Ilmatieteen laitoksen Trofim Lysenko?

Johtaja Mikko Alestalo

Ilmatieteenlaitoksen johtaja Mikko Alestalo on kirjoittanut turhautumista täynnä olevan pamfletin  Tieteessä Tapahtuu -julkaisun tuoreeseen numeroon. Jostain käsittämättömästä syystä tämä kirjoitus on nostettu pääkirjoitukseksi. Ruoditaanpa Alestalon teksti joiltakin osin ja katsotaan, miten se kestää. Seuraavassa Alestalon tekstin osat ovat sisennettynä ja kursiivilla.

Ihmiskunnan käynnistämä ilmastonmuutos on vaikea asia tulla laajasti hyväksytyksi. On inhimillistä ymmärtää ilmastonmuutoksen kieltäminen, kun sen hillintä vaikuttaa mm. eri intressitahojen  taloudelliseen toimeliaisuuteen ja menestykseen. Tosin silloinkin kieltäminen on eettisesti kestämätöntä.

Alestaloa siis harmittaa se, että hänen laitoksensa propagoimaa ilmastonmuutoshypoteesia ei ole laajasti hyväksytty. Hän tarjoaa tälle selitykseksi haluttomuutta ottaa radikaaleja hoitoja, joita taudin parantaminen edellyttäisi, ja pitää eettisesti kestämättömänä, että potilas kieltäytyy hoidosta.

Tosiasiassa juuri kukaan ei kiellä ilmaston jatkuvaa muuttumista tietyissä rajoissa. Ihmisen osuuttakaan harva kieltää. Mutta kiistaa on niistä syistä, joilla ihmiskunta on ilmastoon vaikuttanut ja myös tuon vaikutuksen suuruudesta. Potilas siis ei ole aivan varma, onko jalassa niin paha sairaus, että amputaatio on välttämätöntä. Itse asiassa potilas ei edes ole aivan varma sairaudestaan. Olisi eettisesti kestämätöntä luopua kuntoon tulevasta raajasta. 

Vaikeampaa on ymmärtää ilman ilmeisiä taloudellisia vaikuttimia julkisuuteen pyrkivien, akateemisesti kouluttautuneiden henkilöiden ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai hämärtämiseen tähtäävä toiminta. Tämänkin lehden palstoille vastaavat henkilöt ovat saaneet kirjoituksiaan viime aikoihin asti.

Neuvostoliiton maatalousakatemian
johtaja, Trofim Lysenko, kirjaimellisesti
hävitti perinnöllisyystieteilijät.

Eikö Alestalo ymmärrä tieteellisiä menetelmiä? Eikö hiilidioksipitoisuuteen perustuvaa ilmastonmuutoshypoteesia saisi arvostella tai kritisoida? Alestalohan osoittaa suorastaan lysenkolaisia tieteellisiä asenteita. Vihjaako Alestalo, että enää Tieteessä Tapahtuu -julkaisuun ei oteta Trofim Alestalon suosiman hypoteesin vastaisia kirjoituksia?

On ollut mielenkiintoista havaita ilmastokieltäjien akateemisten taustojen kirjo: heitä on erityisesti astronomien, geologien, metsäntutkijoiden ja eläintieteilijöiden keskuudessa. Heille on yhteistä, että heidän omalta alueeltaan löytyy jokin kosketuspinta ilmastonmuutokseen.

Alestalon havainto em. tieteenalojen tutkijoiden suuresta osuudesta yhden "totuuden" kyseenalaistajien joukossa on oikea. Mutta Alestalo unohtaa kertoa, että näiden tieteiden tutkimukset perustuvat useimmiten reaalimaailmasta mitattuihin ja toistettaviin empiirisiin tuloksiin, jotka ovat usein pahassa ristiriidassa ilmastotieteen valtavirtahypoteesin kanssa. Tämä Alestalon hypoteesi perustuu vain ja ainoastaan tietokonemallinnuksiin, joiden tulokset ovat tasaisesti erkaantuneet reaalimaailmasta mitatuista ilmiöistä. 

Katsokaamme ilmastonmuutoksen fysikaalisia perusteita päällisin puolin.

Tuolla virkkeellä alkavassa kappaleessa Alestalo vetoaa Fourierin ja Arrheniuksen tutkimuksiin 1800-luvulla. Itse asiassa jokseenkin kaikki - niin alarmistit kuin skeptikot - hyväksyvät molemmat perusfysiikkana. Mutta tuo kasvihuoneilmiönä tunnettu seikka selittää vain murto-osan  asiasta. Ilmakehän hiilidioksidin kaksinkertaistamisella saadaan noin asteen lämpötilan nousu aikaan, mikä ei riittäisi alkuunkaan oikeuttamaan alarmismia. Alestalo jättää propagandistina kertomatta, että jokseenkin kaikki muu ilmastotieteiden hellimässä hypoteesissa on täysin kiistanalaista.

Tuoreempien tulosten mukaan alkaa syntyä kuva, kuinka Antarktiksen ja Grönlannin mannerjäätiköt syntyivät vuorollaan viimeksi kuluneiden miljoonien vuosien aikana, kun ilmakehän lämpötilan lasku hiilidioksidipitoisuuden vähetessä moninkertaisesta lähelle nykytasoa edisti jäätiköitymisiä. Jääkausien aikainen superkylmyys oli sekin mahdollinen vain hiilidioksidin laskun myötävaikutuksesta, vaikka alulle paneva voima tuli maapallon pyörimisen ja liikeradan hitaista vaihteluista.

Alestalolta jäi kertomatta se kiistaton fakta, että kaikissa jäätikkötutkimuksissa on todettu hiilidioksidipitoisuuden muutosten tapahtuvan selvästi lämpötilamuutosten jälkeen. Ilmastotiedettä lukuunottamatta muilla tieteenaloilla jälkeenpäin tapahtuva ei voi aiheuttaa ensin tapahtunutta ilmiötä. Usein jälkeenpäin tapahtuva asia - siis tässä tapauksessa hiilidioksidipitoisuuden muutos - on seuraus ensin tapahtuneesta - siis lämpötilan muutoksesta. Tässä tapauksessa senkin ilmiön mekanismi tunnetaan: Kylmä merivesi imee hiilidioksidia ilmasta ja lämmin vastaavasti vapauttaa sitä ilmakehään. Hiilidioksidilla voi siis olla pieni ilman lämpötilan muutosta vahvistava vaikutuksensa, mutta syy-seuraus -suhdetta esim. jäätiköiden kasvuun tai sulamiseen sillä ei ole voitu osoittaa. 

Kieltäjät sanovat, että aina on ollut suuria mullistuksia, eikä ihmiskunta ole voinut niille mitään. Totta, ja vieläpä vaarallisen totta. Ilmakehän lämpötila on erittäin herkkä muuttumaan, kun ulkoiset tekijät  vaikuttavat siihen.

Mahtaako Alestalo ymmärtää perusasioita ilmakehästä? Kaoottiseksi järjestelmäksi luonnehdittava ilmakehä on ollut harvinaisen stabiili useita satoja miljoonia vuosia. Monista ulkoisista muutoksista huolimatta se on aina hakeutunut lähelle tasapainotilaa, jonka ympärillä se sitten huojuu. Sitä kutsutaan vaihteluksi, joka kuuluu kaottisten mutta stabiilien järjestelmien normaaliin toimintaan. Jos ilmakehä olisi herkkä karkaamaan hallitsemattomaan muutoskierteeseen, eikö se olisi jo kerran tehnyt sen 4,5 miljardin vuoden historiansa aikana? Ilmakehän väittäminen herkäksi muutoksille vastaa geometriassa kuution kuvaamista palloksi.

Ilmastokieltäjien tapana on selitellä viimeaikaisetkin muutokset omien mieltymyksiensä mukaan siten, että ihmiskunnan roolia ei ole. Näin tehdessään he joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään jättävät huomiotta tunnetut fysikaaliset perusfaktat. Tämänkaltainen toiminta on absoluuttisen epätieteellistä.

Ilmastouskossaan horjuvat eivät suinkaan selittele asioita mieltymyksiensä mukaan. Eivätkä he ole "kieltäjiä". Päinvastoin useimmat ilmaisevat aika selväsanaisesti, etteivät he osaa selittää monimutkaisen ilmaston mekanismeja. Toiset haluavat tieteen pelisääntöjen mukaisesti tuoda keskusteluun omia teorioitaan, joiden takana on myös fysikaalisia perusfaktoja ja lisääntyvässä määrin myös reaalimaailmasta mitattuja tuloksia. Alestalon kannattaisi tutustua mm. uusiin pilvien muodostumista ja merivirtojen oskillaatioita koskeviin teorioihin. Ihmisen aiheuttamilla maan käytön muutoksillakin (mm. metsien raivaus, kaupungistuminen jene.) saattaa olla hiilidioksidia suurempi osuus viimeisen 100 vuoden aikana havaittuihin muutoksiin ilmastossa. Skeptikoilla on aito kiinnostus etsiä selityksiä sellaisille ilmiöille ilmastossa, joihin hiilidioksidihysteerikoilla ei ole vastausta.

On absoluuttisen epätieteellistä torjua tieteellinen keskustelu vain sillä syyllä, että Alestalon oma hypoteesi on kaatumassa. Tieteellistä olisi osallistua väittelyyn, kuten geologit, biologit, astrofyysikot ja monet muut tekevät. Mutta lysenkolaiset siis eivät tätä voi tehdä.

Ilmastonmuutoskielteisyys on kuitenkin laajempi ongelma kuin mitä pienen sitä ajavan joukon koko antaisi ymmärtää. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat muuttamassa ihmisten totuttuja elämäntapoja. Muutokset näyttäytyvät joillekin enimmäkseen epämiellyttävinä rajoituksina, koska helposti saatavilla olleen fossiilisperäisen energian – lämpönä tai sähkönä – turvin elämänmuotomme on voinut kehittyä jatkuvasti mukavampaan suuntaan. Koska saavutetuista eduista on ikävä luopua, syntyy vastustusta hallintojen päättämiä toimenpiteitä kohtaan. On epärationaalista, että vastustus kohdistuu taustalla olevaa tiedettä kohtaan. Sehän ei ole syyllinen.

Kun yhden todistamattoman hypoteesin perusteella aletaan tehdä vaikuttavaa politiikkaa, ja kun tuon tieteenalan harjoittajat itse toimivat politiikan politrukkeina, myös itse tieteenala politisoituu. Ilmastotieteilijät ovat itse tähän syyllisiä, joten uhriutuminen ei nyt auta. Taalas ja Alestalo ovat itse aiheuttaneet ikävän tilanteen paitsi laitokselleen myös koko tieteenalalleen, jolla onneksi vielä on myös joitakin rehellisiä tutkijoita.

Entä jos tiedemiehet kuitenkin ovat väärässä, eikä odotettavissa olevaa ilmastonmuutosta oikeasti olisi olemassa tai että se olisi paljon odotettua vähäisempi? Se olisi miellyttävä oljenkorsi, johon tarttua. Oppineet ilmastokieltäjät tarjoavat juuri tällaisen option. Maallikothan eivät mitenkään voi itse tietää, mikä on tieteellinen totuus. On varsin ymmärrettävää, että ihmiset joutuvat epätietoisuuden valtaan, kun päällisin puolin vakuuttavat tiedemiehet yhtäkkiä ovatkin vastakkaista mieltä ilmastonmuutoksen syistä ja ihmiskunnan roolista siinä.

Minun mielestäni eniten mielipiteisiin ovat vaikuttaneet maapallon laskevat keskilämpötilat sekä täysin pieleen menneet ilmastotutkijoiden ennusteet keskieurooppalaisista ja lumettomista talvista, merenpinnan kiihtyvästä noususta, kymmenistä miljoonista ilmastopakolaisista jne., joita ei ole nähty. Epätietoisuutta pitäisi syntyä ilmastotutkijoidenkin piirissä, kun tietokonemallinnukset eivät toteudu reaalimaailmassa.

Media ei voi tietenkään toimia tuomarina, vaan päinvastoin sen rooliin kuuluu tasapuolinen eri osapuolien esille tuominen. Medialla on kuitenkin väistämätön vastuu pyrkiä analysoimaan, ainakin ajan kuluessa, osapuolien motiiveja, tietojen paikkansapitävyyttä ja painoarvoa. Tämä tehtävä on jäänyt valitettavan vähälle painolle.

Tämän kappaleen kohdalla olen täysin samaa mieltä Alestalon kanssa. Ilmatieteen laitos käyttää sille osoitettuja verovaroja kiihtyvästi propagointiin, jonka tärkein kohderyhmä ovat toimittajat. Valitettavasti osa toimittajista antaa noissa tilaisuuksissa pesettää aivonsa hiilidioksidihysterialla, minkä jälkeen lysenkolaisten on helppoa saada viestinsä läpi. 

Tutkijat eivät kuitenkaan saa jättää tulostensa puolesta puhumista pelkästään median tehtäväksi. Heidän on itse osallistuttava tiedeviestintään ja edistettävä monesti vaikeiden asioiden avaamista suurelle yleisölle. Tarvitaan enemmän yhteistyötä.

Jo toinen kelvollinen kappale. Skeptisyys Alestalon edustamaa ilmastopropagandaa kohtaan varmasti kiihtyisi paljon, jos näin tapahtuisi. Tutkijoiden tosin voi olla yhä vaikeampi saada käsityksiään esiin, jos lysenkolaiset saavat mellastaa tiedelehdissä, kuten Alestalon kirjoituksen rivien välistä voi aistia.

Tuloksena on toistaiseksi ollut valtavirtatutkijoiden ja ilmastokieltäjien pienen joukon näennäinen tasavahva tilanne, mikä on äärimmäisen valitettavaa. Kieltäjien vastustamattomana mahdollisuutena on heittää keskusteluun mikä tahansa perustelematon, mutta tieteelliseltä vaikuttava vastaväite. Vastuullisen tutkijan on aina vastattava oikeaan tietoon pohjautuen, mikä yhtaikaa sekä tieteellisesti perustellen että ymmärrettävästi kertoen on joskus harmillisen vaikeaa. Ilmastonmuutos on ilmiönä pitkäaikainen, eikä vastakkainasettelun kierteelle näytä tulevan loppua.

Maapallon keskilämpötila ei ole noussut 14 vuoteen.

On todella valitettavaa, että ilmastotieteen hiilidioksidihysteerikoilla ei ole hypoteettisia tietokonemallinnuksia kummempaa heittää tieteelliseen väittelyyn, ja silti he saavat eniten tilaa julkisuudessa. Missä se ennennäkemätön lämpeneminen luuraa? Näytä Alestalo mittausdataa! Tai selitä edes se, miksi ilmasto on viimeisen vuosituhannen aikana lämmennyt ja viilentynyt pariin otteeseen nykyaikoja enemmän ja ilman hiilidioksidimuutoksia. Valitettavasti Alestalolla ei ole tieteellisiä perusteita.

Kuinka kauan vielä jaksamme kuunnella ilmastokieltäjien kyynisiä mielipiteitä?

Ette te kauaa enää jaksakaan. Ei mene kovin pitkään, kun niin suuri osa kansasta nauraa Ilmatieteenlaitoksen lietsomalle ilmastohysterialle, että hysteerikot vetäytyvät hiljaisuuteen häpeämään ja murjottamaan kansan julmuutta. Niin muuten kävi toveri Trofim Lysenkollekin ja jopa yhden totuuden Neuvostoliitossa.

Alestalon kirjoituksen nosto pääkirjoitukseksi on häpeä Tieteessä Tapahtuu -julkaisulle.

Päivitys 10.5.2012: Alestalon kirjoitukseen ovat kriittisesti vastanneet myös emeritusprofessori Matti Seppälä täällä ja filosofian tohtori Boris Winterhalter täällä.

Ps. Forbes-julkaisukin heräsi ilmastotieteen ja lysenkolaisuuden yhteyteen 28.4.2013.

Murentaako herkkä ikaiitti ilmastonmuutoshysterian?

Keskiajan lämpökausi ja pikkujääkausi
Loehlen ja McCullochin vuonna 2008
julkaiseman tutkimuksen mukaan.

Ilmastohistoriasta tuttu keskiajan lämpökausi ja myös sitä edeltäneet viimeisen jääkauden jälkeiset tavanomaista isommat muutokset maapallon lämpötilassa ovat iso ongelma niille, jotka pitävät ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden 1900-luvun alkupuolella alkanutta hienoista kasvua samaan aikaan mitatun pienen lämpenemisen syynä. Hiilidioksidin ratkaisevaa osuutta ilmaston lämmittäjänä nimittäin horjuttaisi se tieto, että ilmasto olisi maailmanlaajuisesti lämmennyt ja viilentynyt siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tiedetään pysyneen melko vakiona (alle 300 miljoonasosaa) muutamana viime vuosituhantena aina 1900-luvulle asti. Itse asiassa asteen puolikkaan suuruiset globaalit lämpenemiset ja viilenemiset ennen 1900-lukua romuttaisivat hiilidioksiditeorian ja sen myötä myös ihmiskunnan fossiilisten polttoaineiden osuuden lämpenemisessä.

Mannin lätkämaila, jossa vasta 1900-luvulla
lämpenee, mutta sitten lämpeneekin paljon.

Tästä syystä ilmastohysteriaa lietsovissa piireissä on yritetty kaikin keinoin kiistää em. lämpökausien olemassaolo. Tunnetuin yritys oli tietysti ns. Mannin lätkämailakuva.  Lätkämailakuvaaja on todettu jo niin monella tavalla huolimattoman ja vääristellyn tutkimuksen tulokseksi, että en siitä jatka enempää.

Usempien tutkimusten mukaan keskiajan lämpökausi oli
nykyistä ilmastoa lämpimämpi (punainen palkki), joidenkin
mukaan noin yhtä lämmin (vihreä) ja harvojen mukaan
nykyistä viileämpi (sininen). Kuvan lähde CO2Sciense.org 

Kun kuitenkin ylivoimainen enemmistö viime vuosituhansien ilmastoa selvittäneistä tutkimuksista on päätynyt noiden lämpötilavaihtelujen kannalle, ovat ihmisen syyllisyydestä vakuuttuneet väittäneet ko. lämpökausien olleen vain paikallisia ilmiöitä tai enintään pohjoista pallonpuoliskoa koskettaneita. Totta onkin, että pääosa näistä ilmastotutkimuksista on tehty pohjoisen aineistoista - puiden vuosirenkaista, rantojen sedimenttikerrostumista jne. Yhä enemmän tutkimuksia kuitenkin tehdään myös eteläisellä pallonpuoliskolla, ja niiden tulokset näyttävät kyllä todistavan mm. keskiajan lämpökauden olleen globaali ilmiö. Nettisivusto CO2Science.org ylläpitää helppoa tietokantaa noista tutkimuksista. Suora linkki sivuston keskiajan lämpöaikaprojektin etusivulle löytyy täältä. Tietokannassa on tällä hetkellä 44 eri maasta olevien yli 1000 tutkijan työpanoksen johtopäätökset.

Lun tutkimusalue Antarktikan niemimaalla.

Uusin Etelämantereen näytteistä - siis mahdollisimman kaukana pohjoisesta pallonpuoliskosta - tehty tutkimus todistaa myös huomattavan lämpimästä jaksosta keskiajalla. Yhdysvalloissa sijaitsevan Syracusan yliopiston geokemian professori Zunli Lun johtamat tutkijat ovat päätelleet ikaiitti-nimisen kerrostuvan mineraalin sisältämien happiatomien isotoopeista paikallisen lämpötilakonstruktion viimeisen reilun 2000 vuoden ajalta. Aikasarjassa näkyvät selvästi sekä muutama sata vuotta sitten vallinnut pikkujääkausi että sitä edeltänyt keskiajan lämmin kausi. Tutkimus on jo julkaistu Earth And Planetary Science Letters -julkaisun verkkosivuilla. Painetussa muodossa lehti tulee ulos 1.4.2012.

Ikaiittikiteitä. Asteikko senttimetreinä.

Ikaiittikerrostumia taidettiin käyttää ensimmäistä  kertaa lämpötilaproxyna. Mineraali on kalkkikiven kaltainen seos, joka pysyy ryhdissään vain alle kuuden asteen lämpötiloissa. Tätä lämpimämmässä se hajoaa kalkkijauhoksi. Ikaiitin kiteiden sisään jääneiden happiatomien isotoopeista voidaan päätellä kiteen syntyaikana vallinnut lämpötila.


Veikkaanpa, että ikaiittitutkimuksia tullaan tekemään vielä runsaasti lisää, sillä mineraalia löytyy kaikkialta, missä vesi pysyy vuoden ympäri lähellä jäätymispistettä. National Geographic -julkaisun verkkosivuilla on mukava juttu ikaiitin löytymisestä Grönlannin Ikka-vuonosta 1960-luvulla.


Mielenkiintoista muuten on se, että keskeisimmät mediatalot niin maailmalla kuin Suomessakin ovat ohittaneet jokseenkin kaikki paleoklimatologiset tutkimukset. Johtuneeko se siitä, että ilmastohysterian romuttamisella ei lisätä myyntiä? Vai onko aihe muuttunut kovin politisoituneen ilmastohysterian aikana sopimattomaksi käsitellä? Jos tunnet toimittajan tai jopa päätoimittajan, suosittelen lähettämään hänelle linkin tähän juttuun pienen henkisen tukistuksen kera ;-)


Ja tuntemillesi alarmisteille kannattaa lähettää sama linkki varustettuna kysymyksellä, miten ilmakehän lähes muuttumaton hiilidioksidipitoisuus on voinut heiluttaa GLOBAALIA ilmastoa viimeisten vuosituhansien aikana Etelämantereenkin todistamalla tavalla. Herkkä ikaiitti on todistusvoimallaan murentamassa vakavasti hiilidioksidiin perustuvan lämpenemisteorian perusteita.


Lue lisää juttuja viime vuosituhansien ilmastosta täältä, täältä, täältä tai täältä.

Kylmää puhetta Siperiasta

Professori Nikolai Dobretsov

Ennusteet ilmaston jatkuvasta lämpenemisestä ei ole perusteltuja, totesi maanantaina 26.3.2012 Venäjän Tiedeakatemian Siperian tiedemiesneuvoston puheenjohtaja, professori Nikolai Dobretsov. Hänen mukaansa tästä todistavat Arktisen jäätilanteen muutokset. 

Viimeisen sadan vuoden aikana Arktisen alueen jäämassat ovat välillä kasvaneet ja viimeksi vähän vähenneet, mikä on myös vaikuttanut alueen ilmaston lämpötilaa kohtottavasti. Arktisen merijään minimi saavuttettiin vuonna 2007, mutta jäätilanne on jo palautumassa 1900-luvun lopun lukemiin. Jossain vaiheessa tällä vuosisadalla tapahtuu uusimpien ennusteiden mukaan yleinen sään kylmeneminen eikä suinkaan sen lämpeneminen, totesi Dobretsov lehdistölle.

Professorin mukaan ennusteen täsmentämiseksi  on pysyvien tarkkailuasemien verkostoa laajennettava koko Arktisella alueella. Hmmm.... Onko Dobretsov jo aloittamassa panikointia alkavalla jääkaudella, vai tarvitseeko hän lisää rahaa tutkimustiimeilleen?

Mutta joka tapauksessa ääni Siperiasta, jossa amerikkalaismallisen ilmastonmuutoksen pitäisi olla hurjimmillaan, todistaa, että tiedemiehet eivät ole yksimielisiä ilmastonmuutoksesta kuin ehkä siltä osin, että ilmasto muuttuu jatkuvasti.

Poppamiehet maapallon kuumetta mittaamassa

Ilmastotieteilijät kertovat meille mielenkiintoisia asioita ilmastosta. Yksi seuratuimmista on maapallon keskilämpötila tai oikeammin sanottuna sen poikkeama ns. vertailuarvosta. Tämä poikkeama vertailuajanjakson keskilämpötilasta on ilmaston muutosten seuraamiseksi kahdesta syystä helpompi kuin suora keskilämpötila.

Ilmakehän keskilämpötila vuosina 2002-2012
noin neljän kilometrin korkeudessa UAH-
lämpöaikasarjan mukaan.

Ensinnäkin varsinainen keskilämpötila muuttuu vuoden kierron mukaisesti siten, että pohjoisen pallonpuoliskon kesän aikana ilmakehä on useita asteita lämpimämpi verrattuna eteläisen pallonpuoliskon kesäaikaan. Tämä johtuu pääosin siitä, että enin osa mantereista sijaitsee pohjoisessa, joiden pintailmakehä lämpenee kesällä nopeammin verrattuna eteläisen pallonpuoliskon merelliseempään ympäristöön. Toiseksi voidaksemme selvittää, onko ilmasto lämpenemässä vai viilenemässä, meidän on laskettava lämpötilaero tuohon joka vuodenajalle sovittuun vertailulämpötilaan, joka edustaa yleensä edellisten vuosikymmenten muutaman kymmenen vuoden keskiarvoa.

Koko maapallon keskilämpötilan laskemiseksi tarvitaan tietysti paljon luotettavasti toimivia sääasemia, joiden pitäisi maantieteellisesti jakautua tasaisesti koko pallon alueelle. Tämä on ollut koko ilmastomittauksen historian ajan suuri ongelma, sillä esimerkiksi merille ja napa-alueille on ollut ymmärrettävistä syistä vaikeaa perustaa pysyvää mittausverkostoa. Nämä alueet muodostavat yli 75% maapallon pinta-alasta. Tämän vuoksi keskilämpötilan laskijat joutuvat arvioimaan melko kaukanakin sääasemista olevien alueiden lämpötiloja interpoloimalla ja ekstrapoloimalla. Valitettavasti nämä menetelmät aiheuttavat virheitä.

HadCRUTv4 sääasemat vuonna 1851.
Steven Goddardin kuva.

Tämän alustuksen jälkeen voit katsoa vieressä olevaa kuvaa hetken aikaa ja miettiä, miten tarkasti siinä värillisinä neliöinä näkyvien mittausasemien perusteella voidaan laskea maapallon keskilämpötila. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Kuvassa näkyvät kaikki HadCRUTv4-lämpöaikasarjan vuoden 1851 keskilämpötilan määrityksessä käyttämät asemat. Eteläisellä pallonpuoliskolla on peräti yksi asema. Miten Etelämantereen lämpötila ekstrapoloidaan lähellä päiväntasaajaa olevan mittauspisteen lämpötilasta? Pohjois-Amerikan ja Siperian pohjoisosistakin mittausasemat puuttuvat. Myöskään Afrikassa, Australiassa, Etelämantereella ja merten saarilla ei ole ainuttakaan mittauspaikkaa. Tästä huolimatta Hadleyn ilmastotutkimuskeskus osaa kertoa maapallon vuosikeskilämpötilan 1851 asteen tuhannesosan tarkkuudella. Tätä hämmästyttävää tieteellistä tarkkuutta korostaa se seikka, että tuon ajan lämpömittareiden lukematarkkuus taisi olla parhaimmillaan puolen asteen luokkaa.

Valitettavasti ilmastotieteilijöiden halu hämmästyttäviin ekstrapolointeihin ei ole vain Hadleyn ilmastotutkimuskeskuksen tapa tehdä "tiedettä". Samaan asiaan on sortunut myös Nasan GISS-ryhmä, jonka tietoisesta pohjoisten alueiden lämmityksestä olen kirjoittanut mm. täällä. Yhteistä näille laitoksille on molempien johtajien joutuminen tieteellisten skandaalien keskiöön. GISS:n James Hansen tunnetaan ennenäkemätöntä lämpenemistä, jäätiköiden sulamista ja merenpinnan nousua ennustavista puheistaan. HadCRU:n Phil Jones tuli yleisön tietoon Climategate-sähköpostivuodosta, joka herätti melkoisen epäilyksen useiden johtavien ilmastotutkijoiden salaliitosta, jonka päämääränä olisi ollut syrjäyttää rehellinen ilmastotutkimus ja nostaa vahvasti vihreään liikkeeseen sitoutunut politisoitu tutkimuslinja määrääväksi. Herra Jones ei muuten ole vieläkään kyennyt vastaamaan kysymykseen, miten HadCRU laskee globaalin lämpötilan. Ensin se oli salaisuus, ja sitten Phil kuulemma hukkasi lähtötiedot. Mutta nyt takaisin maapallon keskilämpötilaan.

En kiistä sitä, että keskilämpötila on noussut mittaushistorian - siis käytännössä viimeisen 150 vuoden  - aikana. Mutta väitän, että emme tiedä tarkasti, miten paljon lämpötila on noussut, sillä me emme tiedä virhemarginaaleineen kuin ehkä asteen tarkkuudella, mikä globaali lämpötila oli 90 tai 150 vuotta sitten. Oliko se 0,3 vai 0,9 astetta vähemmän kuin nyt, on täysin arvausten varassa. Lähes samaan tarkkuuteen keskimääräisissä lämpötiloissa päästään erilaisilla lämpötilaproxyilla, siis esimerkiksi sedimentti- ja lustoanalyyseillä. Ne puolestaan kertovat, että yhtä lämmintä tai lämpimämpää oli 1000, 2000 ja 4000 vuotta sitten. Ja edellisten vuosituhansien aikoina on noiden rekonstruktioiden mukaan ollut vieläkin lämpimämpää, vaikka ihmisen hiilipäästöjä ei ollut nimeksikään.

Onneksi vuodesta 1979 alkaen olemme kyenneet mittaamaan pintalämpötiloja kattavammin ja tarkemmin satelliiteista sekä 2000-luvun alusta alkaen myös merenpinnan alapuolelta Argo-poijuista. Jostain kumman syystä keskilämpötila ei ole noussut sitten näiden kattavampien mittaustekniikoiden käyttöön oton. Pidetään Jim, Phil ja muut Petterit sen verran erillään näistä tiedoista, että he eivät pääse niitä aikasarjoja manipuloimaan. Poppamiesten käsissä maapallon viherkuume voi pahentua ihan tietokonemallien mukaan.

Etelän ja pohjoisen jää- ja lumikatsaus

Antarktikan jääpeite 21.3.2012. Vihreä
viiva kuvaa keskimääräistä jään rajaa.

Etelämantereen kesä on kääntynyt syksyyn. Kaikista synkistä ennustuksista huolimatta tänäkään vuonna ei nähty mitään katastrofaalista sen paremmin Etelämantereen jäätikön kuin sitä ympäröivän merijäänkään suhteen. Viimeiset tutkimukset kertovat alueen jäätikön pysyneen ennallaan huolimatta siitä, että kaikkien IPCC:n käyttämien ilmastomallien mukaan sen pitäisi sulaa ennätysvauhtia, jonka rikkoo vain tulevien vuosien entistä hurjempi sulaminen.

Etelämannerta ympäröivä jääkään ei sulanut kokonaan kesän aikana. Se pysyi pitkäaikaisia keskiarvoja laajempana, kuten voit oikealla olevista kuvista havaita. Monille pingviineille se taisi merkitä kesän pesintäkauden aikana tavanomaista pidempää kävelymatkaa pesimäalueilta avomerelle. Niinpä en hämmästyisi lähitulevaisuudessa jutuista, joiden mukaan ilmaston lämpenemisen aiheuttama kasvanut merijää Antarktikalla on tappanut avoimelle merelle pyrkineitä pingviinejä. Mutta vastapainoksi haluan lohduttaa vihreitä lukijoitani sillä, että kasvaneen merijään ansiosta ainuttakaan jääkarhun ruumista ei löydetty viime vuonna koko mantereelta.

Kun Etelämantereella oli vähän aikaa sitten keskikesä, olemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla kokeneet talven. Se on kaiketi ollut aika tavanomainen, vaikkakin paikalliset vaihtelut ovat olleet tietysti aika isoja. Mutta vaihtelukin kyllä kuuluu normaaliin pohjoisen talveen.

Pohjoisen merijäätä (kuva 20.3.2012) on tavanomaista
vähemmän Barentsin merellä ja tavanomaista enemmän
Labradorinmerellä ja Beringinmerellä.

Pohjoisen pallonpuoliskon suurimmalla jäätiköllä ei ole havaittu mitään erikoista. Grönlanti on saanut lunta normaalisti tänäkin vuonna, eikä mittaustuloksiin perustuvissa tutkimuksissa havaittu kiihtyvää sulamista tai muutakaan hälyttävää. Ainakin osittain Grönlannin jäätiköt näyttävät jopa kasvavan, vaikka IPCC:n käyttämät tietokonemallinnukset kertovat ennenäkemättömästä sulamisesta, jota tosin ei ole vielä kyetty mittauksin havaitsemaan.

Punaisella esitetty vihreiden ennustama pohjoisen
merijään katoaminen.

Pohjoisen merijää, joka IPCC:n käyttämien asiantuntijoiden mukaan on kuolemanspiraalissa ja saattaa kadota kokonaan jo ensi kesän aikana, ei totellut tietokonemalleja vaan kasvoi ennätyslaajuuteensa sitten kesän 2006 ennätysmäisen sulamisen. Yleensä pohjoisen merijään kasvu vaihtuu sulamiseen kevätpäivän tasaukseen mennessä, mutta tänä vuonna on toisin. Merijään laajuuden huippu saavutettaneen tänä vuonna vasta huhtikuun alussa, jolloin se voi jopa ylittää pitkäaikaisen keskiarvon. Edessämme on siis kaikkien aikojen sulamisten äiti, kun normaali merijää katoaa vihreiden ennusteiden mukaisesti tämän vuoden aikana pohjoiselta pallonpuoliskolta. Ilmastorealismia-blogi seuraa asiaa epäluuloisen tarkasti muutaman kuukauden välein, sillä viereisestä merijään laajuuden kuvaajasta ei kuolemanspiraalia vielä löydy.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus
18.3.2012. Vihreällä viivalla on merkitty
keskimääräinen laajuus.

Euraasian lumipeitteen laajuus vuodesta 1967 alkaen
Rutgersin yliopiston mukaan

Lumisuudenkin osalta pohjoisen talvi on hiponut mitattuja ennätyksiä, kuten viereisestä kuvasta näet. Tätä on selitetty Jäämeren vähäisellä jäällä. Siis avoin meri pohjoisessa aiheuttaa runsaampia lumisateita vähän etelämpänä. Selitys on kyllä kummallinen, sillä tänä vuonna jäätä on ollut noin normaali määrä. Ja kaikkein kovimmat lumisateet on nähty Alaskassa ja Siperian koillisosissa, joita ympäröivät merijääalueet ovat olleet ennätyslaajoja. Mutta ehkä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tällaisia ilmiöitä ilmastomalleissa, jolloin ne varmaan ovat totta cityvihreiden virtuaalimaailmassa.

Euraasian lumipeitteen laajuus oli tänäkin vuonna normaali. Ilmaston lämpeneminen ei tuossa vieressä alla olevassa Rutgersin yliopiston ylläpitämässä tietokannassa näy.  Viisi kahdeksasta lumisimmasta talvesta viimeisen 45 vuoden aikana on mantereellamme nähty 2000-luvulla. Yleensähän lumi liitetään kylmään ilmaan, tosin ilmastoalarmistit ovat nyt viime vuosina yrittäneet kytkeä sitä ilmaston lämpenemiseen. Suomen kannalta olisi tietysti huolestuttavaa, jos lämpenevä ilmasto merkitsisi meille lumisempia talvia ja kenties kesiäkin.

Kaikki tietysti muistavat Suomen talven, jota hallitsi varsinkin maan eteläosissa lämmin loppuvuosi 2011 ja luminen sekä ajoittain kylmä alkuvuosi 2012. Lämpimän alkutalven aikana oli aika vähän lunta, kun taas lopputalvesta sitä oli riittävästi.

Merijään osalta talvi oli onneksi helppo, mutta kaikenkaikkiaan se taitaa kuulua keskinkertaisten joukkoon. Ehkä Helsinginkin sinivihreän kaupunginjohdon kannattaisi jo kolmannen peräkkäisen lumitalven jälkeen epäillä Ilmatieteenlaitoksen pääkoijaria, jonka vuonna 2005 antaman lausunnon mukaan ”luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua. …”.

Hyvää kevättä kaikille lukijoille! Mäkisen kissatkin odottavat sitä yhä vilkaampina.

Yle ja saksalais-grönlantilainen ilmastohuumori

Ainakaan eilen 12.3.2012 Grönlannissa ei jää sulanut.

Yleisradio uutisoi muutamia päiviä sitten saksalaisen Potsdamin ilmastoinstituutin (PIK) tutkimuksesta, jonka mukaan Grönlannin jäätikön sulaminen olisi lähes kulman takana. Ylen julkaisemassa uutisessa todetaan (lihavoinnit blogistin):

 Jos maapallon hiilipäästöjä ei valvota, voi Grönlannin jäätikkö sulaa kokonaan 2 000 vuodessa. Viidesosa jäätiköstä katoaisi vedeksi 500 vuodessa, ennustaa sunnuntaina julkaistu tutkimus. Grönlannissa on maapallon toiseksi suurimmat jäätiköt Etelämantereen jälkeen. 

Maapallon lämpötila on jo noussut 0,8 astetta sitten teollisen vallankumouksen, joka käynnistyi 1800-luvun puolivälissä. Tiedot ilmenevät Nature Climate Change -lehden tutkimuksesta. 

Tutkimus esittää, että Grönlannin jäätikkö sulaisi kokonaan, jos maapallon lämpötila nousisi vielä toiset 0,8 astetta. Lukuja verrataan teollista vallankumousta edeltäneen ajanjakson mittauksiin. Lukemien täytyisi tosin pysyä samoina tuhansien vuosien ajan, jotta näin tapahtuisi. 

Edelliset tutkimukset esittivät, että Grönlanti vaatisi sulaakseen kokonaan ainakin 3,1 asteen lämpötilan nousun teollista vallankumousta edeltäneisiin lukemiin.
YK:n tavotteiden mukaan maapallon lämpötilan nousun rajaksi on asetettu 2 astetta. Tällöin täydellinen jäätikön sulaminen veisi 50 000 vuotta. 

Jos Grönlanti sulaisi kokonaan, maapallon vedenpinta nousisi 7,2 metriä.  

Uutinen on toisaalta huvittava mutta toisaalta kauhea. Sama pätee tietysti alkuperäiseen tutkimukseenkin.

Huvittava se on siinä mielessä, että jälleen kerran kyse on hiilidioksidiparametreilla pilatusta tietokonemallinnuksesta, jonka takana ei ole reaalimaailmasta - siis tällä kertaa Grönlannista - mitattua dataa. Sen mukaanhan Grönlanti on kyllä pikkuhiljaa sulanut viimeisen 15 000 vuoden aikana. Näinhän jäätiköille yleensä tapahtuu jääkausien välisenä aikana. Tosin Grönlannissakin sulaminen on välillä pysähtynyt ja jopa kääntynyt ajoittain kasvuksi, kuten voit lukea vaikkapa näistä mitattuihin havaintoihin perustuneista tutkimuksista.

Huvittavuutta tietysti lisää se, että tutkijat eivät ole tainneet perehtyä Grönlannin jäästä kairatuista näytteistä tehtyihin lämpötilarekonstruktioihin, jotka osoittavat alueen ilmaston olleen nykyistä lämpimämpi pääosan viimeisestä 10 000 vuodesta. Tässä linkki uusimpaan tutkimukseen, joka kattaa tarkemman analyysin viimeisen 4000 vuoden ilmastoon. Eikä kovin kummallista sulamista ole tuonakaan aikana tapahtunut.

P38-konetta kaivetaan esiin Grönlannissa

Grönlannin kiihtyvään sulamiseen liittyvä anekdootti on lainattava ilmastoblogisti Pierre Gosseliniltä. Hän kertoo tositarinan Toisen Maailmansodan aikana Grönlantiin pakkolaskun tehneistä amerikkalaiskoneista, joista yksi löydettiin tutkaamalla vuonna 1992. Kone oli 70 metrin syvyydessä jäätikön sisällä. Siis Grönlanti oli sulanut noin 50 vuoden aikana niin paljon, että jäätikköä oli kasvanut keskimäärin lähes kaksi metriä joka vuosi koneen päälle! Kun muita samaan lento-osastoon kuuluneita koneita onnistuttiin paikantamaan vuonna 2008, oli sulaminen edelleen ilmastotieteilijöiden mukaan kiihtynyt, sillä ne olivat jo 100 metrin syvyydessä. Siis pari metriä oli jäätä muodostunut niidenkin päälle joka vuosi aikavälillä 1992-2008. Merkillistä sulamista kertakaikkiaan?

Hauskaa on sekin, että PIK:n tutkimus lupaa Grönlannin jäätikön kestävän 50 000 vuotta, jos kykenisimme pysyttäytymään YK:n ilmastopaneelin, IPCC:n, suosittamassa alle kahden asteen lämpenemistavoitteessa verrattuna esiteolliseen aikaan. Jotenkin epäilen kyllä seuraavan jääkauden hyökkäävän kimppuumme paljon tuota ennen. Silloin Suomessa asuvat voivat ihailla kilometrin paksua jäätikköä ihan omalla kotipihallaan, ja kaikki luultavasti miettivät keinoja ilmaston lämmittämiseksi ja jäätiköiden sulattamiseksi. Vihreät ilmastoalarmistit ovat ainoita, jotka ovat tuohon mennessä kadonneet sukupuuttoon.

Lainaan Länsi-Washingtonin yliopiston geologian emeritusprofessoria ja yhtä maailman kokeneinta jäätikköasiantuntijaa,  Don J. Easterbrookia, joka kommentoi PIK:n tutkimusta seuraavasti:

Hölynpölyä! Grönlannin jäätikön data osoittaa lähes koko viimeisen 10000 vuoden olleen nykyistä lämpimämpää, eikä jäätikkö hävinnyt. Data osoittaa nykyistä paljon intensiivisempiä lämpenemisjaksoja, jotka eivät sulattaneet jäätikköä. Se taas tietokonemalleista! Katso todellista dataa, jos haluat ennustaa todellisia tapahtumia!

Asian kauheus liittyy tietenkin Ylen ja monien muidenkin tiedotusvälineiden kritiikittömään uutisointiin tutkimuksesta.  Ihmisiä säikytellään mahdollisilla katastrofeilla, joiden edessä on niin monta mahdotonta ilmiötä ja jos-sanalla alkavaa tapahtumaa, että ko. katastrofi on jokseenkin mahdoton. Valitettavasti Ylen ympäristöasioiden uutisointi syö tällaisilla vain kauhuelokuvien idea-alkioiksi tai aprillipäivän artikkeleiksi sopivilla jutuilla uskottavuuttaan.

Muuallakin osataan ennustaa ilmastoa väärin

Hansen matkalla poliisiasemalle häpeämään.

Kirjoitin edellisessä bloggauksessani Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajan kolmen vuoden takaisesta ja surkeaksi osoittautuneesta ennusteesta. Mutta kyllähän pieleen osataan ennustaa muuallakin. Tämän sortin ennustaminen taitaa olla vallitseva tyyli nykyisten ilmastotutkijoiden keskuudessa.

Maailman suosituin ilmastoblogi, Watts Up With That, naureskelee tuoreessa jutussaan maailman tunnetuimman ilmastotutkijan, James Hansenin, profetialle kesäkuulta vuonna 1986. Tuolloin Hansen todisti Yhdysvaltain senaatin komitean edessä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden "vaarallisesta" kasvusta. Hansen ennusti kasvihuoneilmiön nostavan maapallon ilmakehän alaosien keskilämpötilaa kahdella asteella vuoteen 2006 mennessä. Nyt tiedämme reaalimaailmassa tehdyistä mittauksista, että Hansenin ennustus erehtyi todella paljon, sillä keskilämpötila nousi tuon 20 vuoden aikana vain 0,42 astetta. Ja vuodesta 2006 tämän vuoden helmikuuhun mennessä se on laskenut jo noin 0,3 astetta (keskilämpötilapoikkeamina ilmoitettuna).

Hansenin ennustus ei mahtuisi tälle reaalimaailman asteikolle.

Hansenin erehdys on tietysti valtavan suuri, mutta osui hän sentään oikeaan suuntaan siinä, että keskilämpötila tosiaan nousi. Taalaksen erehdys - tai pikemminkin huijaus - on astetta isompi sikäli, että hänen käytettävissään oli ilmastohistoriaa ja tutkimusta 25 vuotta enemmän, ja monessa kohdassa kirjoitustaan Taalas teki jopa merkkivirheen - siis ennusti väärään suuntaan. Tuo Watts Up With That -sivuston juttu kannattaa lukea kokonaisuudessaan ylempänä olevasta linkistä. Siinä kerrotaan mm. miten senaattorit koetettiin saada uskomaan ilmaston lämpenemiseen ilmastointilaitteita käsittelemällä. Ehkä Taalaskin tarvitsee tulevaisuudessa vastaavanlaisia erikoisefektejä saadakseen ihmiset uskomaan sellaiseen, mitä ei tapahdu.

Tämä vuosi on jännittävä parin muun ilmastoennustuksen osalta. Tunnettu ilmastopolitrukki Al Gore on ennustanut (Hansenin ilmastoyksikön tietokonemalleihin perustuen) vuodesta 2007 alkaen, että pohjoinen merijää sulaa kesäisin kokonaan seuraavan 5-7 vuoden aikana. Kesällä 2012 tulee viisi vuotta täyteen ennustuksesta. Jännityksellä seuraamme tässä blogissa kesän tuloa pohjoiseen ja odotettavissa olevan kaikkien sulamisten äidin alkamista. Viereisessä videossa Gore toistaa ennustustaan Kööpenhaminen ilmastokokouksessa vuonna 2009. Oliko Taalaskin kuulijoiden joukossa?

Hurjin ilmastoennustus?

Ehkä hurjin vuotta 2012 koskeva kasvuhuonekaasuennustus löytyy kuitenkin täältä. Sen toteutuminen olisi tietysti kaikkien aikojen tapahtuma ihmiskunnan historiassa. The Canadianin jutusta ei selviä, keiden  ilmastotutkijoiden tuloksia siihen on lainattu. Mutta lähde kuuluu varmasti Taalaksen ja Hansenin kanssa samaan kasvihuonekaasujen merkitystä pahasti yliarvioivaan koulukuntaan.

Ehkä nämä pari esimerkkiä lohduttavat Petteri Taalasta. Joka tapauksessa ne osoittavat, että muuallakin osataan ennustaa päin seiniä, kun usko kasvihuonekaasuihin ylittää järkevyyden rajat. Itse asiassa se taitaa olla koko tieteenalaa vaivaava vitsaus.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan suuri kansankusetus

Taalas - suuri koijari.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja, Petteri Taalas, kirjoitti lähes kolme vuotta sitten Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun Vieraskynä-osiossa otsikolla "Ilmaston lämpeneminen voi uhata ihmisen olemassaoloa". Tarkastellaanpa, miten Taalaksen kirjoitus on kestänyt aikaa. Seuraavassa Taalaksen kirjoituksen lainatut osat ovat kursiivilla ja sisennettynä. Kommenttini ovat normaalitekstillä, ja niissä on tarvittavat linkit. Pahoittelen tämän kirjoituksen pituutta, mutta toivon kärsivällisen lukijan saavan silti tyydytyksen ajan käytölleen.

Taalas: Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet viimeisten kahdeksan vuoden aikana rajummin kuin ennen osattiin ennustaa.

Vuoden 2007 IPCC-raportin pahin ilmastoskenaario perustui olettamukseen, että päästöt kasvaisivat  2,4 prosenttia vuodessa. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana päästöjen on kuitenkin todettu kasvaneen 3,3 prosenttia vuodessa eli 40 prosenttia enemmän kuin aiemmassa pahimmassa skenaariossa oletettiin.    

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden
kehitys ei ole yllättävää.

Taalas siis tunnustaa, että ilmastotutkijat eivät ole osanneet ennustaa edes ihmisen hiilidioksidipäästöjen kasvua. Mutta nämä kappaleet ovat kirjoituksen harvinaista osuutta siinä mielessä, että ne ovat lähellä totuutta. Aika erikoista on, että iso joukko ilmastotutkijoita ei kykene ennustamaan jokseenkin tasaisesti nousevaa hiilidioksidipitoisuutta. Tosin ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat vain muutaman prosentin luokkaa luonnollisista päästöistä, joten Taalas jättää kertomatta näiden antropogeenisten päästöjen mitättömästä osuudesta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvussa. Taalaksen ilmastousko poistaa tieteeseen normaalisti kuuluvan epäilyn?

Tilanteen pahentuminen johtuu hiilivoiman käytön lisääntymisestä erityisesti Aasian suurissa talousmahdeissa. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, ilmastonmuutos etenee entistä nopeammin. Vuosisadan loppuun mennessä ilmaston tila voi olla jopa ihmiskunnan elinmahdollisuuksien kannalta kriittinen.

Tässä kappaleessa ensimmäinen virke, jossa viitataan erityisesti Kiinan ja Intian hiilidioksidipäästöjen kasvuun, on totta. Mutta sitten Taalas hurahtaa ilmastouskon puolelle, jonka opinkappaleita hän yrittää todistaa kirjoituksensa loppuosassa. Tuon alarmismin uskonkappaleista mikään ei ole kestänyt edes kirjoituksen jälkeisiä kolmea vuotta, kuten näet seuraavassa.

Jäätiköiden ja merijään sulamisvauhti on kiihtynyt. Grönlannin jäätikkö sulaa entistä nopeammin, ja Etelämantereen länsiosasta lohkeaa jäätä mereen aiempaa enemmän. 

Etelämantereen merijää ei ole huomannut ihmisen
"aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä". 

Etelämantereen jäätiköt eivät ole lohkeamassa yhtään aiempaa enemmän. Antarktiksen jäämassassa ei  ole havaittu oleellisia muutoksia. Myöskään Grönlannin jäämassassa ei ole raportoitu empiirisiä muutoksia. Eikä Etelämantereen merijään laajuudessa ei ole havaittu oleellista hupenemista - päinvastoin - kuten viereisestä kuvasta voit nähdä.

Arktisen merialueen jääpeite on ollut ennätyksellisen pieni kahtena viime vuonna, ja monivuotisen merijään määrä on kutistunut nopeammin kuin koskaan.     

Pohjoisen merjään laajuus on supistunut, mutta
supistuminen pysähtyi jo 2007.

Arktisen alueen jääpeite on kyllä pohjoisen kesinä ollut vähäisempää verrattuna 1980-lukuun, mutta se ei ole kutistunut enää vuoden 2007 kesästä alkaen, kuten voit nähdä viereisestä kuvasta. Myöskään monivuotisen merijään määrä ei ole kutistunut vaan melkoisesti kasvanut sitten vuoden 2007. Monet historialliset dokumentit todistavat arktisen jääpeitteen laajuuden olleen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella nykyistä pienempi. Aloitimmeko sen mittaamisen satelliitein juuri nykyisessä maksimissaan vuonna 1979?

Monivuotisen jään määrä Jäämerellä on
lisääntymässä 2007 alkaen. Lähde NSIDC.

Vuoristojäätiköt sulavat yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämä uhkaa tulevaisuudessa maataloustuotantoa, teollisuuden toimintaedellytyksiä sekä ihmisten makean veden saantia useiden isojen jokien vaikutuspiirissä kaikilla mantereilla. Jäätiköiden kutistuttua makeaa vettä ei sula entisiä määriä jokiin. 

Jokseenkin kaikki uudet vuoristojäätikkötutkimukset osoittavat, että jäätiköt ovat viimeisten satojen tai tuhansien vuosien aikana sykleittäin vetäytyneet ja kasvaneet. Monet uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että jäätiköiden sulaminen on liki pysähtynyt. Mm. Himalajan laaja jäätikköalue, jonka IPCC ennusti sulavan kokonaan seuraavan 30 vuoden aikana ei ole menettänyt jäämassastaan mitään viimeisen 10 vuoden aikana. Vuosittainen sadanta on siis pitänyt jäätiköt ennallaan, ja vettä on riittänyt hyvin kaikkiin alueelta alkunsa saaviin Kaakkois-Aasian jokiin.

Eurooppalaisen Envisat-satelliitin mukaan
merenpinta on viime vuosina laskenut. 

Viime vuosikymmeninä valtamerien pinta on kohonnut keskimäärin 1,8 millimetriä vuodessa. Vuosina 1993-2008 kohoamisnopeus on ollut 3,2 millimetriä vuodessa.
Uusimpien tutkimustulosten pohjalta meriveden pinnan kohoamisarviot joudutaan päivittämään ylöspäin.

Viime vuosien aikana meriveden pinta on laskenut. Meriveden pinnan kohoamisarviot ehkä joudutaan päivittämään alaspäin. Mahtaako Taalas lukea alan julkaisuja ja tietokantoja lainkaan?

Arvovaltaisissa tiedelehdissä julkaistujen tutkimustulosten mukaan on mahdollista, että meriveden pinta nousisi vuoteen 2100 mennessä 75-190 senttimetriä; vuoteen 2200 mennessä nousu olisi 150-350 ja vuoteen 2300 mennessä 250-510 senttimetriä.    

Taalaksella on huonot lähteet, vaikka hän niitä arvovaltaisina ehkä pitääkin. Nuo arviot perustuvat yksinomaan tietokonemalleihin, joiden lähtöarvoiksi on syötetty Grönlannin ja Etelänapamantereen jäätiköiden nopea sulaminen. Kun tätä ei ole tapahtumassa, ei merenpintakaan tule nousemaan. Taalaksen havainto edustaa 7-päivää -lehden tasoista tieteellistä journalismia. Siis "shit in -shit out"..

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus vuodesta
1967 Rutgersin yliopiston mukaan.

Esimerkiksi Euroopan viime vuosien poikkeuksellisen leudot talvet ovat pääosin johtuneet matalapaineiden reittien muutoksista. Tällaiset muutokset on syytä huomioida esimerkiksi arvioitaessa yksittäisen maan ilmastonmuutosta.

Esimerkiksi Euroopassa on Taalaksen kirjoituksen jälkeen koettu kolme täysin normaalia talvea, joista viimeistä ainakin keskieurooppalaiset taitavat pitää poikkeuksellisen kylmänä. Leudot ja kylmät talvet kuuluvat Euroopassa normaaliin vaihtelun piiriin ilman mitään kummallista ilmastonmuutosta. Mitä pitäisi ajatella Taalaksen vuoden 2005 lausunnosta lumisten talvien harvinaistumisesta Suomessa, jossa on koettu viimeksi kolme täysin lumista talvea? Pitäisikö Ilmatieteen laitoksessa tarkistaa mielenterveyslääkitys johtajan tai tutkijoiden osalta?

Uusimpien tutkimustulosten mukaan Amazonin alueen ilmaston on laskettu muuttuvan nykyisen ekosysteemin kannalta epäsuotuisaksi. Amazonin nykyisistä sademetsistä menetetään 70 prosenttia vuoteen 2080 mennessä. 

Amazonin alueellakaan ei ole tapahtunut ilmaston osalta mitään merkillistä. Alueen "tuleva" kuivuminen perustuu jälleen tietokonemallinnuksiin, joita mitkään empiiriset mittaustulokset mm. lämpötilan tai sadannan osalta eivät tue. Amazonasia voi kyllä kohdata ihmisperäinen ja maankäyttöön liittyvä vaara - sademetsäalueen raivaaminen laitumeksi, viljelysmaaksi, kaivoksiksi ja hakkuuaukeiksi - mutta ilmastollista uhkaa se ei ole empiiristen mittausten mukaan kokemassa.

Maapallon pinnan läheisen ilmakehän lämpötilapoikkeama
ns. 1900-luvun normaalista ei osoita lämpenemistä.
Datan lähde Hadley CRU.

Tiedeyhteisön uudet arviot koskevat tilannetta, jossa kasvihuonepäästöjä ei kyetä rajoittamaan ja vielä hyödyntämättömät fossiiliset polttoaineet käytetään. Jo viiden asteen lämpenemisvauhti tällä vuosisadalla johtaisi eräiden arvioiden mukaan siihen, että maapallolla voisi tulevilla vuosisadoilla elää vain miljardi ihmistä. Maapallon väkimäärän on ennakoitu nousevan yhdeksään miljardiin vuonna 2050.

Maapallon keskilämpötila ei ole muuten noussut (IPCC:n käyttämän lämpöaikasarjan mukaan) viimeisen 14 vuoden aikana yhtään siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut tänä ajanjaksona lähes kuusi prosenttia - siis 365 miljoonasosasta 390 miljoonasosaan. Tarkimmat satelliitteista tehdyt lämpötilamittaukset  näyttävät tälle ajalle suurempaa viilenemistä kaikissa troposfäärin kerroksissa verrattuna yllä olevaan IPCC:n lämpöaikasarjaan.

Väestön nopea kasvu erityisesti maapallon lämpimillä alueilla on epäilemättä yksi suurimmista nykyisistä ja tulevaisuuden ongelmista. Mutta sekään ei taida johtua ilmastosta tai sen muutoksesta.

Fossiilisten polttoaineiden kulutuksen jatkuessa nykyisellään maapallon nykyiset tiheimmin asutut alueet uhkaavat muuttua asumiskelvottomiksi. Jos ilmasto lämpenee kymmenellä asteella, ihmiselämä olisi mahdollista vain korkeilla leveysasteilla ja vuoristoissa. Seurauksena olisi nälkää, kansainvaelluksia ja sotia - puhumattakaan siitä, mitä nykyiselle talousjärjestykselle tapahtuisi.

Tämä Taalaksen kappale kuuluu sarjaan "jos lehmällä olisi siivet" tai "jos tädillä olisi munat". Taalaksella ei ole ainuttakaan pitävää todistetta siitä, että ilmasto olisi ilmakehän kasvihuonekaasujen - esim. hiilidioksidin - vuoksi karkaamassa ennennäkemättömään lämpenemiseen. Todellisuudessa pääosa ilmastohistoriaa kartoittaneista tutkimuksista todistaa päinvastaista. Ilmastomme on ollut ihmiskunnan historian aikana usein nykyistä hieman lämpimämpi, eikä viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut alle asteen lämpeneminen ole mitenkään merkittävää varsinkaan, kun muistamme, että keskilämpötilan mittausvirhekin taitaa olla ainakin yhden asteen luokkaa. Jos ilmasto olisi epävakaa - siis lähtisi kiihtyvästi vaikkapa lämpenemään jonkin miljoonasosissa laskettavan kaasupitoisuuden mukaan - kai se olisi sen jo tehnyt menneen 4 600 000 000 vuoden aikana. Mutta mikään ei viittaa näin tapahtuneen. Ilmastomme pikemminkin vaikuttaa vakaalta siten, että se palautuu tasapainoon pienten vaihtelujen jälkeen.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa on edettävä huolimatta heikoista talousnäkymistä. Vähemmän fossiilisia polttoaineita kuluttavan teknologian kehittäminen ja käyttöönotto antaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi Suomelle.  

Minkä ihmeen ilmastonmuutoksen torjunnassa? Ilmasto vaihtelee, kuten se on tehnyt jatkuvasti viime jääkauden jälkeisinä aikoina  ja ennen sitä. Mikään viimeisen 150 vuoden aikana mittaamamme sääilmiö ei todennäköisesti edusta äärimmäisyyttä siinä todellisuudessa, jonka ihmiskunta tulee kokemaan seuraavien vuosituhansien aikana. Mutta ainutkaan empiirisesti mittaamamme seikka ei viittaa mihinkään ennennäkemättömään tai äkilliseen muutokseen ilmastossamme. Vain IPCC:n ja Taalaksen tietokonemallehin perustuvat tarinat osoittavat sellaisiin.

Vähäpäästöisiin teknologioihin toki kannattaa aina pyrkiä. Se on osa taloudellisuutta ja kilpailuetua. Mutta mikään ns. vihreän energian toimiala ei ole osoittautunut erityiseksi mahdollisuudeksi. Energiaverojen kiristykset ovat vieneet Suomestaa Aasiaan kymmeniä tuhansia työpaikkoja.

Miten on mahdollista, että me veronmaksajat maksamme Petteri Taalakselle pääjohtajaluokan palkkaa (siis yli 10 000 euroa kuukaudessa), ja jokseenkin kaikki hänen ennusteensa ovat täysin pielessä? Ikävintä tässä asiassa tietysti on se, että Taalaksen toimialueen ensisijainen tehtävä olisi ennustaa tulevaisuutta. Vastaus em. kysymykseen on tietysti politiikassa, joka on palkinnut Taalaksen alarmismin lisäämällä Ilmatieteen laitoksen vastuualuetta ja antamalla sille kymmeniä miljoonia tutkimusrahaa.

Vuoden 2012 kehysriiheen valmistautuvalle hallitukselle suosittelisin rajuja leikkauksia pääjohtaja Taalaksen johtamalle laitokselle. Taalas on suorastaan valehdellut tai jättänyt kertomatta oleellisista tieteellisistä tuloksista Suomen kansalle HS:n pääkirjoituksessaan  ja myöhemminkinkin. Ymmärrän hyvin, että Ilmatieteen laitos ei halua julkaista yli viiden vuorokauden sääennustetta tässä alati vaihtelevassa ilmastossa.  Pitkien sääennusteiden luotettavuus on supertietokoneiden käyttöönotoista huolimatta edelleen erittäin heikkoa. Mutta en ymmärrä, miten Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja yrittää ennustaa seuraavaa sataa vuotta valtakunnan isoimman sanomalehden pääkirjoitussivulla osuen melkein joka kohdassa 180 astetta väärin. Se osoittaa täydellistä typeryyttä.

Taalaksen kirjoituksessa ja sen perusteella harjoitetussa ilmastopolitiikassa on kyse todella isosta huijauksesta, jonka perusteella mm. sinun energiamaksujasi on nostettu ja yleistä hintatasoa korottettu. Osa perinteisistä energialähteistämme on julistettu lähes pannaan. Samoilla perusteilla on verovaroin tuettu mm. energiaa jokseenkin tuottamattoman tuulivoiman rakentamista. Tälle ilmaston ja energiatuotannon faktoihin perustumattomalle politiikalle osasyyllisiksi voidaan tietysti nimetä monet edelliset ja nykyiset hallituspuolueet (SDP, Kesk, Kok, Vihr, Rkp) ja näiden ympäristöministerit, jotka ovat ottaneet neuvoja Taalakselta.

Jos olet jaksanut lukea näin pitkälle, suosittelen lähettämään tämän blogikirjoituksen sähköpostina omalle kansanedustajallesi. Ja tietysti voit lähettää sen kannustimena myös vaikka Facebook-kaverillesi. Taalaksen punavihreä huijaus nimittäin maksaa sinulle väärin perustein määrättyinä veroina satoja euroja vuodessa. Jos muilla pääjohtajatasoilla erehdyttäisiin yhtä paljon reaalimaailman todellisuudesta, puolustautuisimme lähinnä Ruotsia vastaan, rokottaisimme kansaa täysillä mustan surman varalta ja verottaisimme kansaa auringon aktiivisuuden heikkenemisestä.

Kaiken kaikkiaan väitän, että Taalaksen kirjoittama pääkirjoitussivun juttu vuonna 2009 on osoittautunut suureksi kansankusetukseksi. Se on suuri häpeä Petteri Taalakselle ja myös Helsingin Sanomille. Enkä menisi kyllä kehumaan Lipposen, Vanhasen, Kiviniemen tai Kataisen hallitusten viisautta tässä asiassa. Ne ovat uskoneet Taalakseen ja hänen koijarikavereihinsa. Ilmastouskovaisia hallituksia ovat olleet.

Voiko ennustaa ilmastotieteilijöitä enemmän väärin?

Kansinvälisen ilmastopaneelin (IPCC) on määrä julkaista seuraava ja järjestyksessä jo viides laaja arviointiraporttinsa ensi vuonna. Sitä odotellessa voimme tarkastella, miten IPCC:n vuonna 2007 julkaistun neljännen raportin ennusteet ilmastonmuutoksen osalta ovat toteutuneet.

Fyysikko Clive Best on verrannut IPCC:n kehitysennusteiden numeroita ko. järjestön käyttämän Hadleyn ilmastontutkimuslaitoksen reaalimaailmasta keräämän lämpöaikasarjan kanssa. Bestin laskelman tulos on IPCC:n ennusteille murskaava. Kaikki järjestön ennusteet ovat pahasti yläkantissa. Maapallon keskilämpötila on ennusteiden julkaisun jälkeen tosiasiassa kehittynyt ennusteiden vastaisesti.

IPCC:n ennusteet lämpötilan kehityksestä menevät eri
suuntaan kuin maapallon mitattu  keskilämpötila

Best toteaa, että jokaisen IPCC:n ennusteen (=data vuoteen 2005 asti) jälkeisen vuoden raportoidut keskilämpötilat (kuvan lila murtoviiva) ovat selvästi alempia verrattuna tietokonemallinnukseen, jossa ihmiskunnan hiilidioksidioksipäästöt olisi käytännössä lopetettu vuonna 2000 (oranssi viiva). Kaikissa varsinaisissa skenaarioissa (punainen, vihreä ja sininen murtoviiva), joissa hiilidioksidipäästöjä olisi enemmän tai vähemmän rajoitettu, tietokonemallien ja reaalimaailman välinen ero on jokaisen vuoden osalta vielä paljon tätäkin suurempi.

Siis maapallon keskilämpötilan kehitys on joka vuosi poikennut 1-6 standardipoikkeaman verran IPCC:nkin epärealistisena pitämän vuoden 2000 hiilidioksidipitoisuustason ennusteesta. Best on laskenut jokaisen vuoden raportoidun keskilämpötilan todennäköisyyden IPCC:n tietokonemalleihin perustuvassa maailmassa ja saanut käsittämättömän pienet luvut:

Vuosi    Standardi-   Todennäköisyys
              poikkeama
2006      1                    0,32
2007      3                    0,001
2008      4                    0,0001
2009      2                    0,04
2010      2                    0,04
2011      6                    <0,00001

Käytännössä viimeisen kuuden vuoden toteutuneen lämpötilakehityksen todennäköisyys on IPCC:n tietokonemaailmassa niin pieni, että sen kaltaisen hyvin todennäköiseen esiintymiseen tarvittaisiin noin 1 000 000 000 000 000 vuotta. Best toteaakin, että IPCC:n tietokonemallit yliarvioivat pahasti lämpötilakehitystä ja ovat yli 90-prosenttisella varmuudella täysin väärässä.

Loton päävoiton saaminen yhdellä rivillä on näköjään satoja tuhansia kertoja todennäköisempää kuin IPCC:n supertietokoneilla laskettujen tietokonemallien osuminen lähelle reaalimaailmaa. Ja muistetaanpa nyt vielä, että tässä oli kyse vasta tuon ennustemaailman kuudesta ensimmäisestä vuodesta. IPCC:n ennusteet ulottuvat yli 100 vuoden päähän. Siellä loppupäässä eivät taida maailman nollat riittää noiden todennäköisyyksien esittämiseen desimaalilukuina. Edellä mainitun perusteella IPCC:n hiilidioksidiin ja positiiviseen pakotteeseen perustuva ilmastoteorian täytyy olla todella väärässä, ja vastaavat teoriat hylättäisiin oikopäätä kaikilla muilla fysiikan aloilla.

Näin pieleen menevillä ennusteilla saisi 100-prosenttisella varmuudella potkut jokaisesta yksityisestä tutkimuslaitoksesta, vakuutusyhtiöstä tai vastaavasta. Ja vastaaviin ennusteisiin luottamisesta olisi jokaiselle liikeyritykselle seurauksena konkurssi. Siksi onkin perin kummallista, että monien valtioiden politiikkaa yritetään vetää IPCC:n ennusteiden perusteella laadittujen suositusten mukaisesti.