Vain yksi sinulta puuttuu, IPCC, ja sen mukana kaikki!

Paavo Ruotsalainen

IPCC:n viidennen arviointiraportin synteesiosa on ilmestynyt. Minä ehdin jo lukea sen ”tiivistelmän poliitikoille”. Kuten jokseenkin kritiikitön valtamediamme on jo kertonut, kyseinen synteesiraportti maalaa ilmastonmuutoksesta yhä synkemmän kuvan. Minulle tuo ei tullut yllätyksenä. Enkä hämmästynyt siitäkään, että mitään uutta tuo synteesiosa ei tuonut mukanaan ainakaan poliitikoille tarkoitetun tiivistelmän osalta.

Mihin IPCC:n 5. arviointiraportin synteesiosaa tarvitaan, jos siinä ei ole mitään uutta? Sanoisin, että sitä tarvitaan propagandatarkoituksiin marras-joulukuun vaihteessa pidettävän Liman ja siitä vuoden kuluttua Pariisissa pidettävän ilmastokokousten tarpeisiin. Se on YK:n pääasiallisen kontribuution viimeinen vaihe kansainväliseen ilmastosopimukseen tähtäävässä prosessissa. Mutta se ei pure kirjoittajien haluamalla tavalla, sillä siitä puuttuu se oleellinen. Se on empiirinen evidenssi, joka tulevaisuuden ilmaston osalta puuttui myös 5. raportin edellisistä osista. Ja ilman sitä se ei ole uskottava empirismiin pohjaaville tiedemiespiireille, se ei vaikuta todellisten riskienhallinnan ammattilaisten keskuudessa, eikä siihen silloin uskota myöskään maailman politiikkaa säätävissä piireissä riittävässä laajuudessa.

Ilman tuota empiiristä evidenssiä IPCC on marginalisoitumassa propagandakoneistoksi, jonka poliitikot 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa loivat poliittisiin tarkoituksiinsa. Se luottaa poliitikkojen rahoittamiin ilmastomallinnuksiin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on osoittaa ihmisperäiset syyt ilmastonmuutokseen, joka ilmiönä on tuhansia kertoja ihmiskuntaa vanhempi.

Minä en kiistä ihmiskunnan vaikutusta ilmastoon – en siis ole ns. ”ilmastodenialisti”. Mutta en pidä IPCC:n argumentteja vakuuttavina. Kyseenalaistan myös sen väittämän ihmiskunnan ilmastoa dominoivasta vaikutuksesta. Jos minut ja monet muut tuohon poliitikkojen propagandakoneeseen skeptisesti suhtautuvat haluttaisiin saada ”ilmastouskoon”, tarvittaisiin pari näyttöä. Raamatullisia ilmauksia käyttääkseni tarvittaisiin pari ihmetekoa. Seuraavista voisi aloittaa:

1. Ilmastomallinnuksiin on pantu rahaa viime vuosina kymmeniä miljardeja euroja. Voisiko joku kertoa minulle sellaisesta mallinnuksesta, joka on pystynyt ennustamaan tulevan ilmaston edes lähelle toteutunutta? Luen aktiivisesti alan tiedejulkaisuja, mutta silmiini ei moista ole sattunut.
2. Olisi hienoa, jos joku julkaisisi osuvan ennusteen vaikkapa ensi talven ja kesän ilmastosta, jotta luottamukseni jopa 100 vuoden päähän ulottuviin IPCC:n ennusteisiin kasvaisi edes hiukan nollatason yläpuolelle. Vielä parempi olisi, jos tuo ennuste osuisi vaikkapa seuraavat viisi vuotta osapuilleen kohdilleen. En ole nähnyt onnistuneita yrityksiä tuohon suuntaan.
3. Ihan todellinen empiirinen todiste ilmastonmuutoksellisesta haitasta.

Uudella-Seelannilla perusteita julistautua ilmastonmuutosvapaaksi vyöhykkeeksi

Kirjoitin pari vuotta sitten bloggauksen Uuden Seelannin lämpötilamittauksia koskeneista epäselvyyksistä. Asiaan on saatu vähän lisätietoa, sillä tuoreessa tutkimuksessa on analysoitu mitattuja aikasarjoja uudelleen.

Professori Chris de Freitas

Uuden Seelannin ilmatieteen laitos (NIWA) on väittänyt maan lämpötilojen kohonneen vauhdilla 0,9°C/100 vuotta – ja syynä tähän on tietysti ollut katastrofaalinen ja maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen, jonka ihmiskunta on aiheuttanut (= CAGW-ilmiö). Aucklandin yliopiston professori Chris de Freitas on tutkijakollegoidensa kanssa tullut tulokseen, että vauhti vuosina 1909 - 2009 on ollut vain 0,28°C/100 vuotta – siis kolmasosa väitetystä. Ero paikallisen ilmatieteen laitoksen väittämään on tietysti hämmästyttävän suuri. Molemmat eivät voi olla oikeassa.

Täältä maapallon toiselta puolelta on vaikea sanoa, kumpi on oikeassa. Vai onko kumpikaan? Vanhana skeptikkona kävin lataamassa pisimmän Uudesta-Seelannista löytämäni adjusteeraamattoman kuukausilämpöjen mittaussarjan, joka oli eteläsaarella olevalta Hokitika Aeron sääasemalta. Tuon sääaseman alue on edelleen maaseutua, joten se voisi olla myös vapaa niin valitettavan monien sääasemien raakamittaustulosten uskottavuutta syövältä lämpösaarekeilmiöltäkin. Alla olevassa kuvassa on tuon sääaseman tulokset lämpötilapoikkeamina verrattuna keskilämpötilaan 1981 - 2010.

Noiden tulosten mukaan Hokitika Aeron lämpötila on kyllä jonkin verran vaihdellut, mutta viimeisen 120 vuoden trendi ei osoita lämpenemistä lainkaan. De Freitasin tutkijaryhmä ei voinut analysoida noin pitkää sarjaa osana koko Uuden-Seelannin keskilämpötilaa, sillä muista kuudesta mittauspisteestä ei yhtä pitkää mittaushistoriaa löydy.

EU:n olemattomasta sovusta ilmasto- ja energiapolitiikassa – peiliin katsomisen paikka

EU-maiden johtajat pääsivät Brysselissä viime torstain ja perjantain välisenä yönä ”sopuun” EU:n yhteisistä ilmasto- ja energiatavoitteista vuoteen 2030 mennessä. ”Sovittiin” – ja tarkoituksella panin tuon sanan lainausmerkkeihin – seuraavista tavoitteista:

1. Kasvihuonepäästöjen sitova vähennystavoite EU:ssa on vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
2. EU tavoittelee 27 prosentin energiansäästöjä vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta laskettiin yön neuvotteluissa ehdotetusta 30 prosentista, eikä se sido jäsenmaita.
3. Kolmas tavoite on, että 27 prosenttia energiasta tuotettaisiin uusiutuvista lähteistä. Tavoite sitoo EU:ta, mutta ei yksittäisiä jäsenmaita.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy otti
lapsenlapsensa kokouskuvaan kertoakseen, ketä varten maailma
jälleen kerran pelastettiin. Jaloa!

Ensimmäisessä kohdassa mainittu 40 prosentin päästövähennystavoite jaetaan kansallisesti sitoviin osatavoitteisiin niin, että korkeamman bruttokansantuotteen omaavat maat - siis mm. Euroopan puhtaimman energian omaava Suomi - saavat kovemmat tavoitteet. Huomioon otetaan kuitenkin myös Suomen ajama ajatus kustannustehokkuudesta: vähennyksiä tulisi kohdentaa aiempaa enemmän köyhempiin maihin, jotka eivät ole vielä tehneet suuria toimenpiteitä. Tuota ensimmäistä kohtaakaan ei ole siis jyvitetty jäsenmaille, joista jokaiselle lisäksi jätettiin veto-oikeus kaikkiin niitä koskeviin tuleviin päätöksiin kaikkien kolmen asian osalta.

Lopputulema on se, että sovittiin eräistä tavoitteista, joita ainoankaan jäsenmaan ei tarvitse noudattaa tai tavoitella. Kansankielessä tätä voisi kutsua kokoontumiseksi toiveiden tynnyrin ympärille. Puola saa jatkaa energiantuotantoa halvalla kotimaisella kivihiilellä, ja vihreää ilmastopolitiikkaa voimakkaimmin ajanut Saksa voi jatkaa puhtaiden ydinvoimaloidensa korvaamista ruskohiilivoimaloita rakentamalla. Hiilen polttaminen siis tulee lisääntymään Euroopassa tulevina vuosina, mutta tästä huolimatta EU virallisessa politiikassaan siis pyrkii kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin. Minä en viitsi tuhlata aikaani enempää nollasovun analysointiin. Totean vain, että ”sopu” oli heikko yritys pelastaa väärän politiikan kasvot ja retoriikkaa, jolla johtava ilmastonmuutospropagoija yrittää selvitä marras-joulukuun vaihteessa pidettävän kansainvälisen Liman ilmastokokouksen yli.

Jos Eurooppa-neuvosto olisi halunnut keskustella ilmastopolitiikan suuntaviivoista, sen tietysti olisi pitänyt käsitellä niitä lähinnä ilmastomallinnuksiin perustuneita ennusteita, joihin tuon politiikan luonti kymmenkunta vuotta sitten perustui. Nuo ennusteethan ovat menneet dramaattisesti pieleen, sillä globaalisti ilmasto ei ole juurikaan lämmennyt koko modernin EU:n olemassaolon aikana 1990-luvun puolivälistä alkaen. EU-johtajien kannattaisi katsoa peiliin ja kysyä, josko joukossa on hankalia änkyröitä, jotka kieltävät ilmastossa tapahtuneet asiat. Ja jos se olisi halunnut keskustella energiapolitiikasta, olisi sen pitänyt ensin arvioida, miten toteutetun energiapolitiikan keskeiset olettamat ovat kestäneet aikaa. Nuo keskeiset olettamathan olivat vuonna 2008 seuraavat:

1. Fossiilisten polttoaineiden hinnat nousisivat vääjäämättömästi, kuin maailmanlaajuinen kysyntä ylittää tarjonnan jo lähitulevaisuudessa.
2. Eurooppa saisi teollista kilpailuetua olemalla ensimmäinen merkittävä alue maailmassa, joka kehittää uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa vähähiilistä taloutta.
3. Asteittain nouseva hiilidioksidin hinta nostaisi ulkoisten vaikutusten - kuten ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen - kautta hintaa, kunnes uusiutuvista energian tuotantomuodoista (tuuli- ja aurinkovoima, biopolttoaineet) tulisi täysin hintakilpailukykyisiä.
4. Voimakkaasti kohoavien energiakustannusten aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia globaalille kilpailukyvylle voitaisiin lieventää maailmanlaajuisella sopimuksella, jossa kaikki maailman suurimmat taloudet sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen vähentää päästöjä ja samalla korkeisiin energian hintoihin.

Toimittaja Kannisen tarinoista Bhutanista

Toimittaja Kanninen Paroni von Münchhausen
jossain matkallaan. Kuva Wikipediasta

Yleisradiolle veronmaksajilta kerätyillä rahoilla eksoottisiin paikkoihin matkusteleva toimittaja Jaana Kanninen on ehtinyt Himalajalla sijaitsevaan vuoristoiseen Bhutaniin. Kuten tavallista, Kannisen matkaraportointiin kuuluu katastrofaalisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen (CAGW) merkkien etsiminen matkakohteista. Hyvän toimittajan lailla hän yrittää esittää asian siten pelkistetysti, että keskimääräinen lukija tajuaa asian kauheuden heti. Tosin vähän syvemmälle asioihin mentäessä Kannisen jutuista on aina löytynyt vakavia uskottavuusongelmia. Katsotaanpa, onko Bhutanin kohdalla samoin.

Tällä kertaa Kanninen perustaa ilmaston lämpenemisen Bhutanissa kahteen asiaan: Jäätiköt sulavat, ja ennen ei kaalia ja porkkanaa voitu alueella viljellä. Olen ottanut joitakin otteita Kannisen jutusta "Sulavat jäätiköt muodostavat uhan Bhutanissa" alle sisennettynä.

Ilmastotutkijat ovat kauan kiistelleet Himalajan jäätiköiden kohtalosta. Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli esitti vuonna 2007, että jäätiköt katoavat vuoteen 2035 mennessä.

Laakso Bhutanissa. Kuva Wikipediasta

Juu, tuollainen hullu väite tosiaan oli 4. arviointiraportissa.

Väite todettiin pian tieteellisesti kestämättömäksi, ja viime vuonna ilmestyneessä IPPCC:n [sic] julkaisussa arviota oli korjattu. Sen mukaan 45 % jäätiköistä sulaa ensi vuosisadan alkuun mennessä, mikäli lämpötila kohoaa ilmastonmuutosen seurauksena 1,8 astetta Celsiusta.

Niin todettiin kestämättömäksi. Minä en ole vielä löytänyt tuoreimmasta 5. arviointiraportista kohtaa, jossa tuo edellisen raportin paha lipsahdus olisi suoranaisesti korjattu. Enkä myöskään löytänyt jonkin aikaa etsittyäni sellaista kohtaa, jossa 45% vuoristöjäätiköistä globaalisti tai koskien Himalajan itäosia, jossa Bhutan sijaitsee, sulaisi vuoteen 2100 mennessä. Yksi tuoreimmista ja kattavimmista Himalajan jäätiköitä arvioivista tutkimuksista pitää niitä kuitenkin suhteellisen vakaina, joskin alueen itäosissa osa jäätiköistä on selvästi viime vuosikymmeninä pienentynyt.

Bhutanin ilmatieteen laitosta vastaavan ”hydro-met” -osaston johtaja Karma Tshering sanoo, että jäätiköiden reuna vetäytyy 10-20 metriä vuodessa.
– Uskoisin, että Bhutanin jäätiköt ovat kadonneet ensi vuosisadan alkuun mennessä.

Hän ei pysty sanomaan, kuinka paljon Bhutanin lämpötila on kohonnut ilmastonmuutoksen seurauksena, koska mittaustuloksia on liian lyhyeltä ajalta.

Tuolla vauhdilla tietysti pienimmät ja alimpana olevat jäätiköt voivat kadota, ellei lämpötila laske seuraavan 85 vuoden aikana. Mutta Karma Tsheringillä on tietysti ongelma, jos hän ei osaa sanoa lämpötilan muutosta maassaan. Sen luulisi vaikeuttavan myös sulamisennusteita. Siksipä autan häntä. Olen hakenut viereiseen kuvaan (joka suurenee klikkaamalla) satelliittimittauksiin perustuvat Bhutanin alueen alailmakehän lämpötilat vuodesta 1979 alkaen. Taustalla näkyvä vaaleansininen murtoviiva kuvaa kuukausikeskilämpötilan poikkeamaa vuosien 1981-2010 vastaavien kuukausien keskiarvosta. Tummansininen viiva on em. arvojen 12 kuukauden liukuva keskiarvo. Vihreä murtoviiva kuvaa kesäkuukausien - siis voimakkaimman sulamiskauden - keskilämpötilaa. Mustan viivan hain CMIP5-ilmastomallinnuksista. Se on RCP8.5-ajojen keskiarvo.

Pelastaako Pyhä Alex meidät Brysselissä?

Pääministeri Stubb on menossa Brysseliin sopimaan EU:n ilmasto- ja energiapaketista ensi vuosikymmenelle. Hän katsoi viisaaksi selittää kansalle Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa, miksi asiat käsitellään jo nyt. Siitä muutamia otteita:

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta.

Kuva 1

Hmmm... Tulevaisuus on siis vaarassa, jollei haasteeseen vastata. Sijoitin tuohon viereen maapallon keskilämpötilakuvaajan vanhanaikaisessa muodossa, jotta pääministerin vanhemmatkin sukulaiset ymmärtävät, millainen CAGW-peto on nostamassa päätään. Pääministeri EU-kolleegoineen on siis päättäväisesti lähdössä torjumaan sitä, että sininen kuvaaja ei havaittavasti nousisi vaaka-akselilta tulevaisuudessa.

Jokainen meistä voi tehdä oman osansa päästöjen vähentämiseksi. Suomen, EU:n tai rikkaiden teollisuusmaiden omat toimet eivät kuitenkaan riitä siihen, että ilmasto lämpenisi vähemmän kuin kaksi astetta, jota pidetään kriittisenä rajana.

Uhkana siis ovat ihmiskunnan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt, jotka kieltämättä ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Kasvihuoneilmiön voimistumista tosin ei oikein havaitse tuosta edellisestä kuvasta. Ja Stubb muiden lailla tähtää politiikkatoimillaan kahden asteen lämpenemisrajan alittamiseen. Sillä maailma pelastetaan.

Toivottavasti ensi vuonna Pariisin ilmastokokouksessa syntyy sitovampi kansainvälinen sopimus. EU on valmistellut omaa panostaan jo pitkään. Ratkaisujen aika on torstaina Brysselissä kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa, jossa on tarkoitus päättää unionin ilmasto- ja energiatavoitteista vuosille 2020–2030.

Sopivasti juuri ennen tuota Eurooppa-neuvoston kokousta Yleisradion poliittisesti vihreä toimittaja Yrjö Kokkonen latasi mediayhtiönsä nettisivuille uutisen lämpöennätystä rikkovasta vuodesta:

Kuluneet 12 kuukautta, eli ajanjakso viime vuoden lokakuusta tämän vuoden syyskuuhun ovat olleet maapallon tilastoidun ilmastohistorian lämpimimmät. Asiasta kertoo Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA.
Kalenterivuosina mitattuna tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 1998. Ilmastotieteilijät muistuttavat, että tuolloin vuosi alkoi voimakkaan el Nino -sääilmiön vaikutuksessa. Tyynellä valtamerellä esiintyvä El Nino -ilmiö nostaa maapallon keskilämpötilaa. Tänä vuonna el Ninoa ei ole ollut, mutta on todennäköistä, että loppuvuodeksi se syntyy, ilmastotutkijat ennustavat.