Lapin Kansassa on käyty viime aikoina muutama puheenvuorokierros ilmastosta, sen muuttumisesta ja mittaamisesta. Seuraavassa siitä havaintoja lehden eteläpuolisen lukijakunnankin tiedoksi.
Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo kirjoitti 2.7.2013 yleisönosastovastineen professori Antero Järvisen 26.6. esittämällekritiikille Arktikumin Lapin ilmastonmuutosta käsittelevään näyttelyyn. Alestalo ei vastineessaan kiistänyt Järvisen argumentteja, joista painavin oli se, että Lapin tai maailmankaan lämpötilat eivät ole pitkään aikaan nousseet. Seuraavassa sisennettynä ja kursivoituna osa Alestalon vastineesta (lihavoinnit minun):
| Alestalo vastasi myös Pasi Lehmuspellon kirjoitukseen 9.7. |
Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo kirjoitti 2.7.2013 yleisönosastovastineen professori Antero Järvisen 26.6. esittämällekritiikille Arktikumin Lapin ilmastonmuutosta käsittelevään näyttelyyn. Alestalo ei vastineessaan kiistänyt Järvisen argumentteja, joista painavin oli se, että Lapin tai maailmankaan lämpötilat eivät ole pitkään aikaan nousseet. Seuraavassa sisennettynä ja kursivoituna osa Alestalon vastineesta (lihavoinnit minun):
Vaikka lämpötila on ihmisten ja ekosysteemien kannalta konkreettinen
ilmastonmuutosindikaattori, ei se vaihtelevaisuutensa vuoksi ole paras
mahdollinen. Muutoksen havaitsemiseksi on aina tarkasteltava useamman
vuosikymmenen pituisia ajanjaksoja. Lämpötila on herkkä muuttumaan vuodesta ja
vuosikymmenestä toiseen monista syistä: auringon pilkkujaksot, satunnaiset tulivuoren
purkaukset ja luontainen vaihtelu ilmakehän ja merien välillä aiheuttavat
ohimeneviä muutoksia lämpimään ja kylmään suuntaan.
Koko maapallosysteemin kannalta vakuuttavin muutosindikaattori on merten
lämpösisältö. Ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lisälämmöstä menee meriin yli
90 prosenttia. Valtavan lämpökapasiteetin ansiosta lämpötila meressä on
kasvanut ja kasvaa tasaisesti. Vastaavasti merten
pinnan havaittu nousu on toinen kokonaisvaltainen ilmastonmuutoksen vakuuttava
indikaattori. Pohjoisen Jäämeren
jääpeitteen loppukesäinen nopea väheneminen on kolmas kiistämätön,
laaja-alainen muutosindikaattori.
Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö ja se näkyy toistaiseksi
parhaiten globaaleilla mittareilla. Muutos ymmärretään ihmisen toiminnasta johtuvaksi,
eikä sen perusteissa ole tieteellistä epäselvyyttä. Yksityiskohdissa on
vielä paljon tutkittavaa. Erityisesti muutoksen alueelliset piirteet eivät ole
vielä riittävän hyvin tunnettuja. Siksi Lapin luonnosta voi hyvin löytää
merkkejä, joiden tulkinta ei ole suoraviivaista.
Kirjoitin vastineen Alestalon
mielipidekirjoitukseen, ja Lapin Kansa julkaisi sen 12.7. Seuraavassa siitä otteita:
| Kuva 1: Argo-poijujen mittaama globaali merenpintalämpötila (ylempi) ja lämpösisältö päällimmäisessä 0-700 metrin kerroksessa |
Uusin tutkimustieto mm.
puulustoaineistoihin perustuen osaa kertoa Lapin lämpötilan laskeneen jo usean
tuhannen vuoden ajan. Nykyisissä Lapin lämpötiloissa, jotka eivät ole
ylittäneet edes 1900-luvun alkupuolen lämpötiloja, ei ole mitään hälyttävää.
Merten lämpösisältö on lopettanut
nousunsa, kun kahteen kilometriin asti sukeltavien Argo-poijujen mittaukset
saatiin käyttöön 2000-luvun alussa.
Satelliiteista mitatut globaalit merenpinnan lämpötilat eivät ole
nousseet yli 16 vuoteen kuten ei myöskään globaali ilmaston lämpötila. Kymmenen
viimeisen vuoden havainnot osoittavat lievää lämpötilan laskua. Merenpinnan
hitaassa jääkauden jälkeisessä nousunopeudessa ei ole tapahtunut merkitseviä
muutoksia.
| Kuva 2: Globaali merijään laajuus (ylin), pohjoiskalotin merijää (keskellä) ja eteläisen pallonpuoliskon merijää (alin) satelliittimittausten mukaan |
Mikko Alestalon suosittamat
globaalit mittarit eivät siis osoita katastrofaalista ilmastonmuutosta kohti.
Ne todistavat lähinnä siitä, että ilmasto vaihtelee kymmenien ja satojen
vuosien sykleissä. Ainoaksi "todisteeksi" ennennäkemättömästäilmaston lämpenemisestä Alestalon johtamalle Ilmatieteen laitokselle jäävätkinvirtuaaliset ilmastomallinnukset.
Valitettavasti ne eivät ole kyenneet simuloimaan reaalimaailman ilmaston
syklejä sen paremmin eteen- kuin taaksepäinkään.
| Kuva 3: Ilmaston lämpenemisestä ilmastonmuutokseen |
Jatketaanpa vielä vähän pidemmälle Alestalon kirjoituksen
analysointia. Hän kirjoittaa ilmastonmuutoksesta ja sen indikaattoreista.
Miksei hän kirjoita ilmaston lämpenemisestä? Syy siihen selviää viereisestä
kuvasta. Lyhytaikainen lämpeneminen 1970-luvun lopulta vuoden 1998 voimakkaaseen
el Nino -vuoteen kelpasi Ilmatieteen laitoksen ilmastonlämpenemisviestintään,
mutta jo lähes yhtä pitkä lievä viileneminen vuodesta 1998 alkaen nykyhetkeen
ei enää käy. Lyhyehköt lämpöaikasarjatkaan eivät käy, vaikka kansainvälinen
meteorologinen järjestö (WMO) aivan tuoreessa raportissaan totesi 10 vuoden
ajanjakson lyhimmäksi sopivaksi ilmastolliseen tarkasteluun.
| Kuva 4: Ilmatieteen laitoksen sivulla oleva ilmaston lämpenemisen skenaarioiden kuvaajat |
Johtaja Alestalolle siis kelpaa muutoksen mittariksi
pohjoisen merijään hupeneminen, mutta eteläisen pallonpuoliskon merijään kasvu ei
taida kelvata. En ymmärrä logiikkaa, jos näin olisi. Mutta mitä sitten
tapahtuisi, jos pohjoisen merijään väheneminen pysähtyisi tai kääntyisi
kasvuun? Vaihdetaanko maalitolppien paikkaa jälleen? Entäpä jos meretkään eivät
lämpene, kuten kuvassa 1 esitetty Argo-data osoittaa?












