Energiaterveisiä vihreiden teletappien Pariisin jälkeiseen maailmaan

Pariisin ilmastokokousta on hehkutettu historialliseksi tai käänteentekeväksi. Minä en oikein jaksa uskoa, että se historiankirjoituksen aikanaan valmistuessa osoittautuisi kummaksikaan. Pääasiallisin peruste käsitykselleni on esitetty alla olevissa kuvissa. Nuo kuvat olen lainannut Paul Homewoodin mainiosta blogista, ja kävin silmämääräisesti tarkistamassa BP:n arvostetusta tilastosta, että Paulin graafit on laadittu oikein.

Kuva 1: Primäärienergian kulutus energialajeittain maailmassa vuosina 2014

Ensimmäisessä kuvassa on kuvattuna energialajeittain primäärienergian kulutus maailmassa. Fossiilisten polttoaineiden osuus on 86 %, ja erilaisten maailmanparantajien niille korvaajiksi ehdottamien tuuli- ja aurinkovoiman osuus vastaavasti yhteensä 3 %. Näin siis viime vuonna.

Kuva 2: Fossiilisten polttoaineiden kulutuksen kasvu  koko maailmassa 2000-luvulla

Fossiilisten polttoaineiden kulutuksen kasvu on ollut melko tasaista myös 2000-luvulla. Meillä parjatun hiilen käyttö on globaalisti ja lineaarisella trendillä mitattuna kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana noin 116 miljoona öljyekvivalenttitonnia (Mtoe) vuodessa. Suomen hiilen kulutus on noin neljä miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Jos hiilen käytön kasvu maailmalla jatkuisi suurin piirtein nykyisellä tahdilla, mutta Suomi äkillisesti ensi vuoden alusta (1.1.2016) lopettaisi sen käytön kokonaan, olisi hiilen polttamisen kasvu muualla kumonnut "ympäristötekomme" jo tammikuun 12. päivänä joskus iltapäivän alussa. Niin paljon meillä on kokonaisena kansakuntana sanottavaa hiilestä maailman energiamarkkinoille.

Helsingin poliitikkojen päätös sulkea Hanasaaren tehokas ja puhdas yhdistelmävoimala viimeistään 2024 alkaen tulee globaalisti kumotuksi jo saman vuoden tammikuun 1. päivänä muualle rakennetulla uudella ja hiukkaspäästöiltään huomattavasti likaisemmalla hiilivoimalla. Merkittävä ympäristöteko siis Helsingin vihreiltä poliitikoilta!

Kuva 3: Fossiilisten polttoaineiden sekä tuuli- ja aurinkovoiman käytön kasvu  maailmalla 2000-luvulla

Tällä vuosituhannella on koetettu kasvattaa uskoa tuuli- ja aurinkovoimaan, ja onhan niiden osuutta saatukin nostetuksi merkittävästi muutamissa rikkaissa maissa. Alan kasvuprosentit ovat varmaan huikeita mutta kuitenkin energiamäärällisesti vaatimattomia. Niitä selvästi nopeammin on kasvanut fossiilisten polttoaineiden määrällinen käyttö – nimellisteholtaan noin 10-kertaisesti ja hyötysuhde huomioiden ehkä 20-40 -kertaisesti. Miksi on näin, vaikka fossiiliset ovat vihreidemme mukaan pahoja energialähteitä ja uusiutuvat ovat hyviä?

Vastaus piilee energian hinnassa. Energiamarkkinat ovat kasvaneet viime vuosina eniten Kaakkois- ja Etelä-Aasian sekä Afrikan maissa, jotka yrittävät nostaa kansalaisiaan miljoonittain pois köyhyydestä ja kurjuudesta. Kehittyvien maiden kuluttajilla ei ole mahdollisuuksia maksaa hiilivoimaan verrattuna 2-6 -kertaisia hintoja tuuli- ja aurinkovoimasta, jos tuota köyhyyden poistoa halutaan jatkaa. Vaikka uusiutuvienkin kapasitettia on näytösluonteisesti noissa maissa lisätty, pääosa uudesta voimasta on rakennettu edullisimpiin fossiilisiin vaihtoehtoihin luottaen. Siksi nuo reaalimaailman kasvukäyrät ovat erilaisia verrattuna vihreiden poliittisten lobbareiden usein julkaisemiin kirsikanpoimintalukuihin, joiden suhde reaalimaailmaan jokseenkin aina unohdetaan.

Pariisin ilmastosopimus ei noiden käyrien kulmakertoimia sanottavasti muuta, vaikka tekisimme EU.ssa miten rajuja päätöksiä tahansa. Muistetaan lisäksi, että Pariisin ilmastosopimus antaa nimenomaan kehittyville ja kehitysmaille luvan kasvattaa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa energiatuotantoa niin, kuin ne haluavat. Ja vaikka kaikki maailman maat pitäisivät Pariisin sopimuksen liitteiksi antamansa (useimmiten hyvin löysät) ilmastolupaukset seuraavien 85 vuoden ajan, olisi niiden globaali lämpötilavaikutus huikeat 0,048 astetta vuoteen 2100 mennessä, jos uskomme nykyisiä ilmastomallinnuksia. Todellinen vaikutus voi olla aivan yhtä hyvin kertaluokkaa pienempi siis mitattavissa asteen tuhannesosissa. Niin poskelleen ovat ilmastomallinnukset tähän asti ennustaneet.

Todellisen muutoksen saa aikaan sellainen todellinen energiamurros, joka esittelee uudet edulliset tavat tehdä ja varastoida energiaa. Minä uskon tuollaiseen murrokseen. Joku päivä se tulee, ja sitä nopeammin tuo teknologisen harppauksen aika koittaa, mitä vähemmän käytämme resurssejamme nykyisten kilpailukyvyttömien uusiutuvien energiamuotojen haitalliseen tukemiseen. Ilmastollisesti sillä ei liene suurta vaikutusta, mutta toivottavasti se auttaa köyhempiä kansoja nousemaan siedettävälle tai jopa hyvälle elintasolle, jolloin myös luonnon säilyttäminen ja suojelu nousevat arvolistalla kärkeen.

Päätän osin pessimistisen bloggaukseni kuitenkin idealistiseen ja optimistiseen kuvaan, josta toivottavasti eri tavalla energia-asiat näkevät ja enemmän ilmastovihreät saavat lohdutusta, kun Pariisin sopimuksen realiteetit ja hampaattomuus lopulta joku päivä iskevät tajuntaan. Minäkin toivoisin, että maailma näyttäisi yhtä auvoiselta kuin alla.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

PS 16.12.2015

Lisäsin lukijoiden pyynnöstä kuvan, jossa esitetään sekä Suomen että koko maailman primäärienergian käyttö vuonna 2014 eri energialajeittain. Jos piirakat haluaisi vielä suhteuttaa todellisten määrien mukaisiksi, pitäisi Suomi-piirakka pienentää tuhannesosaan kuvan koosta.

Kuva 5

Kun maailmalla fossiilisten polttoaineiden osuus energiapaletista on keskimäärin 87 %, on se Suomessa 57 %. Suomea pienempiä fossiilisten kulutusosuuksia maailmalta löytyy vain Norjasta (33%), Ruotsista (33%), Sveitsistä (47%) ja Ranskasta (50%). Norja ja Sveitsi ovat vesivoiman suurmaita, Ranska ydinvoiman johtava käyttäjä ja Ruotsi oikeastaan molempia. Aurinko- ja tuulivoimaan valtavasti viimeisen 10 vuoden aikana satsanneet Saksa (81%), Tanska (76%), Englanti (85%) ja Espanja (72%) tulevat kaukana perässämme.