Mitä haittaa pienestä lämpenemisestä olisi? Vai olisiko se hyväksi?

Yksi Ilmastorealismin lukijoista lähetti minulle yhteydenottolomakkeen kautta viestin, joka mielestäni ansaitsee huomiota. Seuraavassa tuo viesti (minun lihavoinneillani), jota kirjoituksen lopussa lyhyesti kommentoin:

Terve Mikko!

Kuva 1: Ylen Elävän arkiston kuvitusta

Voisitkohan joskus laatia kirjoituksen lämpenemisen hyödyistä? Sellaisia niin kovin harvoin näkee. Rustasin itse tällaista tekstiä justiin, mutta en oikein tiedä missä sitä voisi hyödyntää. Teksti on vapaasti sinun käytettävissäsi ilman jälkivaatimuksia (mutta en halua nimeäni mainittavan):

Esiteolliselta ajalta tähän päivään saakka tapahtunut lämpeneminen on pääasiallisesti parantanut elinolojamme radikaalisti. Maasta on tullut taas parempi paikka elää. Lähes kaikki mitattavissa olevat indikaattorit puhuvat tämän kehityksen puolesta. Planeetastamme tuli lämpenemisen myötä kertaheitolla elinkelpoisempi. Vehnäsadot ovat nousseet, samoin kahvisadot, metsät kasvavat paremmin kuin vuosisatoihin, kuolleisuus kylmyyteen on kääntynyt laskuun. Sahelin alue Saharan eteläpuolella on alkanut taas vihertää lisääntyneen ilmankosteuden ja lisääntyneiden sateiden ansiosta ja alueen pakolaiset Nigerin/Nigerian puolelta ovat pikku hiljaa alkaneet palailla vanhoille asuinseuduilleen.

Onneksi olemme selvinnet elävinä pikkujääkauden (karkeasti n. 1450-1850) aiheuttamista nälkäkuolemista. Silloin esim. Suomessa pahimpina katovuosina kuoli kolmannes väestöstä. Lämpötila oli tuolloin 2-3 astetta nykyistä kylmempi, mutta se riitti aiheuttamaan katastrofin. Olemme nippa nappa selvinneet siedettävälle tasolle lämpötilan suhteen. Valitettavasti kyllä tämä nähdään nykyään huonona ilmiönä. Entisaikoina lämpimät kaudet merkitsivät luonnon kaikinpuolista kukoistamista, toisin kuin kylmät kaudet. Nykyään sellainen nähdään uhkana.

Mutta mitä tekee ihminen? Tuhoaa planeettaamme kaikin mahdollisin tavoin. Viime vuosina on puolet sademetsistä tuhottu, suurin osa valtamerien kalakannoista ryöstökalastettu, luontoa saastutettu mielin määrin ja lähes kaikki isot villieläimet ajettu sukupuuton partaalle. Tuholle ei ole loppua näköpiirissä. Tämä kehitys ei ole hyvä. Ilmastouskovaiset kuitenkin vain harvoin kiinnittävät huomiota tähän.

Kuva 2: Ylen Elävän arkiston kuvitusta

Viestinsä lopussa lähettäjä, joka toivomuksensa mukaisesti jää lukijoille anonyymiksi, antaa kerrassaan mainion ja viestiään tukevan linkin Yleisradion syksyllä 2001 lähettämään radiosarjaan ”Mitä Pikkujääkausi sai aikaan”. Ylen Elävän arkiston toimittaja Elina Yli-Ojanperä on aivan hiljattain laatinut hyvän tiivistelmän tuosta viisiosaisesta ja yhteensä 2,5-tuntisesta sarjasta, jossa asiantuntijoina esiintyvät poikkitieteellisiä historiallisia tutkimuskysymyksiä selvittelevä arkkitehti Aaro Söderlund, metsätutkija Mauri Timonen, Suomen historian professori Jussi T. Lappalainen ja hydrologi Esko Kuusisto. Yli-Ojanperän tiivistelmä on luettavissa ja ohjelmasarja kuultavissa klikkaamalla edellä olleesta linkistä avautuvia kuvia.

Minulta tuo Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti Jorma Kallenaution toimittama kerrassaan kutkuttavan hieno sarja jäi aikanaan kuulematta. Varoitan lukijoita eilisen illan kokemuksellani. Kun ensimmäisen osan olin kuunnellut, jäin koukkuun, ja loputkin osat oli kuultava yhteen pitkään putkeen. No, ehkä kohta koittavana joulunaikana siihen monilla on hyvät mahdollisuudet?

No, sitten oma kommenttiosuuteni:

Kuva 3

Olen samaa mieltä viestin lähettäjän kanssa Pikkujääkauden jälkeisen lämpenemisen siunauksellisuudesta varsinkin ylempien leveyspiirien luonnolle ml. ihmiskunta. Niin ikään pidän nykyistä lämpenemishysteriaa jotenkin outona, sillä tuhansien vuosien aikavälillähän ilmastomme on ollut pikemminkin jäähtymässä, kuten viereinen pohjoisen pallonpuoliskon holoseeniajan keskilämpötilan rekonstruktion kuvaaja kertoo. Kuvasta 3 näkyy, että ilmastomme on muuttunut jatkuvasti syistä, joihin ainakaan vielä ei ole löytynyt dominoivaa ihmisperäistä vaikutusta. Useat muutokset tuon 11 000 vuoden aikana ovat lisäksi ainakin keskilämpötilan osalta olleet vähintää yhtä suuria kuin vaihtelu kuvan oikeassa reunassa näkyvän Pikkujääkauden (Little Ice Age) ja sitä hieman lämpimämmän nykyisen jakson aikana, jolta meillä on jo jonkinlaista modernein instrumentein mitattua tietoa.  

En kiistä, etteikö viime vuosikymmenten lämpenemisessä voisi hieman näkyä ihmiskunnankin vaikutusta niin maankäytön muutosten kuin hiilidioksidipitoisuuden nousun ja lopuksi vielä instrumentaalimittausten justeeraamisen seurauksena. Kuitenkin menneisyyden ilmastollisten muutosten suuruus osoittaa, että nuo antropogeeniset muutokset voivat hyvin olla niin pieniä, että ne peittyvät kohinaan ja ikiaikaisen luonnollisen vaihtelun alle.

Kysymys siitä, onko ihmiskunnalla paikallisilmaston – siis esim. kaupunki-ilmaston – lisäksi yleensäkään kykyä sanottavasti vaikuttaa globaaliin tai edes pallonpuoliskon ilmastollisiin olosuhteisiin, on mielenkiintoinen. Jotta siitä voisimme jotain varmaa sanoa, on meidän ensin tunnettava luonnollisen vaihtelun rajat, ja sitten kyettävä arvioimaan omien toimiemme mahdollisuudet. Käsitykseni mukaan ensin mainituista tiedämme jotain, ja mm. tuo edellä mainittu Ylen radio-ohjelmasarja valaisee sitä hyvin hiljattaisen - joskin maapallon historian näkökulmasta hyvin lyhyen - jakson osalta. Omista mahdollisuuksistamme tiedämme vielä vähemmän, sillä empiirinen näyttö niistä on jokseenkin olematonta. Kun riittävän laajasti poikkitieteellinen tutkimus joskus tulevaisuudessa löytää kohtuullisen luotettavia vastauksia, voimme sitten arvioida paremmin, mihin suuntaan vaikkapa lämpötilaa olisi hyvä säätää. Veikkaisin luonnon laajasti peukuttavan pienen lämpenemisen puolesta, jos siltä sitä voisimme kysyä.

Viestinsä lopussa lähettäjä tulkintani mukaan toteaa, että ilmastopanikointi on peittämässä alleen ja jättämässä huomiotta niitä todellisia ongelmia, joita valtavasti kasvanut ihmiskunta luonnolle ihan todistettavasti aiheuttaa eri puolilla maailmaa. Valitettavasti kasvava osa noista ongelmista aiheutuu myös hätäisistä ja kapea-alaisesti vaikutusarvioiduista ilmastonmuutoksen torjuntatoimista. Sademetsien raivaaminen energiapelloiksi, pohjoisten metsien hakkaaminen polttoaineiksi ja laajojen tuulivoimala-alueiden perustaminen siivekkäiden eläinten pesimäpiireille tai muuttoreiteille eivät edistä luonnon säilymistä. Jonain päivänä nykyiset ilmastonlämpenemispanikointiin hurahtaneet luonnonsuojelujärjestöt havaitsevat tämän asian. Toivottavasti mitään korjaamatonta ei ehdi tapahtua ennen tuon päivän koittoa!

Lopuksi kiitokset viestin lähettäjälle vinkeistä. Täytyypä katsoa, josko ensi vuonna saisin aikaan tiivistelmän lämpenemisen hyödyistä. Otan mielelläni lisävinkkejä vastaan lukijoilta tähän liittyen.