Ilmastomallinnusten karu totuus

Tutkijat Karsten Steinhaeuser Minnesotan yliopistosta ja AnastasiosA. Tsonis Wisconsin-Milwaukeen yliopistosta ovat laatineet mielenkiintoisen tutkimuspaperin 23 ilmastomallin kyvystä jäljitellä 1800- ja 1900-lukujen ilmastossa havaittuja muutoksia. Heidän tutkimuksensa " A climate model intercomparison at the dynamics level" julkaistiin viime vuonna Climate Dynamics -tiedejulkaisussa, ja ystävällisesti se on ladattavissa verkosta ilman maksua.

Steinhaeuser ja Tsonis analysoivat siis useimpien käytössä olevien ilmastomallien 1800-luvun olosuhteiden (28 kappaletta) - siis ennen laajaa teollistumista - ja 1900-luvun teollistumisen jälkeisen ajan olojen ajoja (70 kappaletta). No löysivätkö tutkijat sellaisia ilmastomalleja, jotka kykenivät jäljittelemään mittauksin dokumentoitua mennyttä ilmastoa? Eivät tainneet löytää.

Tutkijoiden sanoma on aika karua luettavaa. Heidän sanojensa mukaan

1.       mallit ovat merkitsevästi ristiriitaisia keskenään ilmanpaineen, lämpötilan ja sadannan osalta,

2.       yksikään malli ei osu lähelle havaintoja,

3.       mallit eivät saa keskenään samansuuntaisia tuloksia, ne eivät siis myöskään osu lähelle toteutunutta ilmastoa,

4.       mallit eivät kykene simuloimaan luotettavasti ja kestävästi lämpötilan, merenpintatason ilmanpaineen ja sadannan muutoksia aluekohtaisesti,

5.       mikään malli tai mallinnusten ryhmä ei nouse toisia selvästi paremmaksi.

Olen pahoillani siitä, että vaivaan Ilmastorealismin vakiolukijoita jälleen masentavalla kirjoituksella ilmastomallinnuksista. Teille tässä ei ole tietenkään mitään uutta. Mutta mahdollisille uusille lukijoille tämä nyt suunnattiinkin. Ja heitä suosittelen vilkaisemaan noita mallinnuksia koskevia aiempia kirjoituksia vaikkapa täältä.

Muistutan vielä satunnaisia vierailijoita ja mahdollisia uusia vakiolukijoita siitä, että Steinhaeuserin ja Tsonisin tarkastelemat malliajot ovat juuri niitä, joiden perusteella hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) kirjoittaa raporttinsa tulevasta ilmastosta. Niiden perusteella kotimainen Ilmatieteen laitoksemme todistaa "tiede on asiasta täysin varma ja yksimielinen" -asenteella suoltaa papereita maakunnille ja kaupungeille varautumisesta vuosisadan lopun ilmastoon. Mitään muuta perustetta noille monen asteen lämpenemisennusteille ei nimittäin ole. Ja niiden perusteella poliitikkomme alistavat kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ilmastopolitiikan alle ja kuvittelevat pelastavansa maailman lähinnä verotusta, syöttötariffeja yms. ylöspäin rukkaamalla ja kilpailukykyämme sekä ostovoimaa alaspäin säätämällä.

Ilmastomallinnusten laatimisesta ja ajamisesta on viime vuosikymmenien aikana tullut erittäin menestyksekäs tutkimusala. Sanoisin, että se on jo tutkimusteollisuutta, johon maailmanlaajuisesti käytetään rahaa kasvavasti ja miljardiluokassa vuosittain. Mutta missä ovat sen todelliset menestykset. Se ei ole kyennyt ennustamaan viimeisen 20 vuoden ilmastokehitystä - siis nykyistä "lämpenemispaussia" - eikä se tutkijoiden mukaan ole onnistunut jäljittelemään kahden edellisen vuosisadankaan ilmastoa. Miten se voisi luotettavasti ennustaa tulevaa ilmastoa? En tiedä toista yhtä paljon väärin menneisyyttä jäljitellyttä ja tulevaisuuden ennustamisessa epäonnistunutta tutkimusaluetta, jonka itsekorjautuvuus tuntuu olemattomalta. Tiedätkö sinä? Enkä tiedä toista sellaista politiikan aluetta, jonka tieteellinen perusta olisi samanlaista höttöä kuin ilmastopolitiikan.