Miten kehittää Ilmastorealismia?

Vuosi on lähes vierähtänyt. Olen käsitellyt monia aiheita vuonna 2012. Olen iloinen siitä, että lukijamääräkin on ollut tasaisessa kasvussa. Kiitos siitä kaikille teille!

Tiedän hyvin, mitkä jutut ovat olleet luetuimpia. Mutta en tiedä sitä, mitä aiheita Sinä haluaisit käsiteltävän. Enemmän tieteellisten tutkimusten kansantajuisia selostuksia vai enemmän ilmastopolitiikan asioista? Ehkä kaipaisin vinkkejä myös aiheiden käsittelytapaan. Lisää huumoria? Vieläkin pelkistetympiä juttuja? Vaiko tarkempaa analyysia?

Olisin kiitollinen parannusehdotuksista. Siis käytä kommentointimahdollisuutta. Lupaan lukea jokaisen ehdotuksen huolellisesti.

Minkä vuoden 2012 aikana kirjoitetun jutun lukemisesta Sinä pidit eniten? Ja onko Sinulla jotain sellaista erityistä aihetta, josta haluaisit lukea vuonna 2013 vielä paremman jutun?

Hyvää Uutta vuotta ja parempaa ilmastoa kaikille Ilmastorealismia-blogin lukijoille!

Mikko

Beaufortinmereltä kylmää kyytiä ilmastouskovaisille

Uusi kanadalainen tutkimus, joka on julkaistu Biogeosciences-julkaisussa, kertoo Beaufortin meren lämpötilan, suolaisuuden ja jääpeitteen vaihdelleen melko paljon viimeisten 150 vuoden aikana. Nykyinen jääpeitteen vuotuinen kesto - siis vuosittaisen jääpeitteen aika - on keskimääräistä tasoa. Tutkimus on tehty rekonstruoimalla panssarilevien esiintymiä merenpohjan sedimentissä.

Vieressä olevan kuvan kohta B kuvaa merijään peitteen vaihtelua alueella 150 vuoden aikana. Sen mukaisesti jääkansi on viime vuosina peittänyt merta yli kahdeksana kuukautena vuodessa, mikä on hieman pitkäaikaista keskiarvoa enemmän.

Viime vuosina arktisen alueen jääpeitteen määrä on ollut poikkeuksellisen vähäinen Atlantin puoleisilla alueilla. Tämä on tietysti heijastunut myös mitattuihin ilman lämpötiloihin alkaen Grönlannista päätyen Novaja Zemljaan. Nyt julkaistu tutkimus ei siis kerro vastaavasta ilmiöstä läntisemmän Arktikan osalta. Jostain syystä Euroopan puoleinen Jäämeri on lämmennyt, mutta Pohjois-Amerikan puoleinen osa ei ole sitä tehnyt.

Jos kyse olisi ilmastollisesta asiasta - siis ilmaston lämpenemisestä - voisi ajatella Arktikan lämpenevän niin idässä kuin lännessä yhtälailla. Mutta näin siis ei ainakaan jääpeitteen osalta ole tapahtunut. Näyttää siltä, että Atlantilta on saapunut voimakas lämpimän veden pulssi, joka on nostanut Norjanmeren, Barentsinmeren ja Karanmeren lämpötiloja niin paljon, että jäätyminen siellä on merkittävästi hidastunut, ja Arktisen alueen merijään peite on jo yli viiden vuoden ajan ollut selvästi alle aiempien vuosikymmenien keskiarvon. Mutta läntisellä Jäämerellä tätä jääpeitteen vähenemistä ei ole havaittu. Pikemminkin päinvastoin siellä ja Beringin salmen tuntumassa jääpeite on ollut jopa ennätyksellistä. Samoinhan on ollut myös koko Etelämantereen alueella.

Vasemmalla satelliittiaikana mitattu pohjoisen jääminimi ja
oikealla nykyinen tilanne. Jään vähyys Skandinavian pohjois-
ja koillispuolella on silmiinpistävää. Muualla Arktikalla jään
puutetta ei havaitse.

Tämä tutkimus on masentava niille, jotka toivoivat luoteisväylän pysyvää avautumista ilmastonmuutoksen seurauksena. Se kyllä kertoo, että luoteisväylä olisi ollut avoimempi useina vuosina menneisyydessä, mutta se ei anna lupausta pysyvästä avautumisesta - siis aina jäättömästä Beaufortinmerestä. Ja epäsuorasti se vihjaa siihen, että Jäämeren viime vuosien jääkato johtuu enemmän Atlantilta tulevan merivirran - Golf-virran - vaihtelusta, kuin ilmastollisista asioista.

Mutta tämä on aika luonnollista, sillä meriin sitoutunut lämpö lopulta säätelee kaikkea muutakin - jääpeitteitä ja meriä lähellä olevien maa-alueiden ilmastoakin. Valitettavasti ilmastotutkimus tuntee edelleen hyvin huonosti merivirtojen vaikutuksia ilmastoon.

Todettakoon vielä lopuksi, että tässä tutkimuksessa havaitut jääpeitteen, meriveden lämpötilan ja sen suolaisuuden vaihtelut eivät korreloi mitenkään ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kanssa. Tästä johtuen tutkimuksesta ei taida olla hyötyä IPCC:lle tai muillekaan ilmastopaniikkia lietsoville tahoille.

Muutama jäätävä kysymys ilmastolain tarpeesta

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Kataisen hallitusohjelman mukaan tavoitteena on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta, nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta. Ilmastolain säätämisestä on jo tehty esiselvitys. Ympäristöjärjestöt ovat lähteneet lobbaamaan ilmastolain sisältöäkin. On siis selvää, että ilmastolakia valmistellaan tosissaan vuonna 2013. Vihreiden tavoitteena lienee saada vahva laki päätöskuntoon jo ensi vuoden aikana.

Ympäristöministeri Ville Niinistö otti kantaa sekä esiselvitykseen että Polttava kysymys -kampanjan kunnianhimoiseen lakiehdotukseen. Minulla olisi kuitenkin muutama perusjärkevä kysymys, joihin en ole nähnyt vastauksia sen paremmin näissä kannanotoissa kuin muussakaan keskustelussa ilmastolaista. Mielestäni ne ovat niin perustavanlaatuisia, että niihin tarvittaisiin vastaus jo harkittaessa lain tarvetta. Siispä kysymyksiin:

1. Mikä on suomalaisten osuus viime vuosikymmeninä havaitusta globaalista 0,3-0,4 asteen ilmaston lämpenemisestä? Asteen tuhannesosia vai kymmenestuhannesosia? Miten asia on laskettu?
2. Monellako asteen kymmenestuhannesosalla tulevan ilmaston oletettua lämpenemistä aiotaan tällä lailla torjua? Miten tulokset aiotaan mitata?
3. Miten on laskettu tulevan oletetun lämpenemisen ja sen efektiivisen torjunnan nettohyödyt Suomen kansantaloudelle? Kuinka paljon maksamme lämpenemisen torjunnasta vuosittain? Paljonko olisivat oletettuun lämpenemiseen sopeutumisen kustannukset verrattuna torjuntaan?
4. Maailman maiden joukossa on monia lähes hiilidioksidipäästöttömiä maita. Kärkipäässä ovat mm. Mali, Kongo, Tsad, Afganistan, Somalia, Eritrea ja Haiti. Mikä näistä olisi syytä ottaa esikuvaksemme ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Ehkä lopetan kysymykset tähän, vaikka mielessäni olisi ollut vielä monta muutakin epäilystä ilmastolain tarpeesta ja sisällöstä. Ne olisivat liittyneet enemmän maailman pohjoisimman kansakunnan selviytymismahdollisuuksiin alati luonnollisista syistä muuttuvan ilmaston oloissa sekä verotuksellisten menetelmien vaikutuksiin auringon toimintaan ja lämpöä siirtäviin merivirtoihin. Nimittäin Suomen nousu nykyiselle tasolleen on perustunut hyvin paljon hiilipohjaisten polttoaineiden käyttöön energiantuotannossa. Ennen 1800-lukua Suomikin oli lähes hiilineutraali yhteiskunta. Ja 1600-luvun nälkävuosina kolmasosa kansasta menehtyi ilmaston pienen kylmenemisen seurauksena. Marginaalimme ilmaston suhteen siis on aika vähäinen, eikä Suomen oloissa lämpeneminen taida olla todellinen uhka.

Ihan lopuksi täytyy vielä esittää viimeinen kysymys: Paljonko viimeisen 16 vuoden aikana havaitusta olemattomasta ilmaston lämpenemisestä pitäisi leikata?

Suosittelen yhteydenottoa kansanedustajaasi. Jos hänellä ei ole vastauksia yllä oleviin kysymyksiin, ei hänellä ole perusteita myöskään ilmastolain säätämiseen. Siispä kannusta kansanedustajaasi perusjärkevään toimintaan myös ilmastolain käsittelyssä.

Mistä lisää uhkia ilmastokatastrofiin?

YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, seuraavan ja vuonna 2013 julkaistavan viidennen arviointiraportin (AR5) luonnos vuodettiin viime viikolla nettiin. Olen lukenut kovin pettyneenä tuota raporttiluonnosta. Iso osa (monia satoja sivuja) siitä on vielä lukematta. Pettymykseeni on syynä yksinkertaisesti se, että luonnoksesta näyttäisivät puuttuvan kokonaan uudet uhkakuvat, ja vanhojenkin uhkien osalta IPCC näyttää peruuttavan. Mistäs minä ensi vuonna kirjoitan, jos ilmastokatastrofia ollaan peruuttamassa?

IPCC:n AR5 luonnos kuva 1-4. Animaatio Ira Glickstein.

Aika hämmentävä kokemus oli löytää vieressä oleva kuva raportin ensimmäisestä luvusta. Kyseessä ovat IPCC:n aiemmissa raporteissa esitetyt maapallon keskilämpötilaennusteet eri mallien mukaan. Mustilla neliöillä on merkattu eri tahojen mittaamat keskilämmöt. Kuvaan lisätystä animaatiosta näkyy selvästi se tosiasia, että IPCC:n ennusteet ovat menneet pahasti pieleen. Ne ovat ennustaneet moninkertaista lämpenemistä verrattuna viimeisen 22 vuoden aikana toteutuneeseen 0,12-0,16 asteen keskilämpötilan nousuun. Ja viimeisen 16 vuoden aikana nousua ei ole tapahtunut yhtään IPCC:n mukaan. Missä siis tietokonemallien lisäksi luuraa se katastrofaalinen lämpeneminen, jota meidän pitäisi torjua valtavilla energiaveroina ja päästömaksuina kerätyillä rahamäärillä?

Kun fiksuimmille IPCC-tutkijoille selvisi jo 5-6 vuotta sitten, että ilmasto on lopettanut lämpenemisen tai ainakin ottanut tauon siinä, ryhdyttiin puhumaan lämpenemisen sijaan ilmastonmuutoksesta. Sen sisällöksi keksittiin hurjistuvat myrskyt, lisääntyvät kuivuudet, tulvat ja muutkin raaatulliset vitsaukset. Oikeastaan kaikkien normaalien ääri-ilmiöiden piti edelleen äärevöityä ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen seurauksena siitäkin huolimatta, että lämpeneminemistä ei ole havaittu.

Tältä osin tekeillä oleva arviointiraportti suorastaan lässähtää. Se nimittäin peruuttaa jokseenkin kaikissa asioissa verrattuna edelliseen neljänteen arviointiraporttiin, joka teki ihmisestä syyllisen sääilmiöiden äärevöitymiseen. Viidennen arviointiraportin luonnoksen viesti nimittäin on se, että sään äärevöitymisestä ei ole uskottavia ja yleisesti hyväksyttyjä havaintoja. No miten niitä voisi ollakaan, kun ilmasto ei edes lämpene?

IPCC:n poliittisella johdolla on siis vielä paljon tekemistä, ennenkuin viides raportti voidaan julkaista. Jotenkin siihen on saatava uusia katastrofiaineksia, sillä muuten länsimaiden veronmaksajat saattavat kyseenalaistaa tuhansien miljardien ilmastoverot ja niillä tehtävät tulonsiirrot kehitysmaihin. Jollain tavalla pitäisi ylläpitää ikiaikaista pelkoa taivaan putoamisesta niskaamme, ellemme uhraa säännöllisesti maailman pelastamiseksi. Uusi jääkausi ilmaston lämpenemisen seurauksena olisi tietysti houkutteleva uhkakuva, mutta sitä käytettiin 1970-luvulla, ja liian moni taitaa muistaa tuon huijauksen.

Auta IPCC:tä ja koeta keksiä jokin uusi ilmastokatastrofiaines tämän kirjoituksen kommenttiosuuteen. Lupaan lähettää parhaan ehdotuksen IPCC:n puheenjohtajalle, rautatieinsinööri Rajendra Pachaurille, ja tiedoksi toimitan ehdotuksen myös Ilmatieteenlaitoksemme pääjohtaja Taalakselle sekä uutta ilmastolakia veroineen valmistelevalle ympäristöministeri Ville Niinistölle.

Uutta tietoa uhkaavasta merenpinnan noususta - pelastukoon, ken voi.

Olen useammassa aiemmassa kirjoituksessani väittänyt, että merenpinta ei ole tällä vuosituhannella noussut ollenkaan tai vain hyvin vähän. Nyt tuli tukea aika arvovaltaiselta taholta, Yhdysvaltain sää- ja valtamertentutkimusorganisaatiolta (NOAA). Sen julkaisema tutkimus "The Budget of Recent Global Sea Level Rise" kertoo samansuuntaisista havainnoista. 

NOAA:n tutkimusryhmä arvioi merenpintaa vuosien 2005-2012 aikana tehtyjen mittausten perusteella. He laskivat kaksi arviota eri menetelmillä. Ensimmäisessä menetelmässä käytettiin satelliittiperusteista (Jason1-2) korkeusmittausta ja toisessa valtamerten lämpötilan sekä painovoimakentän mittausta. Käytännössä nämä menetelmät ovat toisistaan riippumattomia.

Korkeusmittausmenetelmän tulokset kertoivat merenpinnan nousseen 1,3 millimetriä vuodessa. Satelliiteista tehtävissä korkeusmittauksissa on ongelmia, joista kerron vähän myöhemmin lisää.

Erittäin mielenkiintoinen ja kaiketi ensimmäistä kertaa käytetty menetelmä oli yhdistää Argo-poijujen mittaama valtamerien lämpötila- ja suolaisuustieto GRACE-satelliittien mittaamaan painovoimatietoon. Tuo menetelmä antoi tuloksen 1,1 millimetriä vuodessa.

Kuvan lähde: Wikipedia

Merenpinnan tasosta sitten viime jääkauden päätösvaiheiden vallitsee sikäli yksimielisyys tiedemaailmassa, että kaikki tietävät sen nousseen 120-130 metriä viereisen kuvan mukaisesti. Nousuvauhti hidastui merkittävästi noin 8000 vuotta sitten päätyen siitä alkaen keskimäärin muutamaan millimetriin vuodessa.

Viime vuosikymmeninä on lähinnä ilmastotutkimukseen liittyen väitetty yhä useammin merenpinnan nousun olevan kiihtymässä jopa samanlaiseen vauhtiin kuin jääkauden loppuvaiheissa Euraasian ja Pohjois-Amerikan jäätiköiden sulaessa.

Yleisesti on hyväksytty, että merenpinta nousi viime vuosisadan alkupuolella ja keskivaiheilla noin 1,8 mm/vuosi. Wikipedian mukaan meriveden pinta nousi vuosina 1993-2003 keskimäärin 3,1 mm/vuosi. Pääsyynä tähän nousun kiihtymiseen on pidetty jäätiköiden nopeampaa sulamista ilmaston lämpenemisen seurauksena. Mitä nyt sitten pitäisi ajatella kahdesta mittaustuloksesta, jotka todistavat valtamerten pinnan nousun selvästä hidastumisesta? Eivätkö jäätiköt sulakaan samaan tahtiin kuin ennen? Eikö ilmasto olekaan enää lämmennyt?

Minulle nämä tulokset eivät olleet yllätys. Nimittäin maailman tarkimmin merenpinnan korkeutta mitannut Envisat-satelliitti antoi jo vuosia sitten viereisessä kuvassa esitettyjä tuloksia, joiden mukaan merenpinta ei noussut lainkaan. Nuo mittaustulokset olivat niin räikeässä ristiriidassa ilmastohypetyksen kanssa, että ne jouduttiin muuttamaan (poliittisista syistä) korjauskertoimella merenpinnan nousua osoittaviksi. Viereisessä kuvassa siis on esitetty Envisatin korjaamattoman datan tulokset. Samankaltaista korjauskerrointa on käytetty myös tämän NOAA:n tutkimuksen satelliittikorkeusmittausten raakatulosten korjaamiseen.

Ja sellaista on käytetty myös tässä NOAA:n toisessa menetelmässä. Ilman korjauskerrointa tuolla Argo-poijuihin ja GRACE-satelliitteihin perustuvalla menetelmällä nousu olisi vain 0,3 millimetriä vuodessa - siis ei käytännössä mitään.

Jos merivesi siis nousee nykyisin 0,3-1,3 millimetriä vuodessa, tarkoittaisi se vuoteen 2100 mennessä 2-11 senttimetriä korkeammalla olevaa merenpintaa. Tämä nousu on aika vähäinen verrattuna ilmastotaikauskoisten jopa useiden metrien nousuennusteisiin. Nobel-palkittu Al Gore ja Nasan ilmastoguru James Hansen ovat ennustaneet jopa 600 senttimetrin nousua vuosisadan loppuun mennessä. Aika paljon siis hidastuvan merenpinnan nousun pitäisi kiihtyä, jotta noihin ennustuksiin päästäisiin. IPCC:kin on ennustanut nousuksi noin 60 senttiä. Nykyiseen vauhtiin verrattuna IPCC:n arvio on siis kymmenkertainen.

Suomessa, jossa maan kohoamisvauhti on suurempaa kuin em. merenpinnan nousu, valmistellaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen hengessä uusia ohjeita nousevan merenpinnan tulevaisuudessa kiusaamille alueille. Kuulostaako järkevältä vai Taalakselta?

Mutta nämä NOAA:n tulokset olivat vain empiirisiin mittauksiin perustuvia. Kai meidän ilmastotaikauskoisten on lopulta uskottava paljon luotettavampia tietokonemallinnuksia, jotka kertovat uhkaavista tulvista, rannikkoseutujen miljoonista ympäristöpakolaisista ja hukkuvista saarivaltioista? Joten maksakaamme kiltisti jatkuvasti kasvavia ympäristö-, ilmasto- ja energiaveroja (vast), sillä vain niillä voimme vaikuttaa merenpinnan kiihtyvää nousua hillitsevästi.

H/t THE HOCKEY SCHTICK

Ps. Jos joku haluaa tarkemmin tutustua merenpinnan tason mittaamisen ongelmiin, kannattanee ensin lukea alan huippuekspertin, professori Nils-Axel Mörnerin, tietoisku asiasta. Sen saat aukeamaan selaimessasi täältä.