Kuivuus ei ole lisääntynyt

Otsikon sanoma voi tuntua sarkasmilta tai huonolta huumorilta, jos asiaa tarkastelee lyhyellä aikavälillä Suomen näkökulmasta. Sitä ei nyt tarkastella kapeasti vaan globaalisti 1900-luvun alusta lukien. Kaksi yhdysvaltalaistutkijaa, Gregory J. McCabe ja David M. Wolock, julkaisivat viime kesäkuussa Earth and Space Science -julkaisussa tutkimuksen otsikolla "Globaalin kuivuuden vaihtelu ja trendit". Lukijaystävällisesti koko tutkimuspaperi on vapaasti luettavissa netistä.

Kuva 1

Ennen kuin menen McCaben ja Wolockin tuloksiin, muistellaanpa lyhyesti, mitä mm. hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, on kertonut sadannasta ja kuivuudesta viimeisessä arviointiraportissaan. IPCC on ollut melko varovainen asiassa. Se on alhaisella tai keskinkertaisella luottamustasolla arvioinut molempien ilmiöiden lisääntyneen viime vuosikymmeninä ja tuon lisääntymisen olevan jotenkyn kytköksissä ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen.  Alla olevassa kuvassa 2 on ote yhdestä IPCC:n 5. arviointiraportin SPM-osan sivulla 7 olevasta taulukosta, johon asia on tiivistetty.

Kuva 2

IPCC arvioi, että myöhemmin tällä vuosisadalla niin sadanta kuin kuivuudet tulevat sekä globaalisti että alueellisesti lisääntymään. Tällä tarkoitettaneen kuivien alueiden kuivumista ja kosteiden muuttumista yhä märemmiksi. Tässä arviossa luottamusaste on jo noussut todennäköiseksi. Todettakoon, että emme tiedä noiden luottamusasteiden merkitystä, sillä IPCC ei ole kertonut niiden määrittämistapaa. Ne lienevät jonkinlaisia selektiivisiä asiantuntija-arvauksia, joita sitten ilmastopoliitikot ja -aktivistit levittävät tieteellisinä faktoina.

Kuva 3

Palataanpa sitten McCaben ja Wolockin tutkimuspaperiin, jossa he kartoittivat kuivuuden esiintymistä maa-alueilla leveyspiirien 70N ja 60S välissä vuosina 1901 - 2009. Tuon alueen he jakoivat kanttiinsa 0,5 asteen ruutuihin, jolloin oli mahdollista tarkastella myös alueellista muutosta yhteensä yli 57 000 alueella, joita Suomen kokoiselle alueelle mahtuisi noin 250  (24*55km² suuruista) ruutua. Melko tarkasta resoluutiosta on siis kysymys.

Tutkijat saivat tarvittavat havaintoarvonsa sadannan osalta brittiläisen CRU-ilmastontutkimusyksikön CRUTS3.10 -aikasarjasta. Kokonaishaihduntatiedot (kuva 3) he laskivat alueittain melko yleisesti käytetyn mallin mukaisesti hyvin monesta eri muuttujasta.  Kuivuuden he laskivat kuhunkin ruutuun kuukausittaisen sadannan ja kokonaishaihdunnan erotuksena. Jos kokonaishaihdunta oli sadantaa suurempi, se tulkittiin kuivuudeksi. Osin on siis kyse mallinnuksesta, sillä kattavaa todellista mittausdataa kokonaishaihdunnasta ei ole olemassa.

Sitten niihin tutkimustuloksiin, jotka näkyvät havainnollistettuina alempana olevissa tutkijoiden laatimissa graafeissa. Kuivuus on vallitseva asiantila noin 66 prosentissa maapallon maa-alueista tuolla 70N - 60S -leveyspiirien rajoittamalla alueella. Normaali kokonaisvaihteluväli on tämän tutkimuksen mukaan neljä prosenttia, joskin minä tuosta kuvasta saan jälkimmäiseksi ±3%. Tutkijat toteavat, että tarkastelukaudella kuivuuden vaivaama maa-ala ei ole muuttunut. Kuivuuden riivaamaa aluetta on hieman vähemmän 2000-luvun alussa kuin sitä oli sata vuotta aiemmin, mutta muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Kuva 4

He toteavat sekä lämpötilan että kokonaishaihdunnan kasvaneen, mikä on lämpötilan mittaustulosten osalta minunkin käsitykseni mukaan selvää. Ja kokonaishaihdunnan laskentakaavassa lämpötilan nousu kasvattaa lopputulosta. Mutta myös sadanta on kasvanut ja lieventänyt tai oikeastaan peittänyt kokonaishaihdunnan kasvun vaikutuksen kuivuuteen.


Alueellisesti muutokset eivät kuitenkaan ole samansuuntaisia. Joillain alueilla kuivuus on siis lisääntynyt ja toisilla vähentynyt. Seuraavassa kuvassa, johon olen suurentanut tutkijoiden julkaiseman kovin pienen kuvan 7a, näkyy tuo muutos vuosien 1901 - 1987 keskiarvosta vuosien 1988 - 2009 keskiarvoon. Sinisellä värillä on merkitty alueet, joissa kuivuus on vähentynyt. Keltaisilla tai punaisilla värjätyillä alueilla kuivuus on lisääntynyt. Em. värikoodit koskevat vain niitä alueita, joissa tulos on tilastollisesti merkitsevä 95 %:n luottamustasolla. Valkoisilla alueilla - valtaosassa maa-alueista - ei havaittu merkitsevää muutosta.

Kuva 5

Vaihtelevalta näyttää muutos alueellisestikin, eikä siinä mitään yllätyksellistä ole. Tietysti kannattaa muistaa, että ilmastomallinnusten keskimääräisten ennusteiden mukaan kuivuuden lisääntymistä pitäisi näkyä keskileveysasteilla - siis esimerkiksi Pohjois-Afrikassa, eteläisimmässä Euroopassa, Yhdysvalloissa, Keski-Aasiassa jne. Melko vähän keltaista ja punaista noilla alueilla näkyy. Ja melko vähän näkyy sinistä korkeilla leveysasteilla, jonne mallinnukset ovat ennustaneet kosteampia oloja. Niitähän ovat mm. Pohjois-Eurooppa, Alaska ja Kanada, Pohjois-Siperia jne.

Jälleen kerran ilmastonmuutos alueellisesti näyttäisi paitsi vaihtelevalta myös erilaiselta verrattuna ilmastopolitiikkamme löysänä perustana oleviin malliennusteisiin, joita nykyisin kutsutaan ennustamattomuuden vuoksi projektioiksi. Mutta selvää globaalia muutostrendiä on vaikea löytää. Siitä huolimatta kuulet tulevina vuosina Sanni Grahn-Laasosilta, Sirpa Pietikäisiltä ja muilta vihreiltä poliitikoilta, miten ilmastonmuutos jo näkyy kuivuuden lisääntymisenä maailmalla. Tuo viesti ei kuitenkaan pohjaa tutkimuksiin tai faktoihin. Se on puhdasta sitä itseään - siis politiikkaa.