sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Sammakoita ja metsäluontoa Studia Generaliassa



Viime torstaina, siis 17.10., Studia Generalia -luennoille oli ilmoitettu aiheiksi "Muuttuvat eliölajistot" ja "Ilmastonmuutos ja metsäluonto". Luennoijina olivat professorit Mar Cabeza ja Jouko Rikkinen. Tilaisuuden juonsi ekologian professori Ilkka Hanski, joka tähänastisista juontajista sujuvasanaisimpana nostatti odotuksia kuvailemalla ilmaston lämpenemisen merkkejä, mm. jäätiköiden kiihtyvää sulamista, Jäämeren jääpeitteen pienenemistä, merivesien lämpenemistä, happamoitumista ja pinnannousua sekä yleistyneitä sään ääri-ilmiöitä. Nyt on kysymys siitä, miten eläimet ja kasvit noihin ilmiöihin reagoivat tai sopeutuvat, vai pystyvätkö ne pysymään muutosten tahdissa. Hanskin mukaan tähän mennessä tapahtunut lämpeneminen, joka on vielä pientä verrattuna ennustettuun lämpenemiseen, on jo aiheuttanut hätkähdyttäviä muutoksia. No katsotaanpa, mitä Cabezalla ja Rikkisellä oli esittää näytöksi asiasta. Videon luennoista löydät täältä.
Mar Cabeza ja ilmastopropagandakuva kohta hukkuvasta jääkarhusta

Espanjalainen Mar Cabeza luennoi yleensä englanniksi, mutta nyt hän teki sen ensimmäistä kertaa suomeksi. Kielellisesti yritys epäilemättä oli tutkijalle melkoinen kynnys, mutta se ei ollut ollenkaan huono. Hyvin riitti kielitaito suomeksi pidettyyn luentoon. Siitä on pakko antaa hyvä arvosana muutenkin sympaattisesti esiintyneelle Cabezalle.

Cabeza esitti pelkistetysti ne keinot, joita eliölajeilla on ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Samalla tuli ainakin epäsuorasti esiin se monimutkaisten pakote- ja palautevaikutusten verkosto, joka tuohon muutokseen vaikuttaa. Kuten Cabeza totesi, lämpötilan muutos siis ei ole ollenkaan ainut lajien ja elinympäristön muutokseen vaikuttava tekijä.

Mutta luennoitsijan valitsemat esimerkit olivatkin sitten vähintään eriskummallisia. Ilmastonmuutoksen ja Greenpeacen asiaa koskevan kampanjan ikoniksi nostettu jääkarhu oli Cabezan ensimmäinen esimerkki. Cabeza todisteli jääkarhujen ja harmaakarhujen nykyisin risteytyvän ilmaston lämpenemisen seurauksena. No tuo risteytyminen on varmasti totta, mutta niin lienee tapahtunut jossain määrin aina siitä lähtien, kun jääkarhut vähitellen kehittyivät pohjoisimmista harmaakarhupopulaatioista muutamia satojatuhansia vuosia sitten - siis ei mitään uutta auringon alla. Populaatioina jääkarhut voivat muutenkin nykyisin paremmin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten johtuen voimaan astuneista metsästysrajoituksista. Jostain syystä Cabeza useimpien tutkijakollegoidensa lailla unohtaa systemaattisesti tämän mainitsemisen. Kuten myös sen, että ilmastollisesti pieni lämpeneminen ei ole jääkarhuille tai muillekaan pohjoisen lajeille uhka. Se todellinen uhka pohjoisessa jokseenkin kaikille lajeille lienee edelleen äärimmäinen kylmyys ja jääkarhujen tapauksessa keskimääräistä paksummaksi kasvava jää. Sanottakoon vielä suoraan, että tiedeluentoa ei pitäisi aloittaa poliittisiin tarkoituksiin manipuloidulla propagandakuvalla, ellei tutkimus käsittele poliittista propagandaa.

Cabezan muut esimerkit Madagaskarin matelijoiden leviämisestä vuoristoissa ylemmäksi ja Keski-Amerikan sammakoiden vähenemisestä olivat outoja ainakin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen (AWG) valossa. En kumpaakaan ilmiötä sinänsä epäile, mutta niiden sidosta AGW:en kylläkin. Madagaskarin saaren lämpötila ei nimittäin ole sataan vuoteen noussut. Se on laskenut, kuten viereisestä saarta koskevasta CRUTEM4-lämpöaikasarjasta hyvin näkyy. Lämpötila on tietysti noussut vähän viimeisen 30 vuoden aikana, mutta enemmän koholla se oli 1910- ja 1920-luvuilla. Samankaltainen syklinen vaihtelu muuten näkyy myös kaikkien pohjoisten alueiden lämpötiloissa. Ehkä matelijat valuivat rinteillä alemmaksi vuosina 1930-1980? Keski-Amerikan sammakoiden vähenemisen syy taas on sieni-infektio, joka levisi tropiikkiin eläinkaupoista! Asia on dokumentoitu mm.  Jim  Steelen kirjassa Landscapes & Cycles: An Environmentalist's Journey to Climate Skepticism (2013), jonka lukemista suosittelen vilpittömästi Mar Cabezalle.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kun blogistilta loppuvat asialliset (tai asiattomat) jutut

Enpä saanut perjantai-illaksi aikaiseksi viikonloppulukemista. Oli liian monta juttua samanaikaisesti valmisteilla, eikä mikään ehtinyt julkaisukuntoon. Sunnuntaiksi on kuitenkin tulossa arviointi viimeisestä Studia Generaliasta, jossa biologit olivat pääroolissa. Maanantaiksi tai tiistaiksi saattaa jo ehtiä (ainakin jonkun) tajunnan räjäyttävä juttu ilmastonmuutoksen hyödyllisyydestä. Hmm... ehkä en siihen itsekään aivan usko, mutta voihan asioista keskustella. Katsotaanpa sitten.

Mutta välilukemiseksi tarjoan muutaman kaskun ilmastonmuutoksesta. Valitettavasti niitä löytyy aika vähän. Toistaiseksi varastossani on vain toiseen vastaavaan bloggaukseen oleva määrä. Jos lukijalla on tallessa hyviä ja jonkinlaista huumoria sisältäviä tarinoita aiheesta, otan niitä mielelläni vastaan. Väliä ei ole sillä, ovatko ne ns. skeptikkoleiristä tai IPCC:n lailla ilmastonmuutokseen uskovilta. Iskevät jutut menevät seuraaviin vastaaviin bloggauksiin läpi. Niitä voi kertoa joko kommenteissa, sivun oikeassa yläreunassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta tai sähköpostitse osoitteeseen mikko2007(at)hotmail.com.

Lätkämailakin löytyi lopulta Grönlannista?
 Kun olin lapsi, meillä oli kylmät ja lumiset talvet, pitkät ja kuraiset keväät, lämpimät ja aurinkoiset kesät sekä pimeät ja sateiset syksyt. Ilmastonmuutos on pilannut tuon kaiken. Nyt meillä on kylmät ja lumiset talvet, pitkät ja kuraiset keväät, lämpimät ja aurinkoiset kesät sekä pimeät ja sateiset syksyt.
Konsensussyyllinen?
Ilmaston lämpenemisen teoria edellyttää, että alailmakehän puoliväli lämpenee nopeimmin, mutta hiilidioksidi on muuttanut tuota asiaa. Se aiheuttaa ilmaston lämpenemisen sijaan ilmastonmuutosta  - joka puolestaan johtuu siitä ilmakehästä puuttuvasta lämmöstä, joka vajosi huomaamatta meren pohjaan. Tuo puuttuva lämpö meren pohjassa on erityisen salaperäistä ainetta, koska se vaikuttaa sieltä suoraan eteerisesti ilmakehään aiheuttaen sään ääri-ilmiöitä. Tohtori Trenberth selittää seuraavalla oppitunnilla, miten me muutamme lyijyn kullaksi ja miten tunnistamme noidat.
Antikorrelaatiota hiilidioksidipitoisuudelle?

Ilmaston lämpeneminen määriteltiin ennen seuraavasti: "Viidentoista vuoden ajalta mitattu voimakas lineaarinen lämpenemistrendi troposfäärin keskiosissa." Sattuneesta syystä määritelmää on nyt muutettu seuraavaksi: "Yhdistelmä sattumanvaraisia sääilmiöitä ja mittareiden ohi huomaamatta merten syvyyksiin sukeltavaa lämpöä."

IPCC:n kurssi AR5:n julkaisuun?

torstai 17. lokakuuta 2013

Miksi jää kuumentaa ilmastoaktivistin tunteet?

Pohjoinen kryosfääri 14.10. 2012 (vas) ja 14.10.2013 (oik)
Yksi ilmastonmuutosväittelyn kuuma aihe on ollut jäätiköiden ja merijään sulaminen. Tarkemmin sanottuna kysymys on siitä, näkyykö ihmisperäiseksi väitetty ilmaston lämpeneminen kiihtyvänä sulamisena, jolla voisi olla myöhemmin haitallisia vaikutuksia luonnolle tai ihmiskunnalle.

Me tiedämme, että jäätiköt ovat sulaneet melko laajassa mittakaavassa sitten edellisen jääkauden päättymisen. Se johtui siitä luonnollisesta syystä, että merten pintakerros ja ilmakehä lämpenivät huomattavasti. Pintailmakehän keskilämpötilan muutos oli suurin korkeimmilla pohjoisilla ja ja eteläisillä leveyspiireillä - jopa 10-15 astetta. Vaikka keskilämpötila on laskenut muutaman asteen verran noin 5000 - 9000 vuotta sitten vallinneesta lämpimimmästä vaiheesta, holoseenioptimista, olemme edelleen sellaisessa ilmastollisessa vaiheessa, jossa napa-alueiden tuntumassa vesi jäätyy ja sataa lunta, mutta kesäisin tuo lumi ja jää sulaa sitten kokonaan tai osaksi sulaa. Ja välillä sulaa myös edellisten vuosien aikana syntynyttä lunta ja jäätä.

Mikäli ilmastomme olisi stabiili, se jossain vaiheessa hakeutuisi sellaiseen tasapainotilaan, jossa tuo jäätyminen ja sulaminen olisi vuosittain tai ainakin vuosikymmenittäin yhtä suurta. Siis jäljelle jääneet jäätiköt ja merijään peittämät alueet sykkisivät vuodenaikojen mukaisesti mutta pysyisivät keskimäärin samankokoisina. Ilmastomme ja siihen vaikuttavat tekijät eivät kuitenkaan ole tuolla tavalla stabiileja. Ne huojuvat kaoottisen systeemin lailla tuon tasapainotilan molemmin puolin, ja siksi jään määrässäkin esiintyy huomattavaa vaihtelua, minkä loogisessa selvittämisessä on vielä paljon tutkittavaa.

Tiedämme monien vuoristojäätiköiden ajoittain vetäytyneen ja kasvaneen historiallisena aikana. Olen muutamista tapauksista kirjoittanutkin mm. täällä ja täällä. Alppien ja myös Fennoskandian jäätiköt lienevät olleet paljon nykyistä pienempiä Rooman valtakunnan aikaisen lämpökauden aikana ja sitä edeltäneinä keskimääräistä lämpimämpina kausina. Juuri muuten ei pystytä selittämään noiden uudelleen sulavien jäätiköiden alta löytyviä metsän pohjia kantoineen ja ihmisasutuksen jälkiä, joiden ajoitus kertoo niiden olevan muutaman tuhannen vuoden takaa.

Petermannin jäävirta elokuussa 2010 (yläkuva)
ja lokakuussa 2013 (alakuva)
Vuoristojäätiköt tai -jäävirrat vaihtelevat myös lyhyemmissä sykleissä. Vuonna 2010 kohistiin jopa USA:n senaattia myöten, kun Grönlannin luoteisosassa sijaitsevasta Petermannin jäätikön vuonon päällä kelluvasta päästä lohkesi yli 200 neliökilometrin kokoinen jääsaari. Julkisuudessa ja ilmastopoliittisista syistä tuo jäätikön poikiminen haluttiin kytkeä ilmaston lämpenemiseen ja Grönlannin jäätikön sulamiseen. Kukaan ei kuitenkaan tiedä edes kohtalaisella varmuudella, oliko lohkeamisessa kyse yhdestä vaiheesta sellaisesta täysin normaalissa kierrossa, jota Petermannin jäätikkö on tehnyt jo tuhansia vuosia. Joka tapauksessa jäätikön kelluva suuosa on parista tuon jälkeenkin tapahtuneesta pienemmästä lohkeamisesta huolimatta taas kasvanut useilla kilometreillä. Vuoristojäätiköt valuvat painovoiman vaikutuksesta ihan luonnostaankin.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ilmastonmuutoksen torjuminen on arvaamattoman vaarallista

Venäläisissä vankiloissa oikeudenkäyntiä odottavien Greenpeace-aktivistien asioita on pohdittu monelta kannalta. En tässä bloggauksessa puutu kuin yhteen seikkaan, joka on mielestäni hyvin tärkeä ellei jopa perustavanlaatuinen. Valitettavasti media sen paremmin Suomessa kuin maailmallakaan ei ole tätä näkökulmaa juurikaan käsitellyt.

Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo totesi Suomessa hiljattain käydessään Helsingin Sanomille mm. seuraavaa:
"En silti pyydä lain rikkomista anteeksi. Orjuus saatiin poistettua ja naisten oikeuksia parannettua vasta kun kunnon ihmiset, kuten Sini Saarela nyt, olivat valmiita rikkomaan lakia. Ilmastonmuutos on suurempi uhka ihmiskunnalle kuin mikään ihmisoikeuskysymys. Siinä on kyse koko ihmiskunnan selviytymisestä tällä planeetalla."
A-studiossa eilen (15.10.2013) Suomen Greenpeacen viestintäpäällikkö, Juha Aromaa, toisti saman viestin: Ilmastonmuutoksen torjunnasta on kysymys. Aromaan tehtävänähän on viestittää, mitä Greenpeace tekee ja ennen kaikkea miksi. No hyvä on, asia tuli selväksi sekä Greenpeacen pääsihteerin että järjestön Suomen viestintäpäällikön todistamana. Katsotaanpa, millaista ongelmaa ilmastonmuutos Venäjän pohjoisosissa tekee.

Venäjän arktisten alueiden ilmasto on ainakin jossain vaiheessa jääkauden jälkeisenä aikana ollut nykyistä lämpimämpi päätellen siitä, että metsän raja on aiemmin ollut nykyistä paljon pohjoisempana. Monet tutkimukset viittaavat alueen olleen nykyistä lämpimämpi jopa pääosan holoseeniajasta. Mutta ei juututa kaukaiseen historiaan.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Politrukki ja asiantuntija Studia Generaliassa



Viime torstaina, siis 10.10., Studia Generalia -luennoille oli ilmoitettu aiheiksi "Ilmastonmuutoksen mallintaminen" ja "Sääennusteet ja niiden hyödyntäminen". Luennoijina olivat Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ja liikenneministeriön liikenneneuvos Juhani Damski.

Pääjohtaja Petteri Taalas aloitti kertomalla laajentavansa aihettaan mallintamisesta ilmastonmuutokseen. No, laajennus todella kuultiin, mutta varsinaisesta mallintamisesta ei sitten kerrottukaan juuri mitään.
Taalas aloitti maalittamalla viholliset

Ennen varsinaista ilmastonmuutosta koskevaa esitystään Taalas tuomitsi ilmastonmuutokseen torjuvasti tai epäilevästi suhtautuvat tieteen vastaisiksi. Väärän tiedon levittäjän ja asiantuntemattomuuden leima annettiin niille äänekkäille, jotka blogosfäärissä tai lehdistössä kysyvät, voisiko ilmastonmuutos olla luonnollisista seikoista johtuvaa. Naurettavimpia ovat kuulemma ne skeptikot, jotka epäilevät ilmastotieteilijöiden tehneen jonkinlaisen salaliiton. Lähes samaan hengenvetoon Taalas kuitenkin epäili skeptikoiden olevan öljy-yhtiöiden kanssa jonkinlaisessa salaliitossa tai niiden palkkalistoilla. Hmmmm… sanoisin, että ensimmäisen kerran kuulen aloitettavan arvokkaaksi tarkoitetun tieteellisen luennon parin minuutin ad hominem -ryöpytyksellä ja auktoriteettiin vetoamiseen perustuvalla argumentaatiovirheellä.

Taalaksen esitys oli käytännössä nopea mutta sujuva IPCC:n uusimman raportin ns. tieteellisen pohjan pelkistetty läpikäynti runsaalla ja hyvälaatuisella kuvamateriaalilla. Eipä aika muuhun olisi riittänytkään. Joissakin kohdissa hän lokalisoi asioita Suomeen. Esityksen perusteella tiedämme, että vuoteen 2100 mennessä keskilämpötila täällä nousee noin kuudella asteella ja talvikuukausina jopa kahdeksalla. Helsingissä merenpinta nousee 40 sentillä, mutta Vaasassa maannousema vielä voittaa merenpinnan nousussa. Mitään sellaista, mitä Taalas ei olisi aiemmissa esityksissään kertonut, ei kuultu. Kyse oli siis hyvin harjoitellusta IPCC-epistolasta.