150 000 kadonneen ruumiin mysteeri Etelämantereella

Hesarin pingviinijutun otsikko

Muutamat kotimaiset lehtemme uutisoivat reilu viikko sitten Etelämantereen jääpingviinejä kohdanneesta katastrofista. Helsingin Sanomat kertoi asiasta otsikolla ”Pingviini­yhdyskuntaa uhkaa katoaminen – 150 000 kuollut jäävuoren vaikeutettua ruoan hankintaa”, MTV3 uutisoi ” Jäävuori koitui 150 000 pingviinin kohtaloksi Antarktiksella” ja Tekniikka&Talous ”2900 nelikilometrin möhkäle koitunut jo 150 000 pingviinin kohtaloksi – Lopuilla 20 vuotta armonaikaa”. No, mitä noista dramaattisista otsikoista ja artikkeleista voisi pingviinien ystävänä sanoa? Ainakin sen voi sanoa, että valehtelu ei rajoitu yhteen tai kahteen isoon mediataloon, vaan se taitaa olla jo maan tapa ainakin näissä ilmastonmuutosasioissa.

Kuva prof. Turneyn edelliseltä tutkimusmatkalta

Nuo artikkelit perustuivat The Guardianissa olleeseen juttuun, jonka pohjana oli käytetty viime syksynä australialaisen yliopiston ilmastonmuutosta tutkivan yksikön tutkimuspaperia ja muutaman sen tutkijan lausuntoja. Kun tutkijoiden joukossa on myös ilmastonmuutosaktivismin professori Chris Turney, jonka edellinen tutkimusmatka juuttui vuodenvaihteessa 2013 - 2014 rajusti lämmenneen - joskin mittausten perusteella asia näyttää päinvastaiselta - Antarktikan ”olemattomiin” mutta ennennäkemättömästi kasvaneihin merijäihin, olisi niin Guardianin kuin suomalaislehtien toimitusten hälytyskellojen pitänyt soida. Kellojen olisi pitänyt soida kovaa, sillä tutkimuspaperissa ei mainita mitään 150 000 jääpingviinin ruumiista. Alla Guardianin videoklippi jääpingviinien "joukkotuhosta".

Mitäpä me luulemme tietävämme jääpingviineistä, jotka on hyvin usein nostettu jääkarhujen lailla ihmisperäisen ilmastonmuutoksen uhreiksi?  Jääpingviinien määrä Etelämantereella on vasta muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa laskettu kattavasti, joten aiemmat väittämät kannan laskusta ovat siis perustuneet vajaaseen tai olemattomaan tietoon. Laskennan tulos on aika mykistävä. Laskentaa johtanut Stony Brook -yliopiston tohtori Heather Lynch kertoo: "Me havaitsimme 53 % kasvun pingviinien kokonaismäärässä."

Lynchin johtama tutkija ryhmä laski jääpingviinit satelliittikuvista ja sai luvuksi 3,79 miljoonaa pesivää paria, mikä on 1,1 miljoonaa enemmän verrattuna aikaan 20 vuotta sitten. Hmmm... se on pikkuisen enemmän kuin sukupuuton partaalla olevalla lajilla normaalisti. Eikä populaation kasvukaan viittaa suurempiin ongelmiin ympäristötekijöissä. Kaiken kaikkiaan tutkijat löysivät 251 jääpingviiniyhdyskuntaa, joista he kartoittivat 41 ensimmäistä kertaa. Noiden 41 joukossa oli 17 yhdyskuntaa, joista tutkijat eivät ole aiemmin tienneet mitään. Tutkimuksesta kertonut Wall Street Journal olikin otsikoinut juttunsa "Jääpingviinien laskenta osoittaa lintujen kukoistavan".

Jääpingviini tervehtii ystävällisesti suosikkibloginsa lukijaa

Jääpingviinien pesimäyhdyskunnat sijaitsevat alueilla, joiden pesimäaikainen kuukausikeskilämpötila pysyttelee pakkasen puolella. Siksi kolonioihin syystä tai toisesta kuolevat pingviinit ja kuoriutumattomat munat maatuvat hyvin hitaasti tai eivät ollenkaan. Jos yhdyskunnissa on noin 7,5 miljoonaa aikuista lintua ja ehkä 2 - 3 miljoonaa poikasta, kuolemantapauksiakin sattuu melkoisesti. Kuvittelisin, että poikasista ehkä 10 % menehtyy, ja aikuisista linnuistakin raskas pesintäaika verottaa 2 -3 %, jolloin, jääpingviinien ruumiita tulisi joka vuosi 200 000 – 400 000 Antarktikan laajuisesti. Jos kuvittelisimme tuon Cape Denisonin pesimäaikaisen yhdyskunnan olleen keskimääräisen kokoinen, olisi sinne jäänyt viimeisen 50 vuoden aikana noin 70 000 kuollutta pingviiniä ja hautomattomat munat päälle. Tuhansista kuolleista pingviineistä "järkyttynyt" professori Turney oli nähnyt jokseenkin normaalin näyn kiertäessään Cape Denisonin yhdyskuntaa.

Uutinen 150 000 kuolleesta pingviinistä ei muuten tullut itse tutkimuspaperista, jossa sellaista ei väitetty. Se tuli julkisuushakuisuuden kautta tutkimusrahaa houkuttelevan professori Turneyn haastattelusta, minkä haastattelun tekijäkin saattoi olla professori Turney. Eräät ihan oikeat pingviinitutkijat, kuten vaikkapa Minnesotan yliopiston Michelle LaRue, torjuivat Turneyn väittämän joukkotuhosta toteamalla jääpingviinien muuttavan pois kolonioista, joissa elämä ja lisääntyminen vaikeutuvat. Niin ne ovat ennenkin vastaavissa tilanteissa toimineet. LaRue kysyi lopuksi, missä Turneyn laskentapaperit 150 000 tuoreesta raadosta olivat. Niitä edelleen odotellaan.

Eräs toinen viime vuonna jääpingviinien ja ilmastonmuutoksen suhdetta tutkinut ryhmä tuli siihen tulokseen, että Antarktikan koko populaatio on kasvanut 135-kertaisesti viimeisen 14 000 vuoden aikana. Kun tuona aikana on nähty yksi ihan todellinen ilmastonmuutos merkittävine lämpenemisineen, mieleen hiipii epäilys, että jääpingviinit viihtyvät paremmin hieman lämpimämmässä ilmastossa kuin kovin kylmässä, mikä tosin ei ollenkaan sovi nykyisiin ilmastonmuutoksen uhkakuviin.

Ilmastonmuutosprofessori Turney osoittautui tässäkin asiassa asiantuntemattomaksi ja valehtelijaksi, jonka klubiin The Guardian, STT ja yllä mainitut suomalaislehdet liittyivät. Toimittajilla ei luultavasti ilmastopoliittisista mieltymyksistä johtuen ollut haluja penkoa jutun väittämiä? Oma kotimainen lehdistömme lopulta alitti rehellisyyden riman paljon Guardiania enemmän, sillä jälkimmäinen sentään osin oikaisi alkuperäisen juttunsa toisella otsikolla ”Missing penguins mystery: 150,000 birds feared dead may have relocated”.

Jääpingviinit siis voivat paremmin kuin ehkä koskaan siitä huolimatta, että erilaiset tiedemiehiksi naamioituneet koijarit ja valheita levittävät poliittiset toimittajat koettavat siitä ilmastonmuutoksen uhria tehdä. Ihan yhtä hyvin voivat muuten jääkarhutkin toisella puolella maapalloa. Kadonneiden ruumiiden mysteeri on selvitetty.