Virittelyä Ilmestyskirjan ratsastajien kohtaamiseen

Suurimmat tiedotusvälineemme, YLE ja Hesari, ovat viikonlopun aikana julkaisseet joukon juttuja, joilla valmisteltaneen lukijoita viikon alussa julkaistavaan hallitustenvälisen ilmastopanelin, IPCC:n, viidennen arviointiraportin toisen osan julkistukseen, jonka pitäisi tapahtua Japanin Jokohamassa 31.3.2014. Tuo toinen osahan käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia, niihin sopeutumista ja niiden aiheuttamia haavoittuvuuksia.

Katsotaanpa, mitä Yleisradion toimittaja Jaana Kanninen on koostanut laatimaansa juttuun "Ilmastotutkijat: Ilmastonmuutos lisää poliittisia konflikteja". Ennen tekstin otteiden lukua, kannattanee muistaa, että Kanninen kunnostautui viime syksynä näyttävällä Malediiveja koskevalla ilmastonmuutosjutulla, jonka keskeinen väite näyttäisi olleen täyttä potaskaa. Lisää Kannisen ilmastonmuutosjutuista löydät täältä. No niin, nyt Kannisen uusimpaan juttuun, jonka otteet ovat sisennettynä ja kursivoituna. Kommenttini ovat normaalitekstillä.

Nyt julkaisuvuorossa on raportti, joka tarkastelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Noin sata tutkijaa ja iso joukko hallitusten edustajia on usean päivän ajan viimeistellyt monisatasivuista raporttia, jonka mielenkiintoisin osa on 29-sivuinen, päätöksentekijöille tarkoitettu yhteenveto.

Kuva 1

Kanninen olisi voinut tietysti kertoa, että tuo 29-sivuinen yhteenveto ei ole tiedemiesten kirjoittama. Sen ovat koostaneet eri maiden ilmastopoliitikot ja -virkamiehet. IPCC:n käytännön mukaan varsinainen 1000-sivuinen raportti, jota harva jaksaa lukea, sitten sovitetaan sen mukaiseksi, millaiseen tyyliin poliittisesti sovittu yhteenveto on laadittu.

Sen luonnos vuoti julkisuuteen jo etukäteen. Uutistoimisto AFP kirjoitti, että raportti kertoo tulvien ja kuivuuskausien lisääntyvän "merkittävästi". Tämä puolestaan merkitsee mm. viljasatojen pienenemistä. IPCC:n tutkijat laskevat, että vehnän, riisin ja maissin sadot pienenevät noin kaksi prosenttia vuosikymmentä kohti. Samaan aikaan maapallon väestö kasvaa, ja ravinnontarve sen mukana.

Tarkistan myöhemmin mahdolliset väitteet viljasatojen ennustetusta pienenemisestä. Ennen niihin uskomista on hyvä katsoa tilastotietoja satojen muutoksista menneinä vuosikymmeninä, joiden aikana ilmasto on muutamalla asteen kymmenesosalla ainakin joissakin osin maailmaa lämmennyt. Kuvassa 1 on hehtaarisadon (tonnia hehtaarilta vuodessa) kehitys maailmassa keskimäärin maissin, vehnän ja soijapavun osalta vuosina 1960 - 2011. Sanoisin kuvan perusteella, että merkittävää näyttöä ei ole satoisuuden vähenemisestä, vaikka ilmasto on hieman lämmennyt. Toisaalta sen paremmin Kannisen jutuissa kuin IPCC:n käyttämissä mallinnuksissa tosiasioista ei välttämättä ole tarvinnut välittää.

Ilmastonmuutos sinänsä ei synnytä väkivaltaa, mutta kiristyvä kilpailu luonnonvaroista kylläkin. IPCC:n raportti yhdistää ensimmäistä kertaa selkeästi ilmastonmuutokseen monet Afrikan konfliktit, jopa arabikevään tapahtumat. 

Peruuttaako IPCC lajien tuhon?

Et ole voinut olla kuulematta uutisia lajien tuhoista ilmaston lämpenemisen seurauksena. Jos et ole, lue täältä lisää. Hurjimmat ennusteet ovat joka tapauksessa luvanneet jopa enemmistön nisäkäslajeista kuolevan sukupuuttoon ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena ihan kohta.

WWF:n maan tunnin etusivulta

Ilmastonmuutosta vastaan kampanjoivat järjestöt ovat ottaneet maskoteikseen uhanalaisiksi julistamiaan lajeja. Maailman luonnonsäätiö (WWF) käyttää jääkarhua ja pandakarhua symboleinaan. Greenpeace tekee samoin, joskaan ei aivan yhtä näkyvästi, sillä heillä on mm. Sini Saarela. Molemmat käyttävät paikallisissa kampanjoissaan paikallisia eläimiä. Meillä näitä ovat tietysti Saarelan lisäksi söpön näköiset Saimaan norppa ja liito-orava.

No en kiistä sitä, etteikö ihmiskunta olisi aiheuttanut monien lajien levinneisyysalueille haittaa laajentaessaan elinpiiriään. Tiedämme varmuudella, että olemme aiheuttaneet joidenkin lajien sukupuutonkin joko suoraan tai välillisesti. Mutta siitä alkaen, kun ilmaston lämpenemisestä alettiin puhua, olen koettanut löytää lajia - kasvia tai eläintä - jonka sukupuuton tuo ilmiö olisi aiheuttanut. No vielä en ole sellaista löytänyt. Ehkä joku lukijoista osaa minua viisastaa, jos en ole ollut riittävän tarkka?

Olen seurannut aivan erityisellä huolella WWF:n symbolin, jääkarhun, kamppailua ilmastonmuutoksen (= entinen ilmaston lämpeneminen, joka loppui yli 17 vuotta sitten) kourissa. Kun noita arktisen alueen selviytyjiä oli joskus 1970-luvulla enää noin 10 000 yksilöä, ne päätettiin suojella maailmanlaajuisesti. Niiden metsästys lopetettiin. Nyt jääkarhuja arvellaan olevan 25 - 30 tuhatta siitä huolimatta, että ilmasto on hieman 1970-luvun kylmistä vuosista hieman lämmennyt. Monilla alueilla jääkarhukannat ovat käytännössä maksimissaan, sillä suuremmalle populaatiolle ei enää ole ravintoa.

Olen siis ihmetellyt jääkarhukantojen kasvua, vaikka arktinen ilmasto on lämmennyt. Noiden kesäjäillä hylkeitä pyytävien petojenhan piti hukkua jäiden puutteeseen tai kuolla nälkään. Jääkarhukannat ovatkin joissain osissa maailmaa notkahtaneet. Aika hyvin on dokumentoitu mm. Alaskan pohjoisosan kannan hiipuminen, joka johtui tavanomaista kylmemmistä talvista (Stirling and Lunn 1997; Stirling 2002). Olenkin itse asiassa epäillyt, että arktisen alueen kylmyys saattaisi olla eliölajeille suurempi uhka kuin pieni lämpeneminen. No tässäkin suhteessa lukijoissa on varmasti minua paljon enemmän tietäviä, joten kommentit ovat tervetulleita.

Palkittu toimittaja Jaana Kanninen - tietämätön, hölmö vai ...?

Kuva 1: Jaana Kanninen Malagassa. Kuva Yle

Opetusministeri Krista Kiuru luovutti vuoden 2013 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiistaina 24.9.2013. Ylen toimittaja Jaana Kanninen palkittiin ilmastonmuutosta käsittelevästä raportoinnistaan.  

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Palkitsemisperusteissa kiitettiin, että Jaana Kanninen on käsitellyt ilmastonmuutokseen liittyviä aiheita laajasti, oivaltavasti ja monipuolisesti käyttäen hyväkseen radio- ja televisioilmaisun eri mahdollisuuksia yleisöä koskettavalla tavalla.

”Kannisen raportointi on esimerkillistä julkisen palvelun journalismia. Hän pystyy käsittelemään suuria ja monimutkaisia aiheita eksymättä yksityiskohtien näreikköön. Kanninen ei myöskään sorru käsittelemään aihepiiriään pelkkänä asiantuntijoiden kiistelynä tai poliittisten julkilausumien toistamisena.”

Näin jälkikäteen vielä Ilmastorealismia-blogin onnittelut Jaana Kanniselle tunnustuksesta ja 15 000 euron palkintorahasta!

Jäin kuitenkin hieman epäilemään Kannisen ansioita huomattuani Ilmastofoorumi ry:n tehneen kantelun Julkisen sanan neuvostolle (JSN) Yleisradio Oy:n Malediivien saarten ilmastoevakuointeja koskeneesta uutisoinnista torstaina 7.11.2013 Yle Uutisten nettisivuilla ja Ylen TV1:n pääuutislähetyksessä klo 20:30. Toimittajana kummassakin jutussa on Jaana Kanninen.

Siis Ylen iltauutisissa 7.11.2013 väitettiin Malediivien saarista, että ”Merenpinnan nousuun on jo varauduttu tyhjentämällä matalimmat ja herkimmät saaret asukkaista.” Nettisivujen pidemmässä uutisessa, joka on otsikoitu ”Reportaasi Malediiveilta: Maailman matalin valtio siirtää ihmisiä turvaan ilmastonmuutoksen tieltä”, väite esitetään muodossa ”Kuusitoista kaikkein matalinta ja haavoittuvinta saarta on tyhjennetty asukkaista.” Kuten Ylen ja Ilmastofoorumin viestien vaihdosta em. linkin perusteella ilmenee, ei ole vielä löytynyt näyttöä tuon väitteen todenperäisyydestä. Vaikka moni muukin asia tuossa Kannisen Malediivi-uutisoinnissa on osoittautunut oudoksi, en nyt tässä lähde sitä tarkemmin ruotimaan. Katsotaan sitä sitten tarkemmin, kunhan JSN lähiaikoina antaa päätöksensä asiassa.

Uteliaisuuttani googlasin ilmastoaiheista palkitun Kannisen aiempia ilmastoaiheisia juttuja. Sieltä nousivat esiin jäätikköaiheet Grönlannista ja Perusta. Katsotaanpa ensin muutama kohta joulukuussa 2008 toimitetusta "Ilmastonmuutos sulattaa Perun jäätiköitä kovaa vauhtia" -jutusta, jota valitettavasti ei enää löydy Ylen sivuilta.

Andien maihin kuuluvan Perun katsotaan olevan maailman maista kolmanneksi suurimmassa vaarassa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

---

Nyt jäätiköt katoavat kovaa vauhtia. Lisäksi uhattuna on Tyynenmeren viileä merivirta Humbolt, joka pitää Perun rannikkovedet kalassa. Kun vielä listaan lisää sen, että lähes puolet perulaisista elää köyhyysrajan alapuolella, voi kuvitella, minkälaisen uhan ilmastonmuutos aiheuttaa tulevaisuudessa - ja jo nyt.

---

Noin kolmesta tuhannesta Perun alueella sijaitsevasta vuoristojäätiköstä 22 prosenttia on kadonnut kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana.

---

Ilmastonmuutosta voi hidastaa kuten kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa yritetään. Mutta enää sitä ei voi pysäyttää kokonaan. Niinpä Perullekin jää ainoaksi mahdollisuudeksi sopeutua ilmaston lämpenemiseen.

Millainen on ollut ilmaston lämpenemistrendi minun elinaikanani?

Ihmiskuntaa on parin viimeisen vuosikymmenen aikana syyllistetty kovasti ilmaston lämmittämisestä. Tuollainen kollektiivinen syyllistäminen tuntuu aika yleiseltä ja ehkä joitakin kohtaan epäreilultakin. Se ei myöskään löydä oikeita syyllisiä uhkaavaan katastrofiin, joka meitä odottaa joidenkin ilmastotutkijoiden mukaan kahden asteen lämpenemisen jälkeen. Katsotaanpa, auttaisivatko lämpöaikasarjat syyllisten etsinnässä?

Hain kolme globaalia lämpöaikasarjaa exceltaulukkooni. Ne ovat

1. Meren pintalämpötila, HadSST1, josta laskettu kuvaaja näkyy sinisenä murtoviivana. Tuo aikasarja perustuu aiempien vuosien osalta kauppareiteillä kulkeneiden laivojen merenpinnasta mittaamiin lämpötiloihin. Myöhempien vuosien osalta mittaukset ovat kattavuudeltaan parantuneet myös kauppareittien ulkopuolelle erilaisten paikallaan oleviin ja ajelehtiviin poijuihin kiinnitettyjen mittauslaitteiden ansiosta.
2. Ilman lämpötila kahden metrin korkeudella, HadCRUT4, josta laskettu kuvaaja näkyy punaisena murtoviivana. Tuo aikasarja perustuu mantereiden osalta kiinteiden sääasemien mittauksiin ja merien osalta laivojen ja poijujen mittauksiin hieman merenpinnan yläpuolelta.
3. Alailmakehän keskimääräinen lämpötila alle kahdeksan kilometrin korkeudella, RSS,  josta laskettu kuvaaja näkyy vihreänä murtoviivana. Tuo aikasarja perustuu maapalloa kiertävien satelliittien infrapunasensorien mittauksiin ilmakehän lämpötilan eri kerroksista. Tässä tapauksessa kyse on alemman troposfäärin - siis ilmakehän alimman ja tiheimmän kerroksen - lämpötilasta, joka painottuu 3 - 4 kilometrin korkeuteen.

Ihmisten syyllisyyden selvittämiseksi olen laskenut noista aikasarjoista eri pituiset lineaariset trendit vuoden 2013 loppuun asti. Siis esimerkiksi punaisen kuvaajan viimeinen piste vuoden 2004 kohdalla tarkoittaa, että ilmakehä kahden metrin korkeudella on lineaarisella trendillä mitattuna viilentynyt vuosina 2004 - 2013 (siis 10 vuoden aikana) noin -0,2°C asteen nopeudella projisoituna vuoteen 2100. Vastaavasti sinisen kuvaajan korkein piste vuoden 1974 kohdalla tarkoittaa meren pintalämpötilan nousseen vuosina 1974 - 2013 (siis 40 vuotta) vauhdilla, joka jatkuessaan vuosisadan loppuun johtaisi noin +1,5°C lämpimämpään merenpintaan nykytilaan verrattuna. Sinisen ja punaisen kuvaaja ensimmäiset pisteet vaaka-akselin kohdalla 1914 kertovat 100 vuoden trendin mukaisen lämpenemisvauhdin antaman lämpötilamuutoksen vuonna 2100 nykytilaan verrattuna - siis vastaavasti +0,45 ja +0,6°C.

Porojen laiduntamiskäytännöistäkö ilmaston lämpenemisen torjuntakeino?

Tutkimuksen avainsana kuvassa

Eräs Ilmastorealismi-blogin lukija herätti minut taas Lapin ilmastoasioihin. Nehän ovat tällaiselle vanhalle Lapin ystävälle tärkeitä. Tällä kertaa oli kyse mm. Lapin Kansassa ja Vihreässä Langassa uutisoidusta tutkimuksesta, jossa annettiin vähän lohtua yleensä synkkään uutisointiin asiassa. No lähdin selvittämään asiaa tutkimuksen rahoittajan, Suomen Akatemian, sivuilta. Siellä tutkimushanketta johtava akatemiatutkija Sari Stark kertoo uutisoidusta tutkimuksesta seuraavaa (kursivoituna ja sisennettynä, minun kommenttini normaalitekstillä):

Porojen alueellinen laidunnushistoria on merkittävä tekijä ilmaston lämpenemisen vaikutuksissa puuttoman tundran hiilinieluun, kertoo Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimus.

Wikipedian poro vaeltaa Kebnekaisen laaksossa Ruotsissa.

En halua tässä kirjoituksessa puuttua eräisiin tunnettuihin ongelmiin, jotka liittyvän porojen yli- tai alilaiduntamiseen. Toteanpa vain lukeneeni hyvin monta tutkimusta, joissa märehtijöiden vaikutusta ilmakehän kasvihuonekaasuihin on selvitetty erityisesti metaanin osalta. Sitähän tämä tutkimus ei tehnyt, mutta jäin pohtimaan tuota sanaa "merkittävä" ilmastonmuutoskontekstissa. No, katsotaan lisää Starkin perusteluja.

Ilmaston lämpenemisen vaikutus pohjoisten ekosysteemien hiilinieluun kiinnostaa kansainvälisesti, koska ilmaston lämmetessä maaperän humukseen sitoutunut hiili saattaa alkaa vapautua ilmakehään. Tämä voi fossiilisten polttoaineiden ohella lisätä ilmakehän hiilidioksidia ja siten edelleen voimistaa ilmastonmuutosta.

Kaikkien ekosysteemien hiilinieluominaisuudet taitavat nykyisin olla kiinnostavampia kuin ekosysteemien luonnontilaisuus tai hyvinvointi? Ehkä näin on, mutta melkoista pelottelua on vihjailu arktisen alueen humukseen varastoituneen hiilen karkaamisesta ilmakehään. Näin ei tiettävästi käynyt nykyistä 2-4 astetta lämpimämmän holoseenioptimin aikana noin 8000 vuotta sitten eikä sitäkin pari astetta lämpimämmän jääkausien välisen Eem-kauden aikana noin 120 000 vuotta sitten. Ja jossain määrin pidän liioitteluna mahdollisten (= voida-verbi) tundran CO2-päästöjen rinnastamisen ohella-sanan avulla fossiilisten polttoaineiden käytön päästöihin.

Poro eli tunturipeura on merkittävä laiduntaja koko arktisella alueella. Pohjois-Norjassa toteutetussa maastotutkimuksessa vertailtiin kokeellisen lämmityksen vaikutuksia kevyesti ja voimakkaasti laidunnetun tundran välillä. Alueiden laidunnushistoria erosi merkittävästi viimeisen 50 vuoden osalta. Hiilitaseet osoittivat, että kevyesti laidunnettu, varpuvaltainen tundra oli nykyisessä ilmastossa voimakkaampi hiilinielu kuin voimakkaasti laidunnettu, heinävaltainen tundra. Lämmitys alensi kevyesti laidunnetun alueen hiilinielua, mutta voimakkaasti laidunnetulla tundralla lämmitys ei vaikuttanut hiilitaseeseen. Pitkään laidunnettu alue siis reagoi heikommin ilmastonmuutokseen.

Siis jos halutaan nykyisissä oloissa tehostaa hiilidioksidin vähentämistä, olisi syytä suosia nykyisen varpuvaltaisen tundran säilymistä, koska se on heinävaltaisiin ylilaidunnettuihin alueisiin verrattuna parempi hiilinielu. Tuossa epäilemättä on ideaa, jos hiilinielun tehokkuus on ykkösasia. Silloin ylilaidunnus varmaankin pitäisi nopeasti lopettaa. Koska vihreät ja muut ilmastonmuutoksesta huolestuneet puuttuvat asiaan?

Lappi on hitusen jäähtynyt

Hyvältä tuntui se, että tutkijat joutuivat kokeellisesti lämmittämään tutkimusalueitaan. Sehän johtunee siitä, että luonnostaan lämmenneitä koealueita ei vielä ole käytettävissä? Eipä kai, sillä geofysikaalisessa lähihistoriassa Lappi on hieman viilentynyt.

Tärkein syy laidunnushistorian aiheuttamaan eroon oli, että laidunnetulla tundralla nopeakasvuiset heinät pystyivät nopeasti lisäämään yhteyttämistä ja hiilen sitomista lämpötilojen kohotessa, mutta sama ilmiö ei tapahtunut kevyesti laidunnetulla tundralla, jossa ravinteiden määrä rajoittaa kasvien perustuotantoa. Lisääntynyt hiilen sidonta kompensoi lämmityksen vaikutukset ekosysteemin vapauttaman hiilidioksidin määrään.

”Laidunnus muuttaa useita ekosysteemin ominaisuuksia, kuten kasvilajiston koostumusta ja maaperän ravinteisuutta, mikä puolestaan muuttaa sen vastetta ilmaston lämpenemiseen”, kertoo akatemiatutkija Sari Stark Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

Palaan vielä ylilaiduntavien porolaumojen röyhtäilyyn, piereskelyyn ja ulostamiseen, johon aiemmin viittasin metaanin osalta. Mahtavatko ne kompensoida heinien sitoman hiilidioksidin, jolloin porojen laiduntamisen vaikutuskin jää arvailujen varaan? Tutkimus ei siitä kerro.

Poron laidunnushistorian merkitystä tundran hiilitaseeseen ei ole aiemmin tutkittu. Tulokset vaikuttavat ilmastomalleihin, joissa yritetään ennustaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia hiilen globaaliin kiertoon. Tutkimus osoittaa, että ennusteissa on tarpeen tuntea pitkäaikainen laidunhistoria, joka vaihtelee alueellisesti perinteisten ja nykyisten poronhoidon käytäntöjen mukaan.

Jään jännityksestä väristen odottamaan tutkimustulosten järisyttävää vaikutusta ilmastomalleihin. Monellako asteella tulevissa tietokoneajoissa ennustettu lämpeneminen Lapin heinikoitumisen ansiosta nyt pienenee? Toivottavasti Suomen Akatemia raportoi tutkimuksellisesta läpimurrosta aikanaan.

Minun mielestäni tutkimus ei ole kuitenkaan osoittanut, että ennusteissa tai ilmastomalleissa pitäisi tuntea pitkäaikaista laidunhistoriaa. Jos asia olisi merkittävä, kai tutkijat olisivat jotenkin yrittäneet määrittää laiduntamishistorian vaikutuksen suuruuden edes johonkin ilmastolliseen tekijään.