Ilmastorealismia etsimässä EU-vaalikoneista

Europarlamenttivaalit pidetään Suomessa 25.5.2014. Niiden ennakkoäänestys on mahdollista 14.-20.5. Sen varalta, että joku haluaisi pohtia ehdokasvalintaansa ilmasto- ja energia-asioiden perusteella, kahlasin läpi kaksi vaalikonetta. 

Käytin hyvin yksinkertaista metodia saadakseni esiin mahdollisimman selkeät erot ehdokkaiden ja heidän puolueryhmiensä välille. Vastasin vain ilmasto- ja energiapoliittisiin kysymyksiin. Muihin kysymyksiin käytin "en osaa sanoa" -vaihtoehtoa ilman painotuksia.

Katsotaanpa sitten tulokset vaalikoneittain. Sanottakoon jo tässä vaiheessa se, että pudotin tuloksista pois ehdokkaat kaikista sellaisista puolueista tai listoista, joilla ei ole edustusta nykyisessä eduskunnassa. Yritän kirjoituksen lopussa vielä jonkinlaista analyysiä.

 

Yleisradion vaalikone

Ylen vaalikoneessa oli vain kaksi aihetta koskevaa kysymystä, joihin testimielessä vastasin suluissa esitetyn mukaisesti:

1.      Mitä mieltä olet väitteestä: Energia- ja ilmastopolitiikassa etusijalle on asetettava teollisuuden kilpailukyky. (Täysin samaa mieltä)

2.      Mitä mieltä olet väitteestä: Euroopan siirtymistä uusiutuvan energian käyttämiseen on nopeutettava, vaikka se nostaisi sähkön ja polttoaineiden hintoja. (Täysin eri mieltä)

Vastaukseni kanssa 100-prosenttisesti samaa mieltä olivat seuraavat ehdokkaat: Juho Eerola (PS), Simon Elo (PS), Mia Heijnsbroek-Wirén (RKP), Kimmo Kivelä (PS), Jani Kolehmainen (PS), Marko Kulpakko (PS) ja Ilkka Matinpalo (PS).

Nykyisistä mepeistä eniten samaa mieltä vastaukseni kanssa olivat Anneli Jäätteenmäki (KESK) ja Sampo Terho (PS), joiden tulos oli 90 %. Muista nimekkäimmistä ehdokkaista samaan tulokseen pääsi vain Jussi Halla-aho (PS).

Vastaukseni kanssa eniten eri mieltä (0 %) olivat seuraavat: Pirkka Aalto (KD), Eila Aarnos (VAS), Faruk Abu Taher (VAS), Outi Alanko-Kahiluoto (VIHR), Li Andersson (VAS), Alina Böling (RKP), Toivo Haimi (VAS), Saara Ilvessalo (VIHR), Jyrki Kasvi (VIHR), Timo Keskitalo (KD), Otso Kivekäs (VIHR), Tuuli Kousa (VIHR), Silvia Modig (VAS), Klemetti Näkkäläjärvi (RKP), Maria Ohisalo (VIHR), Heikki Patomäki (VAS), Birgitta Silvennoinen (KD), Johanna Sumuvuori (VIHR), Sinikka Torkkola (VAS), Thomas Wallgren (SDP) ja Ozan Yanar (VIHR).

Nykyisistä mepeistä vähiten samaa mieltä vastaukseni kanssa oli Tarja Cronberg (VIHR), jonka tulos oli 10 %. Muista nimekkäimmistä ehdokkaista samaan tulokseen pääsivät mm. Heidi Hautala (VIHR), Kimmo Kiljunen (SDP), Mikael Pentikäinen (KESK), Paavo Väyrynen (KESK). Kohtalaisen lähelle (20%) mepeistä pääsi Sirpa Pietikäinen(KOK) ja muista ehdokkaista mm. Touko Aalto (VIHR), Antti Kaikkonen (KESK), Toimi Kankaanniemi (PS), Ilkka Kantola (SDP), Timo Kaunisto (KESK), Anni Sinnemäki (VIHR), Alexander Stubb (KOK) ja Oras Tynkkynen (VIHR). 

Ylen vaalikone tarjoaa myös ehdokkaat asettaneiden puolueiden kannat noihin kysymyksiin. Eniten vastaukseni kanssa samaa mieltä ovat järjestyksessä Perussuomalaiset (0 eroa vastauksissa), Kokoomus (-2), Kristillisdemokraatit (-2) ja RKP (-4). Eniten eri mieltä ovat Keskusta (-6), SDP (-6), Vasemmistoliitto (-8) ja Vihreät (-8).

MTV3:nvaalikone

MTV3:n eurovaalikoneesta vastasin kahteen kysymykseen:

1.      EU:n tulee olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. (Täysin eri mieltä).

2.      Ympäristövaikutukset tulee ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa, vaikka se hidastaisi talouskasvua. (Täysin eri mieltä).

Vastaukseni kanssa eniten samaa mieltä olivat seuraavat ehdokkaat: Ilkka Matinpalo (PS, 100%), Simon Elo (PS, 98%), Antti Pakkanen (KESK, 90%), Erno Välimäki (VAS, 86%), Maria Lohela (PS, 82%) ja Marko Kulpakko (PS, 80%).

Nykyisistä mepeistä eniten samaa mieltä vastaukseni kanssa olivat Petri Sarvamaa (KOK, 68%), Hannu Takkula (KESK, 54%) ja Sampo Terho (PS, 50%). 

Vastaukseni kanssa eniten eri mieltä (0 %) olivat mm. seuraavat: Paavo Väyrynen (KESK, 0%), Jyrki Kasvi (VIHR, 0%), Heidi Hautala (VIHR, 0%), Peter Östman (KD, 0%),  Touko Aalto (VIHR, 1%) ja moni muu lähinnä Vihreitä tai vasemmistopuolueita edustava ehdokas.

Nykyisistä mepeistä vähiten samaa mieltä vastaukseni kanssa olivat Anneli Jäätteenmäki (KESK, 18%), Tarja Cronberg (VIHR, 19%) ja Sirpa Pietikäinen (KOK, 27%). Muista nimekkäimmistä ehdokkaista samaan tulosluokkaan pääsivät mm. Touko Aalto (VIHR), Li Andersson (VAS), Timo Harakka (SDP), Heidi Hautala (VIHR), Antti Kaikkonen (KESK), Ilkka Kantola (SDP), Kimmo Kiljunen (SDP), Annika Lapintie (VAS), Mikael Pentikäinen (KESK), Anni Sinnemäki (VIHR), Alexander Stubb (KOK), Oras Tynkkynen (VIHR) ja Paavo Väyrynen (KESK).

 

Analyysiä

Puolueiden välillä on osin aika isoja eroja. Perussuomalaiset erottuvat aika selvästi sekä puolueena että ehdokkaina muista, joskin myös muiden puolueiden ehdokkaina on aika nimekkäitäkin henkilöitä, jotka sopisivat ilmasto- ja energiapoliittisten käsityksen puolesta Perussuomalaisiin.  Siinä missä Perussuomalaiset ovat melko samanmielisiä siitä, että ilmastoasiat eivät ole ykkösprioriteetin kysymyksiä, näyttävät Vihreät ja Vasemmistoliitto olevan päinvastaisella kannalla, joskin vassareista nousi yksi poikkeus tältä osin. 

Kokoomuksessa, RKP:ssa, KD:ssa ja SDP:ssä näytti olevan enemmän keskitien kulkijoita tai sellaisia, jotka eivät osanneet olla oikein mitään mieltä noista asioista. Ehdokkaiden sisäinen hajonta näyttäisi olevan suurinta noissa neljässä viimeksi mainitussa puolueessa. Tämä aiheuttaa tietysti pienen ongelman äänestäjälle.

Jos puoluelistalla olevien ehdokkaiden ääripäät ovat kovin kaukana toisistaan, saattaa ilmastoasiastaan tarkka äänestäjä tahattomasti tosiasiassa edistää vastakkaisen käsityksen omaavan ehdokkaan läpimenoa. Tätä kutsutaan kaksilla kärryillä ajamiseksi. Yksi puoluehan on tuon poliittisen urheilulajin ylivoimainen suomenmestari. Jaa mikä? No se on tietysti Keskusta, joka tässäkin pikavertailussa pärjää hyvin vaikkapa esimerkillä Hannu Takkula - Paavo Väyrynen. Mutta aivan yhtä hyviä ovat Kokoomuksen pari Petri Sarvamaa - Alexander Stubb. Vielä isompi kontrasti taitaa olla Kokoomuksen kahden jatkokaudelle pyrkivän naisehdokkaan välillä - siis Eija-Riitta Korholan ja Sirpa Pietikäisen. Jos siis äänestät em. pareista toista ilmastopoliittisesti painottaen, ja ko. ehdokas ei pääsekään oman listansa mitalikolmikkoon ääntenlaskennassa, saatat antamallasi vertailulukuäänellä tukea jokseenkin vastakkaista mielipidettä olevaa ehdokasta.

Jos ilmasto- ja energiapolitiikka ovat Sinulle tärkeitä asioita, ja haluat varmistaa samaa mieltä olevan ehdokkaan läpimenon, voit huoletta äänestää Vihreää tai Perussuomalaista ehdokasta. Minun mielestäni nämä ryhmät harrastavat vähiten kahden kärryn kilpa-ajoa nyt puheena olevissa asioissa. Jos haluat äänestää ryhmää, jossa epätietoisuus tai -varmuus asioista on suurinta, valintasi saattaisi osua SDP:en. Jos haluat äänesi menevän hukkaan - siis ryhmälle, joka ei todennäköisesti saa ainuttakaan meppiä seuraavaan EU-parlamenttiin - äänestät tietysti RKP:tä tai KD:ja.

Koetin vielä selventää äänestäjän valintatilannetta kuvalla. Siihen olen pannut arvokartalle neljästä isoimmasta eduskuntapuolueesta neljä ehdokasta ja pienemmistä puolueista kaksi. Valintaperusteina olivat tällä kertaa ilmasto- ja energiapoliittiset kannat (ääripäät puolueryhmittäin), vanhanaikaisesti oikeisto-vasemmisto -akseli ja intuitiivinen arvio henkilöiden sijoituksesta oman listansa kärkeen ääntenlaskennassa.

Minun äänestyskriteerieni mukaan ehdokkaan pitäisi ilmasto- ja energia-asenteiden sekä vasemmisto-oikeisto -kriteerien mukaan mahtua kuvassa sinisellä ellipsillä merkitylle alueelle. Jokaisella on tietysti omat kriteerinsä, joiden mukaan ellipsi asettuu arvokartalle. Muistakaapa, että tuolle alueelle varmasti mahtuu monta sellaista ehdokasta, joita en ole tässä kirjoituksessa maininnut. Siis vaalikonetta pitää käyttää ihan itse. Ja tietysti monille muillekin asioille on syytä panna painoa ehdokasta valittaessa.

Lopuksi vielä pari sanaa eräästä mielestäni pätevästä ilmasto- ja energia-asioihin perehtyneestä poliitikosta, jota en ole maininnut kirjoituksessa tähän mennessä. Olen seurannut hyvin tarkkaan meppinä pitkään toimineen Eija-Riitta Korholan äänestyskäyttäytymistä, raportointityötä ja julkisia kannanottoja. Korhola ei päässyt kuvan arvokartalle, sillä em. kriteerien mukaan neljä tunnettua Kokoomuksen kandidaattia ohittivat hänet puolueen uskottavina ääripäiden edustajina.  Mutta Korhola on syytä mainita, sillä hän on moniin muihin verrattuna ylivertainen tiedoiltaan ilmasto- ja energia-asioissa. Hän saattaisi olla nykyisistä mepeistämme sopivin kandidaatti vaikkapa EU:n ilmastokomissaariksi, jos sellainen tehtävä Suomelle mustapekkana jäisi käsiin. Korhola mahtuisi helposti kuvan siniseen ellipsiin, mutta kun samalta listalta on pyrkimässä Pietikäinen ja Stubb....

PS. Tarkistuksessa huomasin, että kuvassa on vain kolme Keskustan ehdokasta, vaikka niitä pitäisi olla neljä. No Anneli Jäätteenmäki on kuvassa piilossa Toimi Kankaanniemen takana.