Vai että metrillä nousee merenpinta?

Olen kirjoittanut viime kuukausina merenpinnan noususta pariinkin otteeseen. En noiden kirjoitusten sisältöihin tässä jutussa puutu, vaan käsittelen asiaa nyt eri näkökulmasta. Jos kuitenkin haluat tutustua noihin muutaman kuukauden takaisiin kirjoituksiin, löydät ne täältä ja täältä.

Helsingissä meriveden pinta on laskenut noin 20cm
viimeisen vuosisadan aikana.

Vaasassa meriveden pinta on laskenut noin 70cm
viimeisen vuosisadan aikana.

Tämän kirjoituksen innoituksen sain Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta, jonka mukaan merenpinta nousee vuoteen 2100 mennessä Suomenlahdella 90 cm ja Pohjanlahdellakin 60-30 cm. Väite on melko hurja sitä tietoa vastaan, että suhteellinen merenpinta on Suomen rannikoilla tasaisen varmasti laskenut sitten jääkauden päättymisen - siis monien tuhansien vuosien ajan. Jos merenpinta todella lähtisi nousuun, olisi sillä tietysti aikamoiset vaikutukset. Esimerkiksi Helsingissä ja Kotkassa tuo muutos tarkoittaisi paluuta rantaviivaan, joka vallitsi 400-700 vuotta sitten. Vaasassa ja Oulussa riittäisi paluu sadan vuoden takaiselle rantaviivalle. Tällä olisi tietysti huomattavia taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia, sillä tulvariskit kasvaisivat merkittävästi nykyisten ranta-alueiden tuntumassa, mikä tietenkin vaikuttaisi rakentamismahdollisuuksiin, maankäyttöön muutenkin jne.

Ilmatieteen laitoksen ennusteen perusteet jäävät tuossa tiedotteessa osin hämärän peittoon, mutta ne perustunevat jälleen kerran tietokonemallinnuksiin. Laitoksen mukaan ilmaston lämpeneminen (joka tosin on ollut tauolla jo yli 15 vuotta) nostaa valtamerten pintaa kiihtyvällä vauhdilla, tällä hetkellä keskimäärin noin kolme millimetriä vuodessa. Syynä ovat meriveden lämpölaajeneminen ja jäätiköiden sulaminen.

Maannousu Suomessa,
millimetriä vuodessa.

En tiedä, onko Ilmatieteenlaitos unohtanut maannousun, joka Suomen alueella tiettävästi edelleen jatkuu. Perämeren alueella tuo maannousu on noin kahdeksan ja Suomenlahdellakin 2-3 millimetriä vuodessa. Kun geologisissa tutkimuksissa on arvioitu, että tuota maannousua olisi tuleville vuosituhansille jäljellä Perämerellä vielä 100-150 metriä ja Suomenlahdella 10-20 metriä, jää tällainen yksinkertainen mietiskelijä pohtimaan, mitä ruohoa Ilmatieteen laitoksella nykyisin syödään. 

Vaikka valtamerten keskimääräinen vedenkorkeus nousisi metrillä seuraavan 90 vuoden aikana - mikä siis edellyttäisi nykyisen nousuvauhdin viisinkertaistumista - minun laskelmissani suhteellinen merenpinnan korkeus silti pysyisi nykyisessään Perämerellä ja Merenkurkussa. Jos nousuvauhti pysyisi Pikkujääkauden jälkeisessä keskimääräisessä arvossaan, joka on noin 1,8 millimetriä vuodessa, suhteellinen merenpinta laskisi kaikkialla Suomen rannikoilla. Ilmatieteenlaitoksen uusimman ennusteen ja minun laskelmillani on siis tältä osin lähes metrin ero Suomenlahden osalta.

Ilmatieteen laitos on tiedotteen perusteella mallintanut vuosisadan lopulle voimistuvia länsituulia, jotka painaisivat Atlantilta Tanskan salmien kautta lisää vettä Itämerelle, mikä nostaisi täällä vedenpintaa suhteessa valtamerien pintaan. Nämä ovat rohkeita ennusteita laitokselta, joka on täydellisen kykenemätön julkaisemaan yli viiden vuorokauden sääennusteita, kertomaan mitään ensi juhannuksen säästä ja on pääjohtaja Taalaksen suulla kertonut lumisten talvien olevan harvinaistuvaa herkkua Suomessa.

Liitän tämän kirjoituksen loppuun vielä lyhyet referaatit parista uudesta merenpintaa koskevasta tutkimuksesta. Toinen niistä on kokeneen ruotsalaisen merenpintatutkijan, Nils-Axel Mörnerin, ja australialaisen Albert Parkerin tutkimus "Nykyisestä tulevaan merenpinnan nousuun: Tapaus Australia". Luotettavasti empiirisiin mittauksiin havaintonsa perustava Mörner osoittaa, että ns. kirsikanpoiminnalla merenpinnan nousuennusteiksi saadaan melkein mitä lukuja tahansa. Mörnerin oma käsitys merenpinnan globaalista nousuvauhdista on 1-2 millimetriä vuodessa, mikä ei tietenkään sovi nykyisen ilmastohysterian leimaamalle kirsikanpoiminnalle.

Toinen linkki on amerikkalaisen Duken yliopiston tohtori Nicola Scafettan tutkimus "Monitasoinen dynaaminen vedenpinnan korkeuden ja merivirtausten tunnuslukujen vertailu". Scafetta todistaa tuossa tutkimuksessa, että merten pinnan korkeuden muutos vaihtelee voimakkaasti Tyynenmeren ja Atlantin syklisten virtausten mukaisesti. Hänen mukaansa pitkäaikaisten ennusteiden pohjaksi tarvitaan vähintään 110 vuoden pituinen mittaussarja, jotta noiden lyhyempien syklisten vaihtelujen aiheuttamat muutokset voidaan eliminoida ja saadaan pitkäaikainen muutos esiin. Ja se pitkäaikainen muutos on ollut juuri sen 1-2 mm/v.

Jään jännityksellä odottamaan, mitä Ilmatieteen laitoksen meriveden pintaa koskevista ennusteista ajatellaan. Aivan erityisesti odottelen geologien vastauksia. Epäilen, että tämänkään ilmastonmuutokseen liittyvän asian osalta tiedemaailma ei ole yksimielinen. Geologit saattavat suosittaa terveellisempiä ruohoja Kumpulan ruokalaan.

Muutama tyhmä kysymys

Kysyn nyt suoraan ja kiertelemättä muutamia periaatteellisia asioita. Toivon, että vastauksissakaan ei

kierrellä.

1. Missä ovat tämän katastrofaalisen ja ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen empiiriset todisteet?
2. Missä ovat mittaustiedot maapallolle tulevan ja sieltä lähtevän säteilyn sellaisista eroista, jotka todistavat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutoksen ratkaisevasta roolista? 
3. Missä sijaitsee se ilmastomallien ennustama kuuma alue, jonka pitäisi säteillä lämpöä? Satelliitit ja havaintopallot eivät ole sitä ilmakehästä löytäneet.
4. Jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on lämpötilan säätönuppi, miksi tästä ei ole ainuttakaan todistetta jääkausien tai minkään muunkaan menneisyyden ilmastovaihtelun suhteen?
5. Missä on se kadonnut lämpö, jonka piti lämmittää meret? Kahden kilometrin syvyyteen sukeltavat Argo-poijut eivät ole sitä löytäneet. Voiko lämpö sukeltaa tuon kerroksen ohi salaa?
6. Vesihöyry on kaikkien mielestä merkityksellisin kasvihuonekaasu, jonka määrän pitäisi lisääntyä ilmakehän lämmetessä. Miksi ilmakehän vesihöyryn määrä on mittausten mukaan vähentynyt viime aikoina?
7. Mikä on pilvien palautevaikutus ilmaston lämpötilaan? Lämmittävätkö vai viilentävätkö ne ilmastoa? Empiiriset mittaustulokset? 
8. Missä on se jatkuva lämpeneminen, jota ilmastomallit ennustavat? Lämpömittarit ja satelliitit eivät ole sitä löytäneet.
9. Miksi äärisäät eivät ole lisääntyneet? Missä ovat ne kuivuudet ja tulvat, joiden piti jo kauan sitten lamauttaa ruoan tuotanto ja aiheuttaa massiivisia nälänhätiä?
10. Miksi merijään määrän lisääntyminen Etelämantereen ympäristössä todistaa globaalista ilmaston lämpeneisestä? Miksi merijään määrän väheneminen Jäämerellä todistaa samasta?
11. Miksi meret eivät lämpene? Miksi tropiikki ei lämpene? Miksi Etelämanner ei lämpene? Miksi Himalajan jäätiköt eivät sulakaan, kuten IPCC väitti?
12. Mihin perustuu se hiilidioksidin vahva säätely, joka sai maapallon ilmaston moneen kertaan jäähtymään ja lämpenemään ainakin yhden asteen verran vuosina 10 000 - 150 ennen nykyaikaa? Miten hiilidioksipitoisuuden muutokset selittävät asian?
13. Miksi hiilidioksidipitoisuuden muutokset ovat aina seuranneet lämpötilamuutoksia? Voiko seuraus olla samanaikaisesti myös aiheuttaja?
14. Missä ovat ne ilmastopakolaiset, joita piti olla kymmenin miljoonin jo viime vuosikymmenellä? Entä ne hukkuvat saarivaltiot, joiden rantakohteisiin on rakennettu uusia lentokenttiä?
15. Mitkä eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon ilmastonmuutoksen seurauksena? Nimeä yksikin Suomesta.
16. Paljonko suomalaisen kuluttajan energiasta maksama hinta on noussut ilmastonmuutoksen torjumiseksi? 
17. Monellako asteella olemme Suomessa onnistuneet torjumaan lämpenemistä kaikilla ilmastonmuutoksen torjuntatoimenpiteillä?
18. Miksi ilmaston lämpeneminen on tuonut viisi kylmää talvea Eurooppaan?
19. Miksi lapsemme, joille lumitalvien piti Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan mukaan olla harvinaista herkkua, edelleen pärjäävät hiihdossa ja alppilajeissa?
20. Miksi energian hinta tavalliselle kuluttajalle nousee sitä enemmän, mitä enemmän ns. vihreää energiantuotantoa otetaan käyttöön?
21. Koska puun polttaminen avotulena tai takassa kielletään?
22. Koska polttomoottorien käyttö autoissa kielletään?
23. Paljonko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on lisännyt kasvikunnan ja ruoantuotannon kasvua?
24. Miten ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on vaikuttanut maailman jääkarhupopulaatioon, jonka piti kuolla sukupuuttoon arktisen jään kadottua vuonna 2013?
25. Miksi minun puutarhani ja metsäni voivat paremmin kuin koskaan ennen, vaikka ilmastokatastrofi uhkaa?
26. Miksi Suomen ilmasto ei ole tilastollisesti merkittävästi lämmennyt sitten 1930-luvun tai 1100-luvun?
27. Miksi globaali ilmasto lämpenee vain ilmastoa tutkivien nörttien ilmastomalleissa? Miksi se ei ole lämmennyt edes adjusteeratuissa lämpöaikasarjoissa yli 15 vuoteen, vaikka hiilidioksidipitoisuus on tuona aikana kasvanut ennätyksellisesti?
28. Miksi auringon aktiivisuus korreloi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta paremmin lämpötilamuutoksiin holoseeniaikana?
29. Miksi johtavat ilmastotieteen alarmistit, Ilmatieteen laitoksen Petteri Taalas ja Mikko Alestalo, eivät uskalla väitellä julkisesti ilmastonmuutoksesta?
30. Miksi kansalaisille ei anneta verovaroin kerättyjä säätilastoja ilmaiseksi ja helposti käytettävässä muodossa? 
31. Monellako asteella tai asteen kymmenyksellä Suomen ilmastonmuutoksen torjuntatoimet viilentävät globaalia ilmastoa?
32. Monellako asteella tai asteen kymmenyksellä haluamme viilentää ilmastoa? Miten tämä arvioidaan bruttokansantuotteessa tai hyvinvoinnissa?

Tuossa oli osa siitä vuodatuksesta, jota olen turuilla ja toreilla kuullut tavallisilta suomalaisilta. En jaksa kaikkia kysymyksiä listata. Selvää kuitenkin on se, että suomalaisten mielestä science is not settled, vaikka Petteri Taalas niin väittää. Suurin osa kysyjistä ei ole tiedemiehiä tai ns. älymystöön kuuluvia. He ovat niitä tavallisia suomalaisia, jotka äänestävät vaaleissa.

Jos Sinulle tulee kiusaus vastata johonkin kysymykseen - varsinkin jos olet tieteenharjoittaja - pyydän aloittamaan kommentin kysymyksen numerolla.  

Ilmastotieteen epätieteellisestä argumentoinnista?

Konsensus"tieteet"

Ilmastotiede - jos sitä nyt tieteenalaksi voi kutsua - poikkeaa monella tavalla niistä tieteenaloista, joita minä aikanaan opiskelin, ja joihin tukeuduin työelämässä. No tunnustan suoraan, mitä siitä ajattelen. Pidän nykyistä ilmastotieteen valtavirtaa enemmän tieteen kaapuun naamioituneena poliittisideologisena liikkeenä, jonka keskeisintä hypoteesia hiilidioksidin määräävästä asemasta ilmastomme säätäjänä voi pitää yhtä uskottavana kuin homeopatian, astrologian, refleksologian ja kreationismin keskeisiä oppeja. Näille kaikille yhteistä on horjumaton ja sisäisen tai ulkoisen kritiikin kieltävä usko hypoteesin lopulliseen oikeassa oloon.

No tietysti samanlaisia ilmiöitä on esiintynyt muidenkin tieteiden alueilla. Kommunistihallintojen alaisuudessa lähes kaikki tieteet saivat ainakin yhteiskunnalliset perusteensa marxilais-leniniläisistä lähtökohdista. Tänäkin päivänä meillä on vielä jäljellä tutkijayhteisöjä, jotka kaipaavat noiden aikojen kaikuina lähtökohdikseen ihmisen syyllistämistä. Tämä on tuttua tietysti  vaikkapa sosiologian nais- ja kulttuuritutkimuksien saroilta. Yhteistä näille ja myös nykyiselle ilmastotieteen valtavirralle on vahva linkki politiikkaan. Ne ovat ehkä kaikkein politisoituneimpia tieteenaloja tai niiden osia.

Tiedän hyvin, että yllä olevat kappaleet eivät vakuuta todellisia skeptikkoja, joita tieteen ystävät ja harjoittajat aina ovat. Katsotaanpa, miten ilmastotieteilijät argumentoivat tiedeyhteisön sisällä ja myös julkisuudessa. Se on aika paljastavaa.

Pohjoismaiden suurin riippumaton tutkimuslaitos, Sintef, julkaisi hiljattain tutkimuksen ilmastokeskustelun tilasta. Tuo tutkimus on otsikoitu "Yksimielisyys ja erimielisyys, väittely ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta". Tutkimuksen pääkirjoittajana ollut Emil A. Røyrvik käy läpi sekä ilmastotieteen päävirran että sen kriitikoiden keskeisimmät argumentit ja tulee johtopäätöksiin, joihin minäkin olen tullut. Mutta katsotaanpa ennen johtopäätöksiä nuo argumentit lyhyesti.

Ilmastotieteilijät - tai oikeammin ilmastoaktivistit - perustelevat väitteidensä vaikuttavuuden erityisesti poliitikoille seuraavin argumentein:

1. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on muodostanut yksimielisyyden siitä, miten maapallon ilmasto reagoi ihmisen vaikutukseen perustuen IPCC:n raportteihin.
2. Ilmastotiede on lähes yksimielinen ihmisen syyllisyydestä ilmaston viimeaikaiseen lämpenemiseen (CAGW) perustuen kolmeen tutkimukseen (Doran ja Zimmermann 2009, Oreskes 2010, Anderegg 2010).
3. Suurin osa kansallisista tiedeinstituutioista tukee em. kahta asiaa.

Skeptikoiden kritiikki kohdistuu noihin kaikkiin kolmeen asiaan. Heidän mielestään IPCC:n konsensus johtuu poliitikkojen ylivallasta IPCC:ssa, ilmastotiede ei ole ollenkaan niin yksimielinen kuin em. tutkimukset väittävät, ja myös kansallisilla tasoilla on huomattavia erimielisyyksiä.

Seuraavaksi Sintefin selvitys analysoi ilmastokeskustelun kuumimpia aiheita, joiksi se nimeää lätkämailaa muistuttavat ja menneisyyteen ulottuvat lämpötilarekonstruktiot, globaalin lämpötilamittauksen nykytilan ja monille johtaville ilmastotieteilijöille kiusalliset tietovuodot.

Sintefin selvitys toteaa, että skeptikoiden epäilykset ovat hyvin argumentoituja. Ilmastotieteen yksimielisyys ja uskottavuus suorastaan murenee Sintefin selvityksessä, ja sen mukana tietysti enemmän tai vähemmän poliittisiksi muodostuneiden IPCC:n ja kansallisten tiedeneuvostojen uskottavuus oleellisesti vähenee. 

Mutta lopullisen niitin ilmastotiede ja sen johtavat elimet saavat oikeastaan vasta johtopäätösluvussa, jossa Sintel käyttäen norjalaisia esimerkkejä todistaa tieteenalan ja sen poliittisten kannattajien argumentoinnin länsimaisen tieteen ihanteiden vastaiseksi. Aivan erityisen selkeästi Sintef osoittaa, että tieteessä konsensus ei ole oleellista, mutta jatkuva epäily vallitsevaa paradigmaa kohtaan sitä on. Sitä oikea ja eteenpäin vievä tiede aina on.

Lopussa Sintefin selvitys lainaa tarkasti aistivan kirjailija Michael Crichtonin sanoja: "Tieteessä yksimielisyys on joutavaa. Tärkeintä ovat toistettavat tulokset. Historian suurimmat tiedemiehet olivat niitä, jotka rikkoivat yksimielisyyden. Ei ole yksimielistä tiedettä. Jos se on yksimielistä, se ei ole tiedettä. Jos se on tiedettä, se ei ole yksimielistä. Loppu."

Kun muistamme vaikkapa Ilmatieteen laitoksen johtokaksikon, Petteri Taalaksen ja Mikko Alestalon, vakioargumentoinnin, voimme todeta heidän syyllistyvän poikkeuksetta tieteenvastaiseen propagointiin, kun he lähes kaikissa esiintymisissään vetoavat juuri noihin kolmeen edellä mainittuun yksimielisyyden aiheeseen. Alestalohan on jopa kirjoittanut propagandaohjeistusta erimielisten hiljentämiseksi.

Tätä kirjoittaessa tuli mieleeni aivan erinomainen ajatus ilmastotieteen kotimaisesta kehittämisestä. Jospa yksityistettäisiin tämä yksimielisen tieteen tyyssija, Ilmatieteen laitos. Ei suoraa valtion rahoitusta - vain tilauksia - ja markkinoille tilaa myös itsenäisille palveluntarjoajille. Pärjätköön Sintefin tavoin markkinaehtoisesti. Paranisiko argumentointi? Opettaisivatko markkinat tieteellistä epäilyä?

Sintefin raportti on lähdeviitteineen 82 sivun mittainen. En mitenkään kyennyt luomaan täydellistä selostusta siitä yhteen lyhyeen blogikirjoitukseen. Niinpä suosittelen sujuvasti englantia lukeville tunnin verran ajan varaamista tuohon raporttiin tutustumiseksi. Aika ei mene hukkaan.

Taalaksen myrskyvahinkovalheista

Maaseudun Tulevaisuus (MT) kertoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan, Petteri Taalaksen, olleen säikyttelemässä meppejämme katastrofaalisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen (CAGW) kauheuksilla. Toimittaja Katja Koljonen oli laatinut jutun aiheesta MT:n verkkoversioon. Minua jäi tuosta jutusta vaivaamaan, onko toimittaja Koljonen joskus suorittanut jonkinlaisen tutkinnon media-alalla. Niin täydellisen hyväuskoisesti hän ainakin tuota verkkojuttua kirjoittaessaan vaikutti nielaisseen Taalaksen vanhat jutut ja jättäneen niiden taustat selvittämättä. Seuraavassa Taalaksen sanomat sisennettynä ja kursivoituna.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viides raportti paljastaa karuja totuuksia ilmastonmuutoksen etenemisestä. Nyt pystytään jo osoittamaan, että ilmaston lämpeneminen lisää luonnonkatastrofeja. 

Trooppiset myrskyt ja hurrikaanit eivät ole lisääntyneet

Taalaksen mainitsemaa IPCC:n viidettä arviointiraporttia ei ole julkaistu. Sen ensimmäinen osa julkaistaneen ensi syksyllä ja loput osat vasta vuodenvaihteen jälkeen. Jos Taalas tarkoitti viime vuonna IPCC:n julkaisemaa erikoisraporttia, joka keskittyi nimenomaan sään ääri-ilmiöihin ilmastonmuutoksessa, on hänen viestinsä varsin harhaanjohtava. Nimittäin tuo SREX-raportti ei kyennyt tilastollisesti merkitsevästi yhdistämään luonnonkatastrofeja ilmaston lämpenemiseen. No, ehkä Taalas on löytänyt jostain tuon viidennen raportin keskeneräisen luonnoksen? Ennustan IPCC:lle vaikeita aikoja, jos tuleva viides raportti toistaa Taalaksen sanomisia.

Jos oikein ymmärrän Taalasta, on tuo viides raportti keskittymässä sään aiheuttamiin katastrofeihin, kun lämpenemistä ei mittareista löydy. Myrskyt, tulvat ja kuivuudet ovat tietenkin hyviä ja koeteltuja pelotteita. Niillähän jumalat ovat aina syntisiä ja kuninkaita pelkäämättömiä ihmisiä rankaisseet.

Tuhoisia myrskyjä, tulvia ja maanvyöryjä raportoidaan maailmalla yli 600 tapausta vuosittain. Määrä on kasvanut moninkertaiseksi 1980-luvulta.

Euroopan myrskyvahingot 1970-2008: Ei trendiä.
Lähde: J. I. Barredo

Niinpä. Saattaa olla, että esimerkiksi tiedotusvälineissä raportoitujen onnettomuuksien määrä on kasvanut. Mutta hurrikaanien, tornadojen, rankoista sateista johtuvien tulvien tai kuivuuksien todellinen määrä ei ole kasvanut edes IPCC:n omien raporttien mukaan. Noista tapahtumista on nykyään netissä selkeät tilastot, jotka eivät osoita kasvua.

Luonnonkatastrofien yleistyminen tulee ihmiskunnalle kalliiksi niin kärsimyksen osalta kuin taloudellisestikin. Viime vuosina tuhojen korjaamiseen on käytetty maailmassa keskimäärin 80 miljardia euroa vuosittain. Vielä 1990-luvun alussa kustannukset olivat yli puolet pienemmät. 

Sään aiheuttamat tuhot suhteessa bruttokansantuotteeseen
maailmanlaajuisesti.

Taas kierosti kerrottuja tuloksia. Totta on se, että tuhojen korjaamiseen on käytetty enemmän varoja. Mutta normalisoidut vahingot eivät ole kasvaneet. Itse asiassa kehittyneissä talouksissa ja kaikkein kehittymättömimmissä maissa edes tuhojen korjauksiin käytetyt varat eivät ole merkitsevästi kasvaneet. Näin on käynyt vain ns. kehittyvissä talouksissa. Onko niissä rakennettu kasvavasti tulvaherkille alueille ja tehty muitakin sellaisia maankäyttöön sisältyviä ratkaisuja, jotka altistavat ihmiset ja omaisuuden sään ääri-ilmiöille?

Taalaksen mukaan ilmastonmuutoksen torjunta tulee selvästi halvemmaksi kuin sen seurausten kanssa eläminen.

Tuosta asiasta kansantaloustieteilijät ovat kovin erimielisiä, mutta tietysti meteorologian opeillakin voi yrittää tehdä kustannuslaskelmia. Jos ilmastomme todella olisi muuttumassa hurjaksi, olisivat sopeuttavat toimet huomattavasti tehokkaampia verrattuna torjuntatoimiin. Olen kyllä huomannut, että noita torjuntakeinoja tutkitaan, ja biljoonien eurojen panoksia niihin ehdotetaan. Mutta en usko, että biljoonahuijaukseen osallistuminen tulisi maksajalle halvemmaksi verrattuna siitä erossa pysymiseen.

 IPCC:n raportista ilmenee, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jatkanut tasaisesti kasvuaan. Myös merenpinnan nousu ja jäätiköiden sulaminen on kiihtynyt. Arktinen alue lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin muu maailma.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut,
mutta lämpötila ei ole noussut pitkään aikaan.

Aloitetaanpa purkaminen viimeisestä lauseesta. Lämpeneminen on ollut pysähdyksissä jo yli 15 vuoden ajan kaikkien globaalien lämpöaikasarjojen mukaan. Kaksi kertaa nolla ei ole paljoa. Osa niistä osoittaa jopa hienoista viilenemistä. Myöskään merenpinnan nousun tai jäätiköiden sulamisen osalta ei ole nähty mitään kummallista. Ne ovat nousseet/sulaneet hitaammin kuin viime jääkauden jälkeen nähtyinä lämpiminä aikoina keskimäärin. Ehkä Taalas ei ole oivaltanut, että interglasiaalikausien aikana jäätiköt yleensä sulavat?

Harvoin olen joutunut myöntämään, että Ilmatieteen laitoksemme pääjohtaja puhuu siteeksi tottakin. Tuon edellisen lainauksen ensimmäinen virke on kuitenkin totta. Mutta Taalas jättää sitten kertomatta, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei ole nostanut keskilämpötilaa enää pitkiin aikoihin empiiristen mittausten mukaan.

Taalaksen mukaan päästöt ovat lähteneet räjähdysmäiseen kasvuun Aasiassa ja erityisesti Kiinassa, jossa tuotetaan tavaraa hiilivoimalla. Kiina tupruttaa ilmakehään jo lähes kolmanneksen maailman hiilidioksidipäästöistä. Osin kehityksestä ovat vastuussa länsimaat, jotka ovat siirtäneet tuotantoaan halvempiin maihin. Myös heikko taloustilanne kiihdyttää saastuttavaa halpatuotantoa. Halukkuus maksaa ympäristöystävällisyydestä on hiipunut.

Olen entisessä ammatissani tutkinut aika paljon räjähdykseksi kutsuttua ilmiötä. Eivät Kiinan tai muunkaan Aasian hiilidioksidipäästöt minun käsitykseni mukaan räjähdysmäisesti kasva. Mutta kasvavathan ne ja joissakin maissa jopa kiihtyvästi. Taalas jättää mainitsematta, että myös eräissä Euroopan maissa hiilidioksidipäästöt ovat kasvussa. Näin on mm. Saksassa.

Länsimaita voi tietysti pitää osasyyllisinä valmistavan teollisuuden muuttoon Aasiaan. Tarkemmin länsimaiden sisällä syyllisiä voi etsiä eri puolueiden vihreistä liikkeistä, jotka ovat tehneet täkäläiset energiamarkkinat mahdollisimman kalliiksi tuolle teollisuudelle. Ja on tietysti selvää sekin, että kasvavat työttömien joukot joutuvat ostamaan Aasian halvalla energialla tuotettuja edullisia tuotteita, kun muita ei enää ole tarjolla tai raha ei kalliisiin länsimaisiin riitä.

 Alkaa näyttää siltä, ettei ilmaston lämpenemistä pystytä hillitsemään alle kahteen asteeseen. Jos jatketaan samaa rataa, ilmasto lämpenee jopa kauhistuttavat viisi astetta vuosisadan loppuun mennessä. Muutos kuivattaisi maailman vilja-aitat ja aiheuttaisi laajan nälänhädän.

Kiinan ja Intian riisisato vuosina 1961-2011,
kilogrammaa hehtaarilta vuodessa.
Lähde FAOSTAT

Tämäkin kommentti on syytä aloittaa lainauksen viimeisestä virkkeestä. Jos maailman vilja-aitoista pitäisi kertoa viimeisiltä vuosikymmeniltä jotain yhdessä lauseessa, voisi väittää sekä hehtaarikohtaisten satojen liki kaksinkertaistuneen että tuotantomäärien nousseen ennennäkemättömiksi. Tämä ei johdu niinkään ilmastonmuutoksesta. Mutta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvulla on satoisuutta parantava merkityksensä. Hiilidioksidihan on kasvien ruokaa. Eikä tuo muutaman asteen kymmenesosan globaali lämpötilan nousukaan, joka muuten tapahtui 20 vuoden aikana 1970-luvulta 1990-luvulle, näy vaikuttaneen huonontavasti maailman tärkeimmän viljan, riisin, satoisuuteen sen tärkeimmillä tuotantoalueilla.

Taalas maalaa lämpötilan nousua, joka todella olisi ennennäkemätön ainakin 12 000 vuoteen. Toteutuessaan tuo Taalaksen ennuste olisi niin iso muutos ihmiskunnalle, että kaikki muut isot asiat jääkauden päättymisen jälkeen yhteenlaskettunakin kalpenisivat sen rinnalla.

Jos ilmasto muuttuu viimeisen 15 vuoden vauhdilla, emme pysty nykyisen mittaustarkkuuden rajoissa erottamaan vuosisadan alkupäätä loppupäästä. Mikään empiirisesti mitattu asia ilmakehässämme, merissä tai avaruudessa ei viittaa Taalaksen mainostamaan lämpenemiseen. On aika erikoista, että Petteri Taalas ei koskaan nosta esiin tuota lämpenemättömyyttä tai ilmastomallien ja mitattujen lämpötilojen isoksi kasvanutta eroa. Onko Taalas tietämätön, tyhmä vai liero? Hmm...Tai noita kaikkia samanaikaisesti? Olipa mitä vaan, mutta kallis pääjohtaja hän on meille veronmaksajille, jos mepit ja muut poliitikot noita tarinoita uskovat.

Ps. Asiasta saattaa olla pidempi juttu 22.4. MT:n paperiversiossa. Ehkä joku lehden tilaaja jaksaa kommenttiosuudessa kertoa sen sisällöstä.

Merten lämpösisältö iso ongelma ilmastoaktivisteille

Uusimmat ilmastomallit kertovat lämpenemisestä, jota ei näy
reaalimaailman mittauksissa. Satelliittimittaukset (UAH ja RSS)
eivät osoita lämpenemistä kuten ylöspäin kiipeävät mallit.
Kuva Roy Spencer

Tässä blogissa on aika-ajoin väitelty ilmaston viimeaikaisesta lämpenemisestä tai lämpenemisen jatkumisesta. Tuo väittely on aika turhaa, sillä kaikki globaalin kattavuuden omaavat ilmakehän lämpöaikasarjat osoittavat lämpenemisen pysähtyneen jo 1990-luvulla. Globaali keskilämpötila poikkeaa joka vuosi yhä enemmän niistä mallinnuksista, joiden varassa hiilidioksidiin perustuva lämpenemishypoteesi huojuu. Tuota todistamatonta CAGW-hypoteesia lämpenemättömyydestä huolimatta puolustavat ilmastoaktivistit yrittävät jälkikäteen keksiä selityksiä sille, miksi sääasemat eivät ole havainneet lämpenemistä. Nämä selitykset saavat joskus hassujakin piirteitä. Usein selitykseksi tarjotaan lämmön katoamista meriin. No katsotaanpa, löytyisikö alarmistien etsimä lämpeneminen sieltä.

Merien lämpötilaa on kyetty mittaamaan maa-alueita huonommin, sillä merille on ollut aiemmin vaikeaa sijoittaa kattavaa havaintoverkkoa. Kattavuusongelma ratkesi oikeastaan vasta satelliittitekniikan käyttöönoton myötä 1970-luvulla. Satelliititkaan eivät kykene mittaamaan kuin pintalämpötiloja, jolloin keskimäärin 3800 metriä syvien valtamerien veden lämpötilat jäävät niiltäkin pääosin mittaamatta. Vasta vuodesta 2004 alkaen käytössä on ollut ajelehtiviin ja määrävälein sukeltaviin Argo-poijuihin perustuvaa mittaustietoa merien ylimmän kahden kilometrin lämpötiloista. Argo-mittauksetkaan eivät anna vielä täysin kattavaa kuvaa, sillä ne eivät kata alimmaista lähes kahden kilometrin vesikerrosta, eikä niiden määrä riitä edes tuon päällimmäisen kerroksen ajallisesti kattavaan mittaukseen.

Valtamerissä olevan Argojen kattaman veden tilavuus (päällimäinen 2km:n kerros) on suuruusluokkaa 760 miljoonaa kuutiokilometriä. Kun Argo-poijut suorittavat kuukausittain noin 3500 sukellusta, jää jokaiselle sukellukselle mitattavaa tilavuutta noin 220 000 kuutiokilometriä. Jos tämä suhteutetaan vaikkapa Suomen pinta-alaan, tarkoittaisi se siis lämpötilan mittaamista Suomen kokoisen alueen päällä olevassa 650 metrin syvyisessä vesialtaassa yhdellä mittarilla. Kun mittaustarkkuuden tuon kadonneen lämmön löytämiseksi lisäksi pitäisi olla asteen tuhannesosissa tai pidemmällä jaksollakin sadasosaluokassa, taitaa ihmisen aiheuttama lämpeneminen jäädä havaitsematta Argoiltakin. Muistetaan, että vuodesta 1955 nykyhetkeen tuo valtamerien kahden kilometrin kerros on lämmennyt huikeat 0,09 Celsius-asettta - siis keskimäärin reilun asteen tuhannesosan vuodessa.

Globaali merten lämpösisältö. Kuva Bob Tisdale

Vilkaistaan kuitenkin muutamia merien lämpötilaa kuvaavia aikasarjoja.

Argo-ajan alkaessa merten lämpeneminen loppui (sininen
viiva). Ihmisen lämmittävä vaikutus näkyy mittaustiedon
korjaamisessa (punainen viiva). Kuva Bob Tisdale

Aloitetaan globaalista merten lämpösisällöstä. Viereinen kuva kertoo, että merten lämpösisältö on kasvanut 1970-luvulta alkaen. Kuvaajien mittausperusta kuitenkin horjuu todella pahasti aina vuoteen 2003 asti. Nuo mittaukset on tehty pääosin hyvin satunnaisesti laivareiteiltä, jotka kattavat vain pienen osan meristä, ja muutenkin kontrolloimattomasti. Asiaa voisi verrata seuraavasti: Sinulla on sadassa ämpärissä eri lämpöistä vettä. Mittaat viiden ämpärin lämpötilaa. Laske noiden mittausten perusteella, mikä on kaikkien ämpärien veden keskilämpötila. No Argo-poijujen mukaan tulo viimeisen 10 vuoden aikana on osin korjannut tuon ongelman.

Pohjois-Atlantin lämpösisällön muutos

Viimeisen vuosikymmenen lämpösisällön kehityssuunta riippuukin siitä, kumpaa viivaa tuosta kuvasta uskot. Sinisellä on kuvattu enemmän raakadataan perustuva tieto (UKMO EN3) ja punainen (NODC OHC) esittää monin eri tavoin korjatun tai oikaistun tiedon. Ehkä hätkähdyttävintä viivoissa on se, että Argo-poijujen tuottaman datan mukaan tulo lopetti lämpenemisen (sinisen viiva) kokonaan jo 10 vuotta sitten. Punainen kuvaaja jatkaa lämpenemistä, koska sen dataa korjataan samoilla perusteilla ja menetelmillä kuin epäonnistuneita ilmastomallinnuksiakin. Merien päällimmäinen kahden kilometrin kerros siis ei ole lämmennyt lainkaan 10 vuoteen.

Itä-Grönlanninmeren lämpösisällön muutos

Katsotaanpa vielä, miten meitä lähimpänä olevien merialueiden lämpösisältö on muuttunut. Vieressä olevassa kuvassa näkyy Pohjois-Atlantin lämpösisällön kehitys. Alue on kääntynyt jäähtymisen puolelle vuonna 2007.

Seuraavissa kuvissa on esitetty vielä pohjoisempien ja pienempien alueiden lämpösisällöt. Arktisen alueen vedetkään eivät ole tilastollisesti merkittävästi lämmenneet. Toki pientä lämpenemistä näkyy 2000-luvulla verrattuna 1990-lukuun. Ehkäpä tuo selittää myös merijään samanaikaisen pinta-alan pienenemisen?

Barentsinmeren lämpösisällön muutos

Todettakoon vielä se, että nämä viimeiset professori Ole Humlumin Climate4you-sivustolta kopioidut kuvaajat edustavat NODC:n "lämpenevää" tietokantaa.

Pohjois-Atlanti on siis viilenemässä. Se tarkoittaa myös sieltä Jäämerelle virtaavan veden lämpösisällön vähenemistä. Olisi kummallista, jos se ei vaikuttaisi tulevina vuosina myös Grönlanninmeren ja Barentsinmeren lämpöihin.

Huippuvuorten merialueen lämpösisällön muutos

Ilmasto ei lämpene, kuten tietokonemallinnusten mukaan pitäisi tapahtua. Tämä on iso ongelma CAGW-hypoteesin puolustajille. Vielä isompi ongelma lienee se, että meret, joiden lämpökapasiteetti on tuhatkertainen ilmakehään verrattuna, niinikään kieltäytyvät lämpiämästä ennusteiden mukaisesti. CAGW-alarmistilta eivät siis jälkikäteen annettavien selitysten tarpeet näytä loppuvan. Minne se tietokonemallien osoittama lämpeneminen piiloutuu? Merten syvänteisiin, jonne Argokaan ei ulotu? Vai pitäisikö koko ajan enemmän erehtyviä malleja korjata realistisempaan suuntaan? Yleensä tieteessä toimitaan seuraavasti: Kun empiiriset mittaukset eivät tue teoriaa, jälkimmäistä korjataan. Ilmastotutkimuksessa taitaa olla päinvastoin?