Pohjois-Lapissa ennen selvästi nykyistä lämpimämpää

Eilen Quaternary Research -tiedelehdessä julkaistu Helsingin yliopiston tutkijoiden tutkimus "Uusia todisteita varhaisen Holoseenin leudoista kesistä subarktisessa Suomessa perustuen parannettuun alueelliseen lajistokoostumuspohjaiseen lämpötilakalibrointimalliin" kertoo Pohjois-Lapissa olleen selvästi nykyistä lämpimämpää viimeisen jääkauden jälkeisenä aikana. Toivottavasti osasin edes jotenkin suomentaa tuon tutkimuksen otsikon - huh.

Tutkijat Tomi P. Luoto, Marjut Kaukolehto, Jan Weckström, Atte Korhola ja Minna Väliranta tarkastelivat aiemmin tällä vuosituhannella tehtyjä siitepölyn, kasvien ja makrofossiilien esiintymisen perusteella tehtyjä tutkimuksia laatien niistä aiempaa tarkemman kesäkuukausia koskevan lämpötilarekonstruktion. 

Tulokset kertovat, että pohjoisimman Lapin kesät ovat olleet pääosan viimeisen 10 000 vuoden ajasta selvästi nykyistä lämpimämpiä. Enimmillään kesät ovat olleet jopa 2,5 astetta itsenäisen Suomen aikana koettua ilmastoa lämpimämpiä. Viimeinen 1000 vuoden jakso on ollut kylmin kausi sitten jääkauden päättymisen. Siihen me muuten vertaamme nykyistä ilmastoamme.

Tutkimuksen tulokset eivät ole sinänsä mitenkään yllättäviä. Samankaltaisia tuloksia on saatu runsaasti muualtakin subarktiselta alueelta. Käsitykseni mukaan myös puulustoista laaditut lämpötila-aikasarjat, joiden aineistot yleensä ovat vähän eteläisemmiltä alueilta kerättyjä, ovat samansuuntaisia. Ehkäpä joku lukijoista osaa kommentilla valottaa tätä asiaa?

Ennennäkemättömällä ilmastonmuutoksella ihmiskuntaa pelotteleville nämä tutkimukset ovat ehkä jonkinlaisia takaiskuja. Nykyisin niitä julkaistaan niin paljon, että en yleensä niistä enää täällä kirjoita. Ei löydy lätkämailoja, eikä niissä maistu muutenkaan suurempi ilmastohuijaus. Tällä kertaa poikkeuksen tekivät kaksi asiaa:

1. Tutkijat ovat suomalaisia ja myös heidän alkuperäiset lähteensä ovat suomalaisten tekemiä.
2. Yksi tutkijoista on professori Atte Korhola, joka on tänään 31.10. klo 17 - 19 luennoimassa "Muuttuva ilmasto" -teemalla järjestetyssä Studia Generalia -illassa HY:n Porthania-salissa aiheesta "Loppuuko ilmastokeskusteluista happi?". Sain tästä tutkimuksesta hyvän tekosyyn mainostaa luentoa, jota aion mennä paikan päälle kuuntelemaan.

Kuvassa olevia lämpötilakuvaajia kannattaa katsella hetki miettien, mikä on se normaali lämpötila, jolle jotkut haluavat ilmastomme erilaisilla verotuksellisilla keinoilla vakioida. Nykyiset ilmaston lämpötilat on merkitty kunkin sarjan oikean reunaan x-merkillä. Minä en osaa sitä päättää, ja epäilen kyllä muutenkin verotuksella ja energiamaksuilla olevan asiaan kovin vähän vaikutusta.

Esimerkki ilmastotutkimuksen eeppisestä erehdyksestä

Victorian yliopistossa oleva Kanadan ilmaston mallintamisen ja analysoinnin keskus lähetti viime kuussa julkaistun IPCC:n 5. arviointiraportin valmistelua varten viisi ilmastomallinnusajoa, jotka oli tehty sen uusimmalla CanESM2-ilmastomallilla. Alla olevat kuvat kertovat ajojen tulokset globaalisti, tropiikissa ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Kuviin on lisätty satelliiteilla, säähavaintopalloilla ja sääasemilla mitatut lämpötilat. Mallinnusten ja todellisuuden väliset erot ovat järkyttävän suuria, ja ne kasvavat jatkuvasti.

Kuva 1

Yllä olevassa kuvassa 1 on ohuilla viivoilla on kuvattu viiden ajon tulokset. Niiden keskiarvo on esitetty paksulla mustalla viivalla. Eri menetelmin mitatut globaalit lämpötilat maan pinnalla - siis todelliset havainnot - on esitetty punaisella (satelliitti), keltaisella (säähavaintopallot) ja vihreällä (säähavaintoasemat, HadCRUT4) murtoviivalla.

Vuoden 2012 lopussa mallien ennustaman ja havaintosarjoista lasketun lämpötilan ero on 0,73 astetta. Se on lähes yhtä suuri kuin havaintosarjoista todettu 0,8 asteen lämpeneminen viimeisen 150 vuoden aikana. Mallinnus antaa lämpenemistrendiksi vuodesta 1979 alkaen 0,34 astetta per vuosikymmen, kun todellisuudessa on on lämmennyt vauhdilla 0,147 astetta per 10v. Lämpenemisvauhti mallinnuksessa on siis noin 230% todellisuudesta.

Kuva 2

Kuvassa 2 on niinikään globaalit arvot, mutta noin seitsemän kilometrin korkeudelta ilmakehästä. Mallinnukset ennustavat suurinta lämpenemistä ylempään troposfääriin, jossa ilmakehän kasvavan hiilidioksidipitoisuuden takaisinsäteilyn pitäisi selvimmin näkyä myös lämpönä. Jostain syystä sitä ei näy, ja mallinnuksen lämpenemistrendi on peräti noin 300% satelliittihavaintojen trendistä.

Tukea Greenpeacelle Sinin vapauttamiseksi

Greenpeace on keksinyt 30 keinoa, joilla heidän mielestään voit auttaa Murmanskissa tutkintavankeudessa

Sini Saarela turvallisessa paikassa

olevan terroristi aktivisti Sini Saarelan vapauttamista. Greenpeace pytää tukijoitaan ja ystäviään auttamaan asiassa. Päätinpä minäkin kantaa vaatimattomat korteni kekoon. Kyllähän Sini pitäisi saada vapaaksi viimeistään vuonna 2020. No niinpä katsoin tarkasti jokaisen 30 ideasta läpi, ja koetin tehdä sen, mihin tällainen 60-vuotias enää pystyy. Aika moneen asiaan kuitenkin pystyin.

1. Levitä vetoomusta ja asiasta kertovia viestejä, kuvia ja blogeja sosiaalisessa mediassa

No sitähän minä tässä teen blogini parissa. Tästä saan takuuvarmasti pisteitä Greenpeacelta, joskaan tämä ei vielä riitä 10 äänivaltaisen jäsenen joukkoon pääsemiseksi. Täytyy tehdä lisää.

2. Lisää Twitter-kuvaasi Twibbon.

Tä? Olen aika varovainen noiden linkkien avaamisessa. Tästä en saanut pisteitä.

3. Twiittaa Arctic30-aiheesta.

Twiit, twiit tai suomeksi tuitui. Tämäpä olikin helpoin homma tässä sarjassa. Twitter-jutut ovat minulle aika uusia, mutta helpoltahan tämä tuntuu. Varmaankin täydet pisteet?

4. Ota käyttöön tukea osoittava Facebook-profiilikuva.

Huh. Miten se tehdään?

5. Lähetä meille kuva tai taideteos aktivistien tueksi: twiittaa se meille (@GreenpeaceSuomi) tai lähetä se Facebook-sivumme seinälle

Lähetin viereisen kuvan Pohjois-Venäjän lämmöistä. Siitä ilmastonmuutoksesta huolissaan ollut Sini näkee, että nyt alueella on yhtä lämmintä kuin 1930-luvulla. Lisäsin vielä linkin Nikolai Zubovin Jäämerta käsittelevään kirjaan, ettei tulisi aika pitkäksi. Tästä siis täydet pisteet ellei peräti plussia lisäksi.

6. Kerro asiasta ystävillesi, suvullesi, työkavereillesi, urheiluseuran tai kirjapiirin jäsenille, ylipäänsä kaikille, jotka haluavat kuulla ja auttaa.

Olen kertonut. Ihmeellisen kiireisiä tuntuvat kaikki olevan, sillä jutut ovat loppuneet lyhyeen yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Taitaa olla jo joulukiireitä kaikilla. Ajattelin lähettää Sinille joululahjaksi linkin hienoon ilmastonmuutosta käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen.

7. Vaadi arktisen öljynporauksen estämistä, ellet ole sitä jo tehnyt.

Tässä meillä on pieni erimielisyys. Kyllä minäkin tietysti haluan kaikkien järkevien ihmisten lailla asioiden tapahtuvan ympäristön kannalta siististi. Mutta että se pitäisi estää kokonaan? Kyllä maailma tarvitsee öljyä ja kaasua vielä vuosikymmenten ajan. Eivät arktinen kaasu tai öljy  sen syntisempiä ole kuin muutkaan.

8. Ryhdy Greenpeacen vapaaehtoiseksi.

Tapasin alla olevan Greenpeacen vapaaehtoisen, joka ei halunnut olla kaverini. Sorry, mutta en taida mahtua joukkoon. Tästä taisin saada ratkaisevat miinuspisteet.

9. Kirjoita Arktiksen suojelun tärkeydestä paikallislehteen.

Harkitsen asiaa. Mutta enemmän keskityn arktisten asioiden hulabaloon torjumiseksi pienen kotikaupunkini strategioista. Toistaiseksi olen siinä aika hyvin onnistunut, mutta älkää kertoko asioista muille.

10. Tutustu Arctic30-ryhmän jäseniin.

Yllä olevan tapaamisen jälkeen ei kiinnosta. Sorry! Taas miinuspisteitä ja luultavasti paljon.

11. Perehdy Arctic30-ryhmän vaiheisiin. 

Tutustuttu on, ja jaan ko. videon kavereiden kanssa täällä. Tuossa alla se on. Nyt tulee plussaa.

12. Katso ja jaa video Gazpromin ja Shellin toiminnasta.

Olen muuten tutustunut ko. yhtiöihin. Ilman niiden tuotteita täällä olisi kylmää niin minulla kuin hevosellani. Tosin Shellin ja monen muun öljy-yhtion tuotteiden ansiosta en juuri nyt joudu pitämään hevosta. Minulla on toisenlainen kulkupeli, mutta salatakseni edes osan hiilijalanjäljestäni jätän kertomatta yksityiskohdat. No paljastan osan salaisuudesta: Kutsun kulkupeliäni vihreään tyyliin Hummaksi. Kyllä minua hävettää olla Shellin asiakas, mutta Ollilan Jorma ja se mukava Shellin kassaneiti...

13. Lähetä vetoomus Venäjän suurlähettiläälle.

Kauan sitten - Kekkosen aikana - hyvä ystäväni tanssitti silloista Neuvostoliiton suurlähettilään puolisoa, joka puhui varsin hyvää suomea. Tanssin aikana ja vähän laitamyötäisessä ystäväni erehtyi lausumaan kuolemattomat sanat: "Ryssä on ryssä vaikka voissa paistettuna." Potkuthan siitä kaverille tuli, kun presidentinkanslia lähti kyselemään jutun perään. Päätin tuolloin vastedes pitää suuni kiinni venäläisten suurlähettiläiden kuuloetäisyydellä. Se on pitänyt.

Miksi ilmastonmuutos on hyvä asia maailmalle?

Brittiläinen tiedemies ja -kirjoittaja Matt Ridley haastaa pohtimaan otsikon asiaa Spectator-lehdessä

Matt Ridley

julkaistussa artikkelissa. Kun meille on lähes yksimielisellä poliittisella ja median konsensuksella väitetty ilmastonmuutoksen olevan paha asia, jota pitäisi torjua, Ridley yrittää todistaa päinvastaista. Minun mielestäni Ridleyn argumenteissa on ajattelemisen aihetta, jota suomenkieliset mediatalot jostain syystä eivät halua julkaista. Siksi tämä bloggaus. Katsotaanpa, miten Ridley argumentoi (hitusen verran minun lyhentämänäni ja muutamalla linkillä sekä lihavoinnilla lisättynä):

"Ilmastonmuutoksella on monenlaisia todennäköisiä vaikutuksia: positiivisia ja negatiivisia, taloudellisia ja ekologisia, humanitaarisia ja rahoituksellisia. Ja jos lasketaan yhteen ne kaikki, kokonaisvaikutus on myönteinen tänään - ja todennäköisesti pysyy positiivisena noin vuoteen 2080 asti. Tämä oli Sussexin yliopiston professori Richard Tolin päätelmä, kun hän tarkasteli 14 eri tutkimuksessa esitettyjen ilmastonmuutoksen tulevien trendien vaikutuksia.

Tarkkaan ottaen professori Tol laski ilmastonmuutoksen olevan hyödyllistä aina 2.2˚C lämpenemiseen asti verrattuna vuoteen 2009 (jolloin hän kirjoitti paperinsa). Tämä tarkoittaa noin 3˚C lämpenemistä verrattuna esiteolliseen aikaan…. Viimeiset arviot ilmastoherkkyydestä viittaavat, että tuollaista lämpötilan nousua ei saavuteta vuosisadan loppuun mennessä - jos koskaan. …

Nyt professori Tol on julkaissut uuden arvion … kirjassa "Paljonko globaalit ongelmat ovat maksaneet maailmalle"…, ja jonka on tarkastanut joukko maailman johtavia taloustieteilijöitä. Tuossa artikkelissa hän suuntaa katseensa taaksepäin viime vuosisadalle ja päättelee, että ilmastonmuutos todellakin nosti ihmisten ja planeetan hyvinvointia 1900-luvulla.

Voit tietysti olla uskomatta professori Tolin tutkimuksista kokoamia tuloksia. Tai voit sanoa nettohyödyn olevan pienen (mitä se onkin), voit väittää hyötyjen kohdentuneen enemmän rikkaille maille kuin köyhille (mikä on totta) tai voit painottaa ilmastonmuutoksen todennäköistä nettohaittaa maailmalle vuoden 2080 jälkeen (mikä voi myös olla totta). Voit myös sanoa, ettet usko käytettyihin mallinnuksiin (vaikkakin ne ovat osoittautuneet luotettavammiksi kuin ilmastomallit). Mutta et voi kieltää sitä, ettei Tol olisi kertonut nykyistä konsensusta. Jos haluat hyväksyä ilmastomallien konsensuksen, sinun pitäisi hyväksyä myös konsensus taloudellisista hyödyistä.

Kaiken kaikkiaan professori Tol havaitsi ilmastonmuutoksen lisänneen ihmiskunnan hyvinvointia. Kuinka paljon? Hän laskee maailman taloudellisen tuotoksen nousseen 1,4 prosenttia ja nousevan 1,5 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Joillekin ihmisille tämä tarkoittaa eroa selviytymisen ja nälkäkuoleman välillä.

Hyöty on 1,2 prosentin luokkaa vielä vuonna 2050, eikä se käänny negatiiviseksi ennen 2080-lukua. Minun lapseni siis ovat hyvin vanhoja, ennen kuin ilmaston lämpeneminen hyödyt loppuvat. Huomaa, että jos talouden kasvu jatkuu kolmen prosentin vuosivauhtia, keskimääräinen ihminen on noin yhdeksän kertaa varakkaampi vuonna 2080 verrattuna nykypäivään. Niinpä alavalla Bangladeshillä on tuolloin varaa samankaltaisiin tulvasuojauksiin kuin hollantilaisilla on tänään.

Ilmaston lämpenemisen päähyödyt ovat seuraavat: Vähemmän talviaikaista kuolleisuutta, alempi energiankulutus, suurempi maatalouden tuottavuus, todennäköisesti vähemmän kuivuutta, mahdollisesti rikkaampi luonnon monimuotoisuus. Ihmiset eivät yleisesti tiedä, että kuolleisuus talvisin ylittää kesäisen kuolleisuuden. Näin ei ole ainoastaan Britanniassa vaan myös maissa, joissa kesät ovat hyvin lämpimiä ml. Kreikka. Sekä Iso-Britanniassa että Kreikassa kuolleisuus nousee 18 prosentilla joka talvi. Erityisesti kylmät talvet aiheuttavat paljon suuremman sydänperäisen kuolleisuuden verrattuna helleaaltojen aikaiseen. Kylmyys, siis ei kuumuus, on pahin tappaja… Koholla oleva talvisaikainen kuolleisuus iskee pahemmin köyhiin kuin rikkaisiin ilmeisistä syistä: Heillä ei ole varaa (riittävään) lämmitykseen.

Sammakoita ja metsäluontoa Studia Generaliassa

Viime torstaina, siis 17.10., Studia Generalia -luennoille oli ilmoitettu aiheiksi "Muuttuvat eliölajistot" ja "Ilmastonmuutos ja metsäluonto". Luennoijina olivat professorit Mar Cabeza ja Jouko Rikkinen. Tilaisuuden juonsi ekologian professori Ilkka Hanski, joka tähänastisista juontajista sujuvasanaisimpana nostatti odotuksia kuvailemalla ilmaston lämpenemisen merkkejä, mm. jäätiköiden kiihtyvää sulamista, Jäämeren jääpeitteen pienenemistä, merivesien lämpenemistä, happamoitumista ja pinnannousua sekä yleistyneitä sään ääri-ilmiöitä. Nyt on kysymys siitä, miten eläimet ja kasvit noihin ilmiöihin reagoivat tai sopeutuvat, vai pystyvätkö ne pysymään muutosten tahdissa. Hanskin mukaan tähän mennessä tapahtunut lämpeneminen, joka on vielä pientä verrattuna ennustettuun lämpenemiseen, on jo aiheuttanut hätkähdyttäviä muutoksia. No katsotaanpa, mitä Cabezalla ja Rikkisellä oli esittää näytöksi asiasta. Videon luennoista löydät täältä.

Mar Cabeza ja ilmastopropagandakuva kohta hukkuvasta jääkarhusta

Espanjalainen Mar Cabeza luennoi yleensä englanniksi, mutta nyt hän teki sen ensimmäistä kertaa suomeksi. Kielellisesti yritys epäilemättä oli tutkijalle melkoinen kynnys, mutta se ei ollut ollenkaan huono. Hyvin riitti kielitaito suomeksi pidettyyn luentoon. Siitä on pakko antaa hyvä arvosana muutenkin sympaattisesti esiintyneelle Cabezalle.

Cabeza esitti pelkistetysti ne keinot, joita eliölajeilla on ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Samalla tuli ainakin epäsuorasti esiin se monimutkaisten pakote- ja palautevaikutusten verkosto, joka tuohon muutokseen vaikuttaa. Kuten Cabeza totesi, lämpötilan muutos siis ei ole ollenkaan ainut lajien ja elinympäristön muutokseen vaikuttava tekijä.

Mutta luennoitsijan valitsemat esimerkit olivatkin sitten vähintään eriskummallisia. Ilmastonmuutoksen ja Greenpeacen asiaa koskevan kampanjan ikoniksi nostettu jääkarhu oli Cabezan ensimmäinen esimerkki. Cabeza todisteli jääkarhujen ja harmaakarhujen nykyisin risteytyvän ilmaston lämpenemisen seurauksena. No tuo risteytyminen on varmasti totta, mutta niin lienee tapahtunut jossain määrin aina siitä lähtien, kun jääkarhut vähitellen kehittyivät pohjoisimmista harmaakarhupopulaatioista muutamia satojatuhansia vuosia sitten - siis ei mitään uutta auringon alla. Populaatioina jääkarhut voivat muutenkin nykyisin paremmin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten johtuen voimaan astuneista metsästysrajoituksista. Jostain syystä Cabeza useimpien tutkijakollegoidensa lailla unohtaa systemaattisesti tämän mainitsemisen. Kuten myös sen, että ilmastollisesti pieni lämpeneminen ei ole jääkarhuille tai muillekaan pohjoisen lajeille uhka. Se todellinen uhka pohjoisessa jokseenkin kaikille lajeille lienee edelleen äärimmäinen kylmyys ja jääkarhujen tapauksessa keskimääräistä paksummaksi kasvava jää. Sanottakoon vielä suoraan, että tiedeluentoa ei pitäisi aloittaa poliittisiin tarkoituksiin manipuloidulla propagandakuvalla, ellei tutkimus käsittele poliittista propagandaa.

Cabezan muut esimerkit Madagaskarin matelijoiden leviämisestä vuoristoissa ylemmäksi ja Keski-Amerikan sammakoiden vähenemisestä olivat outoja ainakin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen (AWG) valossa. En kumpaakaan ilmiötä sinänsä epäile, mutta niiden sidosta AGW:en kylläkin. Madagaskarin saaren lämpötila ei nimittäin ole sataan vuoteen noussut. Se on laskenut, kuten viereisestä saarta koskevasta CRUTEM4-lämpöaikasarjasta hyvin näkyy. Lämpötila on tietysti noussut vähän viimeisen 30 vuoden aikana, mutta enemmän koholla se oli 1910- ja 1920-luvuilla. Samankaltainen syklinen vaihtelu muuten näkyy myös kaikkien pohjoisten alueiden lämpötiloissa. Ehkä matelijat valuivat rinteillä alemmaksi vuosina 1930-1980? Keski-Amerikan sammakoiden vähenemisen syy taas on sieni-infektio, joka levisi tropiikkiin eläinkaupoista! Asia on dokumentoitu mm.  Jim  Steelen kirjassa Landscapes & Cycles: An Environmentalist's Journey to Climate Skepticism (2013), jonka lukemista suosittelen vilpittömästi Mar Cabezalle.

Kun blogistilta loppuvat asialliset (tai asiattomat) jutut

Enpä saanut perjantai-illaksi aikaiseksi viikonloppulukemista. Oli liian monta juttua samanaikaisesti valmisteilla, eikä mikään ehtinyt julkaisukuntoon. Sunnuntaiksi on kuitenkin tulossa arviointi viimeisestä Studia Generaliasta, jossa biologit olivat pääroolissa. Maanantaiksi tai tiistaiksi saattaa jo ehtiä (ainakin jonkun) tajunnan räjäyttävä juttu ilmastonmuutoksen hyödyllisyydestä. Hmm... ehkä en siihen itsekään aivan usko, mutta voihan asioista keskustella. Katsotaanpa sitten.

Mutta välilukemiseksi tarjoan muutaman kaskun ilmastonmuutoksesta. Valitettavasti niitä löytyy aika vähän. Toistaiseksi varastossani on vain toiseen vastaavaan bloggaukseen oleva määrä. Jos lukijalla on tallessa hyviä ja jonkinlaista huumoria sisältäviä tarinoita aiheesta, otan niitä mielelläni vastaan. Väliä ei ole sillä, ovatko ne ns. skeptikkoleiristä tai IPCC:n lailla ilmastonmuutokseen uskovilta. Iskevät jutut menevät seuraaviin vastaaviin bloggauksiin läpi. Niitä voi kertoa joko kommenteissa, sivun oikeassa yläreunassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta tai sähköpostitse osoitteeseen mikko2007(at)hotmail.com.

Lätkämailakin löytyi lopulta Grönlannista?

 Kun olin lapsi, meillä oli kylmät ja lumiset talvet, pitkät ja kuraiset keväät, lämpimät ja aurinkoiset kesät sekä pimeät ja sateiset syksyt. Ilmastonmuutos on pilannut tuon kaiken. Nyt meillä on kylmät ja lumiset talvet, pitkät ja kuraiset keväät, lämpimät ja aurinkoiset kesät sekä pimeät ja sateiset syksyt.

Konsensussyyllinen?

Ilmaston lämpenemisen teoria edellyttää, että alailmakehän puoliväli lämpenee nopeimmin, mutta hiilidioksidi on muuttanut tuota asiaa. Se aiheuttaa ilmaston lämpenemisen sijaan ilmastonmuutosta  - joka puolestaan johtuu siitä ilmakehästä puuttuvasta lämmöstä, joka vajosi huomaamatta meren pohjaan. Tuo puuttuva lämpö meren pohjassa on erityisen salaperäistä ainetta, koska se vaikuttaa sieltä suoraan eteerisesti ilmakehään aiheuttaen sään ääri-ilmiöitä. Tohtori Trenberth selittää seuraavalla oppitunnilla, miten me muutamme lyijyn kullaksi ja miten tunnistamme noidat.

Antikorrelaatiota hiilidioksidipitoisuudelle?

Ilmaston lämpeneminen määriteltiin ennen seuraavasti: "Viidentoista vuoden ajalta mitattu voimakas lineaarinen lämpenemistrendi troposfäärin keskiosissa." Sattuneesta syystä määritelmää on nyt muutettu seuraavaksi: "Yhdistelmä sattumanvaraisia sääilmiöitä ja mittareiden ohi huomaamatta merten syvyyksiin sukeltavaa lämpöä."

IPCC:n kurssi AR5:n julkaisuun?

Miksi jää kuumentaa ilmastoaktivistin tunteet?

Pohjoinen kryosfääri 14.10. 2012 (vas) ja 14.10.2013 (oik)

Yksi ilmastonmuutosväittelyn kuuma aihe on ollut jäätiköiden ja merijään sulaminen. Tarkemmin sanottuna kysymys on siitä, näkyykö ihmisperäiseksi väitetty ilmaston lämpeneminen kiihtyvänä sulamisena, jolla voisi olla myöhemmin haitallisia vaikutuksia luonnolle tai ihmiskunnalle.

Me tiedämme, että jäätiköt ovat sulaneet melko laajassa mittakaavassa sitten edellisen jääkauden päättymisen. Se johtui siitä luonnollisesta syystä, että merten pintakerros ja ilmakehä lämpenivät huomattavasti. Pintailmakehän keskilämpötilan muutos oli suurin korkeimmilla pohjoisilla ja ja eteläisillä leveyspiireillä - jopa 10-15 astetta. Vaikka keskilämpötila on laskenut muutaman asteen verran noin 5000 - 9000 vuotta sitten vallinneesta lämpimimmästä vaiheesta, holoseenioptimista, olemme edelleen sellaisessa ilmastollisessa vaiheessa, jossa napa-alueiden tuntumassa vesi jäätyy ja sataa lunta, mutta kesäisin tuo lumi ja jää sulaa sitten kokonaan tai osaksi sulaa. Ja välillä sulaa myös edellisten vuosien aikana syntynyttä lunta ja jäätä.

Mikäli ilmastomme olisi stabiili, se jossain vaiheessa hakeutuisi sellaiseen tasapainotilaan, jossa tuo jäätyminen ja sulaminen olisi vuosittain tai ainakin vuosikymmenittäin yhtä suurta. Siis jäljelle jääneet jäätiköt ja merijään peittämät alueet sykkisivät vuodenaikojen mukaisesti mutta pysyisivät keskimäärin samankokoisina. Ilmastomme ja siihen vaikuttavat tekijät eivät kuitenkaan ole tuolla tavalla stabiileja. Ne huojuvat kaoottisen systeemin lailla tuon tasapainotilan molemmin puolin, ja siksi jään määrässäkin esiintyy huomattavaa vaihtelua, minkä loogisessa selvittämisessä on vielä paljon tutkittavaa.

Tiedämme monien vuoristojäätiköiden ajoittain vetäytyneen ja kasvaneen historiallisena aikana. Olen muutamista tapauksista kirjoittanutkin mm. täällä ja täällä. Alppien ja myös Fennoskandian jäätiköt lienevät olleet paljon nykyistä pienempiä Rooman valtakunnan aikaisen lämpökauden aikana ja sitä edeltäneinä keskimääräistä lämpimämpina kausina. Juuri muuten ei pystytä selittämään noiden uudelleen sulavien jäätiköiden alta löytyviä metsän pohjia kantoineen ja ihmisasutuksen jälkiä, joiden ajoitus kertoo niiden olevan muutaman tuhannen vuoden takaa.

Petermannin jäävirta elokuussa 2010 (yläkuva)
ja lokakuussa 2013 (alakuva)

Vuoristojäätiköt tai -jäävirrat vaihtelevat myös lyhyemmissä sykleissä. Vuonna 2010 kohistiin jopa USA:n senaattia myöten, kun Grönlannin luoteisosassa sijaitsevasta Petermannin jäätikön vuonon päällä kelluvasta päästä lohkesi yli 200 neliökilometrin kokoinen jääsaari. Julkisuudessa ja ilmastopoliittisista syistä tuo jäätikön poikiminen haluttiin kytkeä ilmaston lämpenemiseen ja Grönlannin jäätikön sulamiseen. Kukaan ei kuitenkaan tiedä edes kohtalaisella varmuudella, oliko lohkeamisessa kyse yhdestä vaiheesta sellaisesta täysin normaalissa kierrossa, jota Petermannin jäätikkö on tehnyt jo tuhansia vuosia. Joka tapauksessa jäätikön kelluva suuosa on parista tuon jälkeenkin tapahtuneesta pienemmästä lohkeamisesta huolimatta taas kasvanut useilla kilometreillä. Vuoristojäätiköt valuvat painovoiman vaikutuksesta ihan luonnostaankin.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on arvaamattoman vaarallista

Venäläisissä vankiloissa oikeudenkäyntiä odottavien Greenpeace-aktivistien asioita on pohdittu monelta kannalta. En tässä bloggauksessa puutu kuin yhteen seikkaan, joka on mielestäni hyvin tärkeä ellei jopa perustavanlaatuinen. Valitettavasti media sen paremmin Suomessa kuin maailmallakaan ei ole tätä näkökulmaa juurikaan käsitellyt.

Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo totesi Suomessa hiljattain käydessään Helsingin Sanomille mm. seuraavaa:

"En silti pyydä lain rikkomista anteeksi. Orjuus saatiin poistettua ja naisten oikeuksia parannettua vasta kun kunnon ihmiset, kuten Sini Saarela nyt, olivat valmiita rikkomaan lakia. Ilmastonmuutos on suurempi uhka ihmiskunnalle kuin mikään ihmisoikeuskysymys. Siinä on kyse koko ihmiskunnan selviytymisestä tällä planeetalla."

A-studiossa eilen (15.10.2013) Suomen Greenpeacen viestintäpäällikkö, Juha Aromaa, toisti saman viestin: Ilmastonmuutoksen torjunnasta on kysymys. Aromaan tehtävänähän on viestittää, mitä Greenpeace tekee ja ennen kaikkea miksi. No hyvä on, asia tuli selväksi sekä Greenpeacen pääsihteerin että järjestön Suomen viestintäpäällikön todistamana. Katsotaanpa, millaista ongelmaa ilmastonmuutos Venäjän pohjoisosissa tekee.

Venäjän arktisten alueiden ilmasto on ainakin jossain vaiheessa jääkauden jälkeisenä aikana ollut nykyistä lämpimämpi päätellen siitä, että metsän raja on aiemmin ollut nykyistä paljon pohjoisempana. Monet tutkimukset viittaavat alueen olleen nykyistä lämpimämpi jopa pääosan holoseeniajasta. Mutta ei juututa kaukaiseen historiaan.

Politrukki ja asiantuntija Studia Generaliassa

Viime torstaina, siis 10.10., Studia Generalia -luennoille oli ilmoitettu aiheiksi "Ilmastonmuutoksen mallintaminen" ja "Sääennusteet ja niiden hyödyntäminen". Luennoijina olivat Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ja liikenneministeriön liikenneneuvos Juhani Damski.

Pääjohtaja Petteri Taalas aloitti kertomalla laajentavansa aihettaan mallintamisesta ilmastonmuutokseen. No, laajennus todella kuultiin, mutta varsinaisesta mallintamisesta ei sitten kerrottukaan juuri mitään.

Taalas aloitti maalittamalla viholliset

Ennen varsinaista ilmastonmuutosta koskevaa esitystään Taalas tuomitsi ilmastonmuutokseen torjuvasti tai epäilevästi suhtautuvat tieteen vastaisiksi. Väärän tiedon levittäjän ja asiantuntemattomuuden leima annettiin niille äänekkäille, jotka blogosfäärissä tai lehdistössä kysyvät, voisiko ilmastonmuutos olla luonnollisista seikoista johtuvaa. Naurettavimpia ovat kuulemma ne skeptikot, jotka epäilevät ilmastotieteilijöiden tehneen jonkinlaisen salaliiton. Lähes samaan hengenvetoon Taalas kuitenkin epäili skeptikoiden olevan öljy-yhtiöiden kanssa jonkinlaisessa salaliitossa tai niiden palkkalistoilla. Hmmmm… sanoisin, että ensimmäisen kerran kuulen aloitettavan arvokkaaksi tarkoitetun tieteellisen luennon parin minuutin ad hominem -ryöpytyksellä ja auktoriteettiin vetoamiseen perustuvalla argumentaatiovirheellä.

Taalaksen esitys oli käytännössä nopea mutta sujuva IPCC:n uusimman raportin ns. tieteellisen pohjan pelkistetty läpikäynti runsaalla ja hyvälaatuisella kuvamateriaalilla. Eipä aika muuhun olisi riittänytkään. Joissakin kohdissa hän lokalisoi asioita Suomeen. Esityksen perusteella tiedämme, että vuoteen 2100 mennessä keskilämpötila täällä nousee noin kuudella asteella ja talvikuukausina jopa kahdeksalla. Helsingissä merenpinta nousee 40 sentillä, mutta Vaasassa maannousema vielä voittaa merenpinnan nousussa. Mitään sellaista, mitä Taalas ei olisi aiemmissa esityksissään kertonut, ei kuultu. Kyse oli siis hyvin harjoitellusta IPCC-epistolasta.

Tutkimus: Viilenevää ilmastoa pohjoiseen 2020-luvulle asti?

Viime perjantaina kirjoitin lyhyesti Marcia Wyattin ja Judith Curryn stadionaaltohypoteesista, jonka tiedotukseen liittyen Wyatt totesi globaalin ilmaston lämpenemisen voivan pysyä tauolla 2030-luvulle asti. Tuon hypoteesin kanssa linjassa olevana Hockeystick-blogista löytyi toinen tuore tutkimus, joka on julkaistu Geophysical Research Letters -julkaisussa. 

NAO-moodit

Kiinan tiedeakatemian ja Havaijin yliopiston tutkijoiden Lin, Sunin ja Jinin paperi  "Pohjois-Atlantin oskillaation osuus pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötilan vuosikymmenien pituisenvaihtelun ennustajana" (Li et al. 2013) kertoo havaitun, että tuo ilmanpaine-erojen vaihtelua kuvaava indeksi ennustaa pallonpuoliskomme keskilämpötilan vaihtelun hämmästyttävän hyvin 15-20 vuotta etukäteen.

Palautetaanpa nopeasti mieleen, mistä Pohjois-Atlantin oskillaatiossa (NAO) on kysymys. NAO-indeksi mittaa 500 hPa ilmanpainepinnan korkeuserojen poikkeamia Islannissa ja Azoreilla sijaitsevien tutkimusasemien välillä. Indeksi kuvaa siis leveyspiirien välisiä paineenvaihteluita jotka ovat suoraan verrannollisia länsituulten vaihteluihin. Paljon käytetään talvikauden indeksiä, jossa joulu-maaliskuu välillä mitattu tilanne kuvastaa talven sääoloja.  Positiivisen NAO:n aikana lauhat länsivirtaukset ovat vallitsevia Pohjois-Euroopassa, ja vastaavasti negatiivisen NAO:n aikana kylmemmät ja kuivemmat virtaukset idästä viilentävät varsinkin talviamme.

Stadionaalto pohjoisen ilmastovaihtelun selittäjänä

Tytöltä otettiin pallo pois

No niin, ministeri Heidi Hautalan muistia virkistettiin, ja erohan siitä tuli. Yhden asian auringonlasku on yleensä toisen nousu. Vihreät taitavat saada ensi kevään EU-vaaleihin kokeneen ehdokkaan, jolla ei ole työkiireitä häiritsemässä kampanjointia. Toivon Heidi Hautalalle vilpittömästi menestystä vaaleissa saatesanoilla: "Ota se Vihreille tarjolla oleva ainoa paikka ja anna auringon laskea myös Satu Hassin ja Tarja Cronbergin kutreille."

Hautala onnistui eronsa yhteydessä ilmaisemaan huolensa ilmastonmuutoksen torjunnan ja arktisen alueen suojelun tulevaisuudesta. Epäilen, että kumpikin asia selviää kohtuullisen pienin vaurioin Hautalan erosta, enkä siksi tästä jatkossa enemmän vihreän liikkeen sisäisestä asiasta kirjoittele. Mutta arktinen vyöhyke saa toivoa vasta julkaistusta mielenkiintoisesta tutkimuksesta, josta lisää vähän myöhemmin.

Monia tätä blogia lukevaa ihmetyttää, miksi ilmaston luonnolliselle vaihtelulle ja meidän pääasiallisen energianlähteemme, auringon, vaikutukselle on pantu kovin vähän painoa ilmastotutkimuksen piirissä. Oma käsitykseni tästä asiasta on pelkistettynä se, että noiden kahden alueen tutkimuksille ei ole tarjolla tutkimusrahoitusta läheskään siinä määrin, kuin sitä IPCC:n perustamisasiakirjassa mainituista syistä on tarjolla ihmiskunnan ilmastovaikutusten tutkimukselle. Onneksi molempia alueita kuitenkin tutkitaan.

Testaa kykysi ilmastoasiantuntijaksi

Seuraa pieni mutta pettämätön asiantuntijatestaus. Alla olevissa kuvissa näet kaksi lämpötilakuvaajaa. Molemmat kuvaavat 30 vuoden jaksoa viimeisen 100 vuoden ajalta. Kuvaajat on laadittu HadCRUT4-lämpöaikasarjasta siten, että globaalit lähtöarvot on normalisoitu nollaan. Autan vielä vähän kertomalla, että molemmat kuvaajat edustavat keskilämpötilan poikkeaman viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa.

Nyt Sinun tehtäväsi on tietää tai arvata, kumpi kuvaajista on ajallisesti uudempi. Katso kuvia vähintään viisi minuuttia ja keskity etsimään olennaisia eroja niiden välillä. Annan yhden vihjeen: Tuossa uudemmassa kuvaajassa näkyy IPCC:n mukaan ihmiskunnan aiheuttaman ilmaston lämpenemisen jälki erittäin merkitsevällä varmuudella

Tässä kuvat A ja B. Kuvat suurenevat klikkaamalla niitä. Kun olet valmis, merkitse paperille vastauksesi ja se varmuus (asteikolla 0-100), jonka annat itsellesi valintasi oikeellisuudesta.

Kuva A

Ennen kuin annan vastauksen, kerron vähän lisää molempien kuvien aikaisista ilmastoista.

Kuva B

Kuvan A aikana ilmasto lämpeni 0,37 astetta ja kuvan B aikana 0,35 astetta - siis mittaustarkkuus huomioon ottaen saman verran. Molempien jaksojen aikana eri puolella maapalloa nähtiin erilaisia sään ääri-ilmiöitä - kuivuuksia, tulvia, hirmumyrskyjä jne.  - suurin piirtein saman verran. Molempina aikoina hämmästeltiin pohjoisen merijään voimakasta sulamista. B-kuvan jakson aikana Suomessa koettiin keskilämpötilan osalta sekä yksi lämpimämpi että yksi kylmempi vuosi verrattuna A-kuvan aikaan. Eikö "polta" vielä?

Monien ilmastomallinnuksia tutkimuksissaan hyödyntävien tutkijoiden mukaan ilmaston lämpeneminen altistaa ihmiskunnan mm. sodille ja erilaisille lämpimien alueiden taudeille kuten malarialle. Lisäksi vaarana ovat kasvitaudit ja erilaiset tuholaiset, jotka voivat vaikuttaa alentavasti viljasatoihin ja siten aiheuttaa puutetta ravinnosta. Kuvan B aikana käytiin paljon enemmän sotia verrattuna A-aikaan. Samoin malariaepidemiat äityivät pahoiksi mm. Venäjän pohjoisosissa B-aikana. Viljasadot olivat tuolloin hehtaaria kohti alle puolet A-ajan sadoista. Nyt voinet nostaa luottamustasosi 95 pisteen kohdalle, sillä takuuvarmasti olet löytänyt ihmiskunnan kädenjäljen toisesta lämpökäyrästä.

Professorit vähän ja paljon "pihalla" Studia Generaliassa

Helsingin yliopiston tämän syksyn Studia Generalia -luentosarjan aiheena on "Muuttuva ilmasto". Luentosarjaan sisältyy kuusi peräkkäisinä torstaina pidettävää avointa luentoa, joissa kussakin esiintyy kaksi luennoitsijaa. Yleisöllä ja myös nettiyleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä lopussa luennoitsijoille.

Katsoin 3.10.2013 pidetyn ensimmäisen osan nettivideona. Minun on tunnustettava heti alkuun, että tämä ensimmäinen osa oli pettymys. Teknisenä videointina se kyllä onnistui mainiosti, mutta luennot olivat kovin vaatimattomia. Perustelenpa muutamalla kappaleella arviointiani kummankin luennon osalta.

Professori Juha Karhu luennoimassa

Yliopiston geologian professori Juha Karhun luennon aiheena oli maapallon ilmastohistoria. Karhu kyllä puhui aiheesta käsitellen isoimmat kysymykset alkaen nuoren auringon paradoksista jääkausiin. Mielestäni esitys jäi kuitenkin vähän sekavaksi, sillä kovin monta kertaa Karhu hyppi ajassa eri pituisia jaksoja eteen- ja taaksepäin

Parasta Karhun esityksessä oli hiilen geologisen kiertokulun havainnollistaminen, mikä lieneekin lähimpänä hänen omia tutkimusalueitaan. Geologina Karhu myös osasi suhteuttaa maapallon nykyisen lämpötilavaihtelun ja kaasukehän koostumuksen planeetan koko historiaan, eikä syyllistynyt minun mielestäni tendenssimäiseen alarmismiin. Hän totesi aika selkeästi nykyisen hiilidioksidipitoisuuden olevan koholla verrattuna jääkauden jälkeiseen aikaan, mutta samalla muistutti sen olevan alimmillaan koko planeetan geologisen historian aikana.

Tämäkin CO2:n ja lämpötilan suhde jäi epäselväksi

Kun Karhu puhui kasvihuonekaasuista, hän puhui vain hiilidioksidista ja metaanista. Jos ei tietäisi asiasta juuri mitään, kuuntelijalle olisi jäänyt kuva, että vain nämä kaksi kaasukehän miljoonas- ja miljardisosissa esiintyvää kaasua olisivat ratkaisevia ilmakehän ja planeettamme lämmön säätämisessä. Kaikkein tärkein kasvihuonekaasu, vesihöyry, jäi käytännössä tyystin käsittelemättä

Kovin erilaisia vuosikymmeniä ilmastollisesti

Kuva 1

Tällä kuvalla (1) IPCC:n viidennen arviointiraportin ensimmäinen osa (AR5 WG1) haluaa vakuuttaa päätöksentekijät edessä olevasta ilmaston lämpenemisestä. Jokainen tasavuosikymmen sitten 1960-luvun on edellistään lämpimämpi. Portaat kohti lämpenevää maailmaa ovat selvät. Vakuuttavaa? Hmmm…

Kuva 2

Katsotaanpa onko meillä muita vuosikymmeniä kuin tasavuosikymmenet? No onhan niitä. Vuodesta 1988 alkaen tähän vuoteen asti on tasavuosina mitattavissa olevia vuosikymmeniä yli 20. Ensimmäinen on tietysti 1988–1998, seuraavaksi 1989–1999 jne. Joku nokkela Hockeystick-blogissa oli käyttänyt WoodForTrees-palvelua ja piirtänyt kuvaan 2 useimpien em. vuosikymmenten lineaariset trendit RSS-lämpöaikasarjan mukaan. Kuva poikkeaa aika paljon IPCC:n ikonista. Ainakin askelmat ovat poistuneet, ja tilalle on tullut lautakasa, jonka päällimmäiset laudat osoittavat vähän alaviistoon.

Kuva 3

Tutkitaanpa asiaa vielä vähän tarkemmin ja osin myös pidemmällä aikajänteellä. Panin IPCC:nkin käyttämän HadCrut4-lämpöaikasarjan Excel-ohjelmaan ja piirtelin kuvaan 3 lämpenemistrendistä erilaisia kuvaajia 10, 33 ja 67 vuoden liukuvan keskiarvon mukaisesti. Kuvan 3 murtoviivojen pisteet kuvaavat lämpenemistä edellisen aikajakson keskiarvon perusteella projisoituna tämän vuosisadan loppuun - siis eri asioita kuin kuvissa 1 ja 2. Esimerkiksi sinisen 10 vuoden kuvaajan korkein piikki vuonna 1987 kertoo seuraavaa: Jos lämpötila muuttuisi kuten vuosina 1978–1987, olisi vuonna 2087 noin 3,66 astetta nykyistä lämpimämpää. Vielä toinen esimerkki: Punaisen kuvaajan viimeinen piste kertoo, kuinka paljon lämpimämpää olisi vuonna 2113, jos lämpötilan muutos seuraavan 100 vuoden aikana olisi samansuuruista kuin viimeisen 67 vuoden aikana - siis noin 0,36 astetta. 

Obaman huono säävuosi

Amerikkalaisilla saattaa olla henkisiä vaikeuksia suhtautua IPCC:n viimeisen raportin julistuksiin. Nimittäin jostain syystä luonto ei tänä vuonna ole suostunut tukemaan tuon AR5-raportin tuloksia ja ennusteita siitäkään huolimatta, että presidentti Obama mm. seuraavin sanoin aiemmin tänä vuonna kuvaili ilmastonmuutoksen haasteita amerikkalaisille:

"Lämpöaallot, kuivuudet, metsäpalot ja tulvat - kaikki nuo ovat nykyisin tavallisempia ja voimakkaampia. Me voimme valita, uskommeko supermyrsky Sandyn, vakavimpien kuivuuksien vuosikymmeniin ja joidenkin osavaltioiden kaikkien aikojen pahimpien metsäpalojen olleen vain outoja sattumia. Tai me voimme uskoa tieteen ylivoimaiseen tuomioon (tässä asiassa) - ja toimia, ennen kuin on liian myöhäistä."

Maihin iskeneet hurrikaanit USA:n viimeisten presidenttien kausina

Aloitetaanpa vaikka supermyrskyistä tai hurrikaaneista, joiksi niitä Amerikoissa kutsutaan. Yhdysvaltain ilmatieteen laitos, NOAA, ennusti täksi vuodeksi äärimmäisen aktiivista hurrikaanivuotta - siis paljon hurrikaaneja. Mikä on tilanne, kun hurrikaanikaudesta on jo yli puolet ohi?

Tornadot 2013 verrattuna muihin vuosiin

Atlantin puolella on ollut kaksi pienemmän luokan hurrikaania muttei yhtään 3-luokan tai sitä voimakkaampaa syklonia. Molemmat luvut ovat reilusti alle keskiarvojen, joiden mukaan keskimääräisenä vuotena syyskuun loppuun mennessä on viisi hurrikaania, joista kaksi kehittyy supermyrskyksi. Tyynenmeren puolella on ollut yksi pieni hurrikaani, kun keskimääräinen luku on syyskuun loppuun mennessä kaksi hurrikaania ja niistä toinen 3-luokkaa tai suurempi. Ainuttakaan mantereelle iskenyttä hurrikaania ei tänä vuonna ole toistaiseksi näkynyt.

Presidentti Obama, joka on puhunut ilmastonmuutoksen uhasta ja torjunnan tarpeesta enemmän kuin USA:n muut presidentit yhteensä, johtaa edelleen tilastoissa presidenttinä, jonka toimikaudella Yhdysvaltoihin maaperälle on iskenyt vähiten hurrikaaneja.