Perusteettomista tuomiopäivän saarnoista

 Professori Antero Järvisen vieraskirjoitus

Professori Antero Järvinen rautututkimuksen
parissa maaliskuussa 2013

Tämän päivän (1.4.) Iltalehdessä on juttu ”Tältä Suomi näyttää vuonna 2114”, jossa minuakin on ”haastateltu”. Toimittaja Olli Waris pyysi etukäteen kommentteja esittämäänsä kysymykseen ”Minkälaiset uhkakuvat ovat uskottavia Suomen kannalta esim. 50-100 vuoden aikajänteellä? Mitä kriittisiä havaintoja IPCC:n raportista voi esittää?” Koska hänen poimimansa pienet palat kirjallisesta vastauksestani eivät muodosta kokonaisuutta, laitan koko vastaukseni tälle palstalle, jos Mikolle sopii. Kun sanoin toimittajalle, että olipahan kauhujuttu, hän vastasi ilmeisen rehellisesti: "Kauhulla se piti myydä."

Arviointiraportti perustuu kyseenalaisten ilmastomallien antamiin ”ennusteisiin” huimista lämpötilannousuista (Suomessa jopa 6 astetta). Mallit ovat olleet sataprosenttisesti väärässä, sillä ilmastonmuutos eli ilmaston lämpeneminen päättyi jo lähes 20 vuotta sitten. Uusimpien tutkimusten mukaan CO2 voi parhaimmillaankin nostaa lämpötilaa vain noin yhden asteen verran vuosisadan loppuun mennessä, mistä olisi pelkästään hyötyä eikä vakavia riskejä luonnolle ja ihmisten hyvinvoinnille kaikkialla maailmassa.

Vuonna 2000 meille ilmoitettiin, että lapset eivät kohta tiedä mitä lumi on. Vuonna 2010 he sanoivat että odotettavissa on kylmiä ja lumisia talvia. Poukkoilevia ennustuksia kuvaa hyvin erään asiantuntijan lausahdus: ”Epävarmuus kasvaa. Pitää varautua siihen, että ei oikein tiedetä, mihin varautua” (HS 30.3.2014). Kun vuosikymmenien tai sadan vuoden päähän ulottuvat ilmastoennusteet laaditaan niin, että ne kattavat kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ennustukset toteutuvat aina. Tämä ei ole tiedettä. Kun vielä konfirmaatioharhan mukaisesti kerätään vain ennakko-odotuksia tukevat tiedonmuruset ja sivuutetaan niiden kanssa ristiriidassa olevat havainnot, kalliiksi käyviä kauhukuvia on helppo rakennella. Lähes jokaisessa raportin lauseessa on lisäksi ehtoja (voi, ehkä, mahdollisesti, jos), jotka tiukan paikan tullen vesittävät povaukset.

Kun ilmaston lämpenemistä ei voida enää käyttää mörkönä, tilalle on keksitty uusia uhkia kuten sään ääri-ilmiöiden runsastuminen. Tilastot ovat ristiriitaisia eivätkä pääsääntöisesti tue runsastumisväitettä. ”Eniten kärsivät köyhät maat” raportissa sanotaan. Aivan. Tosiasiassa IPCC ja sitä lähellä olevat tahot ovat olleet omilla toimenpiteillään vaikeuttamassa nimenomaan köyhien asemaa. Rikkaiden maiden asukkaille kuten meille suomalaisille on esimerkiksi tuotettu biopolttoaineita ruuasta (maissi, vilja, soija, ruokosokeri jne.), jolla köyhät olisi voitu ruokkia. Ruokaa on köyhille vähemmän ja hinta on noussut. Samalla luontoalueita kuten sademetsiä on hakattu biopolttoainepelloiksi. Kuten tiedämme, tämä ilmastopolitiikka ei ole lainkaan vähentänyt hiilidioksidipäästöjä, päinvastoin. Tehottomien ja kalliiden energialähteiden (tuulivoima, aurinkopaneelit) suosiminen on sekin rokottanut juuri köyhiä.

Maapallon ruokavarojen on ennustettu loppuvan jo Malthusin ajoista lähtien satoja vuosia sitten. Tilastojen mukaan ruuan tuotanto on kuitenkin koko ajan kasvanut ja pysynyt tahdissa tarpeen kanssa. Ilman CO2-pitoisuuden kasvu on tutkimusten mukaan lisännyt kasvien fotosynteesiä eli ravinnon tuottoa ja samanaikaisesti tehostanut niiden vedenkäyttöä. Koko maapallo on tullut vihreämmäksi ja paremmaksi paikaksi elää. “Ilmastonmuutoksen” vaikutukset eivät siis ole “pääasiassa kielteisiä” vaan pääasiassa myönteisiä.


Uhkailu Grönlannin jäätiköiden sulamisella on perusteetonta. Jäätiköt ovat hieman sulaneet reunoilta, mutta näin on tapahtunut lähimenneisyydessä useasti. Grönlannin jäämassa sijaitsee kaiken kukkuraksi suuressa kuopassa eikä voi sieltä minnekään liukua. Uhkailu merten lämpenemisellä (ehkä sadasosa astetta), happamoitumisella (ristiriitaisia tuloksia) ja merenpinnan nousulla (ehkä joitakin kymmeniä senttejä tulevaisuudessa) on myös perusteetonta. Ilmastopakolaisia on odotettavissa hyvin vähän. Vuonna 2006 YK ennusti ilmastopakolaisia olevan 50 miljoonaa vuoteen 2010 mennessä. Yhtään ei ole vielä löytynyt. Arktisten alueiden kalastajayhteisöt eivät kärsi odotettavissa olevasta lievästä lämpenemisestä. Kun ilmasto muuttuu,
se tuo mukanaan sekä hyvää että pahaa. Negatiivinen ajattelutapamme tuppaa unohtamaan hyvät asiat. Lämpimien ilmastojaksojen aikana ihminen, kasvit ja eläimet ovat aina kukoistaneet, varsinkin pohjoisilla alueilla. Kylmät jaksot ovat kriittisiä kynnyksiä, joiden yli päästäkseen luonnon on elettävä sopeutumisensa äärirajoilla.

Pelkästään muutaman tosiasian muistaminen vie pohjan tuomiopäivän saarnoilta: jääkauden päättymisen jälkeen parhaillaan elämämme tuhatvuotiskausi on ollut kylmin 8000 vuoteen, edellinen nykyisenkaltainen lämpöjakso koettiin 1920-40 –luvuilla ja tämä viimeisin lämpöjakso päättyi jo liki 20 vuotta sitten. Ilmaston lämpenemistä suurempi uhka luonnon monimuotoisuudelle on muu ihmisen toiminta kuten muutokset maankäytössä (esimerkiksi sademetsien uhraaminen biopolttoaineviljelmille).

Antero Järvinen on professori ja Kilpisjärven biologisen aseman johtaja.