Se, mikä menee ylös, tulee myös alas

Edellisestä alemman troposfäärin lämpötilakatsauksesta on jo neljä kuukautta. Tuo viime helmikuun katsaus näytti osuvan alemman ilmakehän El Nino -piikin kohdalle, sillä silloin mitattiin korkeimmat kuukausikohtaiset poikkeamat. Neljä kuukautta tuon jälkeen voi oikeastaan summata kehityksen yhteen vanhaan fraasiin: "Se, mikä menee ylös, tulee myös alas." Lähes vapaassa pudotuksessa ovat anomaliat nimittäin olleet.

Globaalisti helmikuusta kesäkuuhun on pudotusta 0,5 astetta. Suurimmat pudotukset on nähty arktisella alueella (-0,8 °C) ja tropiikissa (-0,7 °C). Pienimpiä pudotukset olivat Antarktikalla (-0,16 °C) ja eteläisen pallonpuoliskon ekstratropiikissa (-0,28 °C), joiden lämpötiloihin nyt jo hiipunut Nino-ilmiö näytti vaikuttaneen vähiten.

Olen yllä olevat tiedot laskenut RSS-satelliittisarjan TLT-taulukosta, jota olen perinteisesti käyttänyt. Kävin myös hakemassa toisen satelliittisarjan, UAH:n, havainnot, jotka näyttävät hyvin samanmukaisilta. Alla graafina molempien globaalit arvot yhdessä erään ilmastomallinnussarjan keskiarvon kanssa. Todettakoon, että tuon punaisella piirretyn ilmastomallinnuksen trendi näyttää noin kymmenkertaista lukemaa verrattuna mitattuihin arvoihin, mutta EU:ssa ja Suomessa tehdään ilmastopolitiikkaa edelleen siihen luottaen.

Kuva 1

Pudotus ei jatkune yhtä jyrkkänä tämän vuoden jäljellä olevina kuukausina, mutta pudotusta niinäkin tulee, jos itäisen Tyynenmeren virtaukset toimivat siten kuin ennustetaan. Eli ollaan menossa kohti La Nina -tilaa, jonka pituudesta ei kukaan taida tarkasti tietää. Keskeisiä jännityksen aiheita ovat tietysti sukelluksen syvyys ja kesto, jotka mm. ratkaisevat sen, palautuuko lineaarisella regresiolla laskettu lämpenemistauko joskus ensi vuonna tai seuraavana ja yli 20 vuoteen venyneenä.

Mannerheim, Taalas ja johtajuus kriiseissä

Kesätoimituksilla on pulaa jutuista nyt, kun Brexit ei tuonutkaan heinäsirkkoja, ruttoa ja muita maailmanlopun enteitä eteemme. Yleisradiomme on löytänyt positiivisen sankaritarinan lohduttamaan lukijoitaan. Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas, joka siirtyi vuoden vaihteessa Maailman meteorologisen järjestön (WMO) pääsihteeriksi, on löytänyt itsestään Puumalassa lomaillessaan Mannerheimiin rinnastettavaa johtajuutta. Ylen juttu löytyy tästä linkistä: ”Nyt tulleet pakolaismäärät ovat vasta pientä alkusoittoa” – Ilmastonmuutoksen torjunta on otettava tosissaan.

Petteri Taalas Ylen jutun kuvituksessa

Katsotaanpa muutamien leikkeiden avulla, miten Taalaksesta tehdään marsalkkaa.

Osa maailman kriiseistä on ilmastopohjaisia ja niiden vaikutukset heijastuvat nopeasti myös Eurooppaan. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas johtaa huippuvirassaan ilmastonmuutoksen torjuntaa globaalilla tasolla. 

Tjaah... Mitä tarkoitetaan ilmastopohjaisella kriisillä? On selvää, että voimakas taifuuni tai hurrikaani voi aiheuttaa paikallisen kriisin, kuten katastrofeja käsittelevistä tietokannoista ja tilastoista voimme lukea. Samoin on satunnaisen kuivuuden ja muidenkin keskimääräisestä poikkeavien ilmastollisten poikkeamien suhteen. Niistä kuitenkin on selvitty aiempaa paremmin lähinnä sen vuoksi, että olemme teollisen kehittymisen ansioista kyenneet rakentamaan kestävämpiä taloja ja muuta infrastruktuuria. Lisäksi pystymme reagoimaan ilmastollisiin uhkiin sekä ennakoivasti että reaktiivisesti aiempaa paremmin kehittyneen havaintoverkostomme, tiedonsiirtokykymme, liikkumiskykymme ja parantuneen varallisuutemme ansiosta. Eikä noiden ääri-ilmiöiden trendeissä näy merkittäviä muutoksia mittaushistoriamme aikana.

Mutta Taalas ei taida puhua tästä asiasta. Hänen agendansa on ikiaikainen ilmastonmuutos, jonka torjuntaa hän ei hallintobyrokraattina edes johda, vaikka istuukin YK:n alaisen poliittisen meteorologisen järjestön johdossa.

Johtamiseen hän ottaa oppeja Mannerheimilta.

Vai että ihan Mannerheimilta! Nyt kiinnostukseni heräsi. Haluan tietää, miten Taalas soveltaa Mannerheimin oppeja ilmastonmuutoksen torjuntaan!

Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen mukaan ilmastonmuutos on ollut keskeinen tekijä esimerkiksi arabimaailman konflikteissa. Pahan kuivuuden koettelemissa maissa ruuan hinta nousi korkealle ja osaltaan aiheutti ihmisissä tyytymättömyyttä ja kapinallisuutta.

Hmmm... Tämä ei ainakaan tullut Mannerheimilta. Eikä varmaan muiltakaan kokeneilta sotilailta tai edes nykyajan konfliktintutkijoilta. Olen itse ollut pitkään töissä arabimaissa ja nimenomaan konflikteja siellä havainnoimassa. Ilmastonmuutos ei ollut minun havaintojeni mukaan edes pieni syy niihin muutamaan kymmeneen isompaan ja pienempään konfliktiin, joita viimeisen 20 vuoden aikana olen alueella havainnut. En silti kiistä, etteikö ilmasto olisi hitusen arabimaailmassakin vaihdellut, kuten se on vaihdellut kaikkialla ikiajat.

Radiohiljaisuus ohi!

Ilmastorealismissa on minun osaltani ollut pitkähkö ”radiohiljaisuus”. Se on ollut minulle tarpeen, sillä jo helmikuusta alkaen alkoi tuntua siltä, että aika ei riitä kaikkeen. Tuli melkoisia paineita keskittyä luottamustehtäviini, jotka olen aina priorisoinut kärkipäähän. Niiden päälle tuli omaisiini ja

muihin lähimmäisiini liittyviä velvoitteita, jotka minun arvomaailmassani menevät kaiken ohi. Noista on selvitty lievin vammoin. Lopuksi iskivät jääkiekon MM-kisat ja vaimon määräämät kevätkorjausurakat, joista ensimmäisestä olen jo toipunut mutta jälkimmäinen vielä on kesken. Nyt on kuitenkin pakko pitää pari huilipäivää, että yli 60-vuotiaat lihakset palautuvat, ja jaksavat rakentaa aitaurakan loppuun.

Kun en kaikkea normaalisti tekemääni kyennyt samanaikaisesti hantlaamaan, oli pakko jäädyttää joitakin asioita. Ilmastorealismia-blogi meni tauolle muutamien muiden vakiotekemisten ohella. Rehellisesti tunnustan, että en ole lukenut edes blogin yhteydenottolomakkeen kautta tulleita viestejä tai kaikkia sähköposteja. Olen siis käyttäytynyt huonon blogistin lailla. Korjausliike alkoi tänään, ja huomenna illansuussa ilmestyy ensimmäinen varsinainen ilmastoaiheinen bloggaus, jos selviän Suomenlahdelle suuntautuvalta sotahistorialliselta opastusreissulta suunnitellusti takaisin.

Sen verran olen jo lukenut palautetta, että jotkut ovat olleet huolissaan terveydestäni tai hyvinvoinnistani, ja toiset ovat lähes ärsyyntyneet hiljaisuudesta. OK – molemmille epäilyksille on ollut perusteensa. Olisi varmaan pitänyt ilmoittaa asiantila heti, kun hiljaisuus alkoi. Vaan kun en sitä itse aluksi tiennyt – varsinkaan en sen pituutta. Olen kuitenkin edelleen kirjoituskunnossa, ja koetan hyvittää kesän mittaan keväällä koettua ärtymystä.

Vaikka olen itse ehtinyt viime viikkoina lukea melko vähän ilmastotutkimuksesta tai energia-asioista, luulen kuitenkin pysyneeni tärkeimpien asioiden tasalla. Analyysini mukaan mitään katastrofaalista ei ilmastossa ole radiohiljaisuuden aikana tapahtunut, ellei sellaisiksi lasketa Tyynenmeren mahtavan El Nino -ilmiön taittumista ja nopeaa sukellusta kohti seuraavaa La Ninaa. Trooppinen Tyynimeri vapautti viime syksynä ja talvena paljon lämpöä ilmakehään, josta se seuraavien kuukausien aikana säteilee avaruuden pohjattomaan kaivoon samalla laskien syksyä kohden globaalia alailmakehän lämpötilaa reilusti alle edellisen vuoden vastaavien kuukausien. Tai sitä, että pohjoisen Atlantin vesien lämpötilat ovat jatkaneet laskuaan, mikä ei voi olla edelleen jatkuessaan vaikuttamatta meidän ilmastoomme hieman viilentävästi tulevien vuosien aikana.

Nautitaan siis nyt tästä lupaavan hienosta ja lämpimästä keväästä, joka toivottavasti tuo hyvän kasvukauden niin floralle kuin vaikkapa tänne lisääntymään tulleille muuttolintujemme poikasille.

Jos jotenkin haluat blogistia auttaa radiohiljaisuudesta toipumisessa, voit vaikkapa hyvällä kommentilla kertoa, mitä tietoja jäimme ilmasto- tai energiapolitiikan raportoinnin saralla kaipaamaan tauon aikana. Tai mitkä isot asiat ilmastotutkimuksessa jäivät raportoimatta? Muistetaan, että Ilmastofoorumi, Roskasaitti ja monet muut hyvät tiedon tahot eivät taukoilleet.

Ekoekonomisti Sixten Korkman ruorimiehenä ja eksyksissä

Kirjoittaja Mikko Paunio

WWF:n hallintoneuvoston jäsen Sixten Korkman kirjoitti 25.3.2016 Helsingin Sanomissa otsikolla "Toivoton tapaus?" periaatteessa sympaattisen kotimaista elvytystä puoltavan kolumnin. Ilmeisesti epäillen kotimaisten toimien tehoa nykytilanteessa hän kirjoittaa:

Suunta hakusessa?

"Paljon suurempi ongelma on maailmantalous. Se on kuin sumusäässä vaarallisille vesille ajautunut laiva, jolla ei ole kapteenia eikä ruorimiestä."

Tätä lausetta ja erästä toista kolumnin poliittisesti tarkoituksellista nyanssia ei voi ymmärtää eikä hyväksyä järkevän taloudenpidon näkökulmasta.

Sixten Korkman liittyi Pariisin kokouksen alla kansainvälisten (esim. Stern, Krugman) ja kotimaisten (esim. Sailas) tapaan siihen joukkoon ekonomisteja, jotka pitävät ilmastonmuutosta merkittävänä uhkana maailmalle. Erityisesti Sternin paljon kritiikkiä kollegoilta saanutta maksiimia, jonka mukaan ylettömän kalliit hillintäpolitiikkojen kustannukset ovat pitkässä juoksussa halvempi vaihtoehto laissez-faire -politiikalle, on yhä pidetty arvossa monien taholta.

Hiilidioksidi on heikko kasvihuonekaasu ja sen ns. ilmastosensitiivisyys on jatkuvasti tullut alaspäin jopa IPCC:n arviointiraporteissa. Ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta riippumaton hyvin voimakas El Nino ilmiö piti monien tiedemiesten mukaan liioiteltua uhkakuvaa yllä sopivasti Pariisin kokouksen alla.

Ekoekonomisti Sixten Korkmaninkin ja hänen WWF:n kannattamat hillintäpolitiikat ovat jo lisänneet epätasa-arvoa ja sosiaalista hätää energiaköyhyyden muodossa OECD-maissa (tuuli- ja aurinkovoima) ja ovat lisänneet nälänhätiä (liikenteen biopolttoaineet) ja estäneet energia- ja vedensäästöpolitiikoilla aliravitsemuksen ehkäisyä köyhimmissä maissa ja aiheuttaneet suuria ympäristöhaittoja esimerkiksi monokulttuurin edistämisen (liikenteen biopolttoaineet) muodossa. Viimeksi mainittu johtuu siitä, että kasvit varastoivat hyvin huonosti auringon energiaa ja näin biopolttoaineiden valmistus vaatii näin valtavat maa-alat.

YK:n kapteeni Ban Ki-moon ja maailman johtajat ruorimiehinä (ja Korkman ruorimiehen apulaisena ja neuvojenantajana) ovat suuressa viisaudessaan solmineet "sitovan" sopimuksen maailman dekarbonisaatiosta, joka merkitsee niissä maissa, joissa poliittinen sitovuus otetaan tosissaan paluuta jonkinlaiseen menneen ajan merkantilistiseen aikakauteen, jossa maailman fyysisen varallisuuden toivotaan pysyvän samana. 100 miljardin vuotuinen ilmastorahoitus on mekanismi, jolla vakiona pysyvää kakkua jaetaan erityisesti Suomen kaltaisilta mailta köyhien maiden johtajien Sveitsin tileille jenkkien kieltäydyttyä osallistumasta varallisuutensa uusjakoon.

Maailman kapteeni, ruorimiehet ja heidän apulaisensa ovat antautuneet Naomi Kleinin ja hänenkaltaistensa ihmisvihamielisten utoopikkojen edessä. Viittasin kirjassani Vihreä Valhe (Auditorium 2015) Naomi Kleinin aiempaan Kominternin ohjelmalliseen tapaan yllyttävään artikkeliin, joka julkaistiin Ison Britannian työväenpuolueen New Statemanissa parisen vuotta sitten. Klein laajensi artikkelin kirjaksi "Tämä Muuttaa Kaiken - Kapitalismi vs. Ilmasto" (Into 2015). Sen suomensi joukko suomalaisia aktivistitutkijoita joulumarkkinoille. Kirja lähtee siitä, että Adam Smith ja kivihiiltä käyttäneen höyrykoneen keksijät ovat alkusynnin tekijöitä eli syyllisiä maailman ympäristön kurjuuteen.

Laitavasemmisto on kaikessa hiljaisuudessa saanut uuden syyn utopioilleen aiemman pieleen menneen Marxin työväestön kurjistumisteorian tilalle. Kuitenkin utopiatkin ovat nyt kääntyneet päälaelleen. Ennen sentään utopiat olivat valoisia ja esimerkiksi bolsevikkien Warshavjankassa laulettiin, että "kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisten onnen on ehtona se" ja visiona oli taloudellinen kehitys ja unelma paremmasta.

Tänään naomikleinit, griinpiissit ja veeveeäffät perustelevat utooppiset tietoisesti köyhimpien ihmisten perustarpeita polkevat jopa luonnonkin kannalta viime kädessä tuhoisat politiikkansa luonnon - ei ihmisen - voimaannuttamiseen vedoten samalla kun heiltä ja jopa ekoPaavinkin suusta riittää tyhjää retoriikkaa köyhien puolesta.

YK:n köyhyyden hävittämisohjelmat ovat lopullisessa moraalisessa haaksirikossa, kun Maailmanpankki kieltäytyy Saksankin myötävaikutuksella lainoittamasta köyhimpien ns. IDA-maille välttämättömiä kivihiilivoimaloita samalla kun Saksa itse yhä tukevammin tukeutuu perusvoiman tuotannossa ruskohiileen.

K-kauppias maailmaa pelastamassa... Olisiko Väiski tehnyt samoin?

Sähköpostiini tupsahti paikallisen K-citymarketin mainos, jossa kehotettiin osallistumaan WWF:n tämänpäiväiseen kampanjaan. Ei olisi vanha K-kaupan Väiski lihatiskinsä takaa moiseen erehtynyt, mutta katsotaanpa, mistä on kysymys.

Kuva sähköpostini sisällöstä

K-citymarket kannustaa sinua osallistumaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle!

Lauantaina 19.3. kello 20:30-21:30 vietetään maailman suurinta ilmastotapahtumaa, WWF:n Earth Houria. Earth Hour sammuttaa symbolisena eleenä valot ilmaston puolesta jo kymmenettä kertaa. Tapahtuman tarkoituksena on innostaa ihmisiä ympäristöystävälliseen elämään. Tänä vuonna Earth Hour kutsuu kaikki mukaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle, sillä ruoka muodostaa noin viidesosan yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista.

Viime vuonna Earth Houriin otti osaa noin kaksi miljardia ihmistä ympäri maailmaa. Me K-citymarketissa haluamme kannustaa myös sinua osallistumaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle. Suurin osa kaupoistamme palvelee sinua lauantaisin klo 18 jälkeen, joten ehdit hyvin hakea kynttilät ja herkut illallista varten ja koota ystävät yhteen. Oman kauppasi aukioloajat löydät täältä…

Selvä juttu. Katsoin oman citymarketini aukioloajat, ja totesin, että se on tänään auki klo 21:00 asti. Kun kaupassa sen jälkeen suljetaan kassat, pannaan varastot yökuntoon ja vähän siivotaan, voinemme todeta, että kauppa itse ei kampanjaan osallistu. Sanoma on siis se, että minäkin tuota tapahtumaa kannatan, mutta tehkää te paremmin, sillä minä en nyt kerkiä muuhun kuin bisneksen tekoon. Kuulostaako jotenkin tekopyhältä?

No tekopyhä on koko Maantunti-tapahtuma – tai englantilaisittain Earth Hour. Sillä ei ole mitään vaikutusta ilmastoon eikä edes ihmisperäisiin hiilidioksidipäästöihin, jotka muodostavat 3-4 % koko maapallon päästöistä. Ehkä osallistuminen Earth Houriin saa jotkut ilmastonmuutoksesta ahdistuneet tai maailmanpelastamiseen addiktoituneet tuntemaan oireiden hetkellistä helpotusta, mutta todellisuudessa tällaiset mielikuvakampanjat saattavat vain siirtää ajatuksiamme pois todellisista ongelmista ja niiden ratkaisuista.

Öisen satelliittikuvan yläosassa keskellä näkyvä alue on
Pohjois-Korea. Siellä vietetään maan tuntia joka vuorokausi.

Nimittäin Earth Hourin kaltaisia todella isoja kynttiläillallisia vietetään 365 päivänä vuodessa. Niitä viettävät tuskin edes osaavat kuvitella K-kaupan tiskejä, joiden äärestä me voimme valita illallisemme raaka-aineet. Noin 1300 miljoonaa ihmistä on edelleen vailla sähköliittymää ja sen myötä tasaista valoa, kylmäketjun tarjoamaa ruokahygieniaa, sähköisiä apuvälineitä liesistä pesukoneisiin, reaaliaikaista tiedonvälitystä televisioineen, radioineen ja netteineen… Lukuun voidaan lisätä maan tunnin satunnaisina pakkoviettäjinä vielä 3-4 miljardia ihmistä, jotka saavat sähköä vain osa-aikaisesti, koska heidän yhteiskuntiensa sähköntuotanto on kapasiteetiltaan riittämätöntä tarpeisiin nähden.

Minä epäilen, että tuo ihmiskunnan enemmistö, joka kaikkien kyselyjen mukaan haluaisi hankkia itselleen sellaisen vakaan sähkön, joka meillä Suomessa on ollut jo vuosikymmenien ajan, epäilisi meidän järkemme valon sammumista kuullessaan Earth Hourin kaltaisista tapahtumista. Epäilyssä olisi minunkin mielestäni erittäin vahva looginen perusta.