Timo Soinin uusi ongelma: Paavi on PS-puolueen kanssa ristiriitaisella linjalla!

Tämä bloggaus käsittelee katolisen kirkon uutta suhdetta ilmastonmuutokseen, mutta johdatukseksi muutama asian suhteuttava kappale hiilidioksidipitoisuuksista, joista ihmisillä ei usein ole todellisuutta vastaavia käsityksiä.

Viereisessä kuvassa on esitetty eräiden tilanteiden hiilidioksidipitoisuuksia. Niiden selitykset ovat alla. Lyhenne ppm (parts per million) tarkoittaa siis miljoonasosaa. Ja nuo miljoonasosat siis ovat ilmakehän kaasujakauman miljoonasosia.

1. 40,000 ppm: Terveen ihmisen uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuus (CO2-pitoisuus).
2. 8,000 ppm: Hiilidioksidipitoisuuden hälytysraja sukellusveneissä. Tuota suuremmat pitoisuudet ovat Yhdysvaltain sukellusveneissä varoitusrajana, sillä suuremmat pitoisuudet alkavat haitata henkistä toimintakykyä.
3. 2,500 ppm: CO2-pitoisuus suositun helsinkiläisen baarin sisäilmassa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 1:30.
4. 1500 ppm: Keskimääräinen ilmakehän CO2-pitoisuus viimeisen 550 miljoonan vuoden aikana, jolloin nykyisen kaltainen elämä maapallolla kehittyi. 
5. 1500 ppm: Tavoiteltu CO2-pitoisuus teollisissa kasvihuoneissa.
6. 1,000 ppm: Keskimääräinen CO2-pitoisuus luokkahuoneessa iltapäivän oppitunnin loppupuolella.
7. 600 ppm: Ilmastorealistin kirjoittajan olohuoneen CO2-pitoisuus keskimäärin. Olohuonetta tuuletetaan turhankin hyvin Mikon (ja monien siellä kotiaan pitävien kasvien) mielestä.
8. 397 ppm: CO2-pitoisuus keskimääräisessä ilmakehässä marrakuun lopulla 2014. Sen tolppa on merkitty punaisella.
9. 280 ppm: Esiteollisen ajan ilmakehän CO2-pitoisuus 1700-luvulla mm. jääkairausnäytteiden perusteella.
10. 150 ppm: Raja, jonka alapuolella kasvit kuolevat nälkään, kun yhteyttämiseen tarvittavaa hiilidioksidia ei ole saatavilla riittävästi.
11. Kioton pöytäkirjan 1997 tarkoituksena on täydentää Rio de Janeirossa 1992 sovittua maailmanlaajuista sopimusta lisäämällä siihen laillisesti sitova lisäsopimus, jonka allekirjoittaneet valtiot sitoutuvat yhdessä taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Tolppa ilmaisee, paljonko CO2-pitoisuus on sopimuksen aikana muuttunut.

Jos hiilidioksidia pidetään saasteena, kuten yhä useammin kuulee väitettävän, kaiketi baarit pitäisi kieltää kohdan 2 pitoisuuksien mukaisesti. Sama koskee tietysti luokkahuoneita. Puhumattakaan kotimaisten tomaattien ja kurkkujen viljelystä kasvihuoneissa. Nehän on kasvatettu kohdan 4 mukaan lähes puhtaassa saasteessa verrattuna normaali-ilmakehään, joten ainakaan luomuna niitä ei voi pitää.

Miten voisimme puhdistaa koti-ilmamme hiilidioksidisaasteesta? No tuulettamalla tietysti. Kesällä tuo ei ole ongelmallista, mutta hiilidioksidiherkän on syytä tehdä se myös talvella, sillä silloin - varsinkin pakkasjaksojen aikana - ero huoneilman ja sisäilman CO2-pitoisuudessa kasvaa suureksi.

Mutta pari johtopäätöstä voimme toki tuosta tolpparivistöstä tehdä. Ensinnäkin ihmiskunnalle hiilidioksidi ei näyttäisi olevan myrkyllistä tai edes outoa, vaikka ilmakehän nykyinen CO2-pitoisuus jostain syystä nelinkertaistuisi. Varhaiset esivanhempamme miljoonia vuosia sitten kehittyivät sellaisissa pitoisuuksissa. Huolestuneille kerrottakoon, että ihmisten keinoin moinen lisäys ei edes onnistuisi, sillä jos seuraavan parinsadan vuoden aikana polttaisimme kaiken nyt tiedossa olevan öljyn, maakaasun ja kivihiilen, voisimme päästä jonnekin 800 ppm:n tasolle.

Toinen johtopäätös lienee se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ollut laskussa sinä aikana, kun elämää on maapallolla ollut. Sen luonnollinen vaihteluväli on viimeisten muutamien satojen miljoonien vuosien aikana ollut suuruusluokkaa 2000 - 180 ppm:ä. Huolestuttavaa on lähinnä se, että viimeisen parin miljoonan vuoden aikana toistuneiden jääkausien aikana pitoisuus on ollut alimmillaan ja hyvin lähellä kasvien nälkäkuolemarajaa - siis 10. tolppaa.

Apea keskustelu Korvatunturilla

Saan välillä postia Ilmastorealismin lukijoilta. Alla on ote Korvatunturilta tulleesta tietovuodosta, jossa kerrotaan vakavasta sisäisestä keskustelusta noin viikko sitten:

"Joulupukki, miksi olet noin apean näköinen? Ottavatko jouluvalmistelut voimille?”
”Ei, vaan byrokratia.”

”Tivaako rakennusvalvonta taas Korvatunturin rakennuslupia vai haluaako ympäristövirasto tietää, miten täytämme haja-asutusalueiden jätevesimääräykset?”

”Pahempaa, paljon pahempaa, hyvät tontut.”

”Nyt emme kuitenkaan ehdi murehtia byrokratiaa. Jouluun on vain puolitoista viikkoa aikaa. Joko rupeamme lastaamaan lahjoja rekeesi, Joulupukki?”

”Ette. Liikenneturvavirasto Trafista tuli juuri kirje, jonka mukaan lastimme on laiton. Porojen reessä on kuulemma pahasti ylikuormaa, jos kyydissä on lahjat maailman kaikille kilteille lapsille. Lisäksi meillä pitäisi olla joku ammattiliikenteen liikennelupa. ”

”Mistä me nyt sellaisen luvan tähän hätään saamme?”

”Emme mistään. Sitäpaitsi Petteri päästelee vetäessään niin paljon metaania, ettei sellaisella koneella saa päästömääräysten mukaan ajaa enää edes tunturissa. Meidän pitäisi pestata joku kuljetusfirma. Mutta ei siinä kaikki. Urakka on niin iso, että hankintalain mukaan meidän on kilpailutettava se koko EU:n alueella.”

”Me tontut emme kai sitten juuri nyt voi tehdä mitään muuta kuin lähteä tarkkailemaan, ovatko lapset kilttejä.”

”Valitettavasti se ei käy. Minulla on tässä oikeuden ennakkopäätös, jonka mukaan ikkunoiden takana kurkkiminen on laitonta. Siitä saa vähintään lähestymiskieltoa.”

”Miten me sitten pystymme merkitsemään Joulupukin suureen kirjaan, kuka ansaitsee lahjan ja kuka ei?”

”Se minun suuri kirjanikin on hävitettävä. Tietosuojavaltuutetun mielestä kyseessä on laiton henkilörekisteri.”

”Mutta Joulupukki, mihin sitten joutuvat kaikki nämä lelut, joita me tontut olemme nikkaroineet koko vuoden?”

”Tekniikan turvakeskus Tukes määrää, että ne on hävitettävä, sillä niistä puuttuvat alkuperämerkinnät, tuoteselosteet sekä käyttö- ja turvaohjeet.”

”Hävitettävä! Tuonne Korvatunturin isoon takkaanko meidän on lahjat heitettävä?”

”Ei niitä saa polttaa ilmastosuojelullisista syistä. Osa on vietävä ongelmajätelaitokselle Riihimäelle ja loput lajiteltava jäteasemille.”

”Silloinhan lahjoista ei ole kenellekään mitään iloa.”

”Kyllä on. Nimittäin verottajalle. Sain juuri verotuspäätöksen, jonka mukaan toimintamme on arvonlisäverollista. Lahjoista on maksettava 24 prosentin alvi.”

”Voiko joulumieltä musertaa enää tätä enempää?”

”Kyllä voi. Minä en nimittäin enää ole Joulupukki.”

”Mitä ihmettä?! Kuka sinä sitten olet?”

”Sain juuri ely-keskukselta uudet ohjeet sukupuolineutraalista jouluperinteestä. Olen tästä lähtien viralliselta nimeltäni Jouluhenkilö."

--------------------------------------

Tuntemattomille kirjoittajille kiitokset huolen jakamisesta. Epäilen Joulupukin kuitenkin keränneen sisunsa ja lähteneen liikkeelle. Joten koettakaapa rohkaista häntä, jos satutte tapaamaan tänään.

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta Ilmastorealismin lukijoille!

PS. Jos aika käy pitkäksi, saatan pukata vielä bloggauksen tai kaksi ennen vuodenvaihdetta.

Onko Suomen keskilämpötila noussut viimeisten 166 vuoden aikana yli kaksi astetta?

Ilmatieteen laitos julkaisi 22.12.2014 tuoreesta tutkimuspaperista (S. Mikkonen et al. 2014) tiedotteen otsikolla "Suomen keskilämpötila noussut jo yli kaksi astetta". Otsikko on aika kova. Sillä ehkä yritetään herätellä ilmastonmuutosuutisointiin jo aika kyllästyneitä suomalaisia siihen, että

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen alku 22.12.2014

YK:n asettama fiktiivinen kahden Celsius-asteen lämpenemisen torjuntaraja olisi jo ylitetty Suomessa.

Minä päätin tarkistaa, mitä ilmastotutkimuksen kovina faktoina pidetyt ja maailman huippututkijoiden laatimat aikasarjat kertovat Suomen lämpötilamuutoksista suurinpiirtein samalla ajanjaksolla. Otin vertailuun brittien ilmatieteenlaitoksen analyysiyksikön, Hadley Centerin, maasääasemien mittauksiin perustuvan sarjan, CRUTEM4:n, yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston BEST-sarjan ja Remote Sensing Systems -yrityksen ylläpitämän satelliittimittauksiin perustuvan RSS-aikasarjan. Katsotaanpa, antavatko nuo eri tavoin laaditut sarjat tukea Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden tuloksille. Seuraavassa sisennettynä ja kursivoituna ovat tutkimustiedotteen kappaleet. Minun laskemani johtopäätökset em. aikasarjoista ovat normaalitekstinä.

Keskimääräinen nousu tarkasteluajanjaksolla oli 0,14 astetta vuosikymmenessä, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.

Tutkijat tarkoittavat siis ajanjaksoa 1847 - 2013. Valitettavasti en päässyt aivan yhtä kauas menneisyyteen. CRUTEM4 kattaa vain jakson 1855 ja rajoitin BESTinkin käytön vertailtavuuden vuoksi ajanjaksoon 1855 -2013. Joka suhteessa tarkin ja kattavin satelliittisarja RSS antaa tuloksia vasta vuodesta 1979 alkaen, joten palataan siihen myöhemmin.

Jos tutkimusjakson 166 vuoden aikana lämpötila on noussut keskimäärin 0,14 astetta vuosikymmenessä, pitäisi kokonaisnousun olla tietysti (16,6*0,14°C=) 2,324°C, mikä on yli kaksi astetta. CRUTEM4 antaa jaksolle 1855 - 2013 lineaariseksi trendiksi 0,01°C/vuosi, mikä vuodesta 1847 asti projisoituna tarkoittaisi (166*0,01°C=) 1,66°C nousua. BEST-aikasarja antaa vastaavaksi 1,83 asteen nousun. Kumpikaan sarja ei siis vahvista Ilmatieteen laitoksen tiedotteen otsikkoa. Tai kaiketi voisimme sanoa niiden suorastaan kumoavan tai ainakin kyseenalaistavan sen?

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisen nopeaa lämpötilan kohoaminen on ollut viimeisten 40 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut yli 0,2 astetta vuosikymmenessä. 

Siis erityisen nopeaa lämpeneminen olisi ollut vuosina 1974 - 2013? Katsotaanpa! CRUTEM4:n mukaan tuona aikana olisi vuosikeskiarvona lämmennyt  1,64 astetta, ja BEST:n luku on 1,68. Mutta selvästi voimakkaammin lämpenevä jakso löytyy CRUTEM:sta vuosilta 1899 - 1938, jolloin lämpeni yli kahdella asteella. BEST vahvistaa CRUTEM:n tuloksen. Lähes 80 vuotta sitten siis elettiin viime aikoina nähtyä voimakkaammin lämpenevää ajanjaksoa, josta tutkijat eivät halua kertoa. Miksihän? Mutta siis viimeisen 40 vuoden lämpenemisessä ei siis edes lyhyen mittaushistoriamme valossa ole mitään merkillistä.

"Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa. Kesäkuukausina lämpötilan nousu on ollut vähäisempää", toteaa Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Ari Laaksonen.

Vuodenaikojen lämpenemisvauhti (°C/100 vuotta)
CRUTEM4-sarjan mukaan 1855-2013

CRUTEM:n ja BEST:n mukaan lämpötilan nousu on ollut voimakkainta joulukuussa. Kakkoseksi CRUTEM antaa toukokuun ja BEST maaliskuun. Kolmosina ovat vastaavasti marraskuu ja toukokuu. Kumpikaan sarja ei sijoita tammikuuta kärkikolmikkoon. Se on molemmissa lämmennyt selvästi vuosikeskiarvoa paljon hitaammin.

Sekä CRUTEM:ssa että BEST:ssä vain kevätkuukausien lämpenemisvauhdin keskiarvo on yli vuosikeskiarvon. Muut vuodenajat ovat joko hieman tai paljon alle sen. Ja molemmissa kesät ovat lämmenneet vähiten, mikä on toistaiseksi ainoa asia, missä po. aikasarjat tukevat tutkimuspaperia.

Lämpenemisen seurauksena Suomen järvien on havaittu jäätyvän myöhemmin ja jäiden lähtevän aiemmin keväällä. Vaikka lämpötilan nousu varsinaisina kasvukuukausina on ollut vähäistä, puiden lehtien puhkeaminen ja kukkiminen on havaintojen mukaan aikaistunut.

Liman ilmastokokous ja Déjà-vu

Liman kokouksen mustanpuhuva tunnus

Perun pääkaupungissa pidetty ilmastokokous (COP20) on kantautuneiden tietojen mukaan päässyt jonkinlaiseen laihaan sopuun ”tiekartasta” kohti kansainvälisen ilmastosopimuksen solmimista ensi joulukuussa Pariisissa (COP21). Katsotaanpa, miten kokoomuslainen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen summaa tuoreessa bloggauksessaan kokouksen annin itse paikalla olleena. Omat kommenttini ovat tavalliseen tapaan normaalitekstillä.  

Liman ilmastokokous päättyi hetki sitten sopuun, jota voisi kuvailla vaikka näin: heikompi kuin toivoimme, mutta paljon parempi kuin ei mitään.

Kaikki joutuivat tekemään kompromisseja. Emme saaneet parhaita mahdollisia askelmerkkejä kohti Pariisia, mutta olemme yhä raiteella kohti päätavoitetta eli uutta ilmastosopimusta vuoden 2015 lopulla. Uusi, kattava ilmastosopimus tarvitaan, tätä yksikään osapuoli ei missään vaiheessa ole kyseenalaistanut. Yhteinen tahto luo myös toivoa siitä, että tie löytyy.

Ministeri Grahn-Laasonen

Kattavuus on suhteellinen käsite. Limassa sillä tarkoitettiin kahta eri asiaa. Kehitysmaat ja osa kehittyvistä talouksista tarkoitti sitä, että päästörajoitukset ja kustannukset koskevat kattavasti vain länsimaita, ja tulonsiirtojen vastaanottajina ovat kattavasti kehitysmaat. Osa länsimaista käsitti em. ryhmien mielestä epäreilusti, että päästövähennykset koskisivat kaikkia maita – myös maailman ylivoimaisesti suurinta CO2-päästäjää eli Kiinaa, ja kolmanneksi suurinta päästäjää eli Intiaa. Kovin paljoa yhteistä ei noilla käsityksillä ole. Eikä silloin ole yhteistä tahtoakaan.

Liman kokous oli vaikea ja meni reilusti yliajalle. Lukuisten käänteiden ja maaryhmien konsultaatioiden jälkeen puheenjohtajat toivat sunnuntaiyönä istuntoon päätösesityksen, joka oli hyväksyttävissä.

Liman kokous oli hyvin samantyyppinen kuin aiemmatkin ilmastokokoukset, jotka ovat kokouksen alun toiveikkuudesta huolimatta menneet aina reilusti yliajalle ja tuottaneet laillisesti sitovan, aidosti kattavan sekä kunnianhimoisen sopimuksen ajajien näkökulmasta heikkoja tai suorastaan katastrofaalisia tuloksia. Ainoa asia, mistä Limassa sovittiin, taisi olla kasvojen pesu, jotta täydellistä epäonnistumista ei tarvitsisi myöntää Euroopan ja Pohjois-Amerikan vihreille.

Mistä Limassa sitten sovittiin? Limassa saatiin aikaan uuden ilmastosopimuksen pohjateksti. ”Elementtipaperi” sisältää edelleen lukuisia vaihtoehtoja. Vaikeat kysymykset jäivät ratkaistavaksi Pariisissa, mutta se oli odotettavissakin.

Elementtipaperin ”lukuisat” vaihtoehdot on lievä ilmaus. Tosiasiassa elementtipaperissa ei muuta olekaan kuin keskenään ristiriitaisia vaihtoehtoja. En ihmettele, ettei ympäristöministeri halunnut antaa linkkiä siihen. Ilmastorealismi sellaisen kuitenkin antaa – kas tässä.

Uutta ilmastosopimusta on pyritty rakentamaan maiden omista lähtökohdista käsin, jotta vanhaa, historiallista jakolinjaa teollisuusmaihin ja kehitysmaihin voitaisiin murtaa. Aika on ajanut ohitse vuoden 1992 maajaosta, kun osa kehitysmaista on vaurastunut. Ns. palomuuri on edelleen yksi vaikeimpia kysymyksiä Pariisin tulevissa neuvotteluissa.

Maailman maiden on aiemmin sovittu tuovan itse määrittelemänsä panokset pöytään uuden sopimuksen pohjaksi ensi vuoden maaliskuuhun mennessä tai hyvissä ajoin ennen Pariisin kokousta.

Limassa oli tarkoitus sopia, mitä näiden panosten tulisi sisältää. Lisäksi oli tarkoitus sopia siitä, mitä kaikkia tietoja näistä pitäisi esittää, jotta olisi arvioitavissa, miten annetut lupaukset riittävät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Tietovaatimukset jäivät niukemmiksi kuin olisimme toivoneet ja muuttuivat viime vaiheessa enemmän suositusluontoisiksi.

Tjaah, aika lieviä ilmauksia jälleen. Tosiasiassa tietovaatimuksista ei kyetty sopimaan ollenkaan. Edes siitä, milloin tiedot annetaan kokouksia järjestävälle UNFCCC:lle, ei päästy sopimukseen.

EU:lle ja Suomelle on ollut tärkeää, että kansalliset panokset keskittyvät päästöjen vähentämiseen.

Tässäpä erimielisyyksien ydin onkin. Pääosalle maailman maista tuo asia ei ole ollenkaan tärkeää, sillä niillä ei ole aikomustakaan keskittyä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Ne haluavat keskittyä EU:n, Yhdysvaltain ja muutaman muun kehittyneen maan maksamien satojen tai jopa tuhansien miljardien dollareiden vuosittaisten ilmastokorvausten jakamiseen. Ymmärrettävästi tämä asia ei ole Suomen tärkeimpien prioriteettien joukossa, vaikka rahan lappaminen etelään nykyisin jo kuuluu maamme politiikan normistoon omasta velkaantumisestamme huolimatta.

Euroopan unioni on jo tehnyt oman sitoumuksensa. Olemme luvanneet vähentää päästöjämme vähintään 40 prosenttia. Vähintään-sana lupaa, että olemme valmiita tekemään enemmänkin, jos muu maailma lähtee mukaan. Jo ennen Liman kokousta optimismia loi se, että EU:n lisäksi maailman suurimmat saastuttajat USA ja Kiina kertoivat omista sitoumuksistaan. Kiina lupasi, että sen kasvihuonekaasupäästöjen kasvu pysähtyy viimeistään vuonna 2030 ja että uusiutuvan energian osuus nousee 20 prosenttiin. USA vähentää päästöjään 26-28 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2025 mennessä.

Vai loivat USA:n ja Kiinan lupaukset optimismia? Kiinahan lupasi kasvattaa hiilidioksidipäästöjä 2030-luvulle asti. Ja Yhdysvaltain lupauksen antoi parin vuoden kuluttua eläköityvä presidentti, jota maan kongressi ei ilmastopolitiikassa tue. Kun edes tietovaatimuksista ei sovittu, ei Kiinan tarvitse kummemmin kertoa, miten se aikoo nostaa uusiutuvan energian osuutta.

Käärmeöljykauppiaaseen ei kannata uskoa

Seitsemän vuotta sitten (10.12.2007) Al Gore vastaanotti Nobel-rauhanpalkintonsa ilmastonmuutoksen tulevien kauheuksien paljastamisesta. Hän piti puheen, josta yksi osa on taltioituna alla olevalla lyhyellä youtube-klipillä.



Al Gore siis ennusti, että arktinen merijää saattaa olla mennyttä jo seitsemän vuoden kuluttua. Siis 10.12.2014. No, kurkistetaanpa parilla kuvalla jäätöntä Jäämerta ensin satelliitin näkökulmasta ja sitten tilastollisesti.

Kuva 1

Hmm... Viereisessä kuvassa on Yhdysvaltain lumi- ja jäätietokeskuksen (NSIDC) käsitys arktisesta merijäästä päivää Al Goren ennustaman jäättömän Jäämeren jälkeen - siis 11.12.2014. Tiukkaa 1 - 5 metrin paksuista merijäätä näyttäisi olevan kaikkialla Beringin salmesta lähes Islantiin asti. Joko Jäämeri jäätyi luonnonihmeen lailla viime yönä tai ...

Kuvassa on esitetty keltaisella viivalla myös NSDIC:n käsitys keskimääräisestä jääpeitteen pinta-alasta vuosina 1981- 2010. Jäätä näyttäisi hieman puuttuvan Beringinmereltä ja hitusen Barentsinmereltäkin keskimääräiseen verrattuna, mutta toisaalta sitä on vähän tavanomaista enemmän mm. Hudsonin lahdella, missä jääkarhut varmaankin iloitsevat asiasta.

Tarkkasilmäinen lukija varmasti huomaa myös sen, että Perämeren pohjukasta puuttuu pieni siivu merijäätä. Tämä syksy onkin ollut Itämerellä tavanomaista lämpimämpi.

Katsotaanpa sitten asiaa tilastollisten graafien kautta. Aikasarjastahan selviää, oliko Jäämeren jääpeite eilen ihmeellinen asia vai melko normaali tilanne.

Kuva 2

Viereisen kuvan 2 Arktikan jääpeitegraafista selviää pari mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkään jäät eivät kadonneet alueelta edes kesällä. Ja toisaalta merijääpeitteen pinta-ala näyttää olleen kasvussa jo usean vuoden ajana, sillä tämän vuoden punainen kuvaaja osoittaa selvästi suurempia lukemia kuin muutamien edellisten vuosien kuvaajat.

Onko tässä tilastollisesti jotain tärkeää? No tokipa. Punainen tämän vuoden jääpeitteen kuvaaja nimittäin on pikkuhiljaa kivunnut kuvan harmaalle vyöhykkeelle, joka esittää ± yhden standardipoikkeaman aluetta, jonka sisälle osuu noin puolet normaalin hajonnan mukaisista tapahtumista. Yleensähän tuolle alueelle osuvaa tapahtumaa pidetään normaalina. Voisimme siis sanoa, että merijäätä on pohjoisessa aika normaali määrä, vaikka sitä Perämeren pohjukasta hieman puuttuukin.