Nouseeko merenpinta Tanskan salmissa?

Professori Nils-Axel Mörner on julkaissut järjestysluvultaan 589. tutkimuspaperinsa, joka selvittää merenpinnan nousua Kattegatin salmessa. Tuo salmihan on meidän suomalaistenkin kannalta kriittinen, sillä sen ja parin muun Tanskan ja Ruotsin alueella sijaitsevat Itämeren ja Atlantin yhdistävät salmet tuovat ihmiskunnan aiheuttaman katastrofaalisen ilmastonmuutoksen seurauksena eri puolilla maailmaa nousevat merivedet myös meidän rannikoillemme.

Keväällä 2013 kirjoitin Suomen rannikoiden merenpinnan noususta jutun, kun Ilmatieteen laitos oli päivittänyt asiaa koskevan ennusteensa, jonka mukaan merenpinta voisi nousta Suomenlahdella jopa 90 senttimetrillä vuoteen 2100 mennessä. Tuon ennusteen toteutuminen siis edellyttäisi keskimääräistä merenpinnan nousua yli senttimetrillä - siis noi 11-12 mm - vuodessa ottaen huomioon Fennoskandian alueella tapahtuva maannousu. Sen mukaan mm. kaavoitusta on alettu ohjata pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Uudellamaalla. Hmmm…

Mörnerin uuden tutkimuspaperin tekee mielenkiintoiseksi tietysti se, että

1. tutkija on yksi maailman kokeneimmista merenpintatutkijoista
2. tutkimus perustuu empiirisiin mittauksiin eikä tietokonemallinnuksiin, kuten on nykyään poikkeuksetta kyse Ilmatieteen laitoksen tapauksessa
3. tutkimuspaikan merenpinnan nousu vaikuttaa hyvin nopeasti merenpinnan tasoon Suomen rannikoilla.

Miksi miljonääri haluaa torjua ilmastonmuutosta?

Yle uutisoi miljonäärien raportista, joka varoittaa ilmastonmuutoksen kustannuksista Yhdysvalloissa. Katsotaanpa, mistä on kyse.

Risky Business -raportin taustalla ovat Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Henry Paulson, New Yorkin entinen pormestari Michael Bloomberg ja entinen Farallon-vipurahaston johtaja Thomas Steyer.

Kolmikko on rahoittanut raportin laatimista omien säätiöidensä kautta. Raportin tarkoitus on herätellä amerikkalaisia yrityksiä ottamaan toiminnassaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit.

Aivan. Siis kolme rajusti ilmastonmuutoksen vastaiseen teollisuuteen sijoittanutta miljonääriä haluaa liki epätoivoisesti muidenkin sijoittavan rahojaan samaan teollisuuteen tai teollisuuskuplaan, jos tarkemmin asian ilmaisen. Hmmm…

– Elämme ilmastokuplassa, Paulson sanoi sanomalehti Financial Timesille.

Myönnän kyllä sen, että elämme ilmastokuplassa. Nimittäin tilastollisesti ilmastossamme ei ole tapahtunut mitään ennennäkemätöntä tai ihmeellistä, vaikka vähän lämmennyt onkin lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna. Pidemmällä aikavälillä ilmasto näyttää edelleen viilenevää trendiä. Ehkä Henry Paulsonin kannattaisi tutustua ilmastohistoriaan sekä ilmastomittausten ja ilmastomallinnuksista saatujen ennusteiden liki täydelliseen ristiriitaan.

– Finanssikriisin alla kannustimme lainanantoon. Nyt kannustamme fossiilisten polttoaineiden ylikäyttöön, Paulson sanoi.

Paulsonilta on mukava kuulla tunnustus vuoden 2008 kriisin synneistä. Miksi häntä pitäisi uskoa nyt, on hyvä kysymys. Mutta sikäli Paulson on oikeassa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisääntymässä voimakkaasti, kun Aasian nousevat talousmahdit yrittävät kehittää talouksiaan nostaakseen kansojensa pääosan pois köyhyydestä. Siihen tarvitaan sähköä, jonka tuotanto polttamalla kivihiiltä on ylivoimaisesti halvinta. Siksi muuten kivihiilen, maakaasun ja dieselöljyn käyttö Euroopassakin on viime vuosina kasvanut.

Tuohon kasvutarpeeseen on merkittävästi vaikuttanut Saksan hallituksen päätös luopua ydinvoimasta ja monien maiden hiilivoiman vainot, joiden seurauksena on ollut kasvanut tarve varavoimaan hetkittäisen tuuli- ja aurinkovoiman korvaajana. Väittäisin, että Suomen ns. cleantech-sektorin liikevaihdon kasvusta iso osa on ollut tosiasiassa juuri dieselvoimaloiden yms. varavoiman viennin lisäystä, mitä tietysti paikallisten vihreiden ja nykyisen hallituksen on vaikea myöntää.

Merenpinnan nousu ja kuumuus aiheuttavat Yhdysvalloissa mittavat kustannukset seuraavina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumistoimiin kehottavan raportin teettäjien joukossa on miljardööri Michael Bloomberg.

Lueskelin miljonäärien raportin, joka varoittaa merenpinnan nousun aiheuttamista kiinteistövahingoista Yhdysvaltain itä- ja kaakkoisrannikoilla. Se voi olla oikeansuuntainen ennusteissaan, mutta syyllinen mahdollisiin vahinkoihin ei kyllä ole ilmasto. Tosiasiassa nuo alueet ovat hitaasti vajoamassa tektonisten laattojen liikkeen seurauksena, eikä ilmastolla tai millään ihmskunnan käsissä olevalla tekijällä ole mitään tekemistä asian kanssa. Bloombergilla saattaa tietysti New Yorkin kaupungin entisenä pormestarina olla huono omatunto siitä, että sallittiin rakentaminen alueille, jotka voivat olla maanvajoamisen ja hitaan merenpinnan kohoamisen seurauksena kohta tulvarajoilla.

Greenpeacella ulkoisia ja sisäisiä ongelmia

Arctic Sunrise syksyllä 2013 Murmanskissa

Kirjoitin viime syksynä pari suppeaa juttua Greenpeacen seikkailuista Jäämerellä. Nuo seikkailut ovat pääosin ohi, sillä niihin osallistuneet aktivistit päästettiin vapaalle lyhyen venäläisen täysihoidon jälkeen ja sittemmin järjestön operaatioonsa käyttämä aluskin on ilmoitettu vapaaksi lähtemään Venäjältä. Greenpeacen edustajat ovat huhujen mukaan tutkimassa, josko Arctic Sunrise saataisiin purjehduskuntoon.

Venäjän-retki otti Greenpeacelle kuitenkin niin koville, että epäilen järjestön halukkuutta uuteen koitokseen tuon maan arktisilla alueilla. Jonkin verran Venäjää aikanaan työni osana seuranneena sanoisin suoraan, että Greenpeacen operaatiot siellä ovat ohi pitkäksi aikaa. Mutta ongelmia alkaa syntyä muuallakin.

Intian hallitus pani sulun Greenpeacen ulkomaiselle rahoitukselle juuri ennen juhannusta. Tuo kielto oli seurausta maan tiedustelupalvelun raportista, jossa todettiin erilaisten ulkomaisten järjestöjen aktiviteettien vähentävän Intian talouskasvua 2 - 3 prosentilla joka vuosi. Greenpeace on ollut lähinnä Euroopasta tuodun rahoituksen avulla kampanjoimassa Intiassa mm. hiilivoimaloiden rakentamista ja geenimanipuloitujen viljakasvien käyttöönottoa vastaan.

Alle vuoden sisään Greenpeace on siis suututtanut kaksi isoa maata. Lisäksi tiedämme entuudestaan, että Kiina on kohteliaan päättäväisesti ilmoittanut järjestölle katsovansa karsaasti sen toimintaa alueellaan. Kun Greenpeacen toimintamahdollisuudet ovat liki olemattomat jokseenkin kaikkialla arabimaailmassa, Iranissa, Pakistanissa, Vietnamissa, Myanmarissa ja Keski-Aasian diktatuureissa, jää sille vain vähäisiä toimintamahdollisuuksia Aasian suunnalla. Ja saattaa olla, että mahdollisuudet Afrikassakin heikkenevät nopeasti, jos siellä vaikutusvaltaansa kasvattavat isommat Aasian jättiläiset panevat paikalliset poliitikot valitsemaan niiden kanssa tehtävän yhteistyön ja Greenpeacen sietämisen välillä.

Ulkoiset ongelmat syvässä etelässä ovat Greenpeacelle kiusallisia, sillä se on tuoreessa strategiassaan pyrkinyt kasvattamaan toimintaansa nimenomaan siellä. Ja siellä sillä ja muillakin vastaavilla järjestöillä olisi tietysti oikeasti eniten töitä. Siellä villiä luontoa raivataan meidän ilmastopolitiikkamme biopolttoainepelloiksi. Etelä- ja Itä-Aasiassa valmistuu pari isoa hiilivoimalaitosta joka viikko, sillä jonkunhan on valmistettava ne tavarat, jotka ennen tehtiin Euroopassa paljon puhtaammin menetelmin vaikkakin vähän kalliimmalla.

Greenpeacen sisäpiiristä ainakin englantilaiselle Guardian-lehdelle vuodetun sisäisen raportin mukaan järjestöllä ei ole pelkästään ulkoisia ongelmia. Sillä on meneillään sisäinen kriisi, jonka oireita noussee julkisuuteen ajan kanssa enemmänkin. Asioiden vakavuutta korostaa se, että nuo jo joitakin vuosia jatkuneet  sisäiset ongelmat kohdistuvat järjestön kansainvälisen johdon johtamisprosesseihin, päätöksentekoon ja toimeenpanokykyyn. Eikä niitä ole saatu korjattua, vaikka kuulemma yritetty on.

Ilmastonmuutos uhkaa vehnäntuotantoa - vai uhkaako?

Maaseudun Tulevaisuus kertoo jutussaan Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan:

Maapallon lämpenemisestä johtuvien, poikkeuksellisten sääilmiöiden yleistyminen uhkaa Euroopan vehnäntuotantoalueita. Satotappioiden vaikutukset olisivat maailmanlaajuisia, sillä Eurooppa tuottaa lähes kolmanneksen maailman vehnästä.

Huolestuin tietysti melkoisesti uutisesta, kunnes muistin, että ilmasto ei ole mittausten mukaan lämmennyt ollenkaan viimeiset 17 vuoden aikana, eivätkä edes tuoreet IPCC:n ilmastoraportit ole havainneet poikkeuksellisten sääilmiöiden tilastollista yleistymistä edes jossain määrin merkitsevällä tasolla.

Siitä huolimatta MTT:n professori jatkaa uutisen mukaan:

”Viime vuosina olemme todistaneet poikkeuksellisten ja äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia viljantuotantoon tärkeillä maanviljelyalueilla. Nämä ilmiöt ovat olleet yksi tärkeimmistä syistä kasvavaan elintarvikepulaan ja elintarvikkeiden hintapiikkeihin”, toteaa MTT:n professori Reimund Rötter .

Rötter kollegoineen on uudessa tutkimuksessaan kartoittanut ilmastonmuutoksen vaikutuksia vehnän viljelylle. Saatua tietoa voidaan hyödyntää sopeuttamisstrategioiden suunnittelussa.

Professori Rötter on siis ilmeisesti mallintanut vehnän viljelyä? No, mehän tiedämme nämä mallinnukset. Katsotaanpa, mitä YK:n FAO-järjestön tilastot kertovat vehnän hehtaarisatojen kehittymisestä maailmassa keskimäärin ja eräillä tärkeillä viljelyalueilla. Alla olevassa kuvassa on esitetty vehnän hehtaarisatojen kehitys hehtogrammoina vuosina 1961 - 2012. Vaikka ilmasto on lämmennyt tuona ajanjaksona - tai oikeammin vuosina 1978 - 1997 - muutamalla asteen kymmenesosalla globaalisti ja mahdollisesti myös Euroopassa, en havaitse sillä olleen ainakaan vähentävää vaikutusta hehtaarisatoihin. Kaikkein vähiten huomaan negatiivisia vaikutuksia eurooppalaiseen satoisuuteen.

PTT:n synkkä ennustus isosta ilmastopuhalluksesta

Pasi Holm. Kuva YLE

Pellervon taloustutkimus, PTT, on tehnyt vastikään EU:n energia- ja ilmastopolitiikan aiheuttaman kustannuspainelaskelman teollisuudelle ja kotitalouksille. Katsotaanpa, mitä television uutis- ja ajankohtaisohjelmistakin tuttu PTT:n toimitusjohtaja Pasi Holm osaa kertoa. Kirjoituksen lopussa on vielä kommentointia siitä, mitä PTT ei arvioinut.  PTT:n raportista kopioimani otteet ovat sisennettynä ja kursiivilla.

Euroopan komissio julkaisi 21.1.2014 EU:n uudet ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet. Komissio esittää, että kasvihuonekaasujen päästöjä vähennettäisiin 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (vertailuvuosi 1990).

Energia- ja ilmastopolitiikka tulee aiheuttamaan merkittäviä kustannuspaineita teollisuudelle ja kotitalouksille. Energia- ja ilmastopolitiikan arvioidaan nostavan kasvihuonepäästöoikeuksien hintaa, sähkön hintaa, kaukolämmön hintaa ja liikennepolttoaineiden hintoja.

On hyvä huomata, että PTT keskittyi kustannuspainelaskelmassaan vain CO2-päästöoikeuksien hinnan vaikutuksiin sähkön, kaukolämmön ja liikennepolttoaineiden hintoihin. Laskelmien ulkopuolelle ovat jääneet lukuisat muut vaikutuskeinot energian hintatasoon. Noilla muilla keinoilla, mm. verotuksella, on poikkeuksetta nostettu hintatasoa. Mikään seikka ei viittaa siihen, etteikö niitä käytettäisi myös jatkossa, jolloin PTT:n luvut saattavat olla huomattavasti alakantissa.

Sitä, kuinka paljon eri kustannustekijät tulevat vuoteen 2030 mennessä nousemaan, on vaikea yksikäsitteisesti arvioida.

Niin on, ja se on yksi ilmastopolitiikan isoista ongelmista. Sen lisäksi, ettemme pysty arvioimaan edes välttävästi ilmastopolitiikan kustannuksia tulevina vuosina - paitsi että ne näyttävät hurjilta - emme tosiasiassa pysty arvioimaan myöskään tuon politiikan vaikutuksia ilmastoon.

Keskeisin energia- ja ilmastopolitiikan ohjauskeino tulee olemaan kasvihuonepäästöoikeuksien hinta. Päästöoikeuden hinta on nykyisin noin viisi euroa hiilidioksiditonnia kohden (CO2-tonni). Sen arvioidaan nousevan 20 – 50 euroon/CO2-tonni vuoteen 2030 mennessä. Päästöoikeuden hinnannousu nostaa sähkön hintaa nykyisestä noin 40 eurosta megawattitunti (MWh) 52 – 70 euroon/MWh. Uusiutuvan energian käytön lisääminen tulee nostamaan myös liikennepolttoaineiden hintaa.

PTT puhuu siis viime vuosien tasolle inflaatiokorjatuista reaalihinnoista. Kun niihin lisätään yleinen hintatason nousu megawattitunnin hinta helposti kaksinkertaistuu seuraavan 15 vuoden aikana.

Energia- ja ilmastopolitiikka aiheuttaa teollisuudelle 900 – 2 100 miljoonan euron ja kaupan alalle 180 – 600 miljoonan euron vuotuisen kustannuspaineen.

Lisätäänpä tuohon kaikki muut kustannusten nousupaineet verotuksesta palkankorotuksiin epävarmuuksineen. Ei ole ihme, että monista kilpailukyvyllisistä eduistamme huolimatta investoinnit Suomeen eivät ole todellisia sijoittajia viime vuosina kiinnostaneet.

Teollisuuden lisäksi energia- ja ilmastopolitiikka vaikuttaa kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin. Liikennepolttoaineiden osuus kotitalouden kulutusmenoista on keskimäärin lähes neljä prosenttia ja sähkön lähes kolme prosenttia. Pienituloisilla kotitalouksilla osuudet ovat vielä tätäkin suurempia.

Ilmastonmuutos lisää tulvariskejä - vai lisääkö?

Viime päivinä lehdistössä on ollut juttuja ilmastonmuutoksen vaikutuksista rakentamissuosituksiin. Lukaisin Ilmatieteen laitoksen tiedotetta asiasta. Seuraavassa on siitä eräitä lainauksia ja muutama kommenttini.

Nyt julkaistussa oppaassa suositukset alimmiksi rakentamiskorkeuksiksi säilyivät pääosin entisellä tasollaan. Edellisen kerran suositukset päivitettiin vuonna 1999. Oppaan tavoitteena on vähentää tulvista sekä maansortumista ja -vyörymistä rakennuksille aiheutuvia vahinkoja. Nämä ilmastonmuutoksen edetessä lisääntyvät riskit tulee huomioida riittävästi kaavoituksessa ja rakentamisessa.

Kyllä Suomessa on ollut tulvia viimeiset 10 000 vuotta. Ja ilmastokin on muuttunut koko tuon ajan. On muuten pikkuisen viilentynyt. Mutta sinänsä on tietysti hyvä asia, että riskialueet tunnistetaan aiempaa paremmin.

Suomenlahdella merenpinnan nousu olisi Ilmatieteen laitoksen arvion mukaan noin 30 cm vuoteen 2100 mennessä. Pohjanlahdella maankohoaminen riittänee kumoamaan merenpinnan nousun vielä vuoteen 2100 saakka. Korkeimpien ennusteiden toteutuessa merenpinta nousisi kuitenkin kaikkialla Suomen rannikolla, Suomenlahdella jopa yli 90 cm.

Haminan suhteellinen merenpinta

Ilmatieteen laitos tarkoittanee suhteellista merenpintatasoa. Olen ottanut viereiseen kuvaan suhteellisen merenpinnan muutoksen nousulle altteimmasta satamakaupungistamme, Haminasta, PSMSL-tietokannan mukaan. Minä en näe siinä minkäänlaisia merkkejä suhteellisen merenpinnan noususta.

Merenpinta on Suomen rannikoilla laskenut keskimääräisesti jo tuhansia vuosia maannoususta johtuen, eikä ainutkaan empiirinen havainto viittaa tuon kehityskulun muutokseen. Kaikkialla muualla Suomen rannikoilla suhteellinen merenpinta on siis edelleen laskemassa enemmän kuin Haminassa. Hyvä kysymys siis on se, mistä Ilmatieteen laitos tai Suomen ympäristökeskus tietävät muutoksen tapahtuvan.

Ilmastonmuutos tulee merkittävästi muuttamaan jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua, jolloin vesistöjen tulvariski voi kasvaa. SYKEn selvityksen mukaan etenkin talven ja syksyn virtaamien ja vedenkorkeuksien ennakoidaan kasvavan suurissa vesistöissä sateiden lisääntyessä ja äärevöityessä.

 

Jokien ja järvien vedenkorkeuteen vaikuttavat monet asiat. Sadanta on niistä merkittävin. Kuten Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa todetaan, sadannan uskotaan lisääntyvän. Viereisessä kuvassa on esitetty mitattu sadanta Suomessa, Espanjassa ja Länsi-Euroopassa. Otin Espanjan mukaan, koska Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Taalas on useaan otteeseen ilmoittanut sadannan vähenevän Espanjassa ja maan joutuvan pysyvän kuivuuden kouriin. Minä en löydä kuvan Suomen tai Espanjan sadannan kuvaajista merkittäviä trendejä. Suomen osalta näkyy hienoinen nouseva trendi, mutta Espanja ei näytä kuivuvan, vaikka pientä laskua näkyykin. Millimetrin murto-osien muutokset päiväkohtaisessa sadannassa ovat normaalia vaihtelua, eivätkä aiheuta katastrofaalisia muutoksia. Siis missä on se empiirinen evidenssi sisävesien tulvariskien kasvamisesta?

Menivätkö Oras Tynkkysellä lippujuhlapäivä ja aprillipäivä sekaisin?

Oras Tynkkynen

Vihreiden ilmastoasiantuntija, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kirjoitti lippujuhlapäivänä julkaistussa blogissaan suuresta ilmastopoliittisesta läpimurrosta kahden suuren teollisuusmaan hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi. Olen ottanut Tynkkysen blogista relevantit kappaleet (sisennetyinä ja kursiivilla) ruodittavaksi.

Yhdysvaltain ympäristövirasto esitti maanantaina uusia rajoituksia voimaloiden ilmastopäästöille. Energiantuotannon päästöjä on tarkoitus leikata 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2030. Matkan varrelle asetetaan välietappeja.

Totta. On tärkeää huomata, että ympristönsuojeluvirasto EPA esitti - siis ei asettanut - noita rajoituksia. Esitys menee vuoden kestävälle lausuntokierrokselle, jonka jälkeen mahdolliset rajoitukset voisivat asteittain astua voimaan.

Ilmastonsuojelun vastustajat - republikaanit ja hiiliteollisuus etunenässä - tekevät varmasti kaikkensa päästörajoitusten jarruttamiseksi. Päätös kuuluu kuitenkin presidentin toimivaltaan, joten läpimenon mahdollisuudet ovat hyvät.

Tämäkin on osin totta, mutta aika tavalla Tynkkynen nyt oikoi. Obama päätti käyttää saastumisen torjuntaan tarkoitettua 1960-luvun lakia, koska ei olisi saanut uutta CO2-päästöjä rajoittavaa lakia läpi kongressissa. Tuon lain pätevyydestä on jo käynnissä useita oikeusjuttuja, joiden perusteena on käytetty mm. sitä, että hiilidioksidi ei ole saastetta tai myrkky. No miten kaikkea elollista ylläpitävä kaasu sellainen voisi ollakaan?

Esityksen läpimeno ei ole ollenkaan selvää, sillä melko yksimielisten republikaanien lisäksi monia demokraattisen puolueen senaattoreita ja kansanedustajia on alkanut hirvittää Obaman rajoitusyrityksen seurauksena ennustettu sähkön kuluttajahintojen raketinomainen nousu. Kyllä senaattoreita ja edustajainhuoneen jäseniä taitaa myös kismittää lainsäädäntövallan ohittaminen ja vanhan lain soveltamisen laajennus.

Energiantuotannon päästöt ovat laskeneet Yhdysvalloissa jo merkittävästi, joten 30 prosentin vähennys ei ole järin kunnianhimoinen. Maan pitää tehdä paljon enemmän, jotta globaaleissa ilmastotalkoissa onnistutaan rajoittamaan lämpeneminen alle riskirajana pidetyn kahden asteen.

Näin on. Yhdysvaltain energiatuotannon CO2-päästöt ovat laskeneet markkinaehtoisesti ja ilman liittovaltion keskushallinnon toimia. Merkittävin syy laskuun on kivihiilen korvaaminen maakaasulla, josta USA:ssa on ajoittain ollut jopa ylitarjontaa uusien poraustekniikoiden ansiosta. Tynkkynen jättää omien vihreiden tavoidensa kannalta ehkä viisaastikin kertomatta, että Euroopassa olisi hyviä mahdollisuuksia vastaavaan fracking-tekniikalla, mutta asia on jäänyt hyödyntämättä vihreiden puolueiden rajun vastustuksen vuoksi.

Mitä tulee Tynkkysen mainitsemaan kahden asteen poliittisesti määritettyyn riskirajaan, olisi Obaman päätöksellä toteutuessaankin minimaalinen vaikutus sen alittamiseen siinäkin tapauksessa, että uskoisimme validoimattomien ilmastomallien ennustekykyyn. Tuo vaikutus olisi mallinnusten mukaan muutaman asteen tuhannesosan verran. Itse asiassa mallien mukaan USA:n siirtyminen saman tien kivikauden talousmalliin ja heti CO2-päästöttömäksi ei ilmastomallien mukaan auttaisi vuosisadan lopun lämpötilassa kuin muutaman asteen kymmenyksen verran. No, kaikki eivät tietysti Tynkkysen lailla usko ilmastomallinnusten tuloksia johtuen niissä olevista ongelmista reaalimaailmaan verrattuna. 

Ilmoitus on silti monessa suhteessa merkittävä. Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin ilmaston kuormittaja, ja energiantuotanto on merkittävin yksittäinen päästölähde. Nyt on ensimmäistä kertaa tarkoitus rajoittaa jo olemassa olevien voimaloiden päästöjä.

Keskiajan paluu näkyy selvimmin Grundströmin peilissä

Elina Grundström

Mistä on kyse, kun täysjärkisiltä vaikuttavat vanhemmat eivät rokotuta lapsiaan? Miksi yliopistotutkijat joutuvat nettivihan kohteiksi? Miten on mahdollista, että suuri puolue kieltää vaalimateriaalissaan ilmastotutkimuksen tulokset?

Tampereen yliopiston vieraileva journalistiikan professori Grundström aloitti kursiivikappaleilla toistamani Helsingin Sanomien kirjoituksensa "Keskiajan paluu on aiempaa lähempänä" olkiukkoargumenteilla ja kysymysrakenteella. Mutta olkoon menneeksi. Muistetaan kuitenkin, että noissa kysymyksissä on virheitä: Kaikki vanhemmat eivät jätä rokotuttamatta, sillä ylivoimainen enemmistö edelleen haluaa lapsilleen rokotussuojan. Eivät kaikki yliopistotutkijat joudu nettivihan kohteiksi, vaikka jotkut joutuvat. Mikähän suuri puolue mahtaisi olla kyseessä? No katsotaanpa eteenpäin.

Nykyään ajatellaan, että taikausko on historiaa ja maailma edistyy vääjäämättä. Sivistystason, sananvapauden ja ympäristötietoisuuden kuvitellaan lisääntyvän vuosi vuodelta. Todellisuudessa rationaalinen, tieteelliseen tietoon perustuva maailmankuva on helposti särkyvä rakennelma. Hiljattain on näkynyt merkkejä sen murenemisesta.

Voi, voi - millaisessa illuusiossa Grundström mahtaa elääkään! Omasta kokemuksestani voin todistaa, että taikausko on nykypäivää ja voi sitä paremmin, mitä pidemmälle kohti päiväntasaajaa mennään. Se ei kuitenkaan ole estänyt sivistystason, sananvapauden ja ympäristötietoisuuden räjähdysmäistä lisääntymistä eräissä pohjoisissa kulttuureissa. Meillä ei ole ollut koskaan noita asioita enempää kuin nyt. No, katsotaanpa millaiset möröt uhkaavat Grundströmin illuusiota.

Mutta silti Grundströmiltä jo toinen ovela liike leimaamalla toisella kappaleella lukijan mielessä taikauskoksi ne asiat, joita hän olkiukoistaan aikoo irti repiä.

Moniin tutkijoihin on alkanut kohdistua niin voimakasta nettivihaa, että se on saanut heidät varomaan puheitaan. Esimerkiksi ravintotieteilijät ja tasa-arvotutkijat ovat saaneet suoranaisia uhkausviestejä.

Ehkä keskustelukulttuuri elää vielä keskiaikaa. On olemassa virallinen oppi poliittisesti korrekteista asioista, jota ei saa kyseenalaistaa, vaikka faktat ja empiirinen data osoittaisivat selvästi paradigman olevan sangen kyseenalaisen. Se on välillä ongelma, vaikka sitä Grundström ei ehkä tarkoita.

Mielenkiintoinen esimerkkitapaus on vain kuukauden takaa, kun yksi Euroopan merkittävimmistä ilmastotieteilijöistä, Lennart Bengtsson, puhui suunsa puhtaaksi ja liittyi brittiläiseen GWPF-ajatuspajaan. Vaikka Bengtsson sanoi vain ääneen sen, mikä on ilmeistä, hän on viime viikkojen aikana joutunut henkisen inkvisition kohteeksi kuin Galileo aikoinaan. Inkvisiittorit ovat vihreitä jesuiittoja ilmastotutkijoita ja poliitikkoja.

Tammikuussa Suomessa koettiin ensimmäinen tuhkarokkoepidemia, joka oli seurausta siitä, että vanhemmat olivat jättäneet lapsiaan rokottamatta.

Kesän ensimmäinen ilmastonmuutospuffi Ylen tyyliin

Reija Ruuhela ja taustalla ilmastosavupiippu

Ilmastonmuutoksella on vaikutuksia myös ihmisten terveyteen. Vaikutukset ovat sekä myönteisiä, että kielteisiä vaikutuksia: kuumuus voi tappaa, lämpö ja kosteus vaikuttavat mm. joidenkin tautien leviämiseen. Toisaalta kylmyyden aiheuttamat ongelmat häviävät. Aiheesta oli Aamu-tv:ssä keskustelemassa ilmastoasiantuntija Reija Ruuhela Ilmatieteen laitokselta.

Noin puffasi Yle maanantain 2.6.2014 Aamu-tv:n videoklippiään.

Ilmastonmuutos näkyy väistämättä vähitellen ihmisten terveydentilassa myös Suomessa, sanoo ilmastoasiantuntija Reija Ruuhela Ilmatieteen laitokselta.

Jaahas, ilmastoasiantuntija on näköjään myös terveysasiantuntija. Olisipa mielenkiintoista lukea ne tutkimuspaperit, joihin Ruuhelan väite terveydentilan muutoksesta perustuu.

- Ilmastonmuutos on meneillään jo nyt. Terveysvaikutukset tuntuvat koko ajan.

Hieno lausunto Ruuhelalta. Siinä on epäilemättä totta joka sana. Mutta ei siinä mitään uutta ole. Ilmastonmuutos nimittäin on jo noin 4,5 miljardia vuotta jatkunut vakio-olotila.

Historiallisista lähteistä tiedämme, että vaikutukset ovat olleet dramaattisiakin. Esimerkiksi suuret kuolonvuodet olivat Pohjois-Eurooppaa koetelleiden poikkeuksellisten helteiden harvinaisen kylmien vuosien sarja 1695–1697. Silloin varsinkin Suomessa, mutta myös laajalti Pohjois-Ruotsissa, Virossa ja Liivinmaalla viljasadot jäivät huonon sään vuoksi epätavallisen niukoiksi, tai ne menetettiin kokonaan. Suomessa ehkä jopa kolmannes väestöstä kuoli tuolloin nälkään ja tauteihin. Sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin. Pettuleipää ja muuta hätäruokaa syötiin yleisesti. Sadon tuhoutuminen sai ihmiset lähtemään liikkeelle kerjäläisten laumoina, ja lavantauti sekä muut kulkutaudit levisivät. Epäsuotuisissa ilmasto-oloissa levisivät myös kasvitaudit kuten torajyvä.

Selvimmin terveysvaikutukset näkyvät ilmastollisissa ääri-ilmiöissä, kuten helleaalloissa, myrskyissä tai hyvien kylmien jaksojen aikana. Ääri-ilmiöiden yleistyessä niiden terveysvaikutukset lisääntyvät. Ilmastonmuutoksella on sekä hyviä, että huonoja vaikutuksia ihmisen terveyteen.

Sään ääri-ilmiötkin ovat olleet näkökulmasta riippuen ilonamme tai riesanamme ikiajat. Ruuhela puhuu niiden yleistymisestä. Hmmm… Kummallista, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, ei ole löytänyt yleistymistä, vaikka se mm. vuonna 2012 paneutui asiaan SREX-raportissaan. Nimittäin se ei kyennyt tilastollisesti merkitsevästi yhdistämään luonnonkatastrofeja ilmaston lämpenemiseen.

- Esimerkiksi näin kesäaikaan helleaallot yleistyvät ilmastonmuutoksen myötä. Tähän liittyy muun muassa hellerasitusta. Myös sydän- ja hengitystieoireista kärsivien ihmisten oireet saattavat pahentua. Rankkasateet saattavat aiheuttaa talousveden pilaantumista, luettelee Reija Ruuhela.

Kyllä on hienosti valinnut Ruuhela sanansa. Minäkin olen samaa mieltä. Kyllä hellejaksot ovat kesällä vaikkapa talvikauteen verrattuna yleisempiä. Siitä huolimatta jään odottamaan niitä kesähelteitä, jotka ylittäisivät 1930-luvulla Suomessa koetut. Vanhimmat suomalaiset ovat kokeneet kovimmat helteet lapsuudessaan tai nuoruudessaan, kuten tästä bloggauksestani selvästi ilmenee.

Olen joskus ihmetellyt tuota helteillä pelottelua. Satun nimittäin omakohtaisista kokemuksista johtuen tietämään, että suurin osa maailman ihmisistä asuu Suomea huomattavasti lämpimämmillä alueilla. Minäkin asuin vuosia yhdellä kesäisin Euroopan kuumimmalla alueella, Anatolian ylängöllä, jossa kukaan ei ihmetellyt lämpötilan pysymistä päiväsaikaan yli 25 asteen lämpötilassa yhtäjaksoisesti 3-4 kuukauden ajan. Minun havaintojeni mukaan ihmiset eivät siellä suuremmin kärsineet puhumattakaan siitä että olisivat kuolleet kuin kärpäset saunassa.

Ihmiset ovat hyvin sopeutuvia. Me tiedämme yhteiskuntia, jotka pystyvät elämään kääntöpiirien välisen alueen kuumimmissa oloissa ja vastaavasti napapiirien tuntuman viileässä. Ihmiset osaavat sopeutua. Tutkimuksissa, joita on tehty helleaaltojen terveysvaikutuksista etelän kuumissa kaupungeissa, ei ole todettu merkittävää kuolleisuuden lisääntymistä. Sen sijaan kylmät säät surmaavat talvisin kääntäen kuolleisuuden nousuun.

Lisäksi hyönteisten aiheuttamat taudit voivat lisääntyä tulevaisuudessa.

- Ajankohtainen huolenaihe on puutiaisten aiheuttamat ongelmat. Punkit leviävät vähitellen ilmastollisesti suotuisimmille alueille eli käytännössä kohti pohjoista ilmastonmuutoksen seurauksena, sanoo Ruuhela.

Toinen säästä ja ilmastosta riippuvainen eläimen levittämä tauti on myyräkuume. Tämän Ruuhela arvioi kuitenkin mahdollisesti vähenevän ilmastonmuutoksen seurauksena.

- Myyräkuumeessa on muutaman vuoden välein toistuva sykli. Jos hyvin käy, niin ilmastonmuutoksen seurauksena tämä syklisyys saattaisi hieman vähentyä ja sitä kautta myös myyräkuume, kertoo Ruuhela.

Professori Botkin tuuletti ilmastoa edustajainhuoneessa

Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiede- ja teknologiakomitea piti 29.5.2014 hyvin mielenkiintoisen kuulemistilaisuuden, jonka aiheena oli IPCC:n 5. arviointiraportin ja USA:n oman tuoreen ilmastoraportin tieteellinen luotettavuus. Tuon noin kaksi tuntia kestänyt kuulemistilaisuus on hyvinkin katsomisen arvoinen, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan kongressin nettisivulta täältä.

Professori Daniel B. Botkin

Tilaisuudessa esiintyivät ympäristötalouteen erikoistunut Sussexin yliopiston professori Richard Tol, geotieteitä Princetonin yliopistossa johtava professori Michael Oppenheimer, Californian yliopiston ympäristötieteiden emeritusprofessori Daniel Botkin ja Coloradon valtioyliopiston ilmastotieteiden emeritusprofessori Roger Pielke Sr. Mielestäni heillä kaikilla oli sanottavanaan sellaista, mikä olisi hyödyllistä kuultavaa myös suomenkielisessä hyvin yksipuolisessa ilmastonmuutoskeskustelussa.

Valitettavasti blogikirjoitukseen ei ole minun kirjoitustaidoillani mahdollista noita kaikkia mahduttaa. Otan siksi otteita vain professori Botkinin todistuksesta, joka kattaa sellaisia alueita, joita olen vähemmän käsitellyt aiemmissa bloggauksissa.

Botkin, joka on julkaissut ilmastonmuutokseen liittyviä tutkimuspapereita vuodesta 1968 alkaen kritisoi voimakkaasti kahta asiaa em. raporteissa. Ne ovat ilmastotutkimuksen voimakas politisoituminen ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -efekti. Hän laati todistuksensa 22-kohtaisena luettelona, joissa hän kritisoi em. raporttien ristiriidoista välittämätöntä tekemistä, uskottavan tiedon puutetta, outoja johtopäätöksiä ja politisoitunutta asennetta. Seuraavassa ovat Botkinin todistajalausunnon pääkohdat suomeksi käännettynä:

1. Haluan korostaa, että olemme eläneet useista tekijöistä johtuvaa lämpenevän trendin aikaa. Minun käsitykseni mukaan tässä ei kuitenkaan ole ollut mitään epätavallista, ja vastoin IPCC:n ja kansallisen ilmastoraportin luonnehdintoja ympäristön muutokset eivät ole apokalyptisiä tai peruuttamattomia.

2. Minun suurin huoleni on se, että molemmat raportit esittävät lukuisia epävarmoja ja joskus epätäydellisiä johtopäätöksiä sellaisella kielellä, joka antaa niille tieteellistä painoa enemmän, kuin ne ansaitsevat. Raportit ovat "tieteellisiltä kuulostavia" mutta ne eivät perustu kokonaan selkeästi ratkaistuihin tosiasioihin, eivätkä ne tunnusta puutteitaan. Globaalista ympäristöstä on vähemmän vakiintunutta tietoa kuin maallikot yleensä otaksuvat.

3. Onko viime aikoina lämmennyt? Kyllä, olemme eläneet ilman epäilyä lämpenevän trendin aikaa. Kokemamme muutoksen vauhti ei kuitenkaan ole ollut ennennäkemätöntä, ja lämpenemisen pysähtymisen mysteeri yksinkertaisesti osoittaa maapallon elonkehän luonnollisen monimutkaisuuden. Muutos on normaalia, ja elämä maapallolla on riskialtista, kuten se on aina ollut. Nuo kaksi raporttia kuitenkin antavat ymmärtää, että ympäristön muuttuminen olisi kuin maailmanlopunomaista ja lopullista. Näin ei ole.

4. Onko ilmaston muuttuminen hyvin epätavallista? Ei ole. Se on aina muuttunut.

5. Ovatko kasvihuonekaasut lisääntymässä? Kyllä ovat, CO2 nopeasti.

6. Onko ilmaston muuttumista koskevassa tutkimuksessa hyvää tiedettä? Kyllä, sitä on melko paljonkin.

7. Oliko IPCC:n vuoden 2014 raportteja valmistelemassa hyviä tiedemiehiä? Kyllä, maaekosysteemiosaa koskevan raportin johtava kirjoittaja oli Richard Betts, jonka kanssa olen kirjoittanut yhden tutkimuspaperin ennusteista ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta biodiversiteettiin.

8. Onko raportissa myös tieteellisesti tarkkoja lausuntoja? Kyllä, niitä on.

9. Pyrin havaitsemaan, minkä ison vaikutelman raportit jättävät lukijalle. Valitettavasti minun on sanottava tuona vaikutelmana, että raportit yliarvioivat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaaraa eivätkä edistä kykyämme ratkaista suuria ympäristöongelmia. Pelkään, että "sanoma" leimaa epäsuorasti raportteja siten, että ihmiset ja toimintamme olisivat huonoja ja niitä pitäisi hillitä.

10. Onko raporteissa isoja ongelmia? Kyllä, niiden oletuksissa, tiedon käytössä ja johtopäätöksissä.

Kuva 2

11. Nuo kaksi raporttia olettavat ja/tai väittävät ilmastomallien ennustama lämpeneminen tapahtuu, jatkuu ja muuttuu pahemmaksi. Tällä hetkellä nuo ennusteet ovat melko kaukana todellisuudesta (Kuva 2). Mallit, kuten mikä tahansa tieteellinen teoria, pitäisi testata reaalimaailman havaintoja vastaan. Mallinnusten validoinnin asiantuntija sanovat, että IPCC:n raportissa säännöllisesti mainittuja mallien oikeellisuutta on tarkasteltu vähän tai ei lainkaan. Tämä merkitsee sitä, että teorioina niitä ei ole tieteellisesti lainkaan todistettu.  

12. Raportit kärsivät siitä, että termiä "ilmastonmuutos" käytetään kahdessa merkityksessä: luonnollisena ja ihmisperäisenä. IPCC:n raportissa molemmat on kylläkin määritelty, mutta niitä ei erotella tekstissä, mikä johtaa lukijaa harhateille. (Kansallisessa ilmastonmuutosraportissa termiä käytetään jatkuvasti, mutta sitä ei edes määritellä.) Raporteissa on kohtia, joissa ainoastaan jälkimmäinen merkitys - ihmisperäinen - tuntuisi perustellulta, mutta lukija joutuu arvaamaan. Toisissa kohdissa molemmat merkitykset voivat olla paikallaan.

Niissä kohdissa, missä kumpi hyvänsä merkitys voisi toimia, kyse on itsestäänselvyydestä - siis jos kyse on luonnollisesta muutoksesta. Kyse on maapallon ympäristön sellaista perusominaisuudesta, jonka ihmiset ovat aina koneneet ja tienneet. Mikäli tarkoitetaan ihmisperäistä muutosta, käytettävissä olevat tiedot eivät raporttien väittämistä huolimatta tue lausuntoja.

13. Jotkut raporttien johtopäätöksistä ovat päinvastaisia verrattuna niiden lähdeviitteinä esitettyihin artikkeleihin. IPCC:n 2014 raportin maaekosysteemiosassa todetaan seuraavasti: "Kohtalaisella luottamuksella voidaan sanoa nopean muutoksen Arktikalla vaikuttavan sen eläimiin. Esimerkiksi seitsemän 19:sta jääkarhujen alapopulaatiosta vähenee määrällisesti." Väitteen perusteena on Vongravenin ja Richardsonin artikkeli vuodelta 2011. Tuo artikkeli kuitenkin todistaa päinvastaisesta - siis siitä, että väheneminen on illuusio.