Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa - osa 2

Jatketaanpa Hesarin eilisen ilmastonmuutoskimaran ruotimista osalla 2. Ensimmäisen osan voit käydä lukaisemassa täällä.

Jääkarhun ruokavaliomuutos ilmastonmuutoksen todisteena

Toimittaja Antti Berg oli laatinut toisenkin artikkelin otsikolla ”Ilmastonmuutos saa eläimet liikkeelle”. Tuossa jutussa otsikkoa perustellaan jääkarhujen ja harmaakarhujen käytöksellä.

Jääkarhu delfiininraadolla 23.4.2014 Huippuvuorilla

Bergin kirjoitelma on suoraan sanottuna huono. Siksi jouduin vähän kaivamaan tietoja, jotta todelliset asiayhteydet selviävät lukijoille. Berg viittaa jutussaan uutistoimisto AFP:n kirjoitukseen, mutta minä kävin hakemassa sen perustana olleen tutkimusraportin, josta jääkarhujen ravintoasiaa koskevien kommenttieni tiedot ja kuvat ovat. Bergin teksti on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun kommenttini ovat normaalitekstillä.

Norjalaistutkijat ovat havainneet jääkarhujen alkaneen syödä delfiinejä, kertoi uutistoimisto AFP kesäkuussa.

Hmm… Vai ”ovat havainneet ... alkaneen syödä”. Jääkarhut ovat ihan vakiintuneen tutkimuskirjallisuuden mukaan syöneet seitsemää eri valaslajia, joista aktiivisesti metsästäen kahta – maitovalasta ja sarvivalasta.  Tässä tapauksessa ei ollut kyse em. lajeista vaan valkokuonodelfiineistä.

Tutkijoiden mukaan todennäköinen syy ruokavalion muutokseen on ilmastonmuutos, joka on vienyt delfiinit sulien vesien myötä yhä pohjoisemmas.

Jostain kummallisesta syystä minä en löytänyt moista ruokavalion muutoslausuntoa tutkimusraportista. Sen on siksi täytynyt syntyä toimittaja Bergin tajunnassa tai HS:n toimituksessa. Katsotaanpa tarkemmin, mitä tutkijat oikeasti sanoivat. Ensinnäkin he toteavat Huippuvuorten kuuluvan valkokuonodelfiinien levinneisyysalueeseen, joskaan näin pohjoisesta ei ole tehty havaintoja lajista huhtikuussa, koska yleensä alue on merijään peittämä ko. vuodenaikaan.

Mitä siis tapahtui? Tutkijoiden antama havaintokartta lajista vuosina 2002 - 2013 on vieressä. Olen siihen merkinnyt X-merkillä puheena olevan havaintopaikan. Alue siis on delfiinien normaalia levinneisyysaluetta, joskin niistä tuolla alueella tehdään havaintoja vasta jään sulettua, mikä normaalisti tapahtuu toukokuun loppupuolella. Se johtuu siitä, että havainnot tehdään turistilaivoilta, jotka eivät aja vahvan ajo- tai kiintojään alueilla. Havaintojen puute ei siis johdu siitä ettei delfiineitä alueella olisi jo huhtikuussa, vaan siitä, että alueella ei ole havaitsijoita tuohon aikaan.

Vuonna 2014 kyseinen vuono oli tutkijoiden mukaan jonkin aikaa jäätön jo huhtikuussa. Delfiinit saapuivat läheiseltä ajojääalueelta ehkä vähän tavanomaista aiemmin - emme tiedä - ja jäivät ansaan nopeasti muodostuneen 20 cm vahvan kiintojääkannen alle. Ne kykenivät pitämään pientä hengitysaukkoa jääkannessa ainakin jonkin aikaa mutta joko menehtyivät tai joutuivat aukossa jääkarhun saaliiksi elävinä. Sitten nälkäinen jääkarhu aloitti aterioinnin.

Ensimmäisen kerran norjalaistutkijat havaitsivat ilmiön huhtikuussa 2014.

Jääkarhu syö valkokuonodelfiiniä

Niin havaitsivat. Todettakoon aluksi, että ensimmäinen kerta on tutkimusraporttien valossa toistaiseksi myös ainoa kerta. Mistähän syystä ensimmäisen kerran? Johtuisiko se siitä, että tuolla tiettömällä ja vaikeakulkuisella alueella on ollut kohtalaisen vähän tutkijoita menneinä vuosikymmeninä? Aivan erityisen vähän heitä on ollut lentelemässä helikopterilla kuten tässä tapauksessa. Sen sijaan havaintoja ilmeisesti kiintojääkannen alle menehtyneistä valkokuonodelfiineistä ja muista valaista on tehty jo 1970-luvulla, jolloin helikopterit Yhdysvaltain ja Kanadan puolella tulivat havaintokäyttöön. Raportteja on paljon myös siitä, että jääkarhut ovat olleet pienten valaiden raatoja syömässä. Olisiko siinä jotain ihmeellistä, jos nälkäinen jääkarhu söisi mahdollisuuden tullessa myös valkokuonodelfiinin? Osaisiko se erottaa delfiinin vaikka nuoresta maitovalaasta? Minä pitäisin ihmeenä, jos se ei käyttäisi mahdollisuutta. Nälkäinen jääkarhu muuten syö mielellään myös vieläkin eteläisempiä lajeja, mm. ihmisiä, jos vain sattuu kiinni saamaan.

Kun toimittaja Berg linkitti tuon mielestäni aika normaalilta kuulostavan tarinan ilmastonmuutokseen, katsotaan vielä tuon havaintoalueen huhtikuun ilman lämpötilaa. Olen viereiseen kuvaan sijoittanut muutaman kymmenen kilometrin päässä havaintopaikasta olevan Ny-Ålesundin kylän sääaseman huhtikuun keskilämmöt viimeisen 20 vuoden ajalta. Huhtikuiden välinen vaihtelu on melko suurta, kuten on yleensäkin pohjoisilla alueilla, mutta kovin kummallista lämpötilan muutosta en ainakaan tuon jakson sisällä näe.

Mitä siis opimme toimittaja Bergin delfiinejä ja jääkarhua koskevasta jutusta: Norjalaiset tutkijat näkivät alueelle tyypillisen saalistajan syövän alueelle tyypillistä raatoa ajankohtaan nähden keskimääräisessä lämpötilassa, kun olivat sattuneet pääsemään helikopterilennolle, mutta siitä huolimatta on ilmastonmuutos. Jeps.

Jääkarhun ja harmaakarhun risteytymä

Toisessa esimerkissään toimittaja Berg yrittää todistaa jääkarhujen ja harmaakarhujen risteytymien kertovan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos on lisännyt eläinten liikkumista uusille alueille, mikä on mahdollistanut geneettisesti samankaltaisten lajien lisääntymisen keskenään. Niiden jälkeläisiä kutsutaan lajiristeymiksi tai hybrideiksi.

"On pikemminkin säännönmukaista kuin poikkeuksellista, että ilmaston muutoksen aiheuttama eliöiden kohtaaminen saa aikaan geneettistä vaihtoa", kertoi Georgian yliopiston genetiikan professori Michael Arnold tiedelehti Scientific Americanille.

Esimerkiksi vuonna 2010 Luoteis-Kanadassa inuiittimetsästäjä ampui karhun, jota aluksi luultiin harmaakarhun ja jääkarhun risteytykseksi. Myöhemmin paljastui, että karhun emo oli jääkarhun ja harmaakarhun poikanen ja isä taas harmaakarhu.

Nonniin, aloitetaan taas faktoista. Hain Wikipediasta sekä jääkarhun että harmaakarhun levinneisyysalueet, jotka ovat alla olevassa kuvassa.

Kuvasta selviää, että niillä on yhteistä levinneisyysaluetta reilusti yli 3500 kilometrin pituisella kaistaleella Jäämeren tuntumassa. Tuolla alueella asustelee ainakin 10 000 jääkarhua ja luultavasti muutamia tuhansia harmaakarhuja. Niiden kohtaaminen ei vaadi minkäänlaista ilmastonmuutosta.

Lajit muuten ovat kohtalaisen läheistä sukua toisilleen – ehkä jopa läheisempää kuin vaikkapa Homo sapiensin jäsenet neandertalilaisille ihmisille, joiden kanssa olemme tuoreiden tutkimustulosten mukaan risteytyneet.

Muistelen itse 1970-luvulla, kun jouduin varusmiespalveluksen aikana tykistöleirille pohjoiseen kuudeksi viikoksi. Siellä jänkhällä ei paljoa muuta elävää näkynyt kuin mäkäröitä läiskiviä sotilaita ja välillä poroja. Kyllä me tuohon aikaan hormonipökkyrässä olleet nuoret miehet aloimme jo kolmannen leiriviikon jälkeen arvostella vaatimien ulkonäköä erityisesti peräpään osalta. Minä en tuon muistelun valossa hirveästi ihmettele, jos hormonien riivaama yksinäinen 500-kiloinen harmaakarhu-uros lajinsa levinneisyysalueen pohjoisreunassa juoksee 200-kiloisen jääkarhunaaraan kiinni ja panee sen tiineeksi. Mielestäni siihen ei tarvita edes päätä sekoittavaa helleaaltoa saati muutaman asteen kymmenyksen ilmastonmuutosta.

Miksi toimittaja Antti Berg ei viitsinyt tarkistaa karhulajien levinneisyysalueita, on minulle arvoitus. Aikaa minä siihen käytin reilun minuutin. Ehkä Bergin ei tarvitse tarkistaa faktoja, koska "tiukat faktat" asuvat HS:n lasipalatsin penaaleissa, ja meidän rahvaan on ne syytä omaksua?

Kalat muuttavat

Tämäkin bloggaus menee liian pitkäksi, mutta lyhyesti vielä kolmannesta artikkelista muutama yksityiskohta. Tuon artikkelin otsikolla "Ilmastonmuutos pakottaa kalat muuttamaan viileämpiin vesiin" on kirjoittanut ulkomaantoimittaja Aishi Zidan.

Hiilidioksidipäästöt ovat johtaneet muun muassa merten happamoitumiseen, lämpenemiseen sekä merenpinnan nousuun. Tämä kehitys jatkuu vielä pitkään, vaikka päästöjä vähennettäisiin. Jos päästöjä ei vähennetä, muutokset ovat kuitenkin entistä dramaattisempia.

Hmmm... Tiettävästi meriveden pH-arvo on edelleen tukevasti emäksisen puolella, eikä näköpiirissä ole mitään sellaista, joka saisi sen muuttumaan happamaksi.

En nyt päästä tämän bloggauksen kommenttiketjua ryöpsähtämään jälleen kerran jankkaamiseksi merten lämpenemisestä tai merenpinnan noususta. Totean vain, että merten pintakerrosten lämpötilat vaihtelevat sekä ajallisesti että alueellisesti niin vuodenkierron kuin noin 1000-vuotta kestävän termohaliinikierron mukaisesti. Kyllä tällä on vaikutus kaloihin ja merinisäkkäisiin, kuten on aina ollut. Täytyykin pohtia bloggausta vaikkapa aiheesta "Kalojen pakolaisuus merenpinnan nousun seurauksena".

Muutokset pakottavat useita meressä eläviä kalalajeja ja merinisäkkäitä muuttamaan jopa 400 kilometrin matkoja vuosikymmenessä.

Lentokala muuttaa pakoon merenpinnan nousua

Jestas. Minä luulin, että lukemattomien merenelävien ja lintujen ihan vuosittain tapahtuvat vaellukset - usein paljon pidemmät kuin 400 kilometriä - olisivat olleet yksi luonnonihme. Panin viereen itse valitsemani kuvan, joka olisi sopinut Zidanin jutun kuvitukseksi.

Tämä tuottaa vaikeuksia esimerkiksi kalastajille. Muutoksilla merissä voi tutkijoiden mukaan olla vakavat vaikutukset sadoille miljoonille ihmisille. Vaikutukset tulevat näkymään esimerkiksi ruokaturvallisuudessa ja turismissa.

Sanoisinpa, että todelliset ongelmat ovat syntyneet aivan muista syistä. Ehkä ylikalastus - siis kantojen todellinen ihmisperäinen alasajo - olisi niistä tärkein. Mitättömän pienellä - asteen sadasosissa mitattavalla - lämpenemisellä ei ole asiaan mitään vaikutusta. Tuo lämpeneminen on murto-osia normaalista kausivaihtelusta ja vuosikymmenien aikana tapahtuvista luonnollisista muutoksista.

Tutkijat muistuttavat, että meret hillitsevät ilmastonmuutoksen vaikutuksia, mutta samalla ne kärsivät itse muutoksista. Meret imevät nimittäin hiilidioksidia ja lämpöä.

Nojuu, merten lämpökapasiteetti on tietysti valtava verrattuna ilmakehään. Sitähän tuolla ehkä tarkoitetaan. Mutta muuten kyllä Zidan vetää mutkat suoriksi. Nimittäin meret ovat kuitenkin se ensisijainen lämmön lähde ilmakehälle. Nyt ei jaksa enempää, tämä on niin kamalaa....

--------------------------------------

En entuudestaan tiennyt noiden neljän jutun toimittajista (Antti Berg, Johanna Junttila ja Aishi Zidan) mitään liittyen ilmastoon tai edes laajemmin ympäristöön. Kirjoituksista päätellen ko. aihepiirit eivät ole heille tuttuja eivätkä edes innostavia. Jutut oli kirjoitettu nopeasti ja huolimattomasti. Minulle jäi vaikutelma, että ne olisi kirjoitettu pakosta tai käskystä. Tätä vaikutelmaa vahvistaa se, että ne julkaistiin eilen aamulla kahdeksan minuutin aikaikkunassa. Oliko jollakulla heidän toimituksellisella esimiehellään tulostavoitteena saada ulos määrätty määrä ilmastonmuutospropagandaa, jää arvailujen varaan.

Jutuista ylivoimaisesti ponnettomin oli viimeksi ruotimani Aishi Zidanin juttu. Hän on kuitenkin tästä joukosta ainoa, jota olen josssain vaiheessa seurannut toisessa yhteydessä. Vaikka en Zidanin muuttokalajutusta pitänytkään, hänellä on ansionsa muissa yhteyksissä. Toivottavasti muillakin toimittajilla on. Muuten asettaisin palkanmaksun järkevyyden kyseenalaiseksi.