Arktikan hätähuudon lähde paikannettu!

Uutistoimisto Associated Press (AP) julkaisi 12.12.2007 seuraavan jutun:

Arktinen merijää mennyttä kesäisin vuoteen 2012 mennessä?

Jo tähän mennessä heltymätön Arktikan sulaminen kiihtyi tänä kesänä, mikä saa jotkut tiedemiehet huolestumaan siitä, että ilmaston globaali lämpeneminen on ohittanut pahaenteisesti kohdan, jolta ei ole paluuta.

"Arktika kirkuu," kertoo Mark Serreze, joka toimii vanhempana tutkijana (USA:n) hallituksen Coloradon Boulderissa sijaitsevassa lumi- ja jäätutkimuskeskuksessa.

NASA:n ilmastotutkija Jay Zwally kertoi: "Tällä vauhdilla Jäämeri voi olla lähes jäätön vuoden 2012 kesän loppuun mennessä, mikä on paljon aikaisemmin, kuin on aiemmin ennustettu."

Soutajien matkan pää merkittynä soutureitin kartalle.

Olen pitkään yrittänyt aistia tuota Serrezen mainitsemaa arktista kirkumista, vaan en ole sitä kuullut. Mutta nyt tiedän ihan tarkalleen, mistä tuo kirkuminen tulee. Pystyin jopa erottamaan sen viestin, mitä kirkumisella haluttiin kertoa. Paikansin kirkumisen Kanadan pohjoisimman provinssin, Nunavutin, kylään nimeltään Cambridge Bay.

No en pidä lukijoita pidempään jännityksessä. Kyse on tietysti tämän heinäkuun juttuni neljästä miehestä, jotka lähtivät yrittämään ensimmäistä historiallista souturetkeä Kanadan pohjoisen saariston läpäisevälle Luoteisväylälle. Miesten tarkoituksena oli kiinnittää huomiota nopeasti etenevään ilmaston lämpenemiseen ja pohjoisen merijään kesäiseen olemattomuuteen. Soutuseurue vietti arktisen sään ja jään armoilla noin kaksi kuukautta edeten puoliväliin suunnittelemastaan matkasta. Tuulten, merijään ja pakkasen puolelle menneen kylmyyden lannistamina he joutuivat luovuttamaan Cambridge Bayssa.

Soutujoukkuetta johtaneen Kevin Vallelyn ystävä, joka on hoitanut pitkään Kanadan saaristossa toimivaa Arctic Watch -asemaa, lohdutti uupuneita soutajia seuraavalla viestillä: "Tämä on ollut kylmin ja jäisin kesäkausi sitten Arctic Watchin toiminnan aloittamisen vuonna 2000. Ei juurikaan edes valaita. Jäät sulkevat edelleen Luoteisväylän. Jotkut lahdet eivät ole vieläkään sulaneet!"

Soutujoukkue Cambridge Bayssa

Minä seurasin soutua lähes päivittäin alkaen siitä, kun valmistelin ensimmäistä juttua asiasta kesäkuun lopussa. Seurasin myös alueen sää- ja jäätilannetta, enkä niiden perusteella voi väittää soutajien luovuttaneen kaikkeaan yrittämättä. Olosuhteet vain olivat mahdottomat, kuten ne ovat olleet parillekymmenelle muullekin venekunnalle, jotka odottavat pelastajiaan jäiden ja kylmyyden saartamina jossain väylän varrella.

Halusin itse lohduttaa Kevinin soutuporukkaa muistuttamalla, että he kuitenkin selvisivät lähes 1500 kilometrin matkan maailman vaikeimmissa soutuolosuhteissa. Lisäsin, että tuo 50 prosentin suoritus oli reilusti yli kaksinkertainen saavutus verrattuna siihen, mihin heidän sponsorinsa, tuulivoimayhtiö Mainstreamin, tuulivoimalat pystyvät sähköä nimellistehostaan tuottamaan. Yritin tällä rohkaista ja sanoa, että sponsorilla ei pitäisi olla syytä moittia soutajia. No, jostain syystä lohdutusviestiäni ei koskaan julkaistu Mainstreamin sivuilla.

Olisin mielelläni kirjoittanut vielä kolmannenkin jutun soudusta, jos miehet olisivat päässeet kauas jääneeseen tavoitteeseensa, Pond Inletiin. Tämä tarina jäi nyt Kanadan huonosti lämmenneen arktisen alueen vuoksi vain kahden jutun mittaiseksi. Mutta pidän korvat auki, josko jäätön Arktika kirkuisi jotain muutakin. Taidan palata siihen asiaan parin viikon sisällä.