutkimuksen parissa

Teologiaa ehkä lukuun ottamatta tieteessä ei ole lopullisia totuuksia. Esimerkiksi Takuro Kobashin tutkimus (2017) osoitti, että lähes kaikki mitä Grönlannin sulamisesta kerrotaan on joko liioiteltua tai väärin. Napapiirin seudut ovat ilmastollisesti maapallon äärevimpiä paikkoja. Siellä voi olla kesällä 40 asteen helle ja talvella 70 astetta pakkasta. Pelkästään luonnon suunnaton, normaali vaihtelu pudottaa ilmaston ennustamisyritykset tarot-korttipovaamisen tasolle.

Grönlannin lämpötila on hieman laskenut vuodesta 2005 lähtien. Saaren huipun normaali heinäkuun lämpötila on ollut noin -10 astetta, mutta kesällä 2017 saavutettiin uusi kylmyysennätys, -33 astetta. 8000 – 7000 vuotta sitten Grönlannissa oli 3 - 5 astetta nykyistä lämpimämpää. Jääpeitteen pinta-ala saavutti kaikkien aikojen minimin 5000 – 3000 vuotta sitten. Skandien vuoristojäätiköt hävisivät tuolloin kokonaan. Huippuvuorilla oli jopa kuusi astetta ja Baffininsaarella Kanadassa viisi astetta lämpimämpää kuin nyt.

Kuva 1: Grönlannin vuosittaiset lämpötilamuutokset arvostetun Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen ilmastotutkimus-
yksikön mukaan. Kuvan 30 vuoden liukuvien keskiarvojen kuvaajista näkyy selvästi noin 60 - 70 vuoden lämpenemisen
ja viilenemisen sykli, joka johtunee pääosin Atlantin merivirtausten luonnollisesta vaihtelusta. Viimeisen 100 vuoden aikana lämpimin 30 vuoden jakso Grönlannissa on ollut 1922 - 1951. Se oli noin 0,3 astetta lämpimämpi kuin jakso 1988 - 2017. 

Arktinen alue oli myös kesäisin jäästä vapaa, mitä ei ole tapahtunut nykyisen ilmastovaiheen aikana. Merijään laajuus Islannin pohjoispuolisilla vesillä oli myös roomalaisella lämpökaudella (200 eKr. - 400 jKr.) ja keskiajan lämpökaudella (900 - 1400 jKr.) huomattavasti suppeampi kuin nyt.

Jäätiköistä irtoavat lohkareet eivät ole sulamisen merkki. Jäätiköt lohkeavat jatkuvasti ja riippumatta siitä, ovatko ne kutistumassa vai laajenemassa. Grönlannin jäätiköiden muutoksia on seurattu vuodesta 1870 lähtien. 80 prosenttia niiden perääntymisestä tapahtui jo ennen vuotta 1946. Maailmansodan päätyttyä ihmiskunta on päästänyt ilmakehään suunnattoman määrän hiilidioksidia, minkä olisi teorian mukaan pitänyt johtaa huomattavasti nopeampaan jäätiköiden sulamiseen.

Ilmastomallien mukaan arktisen alueen olisi pitänyt myös lämmetä muita alueita paljon voimakkaammin, mitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Grönlannin länsi- ja itäpuolen yli sata vuotta pitkissä lämpötilasarjoissa ei näy lämpenemistä, mikä on erikoista, kun kyseessä pitäisi olla ”yksi maailman nopeimmin lämpenevistä alueista”.

Sääshokitko turvapaikanhakijatulvan takana?

Seuraavassa tekstissä on lainattu Iltalehden juttua 26.12.2017 "Tutkimus: Ilmastonmuutos kasvattaa turvapaikanhakijoiden virtaa EU:hun - ”sääshokkien” vaikutus havaittiin selvästi". Iltalehti on

Kuva 1: Iltalehden jutun kuvitusta

löytänyt jutun BBC:n verkkosivuilta, mihin on linkki alempana. Samasta lähteestä lienee myös tämä Helsingin Sanomien artikkeli.  BBC:n lähteenä on tuoreimmassa Science-lehdessä julkaistu artikkeli "Asylum applications respond to temperature fluctuations", jonka laatijoina ovat Columbian yliopiston tohtorikoulutettava Anouch Missirian ja ilmeisesti hänen kouluttajansa Wolfram Schlenker.

Todettakoon nyt heti alkuun varoitukseksi kriittiselle lukijalle, että tuo "tutkimuspaperi" on osoitus osin hämmästyttävästä tutkimuksellisesta ammattitaidottomuudesta, mikä valitettavasti on melko tavanomaista mm. nykyisen postmodernin ympäristö- ja ilmastotutkimuksen saralla. Ja aivan yhtä tavanomaista on se, että näitä "tutkimustuloksia" kansanomaistetaan jokseenkin kritiikittömästi uutisiksi - oikeastaan valeuutisiksi -  Iltalehden ja BBC:n kaltaisissa julkaisuissa. Mutta jos varoituksesta huolimatta haluat lukea, miksi niin tämä tutkimuspaperi kuin siitä kirjoitetut jutut ovat lähinnä ilmastopoliittista propagandaa, voit jatkaa. Olen sisentänyt ja kursivoinut lainaamani Iltalehden ja BBC:n artikkelien lainaukset. Normaaliteksti niiden välissä on minun pohdiskeluani.

Iltalehti: Ilmastonmuutos lisää jo nyt turvapaikanhakijoiden määrää EU:n alueella, kertoo brittimedia BBC.

Tuore tutkimus tarkasteli 103 maan tilannetta ja tiedemiehet huomasivat, että pakolaisten määrä kasvoi lämpötilojen noustua yli 20 asteen alueilla, joilla kasvatetaan ruokaa. Tutkimuksen perusteella nimenomaan lämpötilan nousu vaikutti ihmisten tarpeeseen paeta kotiseudultaan. Lämpötilan lasku 20 asteen alapuolelle ei saanut aikaan samanlaista vaikutusta.

Vuosina 2000-2014 noin 350 000 ihmistä haki turvapaikkaa Euroopan Unionin alueelta joka vuosi. Suurin osa hakijoista tuli Afganistanin ja Irakin kaltaisilta alueilta.

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin niin sanottujen "sääshokkien" vaikutusta turvapaikanhakijoiden määrään. Tulosten perusteella EU:n alueelle pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrällä ja maissia kasvattavien maiden, kuten Pakistanin, keskilämpötiloilla on selkeä yhteys.

Asiallinen tutkimushypoteesi siis menisi jotenkin näin:

1. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikuttavammat tai yhä useammin esiintyvät sääshokit vaikuttavat maatalouteen pienentämällä satoja.
2. Pienentyneet sadot ja sääshokkien stressi aiheuttavat levottomuuksia paikallisissa yhdyskunnissa.
3. Levottomuudet ajavat osan väestöstä etsimään turvaa EU-maista.
4. Jos em. kytkennät ovat totta, pitäisi sääshokkien näkyä selvinä uusina poikkeamina säätilastoissa, niillä pitäisi olla vaikutus maatalouden tuotantotilastoihin ja näiden pitäisi jollain viiveellä näkyä kasvaneina turvapaikanhakijoiden määrinä.
5. Sääshokkien ja maastalähdön syy-yhteys todistetaan sulkemalla muut jälkimmäiseen vaikuttavat tekijät pois.

Selvä juttu. Tutkijat ovat maininneet toimittajille hyvinä esimerkkeinä Afganistanin sekä Pakistanin ja jälkimmäisen yhteydessä maissin. Katsotaan ensin säätilastoista, miten Afganistanin keskilämpötila on tutkijoiden tarkastelukaudella vaihdellut (em. hypoteesin kohta 1). Hain yhdestä maailman arvostetuimmasta sääaikasarjasta, HadCRUT4:stä, Afganistanin alueen kuukausikeskilämpötilapoikkeamat ja laskin niistä talviajan ja kasvukauden keskilämpötilojen muutoksen kuvaajan alla olevaan kuvaan 2.

Kuva 2

Kuvasta näkyy, että Afganistanin eri vuodenaikojen lämpötilat ovat vähän vuosittain vaihdelleet lyhyehkönä tutkimusajankohtana. Talvilänpötilojen ääripäiden ero on 4,4 astetta ja kevään, kesän ja syksyn keskimääräinen satokausien aikainen lämpötilaero on vain 1,5 astetta. Ei siis mitään normaalista vuosittaisesta vaihtelusta poikkeavaa. Vuosiarvojen lineaariset trendikuvaajat sojottavat vaakasuoraan talvisarjaa lukuunottamatta, joten ilmastollinen muutos on ollut olematonta. Jo tämän kuvaajasarjan perusteella on selvää, että Afganistanin lämpötiloissa ei vuosina 2000 - 2014 tapahtunut mitään keskimääräisestä suuresti poikkeavaa. HadCRUTin hilapisteiden mittaus- ja laskentavirheet sekä muut epävarmuustekijät huomioiden emme voi sanoa, että Afganistan olisi tuon jakson aikana lämmennyt tai viilentynyt edes talvien osalta yhtään. Sääshokeista ei näy merkkejä kuvaajissa.

Iltalehti: Tutkijat uskovat, että korkeammat lämpötilat pienentävät satoja, vahingoittavat maan bruttokansantuotetta ja lisäävät aggressiivista käytöstä.

Kun Afganistanin lämpötila ei noussut tutkimusaikana, ei satojen pieneneminen voi silloin tietenkään johtua korkeammista lämpötiloista. Mutta katsotaan seuraavaksi maan viljasatoja tutkimusaikana. Hain satotiedot FAO:n tilastoista kuvaan 3.

Kuva 3: Afganistanin vuosittainen viljasato ja väestömäärä FAO:n mukaan

Kappas vaan! Afganistanin vuosittainen viljasato (punainen kuvaaja, vasemmanpuoleinen akseli) näyttää yli kolminkertaistuneen tutkimuksen 15 vuoden aikana. Minä en oikein ymmärrä, miten tutkijat Missirian ja Schlenker ovat saaneet Afganistanin kasvaneen sadon pienenemään olemattoman lämpenemisen perusteella. Ehkä he ovat postmodernien tutkimustapojen mukaisesti tehneet ihan omat virtuaaliset aikasarjansa, joissa lämpötilat todellisuudesta välittämättä nousevat ja sadot pienenevät?

Laskeskelin, että kun vuonna 2000 noin 20 miljoonalle afgaanille jäi vuoden sadosta viljaa (tasaisesti jaettuna) hieman vajaat 100 kiloa per henkilö, jäi sitä vuonna 2014 reilut 200 kiloa. Väestönkasvusta huolimatta viljasato per capita on siis kasvanut. Voisiko turvapaikkaa EU-maista hakevien afgaanien määrän kasvu johtua siitä, että nyt on antaa nuorille miehille matkaeväät mukaan pitkälle matkalle? Lopputulemana Afganistan-tarkastelusta väittäisin, että tutkijoiden hypoteesin kaksi ensimmäistä kohtaa eivät toteutuneet, jolloin hypoteesi kaatui jo alkumetreillä.

Vihreä tyrannia

Kirjoittaja professori Antero Järvinen

Britti Rupert Darwall on kirjoittanut ajatuksia herättävän ympäristö- ja ilmastokirjan Green Tyranny

Rupert Darwall on analysoinut monille tahoille strategioita ja
politiikkaa. Hänen kirjojaan on saatavilla mm. Amazonilta.

(”Vihreä tyrannia”; Encounter Books, 334 sivua). Esittelen kirjan lyhyesti, koska epäilen, että sitä ei tulla koskaan suomentamaan eikä juuri noteeraamaan mediassa. Kirjan luettuaan jokainen voi arvioida sen itse. Neljä vuotta aikaisemmin sama mies kirjoitti ilmastonlämpenemisen historian (The Age of Global Warming. A History; 2013). Uusi, hyvin dokumentoitu kirja käsittelee 24 luvussa samaa aihepiiriä, mutta nyt pääkohteena on Eurooppa, meitä kiinnostavasti erityisesti Ruotsi ja Saksa. Kirjoituksen aihepiiriin liittyvä kuvitus on kirjoittajan ja osin Ilmastorealismin ylläpitäjän valitsemaa.

Saksa

Darwall kertaa aikaisemmin eri yhteyksissä esillä olleet vihreän liikkeen Kansallissosialistisen Saksan aatemaailmassa olevat juuret, mihin kirjan alaotsikkokin (Exposing the Totalitarian Roots of the Climate Industrial Complex) viittaa. Sekä natsismi, joka sekin juurtui maailman tieteellisimpään yhteiskuntaan, että 1970-luvulla syntynyt vihreä liike vastustavat valistusajan kehitysaatetta. Toista maailmansotaa edeltävästä Saksasta on peräisin muun muassa uusiutuvan energian suosiminen. Natsit olivat vihreiden tavoin yltiöoptimistisia tuulienergian suhteen. Kruppin tehdas suunnitteli jopa 540 metriä korkeita tuulimyllyjä. Vuonna 1932 kansallissosialistinen energiapolitiikka väitti, että tuulimyllyt toisivat miljoonille saksalaisille työtä, nykyisen kielenkäytön kaltaisia alkemistisia ”vihreitä” työpaikkoja. Autot käyttäisivät kotimaista biopolttoainetta, ihmiset söisivät kasviksia jne. Himmler ja Goebbels edustivat Kansallissosialistisen puolueen vasenta laitaa. Himmler rakennutti Dachaun keskitysleirille suuria kasvihuoneita, joiden homeopaattisesti ja orgaanisesti viljeltyjen tuotteiden vaikutuksia testattiin vangeilla.

Green Tyranny -kirjan kansikuva

Äärioikeistolaisten lisäksi Vihreät ovat vetäneet puoleensa äärivasemmistolaisia. Sodan aikana Yhdysvalloissa maanpaossa olleet Frankfurtin koulukunnan vasemmistolaiset Herbert Marcusen johdolla palasivat kotimaahansa kera kehittämänsä marxilaisen, antidemokraattisen ympäristöaatteen, opin, joka omaksuttiin laajasti myös amerikkalaisissa yliopistoissa. Eräs herätyksen saaneista oli Saksan tuleva ulkoministeri ja Vihreiden keulakuva, militantin Revolutionärer Kampf -ryhmän johtaja Joschka Fischer. Länsi-Euroopassa hullu vuosi 1968 huipentui mellakointiin. Saksassa jotkut frankfurtilaiset, jotka kouluttautuivat Palestiinassa terroristeiksi, alkoivat natsityyliin murhata kapitalisteja ja juutalaisia.

Kun Euroopan vihreän liikkeen äiti Saksan Vihreät perustettiin 1980, mukana oli useita entisiä kansallissosialisteja. Aurinko, swastika eli hakaristi, oli 1940-luvun Saksassa tärkeä uusiutuvan energian symboli. Vihreän puolueen ensimmäisen logon, auringonkukan, suunnitteli natsi Joseph Beuys. Amerikan ympäristöliike keskittyi hyönteismyrkkyjen kieltämiseen (mm. Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät”, 1962) samaan aikaan, kun Ruotsi otti hampaisiinsa hiilen, yleisimmin käytössä olevan energianlähteen, ja teki happosateista maailman tärkeimmän ympäristöongelman.

Kaksi kenraaliharjoitusta 

Happosateet ja niiden ”aiheuttamat” metsäkuolemat sekä kylmänsodan aikainen kauhukuva

”Ydintalvi aiheuttaa maailmanlopun. –
Ilmastonlämpeneminen aiheuttaa maailmanlopun.”

maailmanlaajuisesta ydintalvesta, ydinsodan aiheuttamasta jääkaudesta, olivat kenraaliharjoituksia, joilla vietiin läpi niitäkin massiivisempi teollistuneen kapitalistisen yhteiskunnan ”aiheuttama” kauhukuva, katastrofaalinen ilmaston lämpeneminen fossiilisten polttoaineiden käytön vuoksi. Näistä kolmesta ympäristöpelottelusta kaksi, happosateet ja ilmastonlämpeneminen, sai alkunsa Ruotsissa ja kolmas, ydintalvi, levitettiin Moskovasta Tukholmaan. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa (ETYK) Helsingissä 1975 Neuvostoliitto käytti ympäristöpropagandaa strategisesti hyväkseen, kun Leonid Brezhnev yritti viedä lännen huomion ihmisoikeuskysymyksistä ympäristökysymyksiin.

Sosiaalidemokraateilla Olof Palmen johdolla oli pakottava tarve mobilisoida ympäristöliike kylmän sodan poliittiseksi työkaluksi kapitalistisen ja kommunistisen leirin välisessä kilpailussa, joka päättyi vasta Neuvostoliiton lakkauttamiseen 18.12.1991. Ruotsin puolueettomuus oli sumutusta, sillä kylmän sodan alkuvuosista lähtien Ruotsilla oli salainen sotilaallinen liittosuhde Washingtonin kanssa. Neuvostoliitto tiesi suhteesta, mutta Ruotsin kansa ei. Palme, nuoruudessaan kiihkeä antikommunisti, pelasi vaarallista suurvaltapeliä elämänsä loppuun asti. Darwall esittää suurlähettiläs Bo Theutenbergin päiväkirjaan nojaten ajatuksen, että joku lopulta kyllästyi kaksinaamaisuuteen Sveavägenillä 28. helmikuuta 1986.

Palmen ystävä ja tieteellinen neuvonantaja Bert Bolin kunnostautui pelottelemalla happosateiden aiheuttamilla maailmanlaajuisilla metsäkuolemilla. Myöhemmin hän oli keskeisessä roolissa ilmastonlämpenemispropagandan käynnistämisessä, minkä vuoksi hänet valittiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC, 1988) ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. UNEP, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma, oli sekin Palmen poikien temmellyskenttää. Ruotsista happosadehysteria levisi Saksaan ja uudelle mantereelle. Happosade oli prototyyppi, joka sisälsi ilmastonlämpenemisen ainekset: huolestuneet tiedeihmiset, hyvää tarkoittavat kansalaisliikkeet, sinisilmäiset poliitikot ja sensaatiohakuisen median. Vihan kohde oli sama: fossiiliset polttoaineet, erityisesti hiili. Merkittävä ero oli se, että happosadekatastrofista puhuttiin preesensissä, mutta ilmastonlämpenemisestä puhutaan futuurissa. Lämpenemisen uhkakuvia muutetaan juoksussa ja niiden toteutumisaikataulua siirretään yhä kauemmaksi. Vain ilmastotieteessä tämä on mahdollista.

Kommentti kirjan ulkopuolelta: Suomessa oli 1980-luvun alussa useita kylmiä kesiä, jolloin männyt

Happosadehysterian uhkia
sarjakuvataiteilijan kuvaamana

ruskettuivat pahasti. Media tarttui aiheeseen ja sai puolelleen joitakin tutkijoita kuten Erkki Lähteen ja Satu Huttusen. Professorinstatus antoi uskottavuutta väitteille ilmansaasteiden aiheuttamista tuhoista. Rahaa ja valtaa virtasi metsävaurioprojekteihin. Melko pian happosateet kuitenkin haudattiin tiedepiireissä kaikessa hiljaisuudessa niin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa, Ruotsissa kuin Suomessa, kun tosiasiat eivät tukeneetkaan niitä metsäkuolemien syntipukkina. Suomessakin oli pieni joukko tutkijoita, kuten Metsäntutkimuslaitoksen Risto Jalkanen, jotka ymmärsivät, että ilmiön taustalla olivat poikkeuksellisen sateiset ja kylmät kesät, jotka edistivät puita kiusaavan surmakkasienen kasvua ja siten versosurman leviämistä.

Toisinajattelevat tutkijat kuten norjalainen geologi Ivan Rosenqvist 1984 buuattiin ulos tieteellisistä konferensseista. Yhdysvaltalainen ympäristötieteilijä Fred Singer aiheutti pahennusta sanoessaan, että miljoonan dollarin metsäongelmaa ollaan torjumassa miljardin dollarin ratkaisuilla. Media ei kuitenkaan halunnut kuunnella, että luonto oli itse aiheuttanut tuhonsa, vaan piti viimeiseen asti kiinni ihmissaasteteoriasta. Päät kääntyivät vasta, kun puut olivat karistaneet sienet hartioiltaan ja kasvoivat yhtä vihreinä kuin ennen kohua. Happosadetuho muuttui hetkessä ympäristöskandaalista vaietuksi tiedeskandaaliksi. Vannoutuneita poliittisia ekomatkaajia se ei haitannut, koska he etsivät aina edestään seuraavaa katastrofia katsomatta taakseen toteutuiko edellinen uhkakuva vai ei.

Ruotsin ympäristöministeri Birgitta Dahl, joka puolusti muun muassa Pol Potin ja punaisten kmerien kansanmurhahallitusta Kambodžassa, hyökkäsi Margaret Thatcherin ”likaisen” Englannin kimppuun ja lapioi ruotsalaista rahaa sikäläiselle ympäristöjärjestölle (Friends of the Earth). Ruotsin hallitus perusti Lontooseen vuonna 1982 jopa happosadesihteeristön (The Secretariat against Acid Rain), jonka kautta se pesi järjestöille 15 miljoonaa kruunua vuosittain. Britit valittiin kohteeksi, vaikka Itä-Saksan ja Puolan päästöt olivat kymmenen kertaa Englantia suuremmat.

Blogisti debatoimassa professori Atte Korholan kanssa ilmastonmuutoksesta Radio Deilla

Sain eilen 3.10.2017 iltapäivällä puhelinsoiton Radio Dein toimittajalta. Hän selitti aluksi, mistä oli saanut yhteystietoni, ja sitten esitti melkoisen määrän ilmastonmuutosaiheisia kysymyksiä, joihin vastailin lounaani valmistelun ohessa. Puhelun lopuksi toimittaja esitti kutsun tänään (4.10.) aamulla suorana lähetettävään Dein ohjelmaan, Viikon debattiin, jossa aiheena olisi ilmastonmuutos. 

Kun kyselin, kenen kanssa pitäisi debatoida, toimittaja ehdotti jotakuta vihreää poliitikkoa. Minä annoin ymmärtää, etten ole kiinnostunut jankuttamisesta henkilöiden kanssa, joiden suhtautuminen aiheeseen usein on herkän uskonnollinen ja vähemmän faktoihin pureutuva. Taisin vihjata, että keskustelisin mieluummin jonkun edes vähän asiaan perehtyneen kanssa. No, parin tunnin kuluttua tuli tieto, että Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola olisi käytettävissä lähetykseen, ja minä myös sitten lupauduin.

Aamuinen kokemus oli minulle avartava, sillä en ole muutamaa kauan sitten tehtyä haastattelua lukuun ottamatta joutunut juoksemaan mediastudioissa ja varsinkaan suorissa lähetyksissä. Jätän kokemukseni muun kommentoinnin pääosin niille lukijoille, jotka jaksavat tuon pitkän lähetyksen kuunnella. Olen blogin kautta sitä kuuntelevia palkinnut leikkaamalla pari pitkähköä radiomainosjaksoa pois.

Olen käynyt kuuntelemassa muutamia professori Korholan luentoja, nähnyt häntä joissakin debateissa sekä kuullut ja lukenut hänen käsityksistään valtamediasta. Muutaman Korholan tutkimuspaperinkin olen lukenut. En kuitenkaan tunne Korholaa, eikä hänellä liene ollut mitään käsitystä minusta. Ehkä siksi hän suostuikin debattiin? Suostuisiko toista kertaa? Ehkäpä, sillä ei tuo debatti mennyt ainakaan kammoamani jankkaamisen puolelle tai ollut muutenkaan epäkorrektia. Mutta sanon kuitenkin yhden asian, joka särähti korvaani pariin kertaan.

Professori Korhola luonnehti minua pariin otteeseen ehkä hiukan vähättelevästi kansalaistieteilijäksi ja osittaistotuuden siementäjäksi. Vaikka Korholan ilmaukset eivät sinänsä olleet loukkaavia, niitä voi kutsua ad hominem -argumentoinniksi, jota minun opiskeluaikanani korkeakouluissa – ja myöhemmin myös työelämässä – opetettiin välttämään. Sen käyttämisestä kun voi kuulijoille jäädä epäilys, että asia-argumentit ovat loppumassa.