Sipilän hallituksen ilmastopolitiikka: Työpaikat pidetään ja vienti vetämään

Ilmastonmuutos on otettu huomioon Juha Sipilän strategisessa hallitusohjelmassa. Katsotaanpa, millä tavalla ja vakavuudella se on tehty. Olen alla oleviin sisennyksiin kerännyt löytämäni asiaa koskevat kohdat löytämisjärjestyksessä, ja yritän niitä seuraavilla lyhyillä teksteillä kommentoida.

Ilmastonmuutos koetaan ns. uutena turvallisuusuhkana:

Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt etenkin Ukrainan kriisin seurauksena. Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden viilentyminen vaikuttaa alueen turvallisuuteen ja taloustilanteeseen. Keskinäisriippuvuus ja uudet turvallisuusuhat, kuten kyberuhat ja hybridivaikuttaminen sekä ilmastonmuutoksen seuraukset edellyttävät koko yhteiskunnalta uudenlaista varautumista ja valmiutta.

Avaamatta jää, millaisia seurauksia ilmastonmuutoksella olisi Suomelle sen lisäksi, että yksi kattohaikarapariskunta yrittää tänä keväänä tiettävästi ensimmäistä kertaa pesintää keskellä Kosken kirkonkylää.

Suomi on osa eurooppalaista ja pohjoismaista arvoyhteisöä. Vaikutamme aktiivisesti eurooppalaiseen ja globaaliin toimintaympäristöön. Suomi on pieni avoin talous, jonka pärjääminen perustuu suomalaisten tuotteiden ja palveluiden viennin menestykseen. Suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus kasvaa ja menestyä kiinteänä osana eurooppalaista sisämarkkinaa ja maailmantaloutta. Uusiutuvat luonnonvarat, arktinen ulottuvuus ja ilmastonmuutoksen torjunta avaavat mittavia mahdollisuuksia.

Mielenkiintoista – ilmastonmuutoksen torjunta avaakin mittavia mahdollisuuksia. Yhdistettynä muutamaan edelliseen sanaan mahdollisuuksilla tarkoitettaneen bisnestä.

Ekologiseen kestävyyteen liittyvät ongelmat, kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen liikakäyttö ja ympäristön saastuminen esimerkiksi Itämeressä haastavat myös Suomea.

Yllä olevassa virkkeessä ilmastonmuutos uhkana on liudentunut ongelmaksi.

Seuraavassa kappaleessa ei mainita ilmastonmuutosta, mutta ”päästöttömyys” ymmärrettävästi viittaa ainakin sen torjuntaan:

Päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä lisätään kestävästi niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin, ja omavaraisuus yli 55 prosenttiin sisältäen mm. turpeen. Tämä perustuu erityisesti bioenergian ja muun päästöttömän uusiutuvan tarjonnan lisäämiseen. Suurimmat mahdollisuudet saavutetaan nestemäisten biopolttoaineiden ja biokaasun tuotannon ja teknologian kasvattamisessa.
- Uusiutuvan energian lisäämisen laskeva ja EU:n suuntaviivat täyttävä tuki perustetaan teknologianeutraalisuuteen ja taloudelliseen edullisuusjärjestykseen.
- Huolehditaan biomassan kestävyyskriteerien varmistamisesta sekä reilusta taakanjaosta EU:ssa sekä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Jotenkin yllä olevasta jää vaikutelmaksi, että ilmastonmuutoksen torjuntaa enemmän muotoilussa ovat painaneet energiantuotannon taloudellisuus, omavaraisuus ja kotimaisuus. Eniten minua säpsähdytti turpeen ilmiselvä luokittelu uusiutuvaksi energialähteeksi, mitä se toki onkin. Sipilän hallitus nyt sen uudelleen sellaiseksi siis tunnustaa. Sen myötä hallitus myös aikoo varmistaa, että se ja muut kotimaiset biomassat saavat ilmastoneuvotteluissa mahdollisimman hiilineutraalin tai kenties jopa –nielumaisen kohtelun. Ero on melkoinen verrattuna vaikkapa ympäristöministeri Niinistön toimintaan Durbanin ilmastokokouksessa.

Suomi kantaa globaalia vastuuta ja vahvistaa turvallisuuttaan edistämällä kansainvälisessä yhteistyössä kestävää kehitystä, rauhan rakentamista sekä naisten ja tyttöjen asemaa muun muassa YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti. Hallitus korostaa kaikessa yhteistyössä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa. Hallitus kiinnittää kansainvälisessä toiminnassaan erityistä huomiota ihmiskunnan suurten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaan.

Aleksin perusteeton kesäsääennustus

Forecan tv-meteorologinakin tunnettu Aleksi Jokela on kirjoittanut yhtiönsä blogiin lupaavan kirjoituksen otsikolla "Kesä pitenee tulevaisuudessa 1 - 2 kuukaudella". Minulle tuo sopisi oikein hyvin, mutta en valitettavasti voi ennustukseen uskoa. No, katsotaan sitä myöhemmin, mutta ensin Aleksin esittely.

Aleksi Jokela

Aleksi Jokela esittelee itsensä seuraavasti (lihavointi blogistin):

Aleksi Jokela tiesi jo lapsena haluavansa meteorologiksi, koska häntä on aina kiehtonut sää ja  kaikki sään ääri-ilmiöt erityisesti myrskyt. Aleksi halusi ryhtyä meteorologiksi myös siksi, että voisi vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Aleksi on työskennellyt useita vuosia sääpäivystyksessä. Tällä hetkellä hän on tuore kasvo Maikkarilla Forecan meteorologina.

Blogissa Aleksi kirjoittaa muun muassa sään ääri-ilmiöistä sekä muista erikoisista sääilmiöistä ja niiden taustoista.

Sitten mennään Aleksin blogikirjoitukseen, josta olen ottanut keskeisimmät virkkeet lainauksiksi sisennettynä ja kursivoituna.

Suomen kesä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, tulevaisuudessa kesästä voidaan herkutella kuitenkin paljon pidempään sillä se voi pidentyä jopa kahdella kuukaudella!

No jopas! Vai voidaan herkutella pari kuukautta pidemmällä kesällä pian?

Ilmasto lämpenee ja sen myötä myös kesä kestää pidempään, kesä alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin.

Tyypillisesti terminen kesä alkaa maan eteläosassa toukokuun loppupuolella ja päättyy syyskuun lopussa. Tänä aikana vuorokauden keskilämpötila pysyttelee pysyvästi +10 asteen yläpuolella.

Kuva 2

Minä kävin katsomassa ECA&D-sarjasta (European Climate Assessment & Dataset) Helsinki-Vantaan päiväkohtaiset keskilämpötilat vuodesta 1959 alkaen. Viereinen graafi kertoo termisen kesän alkamis- ja päättymisajankohdat. Keskimäärin tuona ajanjaksona terminen kesä on lentoasemalla alkanut lippujuhlapäivänä kesäkuun neljäntenä ja päättynyt syyskuun 4. päivänä. No, varmaan jossain Ahvenanmaalla tai Turun saaristossa kesä voi keskimäärinkin jatkua syyskuun lopulle asti. Kolmesta kesäkuukaudesta siis voimme puhua, joskin Suomen vaihtelevassa säässä pääkaupunkiseudun terminen kesä on saavuttanut neljän kuukauden rajan vain kolmasti sitten vuoden 1959. Nuo vuodet olivat 1963, 1992 ja 2013.

Terveyspoliittiset toimet harhautuneet ilmastopoliittisista syistä?

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä on tuloillaan tänne pohjoiseen. Ehkä se tuo mukanaan mukavia lämpimiä jaksoja ja jopa helleaaltoja. Niistähän nykyisin raportoidaan paljon ja välillä hyvin dramaattisesti ilmastonmuutoskontekstissa sekä kuolleisuuden lisääntymisenä. Minä olen säätilastoihin perustaen ja IPCC:n viidennen arviointiraportin lailla ollut aika skeptinen sekä helle- että kylmyysaaltojen lisääntymisväitteille. En nyt kirjoita niistä, mutta olen koettanut etsiä vastausta seuraaviin kysymyksiin: Onko lämpötilan rajuilla vaihteluilla vaikutusta kuolleisuuteen, ja jos on, kumpi on tappavampaa, kuumuus vai kylmyys. Viimeksi tästä aiheesta kirjoitin vuosi sitten heinäkuussa otsikolla Helle vai kylmyys - kumpi tappaa enemmän?

Iltasanomien helleuutisointia vuodelta 2014

Nyt kysymykseen on olemassa kohtalaisen kattava vastaus, joka on julkaistu hyvin arvostetussa lääketieteellisessä The Lancet -lehdessä avoimesti ilman maksumuuria. Tohtori Antonio Gasparrinin johtama mittava tutkijoiden joukko selvitti yli 74 miljoonan vuosina 1985 - 2012 sattuneen kuolemantapauksen suhteen lämpötilapoikkeamiin 13 maassa. Massiivisen lähtöaineiston tulokset olivat aika selviä.

Ensinnäkin vain vajaassa kahdeksassa prosentissa kuolemantapauksista voitiin syyksi tai osasyyksi osoittaa keskimääräisestä poikkeava lämpötila. Toiseksi liki 20 kertaa useammin tuo poikkeama oli kylmän puolelle. Tavanomaista kylmempi sää on siis reilusti kertaluokkaa pahempi tappaja verrattuna tavanomaista lämpimämpään säähän.

Ilmastonmuutostaidetta maapallon toiselta puolelta

Viikonloppuni oli vähän kiireinen, enkä ehtinyt viimeistellä taaskaan muutamia työn alla olleita bloggauksia. Mutta pannaanpa nyt kehiin yksi pilapiirtäjä muutamalla kuvalla. Steve Hunter oli osaltaan vaikuttamassa Australian pari vuotta sitten pidettyjen vaalien tulokseen voittajan puolella. Pilapiirroksilla on merkitystä! Pidemmittä puheitta naurakaa tai itkekää!

Yllä olevassa kuvassa olevasta Tim Flannerystä ole kirjoittanut täällä.

Larsen C -uhka poistui painajaisistani

Yleisradiomme uutisoi uudesta tutkimustuloksesta, jonka antaman mielikuvan mukaan ilmaston ja merien lämpeneminen Etelämantereella johtaa mannerjäätiköiden kiihtyvään sulamiseen ja merenpinnan kiihtyvään nousuun. Olen ottanut alle kommentoitavaksi otteita tuosta otsikolla "Tutkimus: Massiivinen Antarktiksen jäähylly vaarassa irtautua" julkaistusta jutusta.

Norjalaisen valaanpyytäjän mukaan nimettyjen Larsen
jäähyllyjen sijainti Antarktikan niemimaan kupeessa.
Nyt puheena oleva Larsen C satelliittikuvan alareunassa. 

Antarktiksen niemimaan laajin jäähylly ohentuu lämpimämpien merivesien ja ilman vuoksi ja voi katastrofaalisesti irtautua jäätiköstä, tutkijat sanoivat keskiviikkona.
Tutkijoiden mukaan Larsen C -jäähyllyn menetys voisi tapahtua vuosisadan sisällä, mutta valtavia seurauksia aiheuttavaa aikaisemaa romahdusta ei voida sulkea pois.

Onpa mielenkiintoisia sanavalintoja tässä uutisessa: voisi tapahtua, ei voida sulkea pois, paljon jos-sanoja jne. Mitähän ne tarkoittavat?

– Tiedämme, että kaksi erilaista prosessia aiheuttavat Larsen C:n ohentumisen ja muutumisen epävakaammaksi, tutkimusta johtanut British Antarctic Surveyn (BAS) Paul Holland sanoo.
– Jos tämä valtava jäähylly romahtaisi, se sallisi sen takana olevien jäävirtojen nopeamman virtaamisen mereen. Tämä puolestaan edistäisi merenpinnan nousua.

Jäähyllyt ovat laajoja kelluvia jäävaippoja meren päällä, jotka ovat kiinni Antarktiksen rannikkossa. Paikoin satojen metrien paksuiset hyllyt ovat mannerjäätikön jatkeita, joita jäävirrat pitävät yllä.

Larsen C on maailman neljänneksi suurin jäähylly, kooltaan yli 55 000 neliökilometriä eli lähes kaksi kertaa Belgian kokoinen.

Pienemmät Larsen-hyllyt A ja B menetettiin vuosina 1995 ja 2002.

Keskilämpötila on noussut Etelämantereella viimeisen 50 vuoden aikana noin 2,5 astetta, joka on moninkertaisesti maailman keskilämpötilan nousuun verrattuna.
Tutkimus julkaistiin The Cryosphere -julkaisussa. Tutkimuksessa yhdisteltiin dataa satelliittimittauksista sekä kahdeksasta tutkamittauksesta vuosilta 1998–2012.

Tjaah. Kattavimpien satelliittimittausten mukaan Etelämantereen keskilämpötila on laskenut ainakin vuodesta 1979 alkaen. Paljon puhuttua ilmaston lämpenemistä ei ole siellä nähty, ellei tarkastelujaksoa venytetä reiluun viimeiseen 12 000 vuoteen, jonka alkuvaiheessa tapahtui aikamoinen ilmastonmuutos. Ihmisperäistä ilmaston lämpenemistä ei kai voi Larsenin pienempienkään hyllyjen romahduksista syyttää. Olisiko siis kyse ihan normaalista luonnon kiertokulusta?